Helsingin tutkijanaiset ry – Helsinki association of women researchers

Kutsumme kaikki jäsenemme keskustelemaan ja verkostoitumaan Cafe Pirittaan (Tokoinranta, Kaupunginteatteria vastapää) to 30.5. klo 15 alkaen. Kutsumme mukaan myös Naisten tiedesäätiön ja sen kannatusyhdistyksen väkeä, fyysikkonaisia sekä Suomen nais- ja feministifilosofeja.

Vapaamuotoinen tapaaminen toimii omakustannusperiaatteella eli jos haluatte tuoda tai syödä jotakin, niin varatkaa rahaa mukaan.

Toivottavasti aurinko paistaa meille tuolloin. Voitte tuoda mukananne myös tuttujanne, jotka ovat kiinnostuneita toiminnastamme.

Tervetuloa!

Hallituksen puolesta,
pj. Sirkku Manninen

Helsingin tutkijanaiset ry:n sääntömääräinen vuosikokous pidetään torstaina 21.3.2013 klo 17.00 alkaen Helsingin yliopiston Sukupuolentutkimuksen oppiaineen tiloissa osoitteessa Unioninkatu 38 E (2. krs.).

Ennen virallisia kokousasioita Johanna Niemi kertoo Oikeustieteellisen tiedekunnan tasa-arvoselvityksestä ja Hanna Vehkamäki kansainvälisen tutkijanaisverkoston The second AcademiaNet “Dialogue Forum” -kokouksesta, joka pidettiin Berliinissä marraskuussa 2012 (http://www.academia-net.org/).

Kahvitarjoilu.

Lokakuun ensimmäisenä päivänä Helsingin tutkijanaisten järjestämä verkostoitumistilaisuus sujui lämminhenkisessä tunnelmassa Kaisaniemen kasvitieteellisessä  puutarhassa. Sateesta huolimatta paikalle oli saapunut lähes kolmekymmentä naista tieteen eri aloilta ja tutkimuskentän eri tahoilta. Läsnä oli myös jatko-opiskelijoita ja emiritoja.

Oppimiskahvila-menetelmän mukaisesti läsnäolijat jakautuivat ryhmiin keskustelemaan tutkijanaisten kannalta ajankohtaisista teemoista.  Esille nousi muun muassa tenure track –järjestelmän ongelmallisuus naisten kannalta.  Havaintojen mukaan miehet saattavat ryhtyä joukolla ajamaan tehtävään oman sukupuolensa edustajaa.

Näyttää myös siltä, että post doc –tutkijoiden halukkuus lähteä ulkomaille on vähentynyt. Syyksi epäiltiin muun muassa koventunutta kilpailua ja pätkätyöläisyyttä, mikä pakottaa tutkijan pysyttelemään kotimaassa paikkaansa vartioimassa.

Rahalla ohjataan tutkijoita

Keskustelussa tuotiin esille, että yliopistojen strategiat eli pitkän tähtäimen suunnitelmat ovat tärkeämpiä nyt kuin koskaan aikaisemmin ja että ne kannattaa ottaa vakavasti. Toisaalta muistutettiin, että yksinkertaisesti voimavaroja suuntaamalla ja rahaa jakamalla saadaan tutkijat usein toimimaan asetettujen päämäärien mukaisesti.

Yleinen mielipide näytti olevan, että uusi yliopistolaki on vähentänyt avointa päätöksen tekoa. Sukupuolten tasa-arvon kannalta tämä on heikennys, koska se mahdollistaa entistä räikeämmän syrjinnän.

Nainen ja mies tasa-arvovastaaviksi

Uunituore avaus tasa-arvotyön saralta kuultiin Svenska social- och kommunalhögskolanista. Siellä oli juuri verkostoitumispäivänä tehty päätös siitä, että tasa-arvoasioista vastaa nyt kaksi henkilöä: nainen ja mies.  Taustalla on ajatus, että ihmiset ehkä kertovat havainnoistaan herkemmin oman sukupuolensa edustajalle.

Onnistuneen tilaisuuden jälkeen yksimielisyyttä näytti olevan siitä, että Tutkijanaisten kannattaa järjestää lisää verkostoitumistilaisuuksia. Seuraavalla kerralla kutsumme ehkä poliitikkoja keskustelemaan tutkijanaisten uraongelmista.

HT jätti 12.5.2012 Opetus- ja Kulttuuriministeriölle lausunnon ylliopistouudistuksen sukupuolivaikutusten selvittämisen tärkeydestä. Voit lukea lausunnon klikkaamalla sinisestä yläpalkista löytyvän sivun nimeä.

 

Kuusikymmentä tieteellistä seuraa on julkaissut kannanoton Monipuolisen ja -muotoisen tieteellisen julkaisutoiminnan puolesta. Siinä seurat kyseenalaistavat Julkaisufoorumi-hankkeen kaavailut luokitella tieteelliset julkaisut ja kirjakustantajat kolmeen luokkaan. Samoin seurat kyseenalaistavat tähän läheisesti liittyvän Opetus- ja kulttuuriministeriön esittämän yliopistojen uuden rahoitusmallin. Mukana julkilausumassa ovat muun muassa Westermarck-seura, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Suomen Historiallinen Seura, Suomen Kasvatustieteellinen Seura, Suomen lääkäriseura Duodecim, Kulttuuritutkimuksen Seura ja Valtiotieteellinen yhdistys.

Sekä Julkaisufoorumi-hankkeen että yliopistojen uuden rahoitusmallin avulla tavoitellaan kannatettavia asioita: halutaan nostaa suomalaisen tieteellisen tutkimuksen ja julkaisutoiminnan laatua ja lisätä kansainvälisyyttä. Nyt kaavailuissa muodoissa molempiin esityksiin sisältyy kuitenkin piirteitä, jotka ovat räikeässä ristiriidassa julkilausuttujen tavoitteiden kanssa.

Julkaisufoorumin ja ministeriön rahoituskaavailujen katsotaan olevan lähtökohdiltaan kapea-alaisia ja mekaanisesti toteutettuja. Niissä ei oteta huomioon eri tieteenalojen julkaisuperinteitä ja -tarpeita, eivätkä ne perustu tieteen sisältä nouseviin kriteereihin. Molemmat mallit laiminlyövät tieteiden monipuolisuuden ja -muotoisuuden sekä eri alojen historialliset traditiot. Mallien pohjalta mahdollisesti syntyvät tieteen ja tutkimuksen ohjausmallit vinouttavat tutkimuksen kenttää ja vaikeuttavat luovan tieteellisen työn tekemistä.

Kannanotossa kysytään, miksi suomenkieliset tiedejulkaisut automaattisesti asetetaan alemmalle tasolle kuin kansainväliset, etenkin englantilaiset. Kotimaisen julkaisemisen aliarvostukselle ei ole mitään sisällöllisiä perusteita. Tutkimuksen laatu ei perimmiltään ole kielikysymys, ja kaikilla tieteenaloilla tarvitaan sekä kansallista että kansainvälistä julkaisemista. Tieto- ja tiedeinstituutioilla on myös yhteiskunnallisia tehtäviä, joita korkeatasoinen suomenkieliset julkaisut tiedeyhteisöjen ohessa myös palvelevat. Tiedejulkaisujen arvioiminen ja arvottaminen nyt suunnitteilla olevalla tavalla on epäoikeudenmukaista eikä täytä tarkoitustaan.

Kannanoton allekirjoittaneet seurat esittävät, että sekä Julkaisufoorumihankkeen että ministeriön rahoitusmallin lähtökohtia pohditaan vielä kerran perusteellisesti. Tärkeä kysymys on, nousevatko mallit todella tieteiden sisäistä tarpeista vai enemmän hallinnollista tai muista tieteen ulkopuolelta tulevista perusteista. Ehdottoman tarpeellista on hakea avoimesti ja tasapuolisesti kestäviä sekä kaikkia toimija- ja tutkimustahoja tyydyttäviä käytänteitä.

Tavoitteena tulee olla maamme monipuolinen ja -muotoinen tieteellisen tutkimuksen ja siihen liittyvän julkaisutoiminnan turvaaminen sekä kansallisesti että kansainvälisesti.

Lisätietoja asiasta antavat:
Minna Autio, Nuorisotutkimusseuran puheenjohtaja, minna.autio@helsinki.fi
Markku Jahnukainen, Suomen kasvatustieteellisen seuran puheenjohtaja, mjahnuka@helsinki.fi
Emilia Palonen, Valtiotieteellinen yhdistys, emilia.palonen@helsinki.fi
Risto Rinne, Suomen kasvatustieteellinen seura, rinne@utu.fi

Minkälaisilta näyttävät tutkijanaisten haasteet uuden vuoden 2012 alkaessa?

Aihetta haarukoitiin 23.11.2011 Helsingin Tutkijanaiset ry:n järjestämässä seminaarissa Yliopistot muutoksessa ja sukupuolten tasa-arvo.

Yhteenvetäen: Yliopistojen yksityistäminen, neliportaisen tutkijanuramallin vahvistuminen ja professorien sekä muiden esinaisten ja -miesten päätäntävallan kasvu aiheuttavat seurauksia yhtä lailla molempia sukupuolia edustaville tutkijoille ja yliopisto-opettajille.

Kuten Helsingin Tutkijanaisten puheenjohtaja, ympäristömuutoksen ja -politiikan yliopistonlehtori, dosentti Sirkku Manninen huomautti, yliopistolain jälkeinen päätöksenteon läpinäkymättömyyden ja epädemokraattisuuden kasvu asettaa kuitenkin erityisiä haasteita myös sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumisen seurannassa. Erityisesti niillä aloilla (mm. luonnontiede, tekniikka), joissa professorikunta on edelleen vahvasti miesvoittoista, tapahtuva sukupuoleen perustuva syrjintä jää entistä helpommin pimentoon. Tasa-arvoseurannassa tarvitaankin tarkkaa otetta ja ehkä myös uusien työkalujen kehittämistä

Aloilla (mm. humanistinen ja yhteiskunnallinen tutkimus), joissa naisedustus on vahvaa, on sielläkin nyt professorivaltaisuus ja yleinen hierarkkisuus kasvanut. Seminaarissa pohdittiin muun muassa sitä, onko käymässä niin, että vain professorit voivat käytännössä tehdä tutkimusta ja muodostaa tutkimusryhmiä, opetustaakan sälyttyessä yliopistonlehtoreille. Tämä on huolestuttavaa semminkin, kun akateemisuuteen, myös opiskelijoiden intresseistä käsin, kuuluu tutkimuksen ja opetuksen läheinen suhde.

Suomen Akatemian hankerahoituksessa eli yleisissä tutkimusmäärärahoissa on puolestaan naisten osuus hakeneista ja saaneista, koko tiedekentässä, pysynyt 20-30 prosentissa kahdenkymmenen vuoden ajan.

Tarkasteltaessa Akatemian tutkijatoimia kasvaa miesten suhteellinen osuus hierarkiassa “ylöspäin” mentäessä. Tänä vuonna aloittavat akatemiaprofessorit ovat esimerkiksi kaikki miehiä.

Sitä vastoin säätiöiltä haettu ja niiden myöntämä tutkimusrahoitus jakautuu naisille ja miehille paljon tasaisemmin. Seminaarissa pohdittiinkin säätiöiden erittäin lupaavalta näyttävää merkitystä tulevaisuuden yliopistoissa — kunhan vain säätiörahoituksella toimivien tutkijoiden asema yliopistossa saadaan paremmaksi.

Huomiota ja huolta seminaarissa herätti neliportaisen tutkijanuramallin yksiulotteisuus ja normittavuus. Pyramidimallin sijasta tai ainakin sen rinnalle tarvitaan näkemystä siitä, että on monia erilaisia tapoja tehdä tiedettä ja olla tutkija. Tasa-arvoisuuden ja yhdenvertaisuuden tavoitteluun on parhaimmillaan aina kuulunut ajatus moninaisuudesta. Voi lisäksi miettiä, edistääkö itse tieteen kehittymistä loppujen lopuksi kovinkaan hyvin paradigma, jossa kaikki kilpailevat kaikkia vastaan, vieläpä millä tahansa säännöillä, pääsystä tuuliselle ja harvaanasutulle “huipulle”.

Koko seminaarin referaatin voit lukea klikkaamalla sivun yläosan sinisestä palkista löytyvää linkkiä.