Viimeisimmät / Latest / Senaste

Teimme YLLI-hankkeessa viime vuonna kyselyn peruskouluikäisille lapsille ja nuorille Helsingin Kontulassa ja Jyväskylän Huhtasuolla. Kysyimme koululaisilta helmikuussa ja toukokuussa 2021 vapaa-ajan liikkumisen paikoista, liikkumisen esteistä ja koronan vaikutuksista sekä koulumatkojen kulkutavoista. Aiemmassa blogikirjoituksessa on esteisiin ja koronan vaikutuksiin liittyviä tuloksia. Tämän kirjoituksen aiheena ovat lähiöiden koululaisten koulumatkat: koulumatkojen arvo, kulkutavat ja yhdenvertaisuus.

Teksti: Elina Hasanen (Jyväskylän yliopisto)

Arvokkaat koulumatkat

Koulumatkoja ja niiden kulkutapoja voidaan arvottaa monista näkökulmista. Aktiivisin kulkutavoin eli kävellen, pyöräillen tai muilla fyysisen aktiivisuuden muodoilla tehtyjen koulumatkojen arvoa on tavallista perustella terveyden ja oppimistulosten näkökulmasta. Ympäristö- ja liikennepolitiikan näkökulmista katsottuna puolestaan on arvokasta välttää yksityisautolla kuljettamista. Koululaisten perheissä koulumatkojen kulkutapoja taas voidaan arvottaa erilaisista hyvän vanhemmuuden näkökulmista, joista osa voi kannustaa autovanhemmuuteen.

Usein sivuosaan jäävä, mutta vähintään yhtä tärkeä näkökulma on pyrkiä arvottamaan koulumatkoja ja eri kulkutapoja koululaisten elämismaailmoista käsin. Silloin huomio kiinnittyy vertaissuhteisiin, itsenäiseen liikkumiseen ja osallisuuteen kaupunkitilassa, omassa lähiössä.

Koululaisen elämismaailmasta käsin katsottuna matkan ja matkakokemusten jakaminen vertaisten kanssa voi hyvässä tapauksessa mahdollistaa kaverisuhteiden lujittumisen. Yhtä lailla kävely kuin bussin penkkikin voi houkuttaa juuri vertaisten seuran vuoksi. Itsenäinen kulkeminen mahdollistaa asuinympäristöön tutustumisen ja sen paikkojen merkityksellistämisen omista lähtökohdista. Tällä tavoin koulumatkalaiset voivat muodostaa henkilökohtaista suhdetta tiettyihin paikkoihin, kiinnittyä ja jopa kiintyä asuinympäristöönsä. Kim Kullmanin tutkimus osoittaa, kuinka kohtaamiset ja osallisuuden ja toimijuuden mahdollisuudet koulumatkoilla luovat pohjaa laajemmalle ympäristöstä ja sen muista elävistä välittämiselle.

Sellainen onnistuu huonosti auton takapenkiltä käsin. Koulumatkojen omaehtoinen liikkuminen sen sijaan näyttäytyy arvokkaana lähiöiden kehittämiselle ja hyvinvoinnille laajemminkin.

Kävellen, pyörillä, kyydillä

Miten sitten koulumatkalaiset tutkimuslähiöissä liikkuivat? Oliko ikäryhmien, sukupuolten ja lähiöiden välillä eroja?

Kysymys koululaisille kuului: ”Miten kuljet yleensä koulumatkat talvella/toukokuussa? Voit valita monta.” Vastausvaihtoehdot olivat: Kävellen / Polkupyörällä tai potkulaudalla / Sähköpyörällä tai sähköpotkulaudalla / Itse ajaen mopolla tai muulla moottoriajoneuvolla / Moottoriajoneuvon kyydissä (autolla, linja-autolla yms.) / Muulla tavoin, miten: / En osaa sanoa. Kyselyssä ei siis valittu vain yhtä pääasiallisinta kulkumuotoa, vaan vastaajan oli mahdollista merkitä kaikki itselleen tavalliset tavat. Vastaukset ovat talvelta 198 ja keväältä 212 koululaiselta, jotka olivat kolmannella, viidennellä, seitsemännellä ja yhdeksännellä luokalla. Koulumatkan pituutta ei kysytty, mutta vastauksissa ovat mukana vain tutkimuslähiöissä tai aivan lähistöllä pääasiallisesti asuneet henkilöt, jolloin matkan pituus ei todennäköisesti ylitä noin kolmea kilometriä.

Aktiivinen kulkutapa tavallisten kulkutapojen joukossa yli 90 prosentilla Kontulassa ja Huhtasuolla

Aktiivinen kulkutapa oli tavallisten kulkutapojen joukossa selvästi yli 90% vastanneista sekä talvella että keväällä (ks. taulukko 1). Erot ikäluokkien välillä ovat pieniä, samoin tyttöjen ja poikien välillä. Lähiöiden välillä oli hieman selvempi ero talvella, jolloin aktiivinen kulkumuoto oli tavallinen lähestulkoon kaikille Huhtasuon koululaisista ja reilulle 90% Kontulan koululaisista. Kyselyssä merkittiin kaikki itselle tavalliset kulkumuodot, ja talvella 24 % ja loppukeväästä 13 % näistä aktiivisesti kulkevista oli merkinnyt tavallisiin kulkumuotoihinsa kuuluvan myös moottoriajoneuvolla kulkemisen. Taulukossa 2 on eritelty kävellen, pyörällä ja kyydillä tavallisesti kulkevien osuudet tutkimuslähiöissä Jyväskylän Huhtasuolla ja Helsingin Kontulassa eri luokka-asteilla eri vuodenaikoina.

Talven kyselyn aikaan oli lunta ja pakkasta sekä Jyväskylässä että Helsingissä. Myös korona-aalto oli päällä ja ensimmäinen koronarokotus vasta pienellä osalla ihmisistä. Koululaiset olivat lähiopetuksessa, mutta altistumiset johtivat kotikaranteeneihin.

Talvella lähiöiden koululaiset kulkivat tavallisimmin kävellen ja kyydillä. Kävely oli selvästi yleisin tapa taittaa koulumatkat molemmilla alueilla. Noin yhdeksällä kymmenestä koululaisesta oli kävely yleisten kulkutapojen joukossa. Toiseksi yleisintä oli moottoriajoneuvon kyydissä kulkeminen; usein kyydillä kulkevien osuus lähenteli 30 prosenttia. Talvipyöräily oli harvinaista etenkin pääkaupungin lähiössä, ja Huhtasuollakin se oli vain 16 prosentille tavallinen kulkumuoto.

Kontulassa kävellään, Huhtasuolla kevään tullen pyöräilykin yleistä.

Talvisten kulkumuotojen järjestys on sama kuin Fiksusti kouluun -ohjelman kyselyssä, jonka vastaajat tulivat seitsemästä muusta suomalaisesta kaupungista. Sen tuloksista voi havaita, että järjestys koski koulumatkoja noin 2–3 kilometriin saakka, minkä jälkeen kyydillä kulkeminen oli yleisempää kuin aktiiviset kulkumuodot.

Loppukeväästä kuljettiin tavallisimmin kävellen ja pyörillä. Talven jälkeen pyörät olivat taas käytössä, ja lähes puolet kaikista vastaajista pyöräili (tai potkulautaili) koulumatkojaan. Lähiöiden välillä oli kuitenkin iso ero: Huhtasuolla pyörillä kulkevien koululaisten osuus oli jopa 61 prosenttia, kun heitä Kontulassa oli vain reilu kolmannes. Sähköpyörällä tai -potkulaudalla kulki muutama (2 %), ja yksi mainitsi skeittaavansa.

Moottoriajoneuvon kyydissä koulumatkoja kulkevien osuus oli toukokuussa noin 16 prosenttia. Ero talviajan lähes 30 prosenttiin on iso, ja osa erosta voi selittyä pyöräilyyn siirtymisellä. Moottoriajoneuvoa itse ajaen kulki vain kaksi yhdeksäsluokkalaista.

Erot eri ikäisten koululaisten välillä olivat melko pieniä. Huomionarvoista kuitenkin on, että talvella Kontulassa vain yläluokilla pyöräiltiin (7. lk 5 %, 9. lk 19 %). Yhdeksäsluokkalaiset olivat eniten talvella pyöräilevä ikäryhmä molemmissa lähiöissä. Kontulassa myös toukokuussa pyöräily (tai potkulautailu) oli heille paljon yleisempää kuin muille luokka-asteille; silloin yseistä kulki pyörillä reilusti yli puolet.

Lisäksi Huhtasuon alakoululaisille moottoriajoneuvon kyydissä kulkeminen oli huomattavan yleistä. Etenkin viidesluokkalaisilla vastaajilla tämä kulkumuoto korostui molempina vuodenaikoina: talvella lähestulkoon puolet kulki usein kyydillä ja toukokuussakin neljännes lapsista.

Tyttöjen ja poikien kulkumuodot eivät toukokuussa eronneet tilastollisesti toisistaan, mutta talvella oli toisin. Tuolloin moottoriajoneuvon kyydissä kulki tavallisesti useampi tytöistä (38 %) kuin pojista (21 %). Pojat taas pyöräilivät talvella enemmän (17 %) kuin tytöt (5 %). Kontulassa kukaan tytöistä ei pyöräillyt yleensä talvella. Valtakunnan tasolla talvipyöräilyn tilanne poikien hyväksi on ollut LIITU-tutkimuksen mukaan sama. Aktiivisin kulkumuodoin kulkemisessa isoa eroa ei ole, sillä tyttöjen isompi kävelyn osuus pienentää eroa.

Koulumatkalaisten yhdenvertaisuus

Kyselyn tulokset osoittavat yhdenvertaisuuteen liittyviä tietotarpeita. Yhdenvertaisuutta koulumatkoilla voi tarkastella ensinnäkin koululaisten välillä. Kyselyn tulokset ohjaisivat selvittämään tarkemmin, mistä lähiöiden välinen ero talven aktiivisen kulkemisen yleisyydessä johtuu. Tulokset ohjaisivat tutkimaan myös ikäluokkien ja sukupuolten välisten kulkutapaerojen taustoja. Miksi Kontulan koululaiset pyöräilivät harvemmin? Miksi tytöt tai Huhtasuon alakoululaiset istuivat kyydissä muita useammin?

Toinen näkymä yhdenvertaisuuteen on tarkastella kouluikäisten asemaa muiden lähiössä liikkuvien joukossa. Lapsuudentutkimuksen alalla on kiinnitetty huomiota siihen, että julkinen tila sekä arjen ajankäyttö perustuvat aikuisuuden lähtökohdille. Koulumatkoja voidaan arvottaa ennemmin aikuisten kuin koululaisten elämismaailman merkityksin. Kulkutapavalintoja voivat määrittää ennemmin huolenpito, valvonta ja riskiajattelu kuin lasten aktiivisen toimijuuden ihanteet. Koulumatkalaisten yhdenvertaisuutta voi tarkastella myös liikenneympäristön käytön oikeudenmukaisuuden kysymyksenä: millainen on liikenteessä liikkumista opettelevien kulkijoiden asema, ja suositaanko lapsille ja nuorille merkityksellisiä liikkumisen tapoja riittävästi?

Kyselyn tulokset kertovat jotakin eroista kahden lähiön, koululaisten ikäryhmien ja sukupuolten välillä mutta eivät itsessään lisää ymmärrystämme siitä, miten aktiivisten koulumatkojen mahdollisuuksien yhdenvertaisuutta voitaisiin lisätä. Marisofia Nurmi ja Janne Pyykönen kirjoittavat YLLI-blogissa Viisauden hierarkiasta. Viisaudeksi asti data on jalostunut, kun on ymmärrys toiminnan perusteista ja kontekstisidonneisuudesta – kuten siitä, millaiset arvot, olosuhteet ja käytännöt määräävät kulkutapojen valintaa ja millaisin päätöksin ja toimenpitein niihin voidaan vaikuttaa. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin lähtökohdasta olisi syytä priorisoida lasten ja nuorten tietoa lähiössä liikkumisesta, koulumatkojen arvosta ja kulkutapavalintojen merkityksistä.

