University of Helsinki
Think Loungessa Helsingin yliopiston Tiedekulmassa keskustelimme 10.12.2019 miten käytännössä parantaa yliopistoa työ- ja opiskelupaikkana. Taustalla on Helsingin tutkijanaisten kysely seksuaaliesta häirinnästä akateemisessa maailmassa 2018 ja tilannekatsaus missä mennään tällä hetkellä. Cuporesta (Kulttuuripoliittinen tutkimuskeskus) mukana olivat Sari Karttunen ja Anna Anttila ja Kumpulan kampukselta Eija Tuominen ja Hanna Vehkamäki sekä keskustakampukselta Päivi Salmesvuori
Sari esitteli taiteen ja kulttuurin barometrin tuloksia tasa-arvon näkökulmista.
Anna esitteli Cuporen julkaisua “Tyttöhän soittaa kuin mies! Kuinka vahvistaa taide- ja kulttuurialan tasa-arvoa ja työhyvinvointia?”. Linkki julkaisuun.
Anna pohti muun muassa mikä taide- ja kulttuurialalla ylläpitää ja mikä vähentää ongelmia sekä mitä on tehtävissä tilanteen seurannan järjestämiseksi. Katse kohdistettiin vallitsevaan sukupuolijärjestel-mään ja sukupuoliperinteeseen sekä rakenteelliseen tai systeemiseen syrjintään.
Eija Tuominen (kuvassa vasemmalla) ja Hanna Vehkamäki esittelivät miten käytännössä ruohonjuuritasolla voi edistää kaikenlaisen häirinnän ehkäisemistä, tunnistamista ja käsittelemistä.
Eijan ja Hannan esitys tässä.
Kumpulan kampuksella edistetään työhyvinvointia monella tavalla. Siellä toimii muun muassa vapaaehtoiset häirintäyhdyshenkilöt ja lisäksi Kumpula on rakentanut yhteisen “Code of Conductin”. Linkki menettelyohjeeseen.
Päivi Salmesvuori keskittyi seksuaaliseen häirintään vallankäytön ja etiikan näkökulmista. Seksuaalisten väärinkäytösten taustalla oleva dynamiikka käsittää yleensä aina vallankäytön elementtejä. Lisäksi työyhteisön eettinen ilmapiiri on ratkaiseva asioiden rakentavalle ja tehokkaalle käsittelylle. Eettinen ilmapiiri koostuu työntekijöiden jakamista käsityksistä, jotka liittyvät
työpaikan eettisiin sopimuksiin, käytäntöihin ja toimintamalleihin. Johdon vastuu sen rakentumisessa on suuri. Eettinen ilmapiiri voi olla esimerkiksi rajoittunut tai haalistunut, työntekijöillä voi olla niin sanottua motivoitunutta sokeutta (taipumus olla näkemättä epäeettistä käytöstä silloin kun se sopii heidän omiin tarkoitusperiinsä) tai työyhteisössä ollaan päädytty kaltevalle pinnalle: ei piitata pienistä asioista ja vähitellen yksilön arvomaailma rapautuu. Se voi johtaa vakaviin seksuaalisen häirinnän tapauksiin.
Tässä linkki Päivin esitykseen
Käytännössä työyhteisössä voi tehdä seuraavaa:
• Kehittää käytäntöjä kaikilla yliopiston tasoilla, jotka varmistavat
sukupuolten välistä tasa-arvoa.
• Kehystää seksuaalinen häirintä juridisesta asiasta eettiseksi asiaksi. Vrt.
”kestääkö tapaus lakituvassa -ajattelu”.
• Vähentää eettistä haalistumista koulutuksen avulla.
• Vähentäkää motivoitunutta sokeutta rohkaisemalla sivustaseuraajia
puuttumaan häirintään. Koulutusta myös tähän.
• Välttää kalteva pinta kiinnittämällä järjestelmällisesti huomio
”vähäisempiin” seksuaalisen häirinnän muotoihin.
= todellinen 0-toleranssi
Hannan esityksen viimeinen kuva kiteyttää olennaisen:
