University of Helsinki
Varadekaani Hanna Vehkamäki pohtii blogissaan, mistä vaivoista on sopivaa puhua ja mistä ei.
Olipa kerran kauan kauan sitten metsäisessä maassa suunnistusseura, ja siinä uusi jäsen, joka muita tarkkailemalla koetti päästä selville yhteisön tavoista. Metsästä tuli maaliin miesoletettu, jolla oli ollut kisassa lennokkaita vatsavaivoja jotka olivat vaatineet biobreikin, tätä hän selitti vuolaasti, ja se tuntui olevan noin yleisesti ottaen ihan sopiva aihe. Tästä uusi jäsen päätteli, että niin kuin liikunnan aktiiviharrastajilla usein on, ruumiintoiminnot ovat sen verran keskiössä näissä hommissa, että niistä puhutaan avoimesti. Joitain aikoja tämän tapauksen jälkeen kävi niin, että yhdet kisat sattuivat uuden jäsenen kohdalla kuukautisten pahimpaan päivään. Sekä tavallistakin hitaampaa vauhtiaan että poikkeuksellisen syrjäisen vaatteidenvaihtopaikan tarvetta selittääkseen hän mainitsi tilanteesta. Ei pelkästään tyrmistynyt hiljaisuus, vaan porukan naisoletettujen ankarat sanat viestivät, että tämä on aihe jota ei saa mainita.
Miksi ripuli on ok, mutta kuukautiset eivät? Kuukautiset eivät tartu, joten niistä ei tarvitse muiden tietää?
Kiertoilmaisuja riittää, suorin termi on kai ’ne’ tai biorytmi, mutta koulussa minulla oli jopa terveydenhuoltohenkilöstön lappujen mukaan muka mm. päänsärky, kramppeja ja huono olo. Julkisuudessa on ollut viime aikoina juttuja siitä, kuinka nyt vasta aletaan kiinnittää kuukautiskiertoon huomiota urheilijoiden harjoittelun suunnittelussa. Naisjalkapalloilijat kohtaavat eturistisidevamman kahdeksan kertaa todennäköisemmin kuin miesjalkapalloilijat, ja on vuosikymmeniä epäilty, että vamman saa todennäköisimmin tietyssä kuukautiskierron vaiheessa, muuta asiaa ei ole tietääkseni tutkittu kunnolla. Tuo on se pahamaineinen polvivamma, josta seuraa lähes vuoden poissaolo pelikentältä, joten aiheen luulisi olevan kiinnostava. Poissa puheista, poissa mielestä?
Jokaisella on tietysti oma henkilökohtainen avoimuuden asteensa terveyteen liittyvissä asioista, eikä työyhteisössä kenenkään tarvitse jakaa tietoa sairauksistaan tai vaivoistaan, mutta voisimmeko liikkua siihen suuntaan, että kuukautiset (ja mielenterveysongelmat, mutta se on toisen tarinan väärti) olisivat samalla viivalla muiden vaivojen kanssa etenkin kun kuukautiset eivät ole sairaus? Ja voisimmeko puhua kuukautissuojista eikä terveyssiteistä?
Kevennyksenä tähän epäilemättä ällöttävään aiheeseen totean, että kohtasin kouluaikoinani kaksi hahmoa jotka puhuivat kuukautisista niiden omalla nimellä, molemmat miesolettuja: tänä kesänä autuaammille yhtälönratkaisumaille siirtynyt lukion fysiikan ja matematiikan opettajani, ja Live After Death konserttivideon (1985) välispiikissä Bruce Dickinson (tosin anekdootti marijuanasta kuningatar Victorian kuukautiskipulääkkeenä on osoittautunut perättömäksi). Ehkä tässä on osaselityksiä sille miksi minusta tuli fyysikko ja Iron Maiden fani? Minut kohdattiin sellaisena kuin olen, kuukautisine kaikkineen, ja se auttoi elämään tuon kieltämättä ajoittain ryydyttävän riesan kanssa.
Yhdenvertaisuudesta vastaava matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan varadekaani Hanna Vehkamäki käsittelee alunperin Helsingin yliopiston intranetissä julkaisitussa blogissaan teemaan liittyviä tarinoita. Varadekaanin vastuualueita ovat myös kestävä kehitys, kansainvälisyys, hyvinvointi, tilankäyttöperiaatteet ja kaksikielisyys, joten saattavat kirjoitukset sivuta niitäkin.
In English:
The equality blog: The unutterable secret complaint
In her new blog the vice-dean Hanna Vehkamäki considers which health issues can be discussed freely and which not.
Once upon a time, long, long ago, there was an orienteering club in a forested country, and in the club, there was a new member who tried to figure out the club’s culture by watching other members. A man had been having an upset stomach during the competition. It had made him take a bio-break that he described in great detail after crossing the finish line, and this seemed to be a generally accepted topic. The new member took it to mean that – as is often the case with active sportsmen and -women – bodily functions are such a central issue in this kind of activity that they can be discussed freely. Some time later, it happened that a competition coincided with the new member’s worst day of the menstrual cycle, and to explain her slower than usual progress and her need for a more secluded place to change clothes, she mentioned that fact. It wasn’t just the shocked silence, but also the stern words of the other female members of the club that let her know that this was a forbidden subject.
Why is diarrhoea OK, but periods not? Periods aren’t contagious, so others don’t need to know about them?
There are plenty of pet names for periods, such as the biorhythm, and according to the slips the healthcare professionals at school wrote for me, I used to have a headache, cramps, or nausea. News have reported that it is not until now that coaches are starting to take menstrual cycles into consideration when planning athletes’ training. Female footballers are eight times more likely to suffer damage to the anterior cruciate ligament than male ones, and it has been suspected for decades that the damage is more likely to occur at a certain point of the menstrual cycle, but as far as I know, it hasn’t been studied properly. We are talking about is the notorious knee damage that takes the player off the field for nearly a year, so you’d think it would interest people. When you can’t talk about it ,it also pushed out of mind?
Of course, everyone has their own level of openness when it comes to their health, and no one is obliged to share their illnesses or ailments in the work community, but could we at least go in the direction of periods (and mental health issues, but that is worth another story) being on the same line as other ailments, especially since periods are not an illness?
To lighten up this undoubtedly gross subject I’ll tell you that I encountered two characters during my school years, who called periods periods, both male: my upper-secondary physics and maths teacher, who went to happier equation-solving grounds last summer, and Bruce Dickinson speaking between the songs on the concert video Live After Death (1985) (though the anecdote about Queen Victoria using marijuana for her period pains has turned out to be unfounded). Maybe this is partly why I became a physicist and an Iron Maiden fan? They encountered me as I am, periods and all, and it helped me live with that occasionally undeniably tedious complaint.
The vice-dean of the Faculty of Science, Hanna Vehkamäki, who is in charge of diversity issues, will discuss stories relating to that topic in her blog originally published in the intranet go University of Helsinki. The vice-dean is also in charge of sustainable development, international issues, wellbeing, principles for facility allocation, and bilingualism, so the blog may touch on those subjects, as well.