Lisätietoja koululaisten koulumatkoista liikunnan edistäjänä tekstin kirjoittajalta: Elina Hasanen, Jyväskylän yliopisto

Muut tiedustelut YLLI-hankkeesta: Petteri Muukkonen, Helsingin yliopisto

Miten informaation voi jalostaa tiedoksi? Miten tiedosta muodostuu viisautta? Miten tiedeneuvontaa tulisi kehittää, jotta se tukee organisaatioiden tiedolla johtamista? Tässä blogitekstissä esittelemme Viisauden hierarkian, jota hyödynnämme yhtenä taustateoriana YLLI-hankkeen kaupunkiyhteistyössä.

Kirjoittajat: Marisofia Nurmi (Helsingin yliopisto) ja Janne Pyykönen (Jyväskylän yliopisto)

Viisauden hierarkia, toiselta nimeltään myös tiedon tasot, tai DIKW–hierarkia (Data-Information-Knowledge-Wisdom) on informaatiotieteissä paljon käytetty malli tiedon jäsentämiseen. Malli perustuu ajatukseen siitä, että data, informaatio, tieto ja viisaus muodostavat hierarkkisen mallin, jonka alimmalla tasolla on data ja korkeimmalla viisaus (ks. kuva 1).

Viisauden hierarkian tasot

Viisauden hierarkiasta on olemassa useita erilaisia versioita, joissa hierarkian osien määrä ja sisältö voi vaihdella (Rowley 2007).  Tyypillisesti eri tasot ovat vahvasti liitoksissa toisiinsa ja rakentuvat toistensa päälle. Informaatio edellyttää dataa, tieto informaatiota ja niin edelleen. Viisauden hierarkiaa on käytetty osastensa kontekstualisoimiseen, sekä erityisesti kuvaamaan siirtymiä tasolta seuraavalle. Siirtymäkohdat tasolta toiselle ovat mallin käytössä merkityksellisiä, sillä mallin taustalla on pyrkimys edistää organisaation tietämyksenhallintaa jalostamalla erilaista dataa informaatioksi, tiedoksi ja lopulta viisaudeksi. Tämä tiedon arvon kasvu tasolta toiselle siirtyessä on myös yhteistä mallin eri näkemyksille. Viisauden hierarkian eri tasojen määritelmät on selostettu alla olevassa taulukossa.

_{Taulukko 1. DIKW-hierarkian tasot mukaillen Rowleyn (2007) jäsennystä. Lähteinä myös Ackoff (1989) Frické​ (2009) ja Zeleny (2006).}

Käytännössä organisaation tavoitteena on edetä korkeammalle viisauden hierarkian tasolle. Datasta voidaan jalostaa informaatiota prosessoimalla. Prosessiin voi kuulua esimerkiksi kontekstointia, kategorisointia, rajaamista, tiivistämistä, yhdistelyä ja laskemista. Informaatiosta voidaan jalostaa edelleen tietoa, kun sitä yhdistellään muuhun informaatioon ja olemassa olevaan tietoon. Tämä jalostuminen mahdollistaa informaation muuttamisen toimintaohjeiksi.

Muutos tiedosta viisaudeksi ei ole yksiselitteinen, mutta vähimmilläänkin sen saavuttaminen vaatii kokonaisvaltaista ymmärrystä toiminnan perusteista ja siihen vaikuttavista mekanismeista. Se edellyttää oleellisen erottamista epäoleellisesta, sekä koko toiminnan ja ajatteluketjun kriittistä tarkastelua ja taustalla vaikuttavien arvojen tunnistamista. Uusi tieto ja informaatio yhdistyy vanhaan tietoon, kokemuksiin ja intuitioon. Tiedon tasojen välillä liikkuminen ei ole aina yksiselitteistä, ja DIKW-malli on vastaanottanut myös kritiikkiä (Fricke 2009). Olemme kuitenkin YLLI-hankkeessa kokeneet mallin hyödylliseksi viitekehykseksi, mikä auttaa jäsentämään organisaatioiden kohtaamaa informaatiotulvaa.

Tietoperusteisen päätöksenteon tukeminen

Hierarkiaa voidaan soveltaa sekä yksilö- että organisaatiotasolla. Tutkija pyrkii lähestymään  viisauden tasoa tutkimallaan alalla, samoin kuin tietoperusteisessa päätöksenteossa pyritään tekemään viisaita päätöksiä, jotka perustuvat parhaaseen saatavilla olevaan tietoon.

Tietoperustainen päätöksenteko edellyttää riittävää tietoa asiasta, mikä taas vaatii asianmukaisesta, luotettavasta ja käytettävissä olevasta datasta jalostettua informaatiota. Esimerkiksi tiedeviestinnän vaarana on se, että tutkimustieto tarjoillaan yksittäisinä informaationjyvinä, jolloin informaation ja tiedon yhdistely mielekkäällä tavalla oman työn kannalta jää ”vastaanottajan” harteille. Usein tutkimustieto pyritään jakamaan yleistettynä, mahdollisimman luotettavasti suurta joukkoa kuvaavana informaationa tai toimintaohjeina. Voi olla, että paikallinen toimija tarvitsisi täsmällisempää ja hänelle merkityksellisempää tietoa tukemaan toimintaansa. Jotta tutkimustieto tulisi aidosti käyttöön, tutkijoiden tuottaman informaation ja tiedon tulisi muuttua päättäjien ja asiantuntijoiden käsittelyssä tietämykseksi ja viisaudeksi.

Tätä yritämme toteuttaa hankkeen kaupunkiyhteistyön kulmakivenä. Uskomme, että todellinen tietämyksen välittyminen (ja jalostuminen viisaudeksi) edellyttää kaksisuuntaista viestintää ja yhdessä pohtimista, yksisuuntaisen tiedeneuvonnan sijaan. Niinpä toteutamme YLLI-hankkeessa asuinalueiden yhdenvertaisten liikkumismahdollisuuksien edistämiseen tähtäävää kaupunkiyhteistyötä työpajamuotoisena yhteiskehittämisprosessina, jossa yhtenä viitekehyksenä käytämme viisauden hierarkiaa. YLLI-kaupunkiyhteistyön tavoitteena on:

1. Tuottaa ja esitellä tutkimustuloksia tavoin, jotka palvelisivat yhteistyökaupunkien tietotarpeita ja suunnitteluprosesseja

2. Kehittää liikuntahallinnon tiedolla johtamista yhteiskehittämisen aikaansaannoksena

3. Oppia ja kehittää parempia tiedeneuvonta tai -viestintätapoja, sekä ottaa opit käyttöön myös yliopisto-opetuksen kehittämisessä

Lähteet

Ackoff, R. L. (1989). From data to wisdom. Journal of applied systems analysis, 16(1), 3-9. http://www-public.imtbs-tsp.eu/~gibson/Teaching/Teaching-ReadingMaterial/Ackoff89.pdf

Frické, M. (2009). The knowledge pyramid: A critique of the DIKW hierarchy. Journal of Information Science, 35(2), 131–142. https://doi.org/10.1177/0165551508094050                       

Rowley, J. (2007). The wisdom hierarchy: Representations of the DIKW hierarchy. Journal of Information Science, 33(2), 163–180. https://doi.org/10.1177/0165551506070706

Zeleny, M. (2006). Knowledge-information autopoietic cycle: Towards the wisdom systems. International Journal of Management and Decision Making, 7(1), 3–18. https://doi.org/10.1504/IJMDM.2006.008168