Eläviä rapuja

Tarvikkeet

  • Akvaario tai riittävän suuri astia, jossa kansi
  • Soraa ja kiviä pohjaksi
  • Keraamisia ruukkuja, tiiliä tai suurempia kiviä, muoviputkia piiloiksi
  • Hyvälaatuista luonnon vettä
  • Ruokaa, kuten porkkanaa

Rapujen pitäminen elossa luokkahuoneessa on suhteellisen helppoa. Rapu pysyy elossa huoneenlämmössä, jos mukana on hapetin. Jos hapetinta ei ole saatavilla, ravut kannattaa pitää jääkaapissa. Ravut selviävät myös hyvin kuivassa (kosteiden talouspapereiden kanssa) jääkaapissa. Rapuja ei kannata laittaa monia samaan akvaarioon, koska ne saattavat syödä toisensa.

Rapuja voi ruokkia rapupelleteillä tai esimerkiksi porkkanalla. Rapu on kaikkiruokainen, joten muut akvaarion asukit voivat myös joutua syödyiksi.

Rapujen käyttäytymistä on helppo tarkkailla: miten ne käyttävät eri raajojaan, miten ravut käyttäytyvät toisiaan kohtaan ja miten ravut hankkivat ravintoa. Ravut ovat niveljalkaisina osa yhtä eliökunnan suurinta sopeutumislevittäytymistä: nivelikästä jalkaa. Rapuja voidaan vertailla kuivan maan niveljalkaisiin, kuten hyönteisiin ja pohtia mitä sopeumia niillä on vesielämään.

Ravustuskausi on 21.7. – 31.10., muulloin rapu on rauhoitettu. Suomessa myös viljellään rapuja, jotka on saatavilla ympäri vuoden. Myös akvaarioliikkeistä myydään rapuja.

Kasvit: Kasvi haihduttaa vettä

Lähde: Lappalainen, A. 2003. Biologianoppiminen 2000-luvulla. Osa 1. Harjoitustöitä. Helsingin yliopiston opettajakoulutuslaitos.
Tarvikkeet:
–          kasvin oksa, jossa vihreitä lehtiä
–          muovipussi
–          (teippiä)
Tee näin:
  • Pujota oksa muovipussiin ja sulje pussi hyvin esim. teipillä.
  • Vie pussi auringonvaloon n. 2 tunniksi.
  • Huomaatko muutoksia pussin sisäpinnalla?
Tuloksia:
Pussin sisäpinnalla näkyy kosteutta tai jopa vesipisaroita.
Tehtävän taustaa:
Tehtävässä havainnoidaan veden poistumista ilmarakojen kautta. Kasvi imee vettä jatkuvasti juurillaan ja joka haihtuu ilmarakojen kautta ilmaan. Ilmarakoja on koko kasvin pinnalla, mutta eniten niitä löytyy lehtien alapinnalta. Kasvi tarvitsee vettä nestejännityksen ylläpitämiseen, yhteyttämiseen ja muihin elintoimintoihin. Ylimääräinen vesi haihtuu ilmarakojen kautta ja kasvi voi säädellä avaamalla ja sulkemalla ilmarakoja veden määrän poistumista. Tätä ilmiötä sanotaan haihduttamiseksi.
Kokeessa pussin sisäpinnalle kertyvä sumu ja vesipisarat johtuvat siitä, että haihdutus jatkuu vielä jonkin aikaa sen jälkeen, kun oksa on irrotettu kasvista. Pian huomataan kuitenkin, että kasvin nestejännitys laskee, eikä vettä haihdu enää kasvin ilmarakojen kautta.

Kasvit: Räjähtävät raparperit

Lähde: Lappalainen, A. 2003. Biologianoppiminen 2000-luvulla. Osa 1. Harjoitustöitä. Helsingin yliopiston opettajakoulutuslaitos.
Tarvikkeet:
–          raparperin varsi (lehtiruoti)
–          vettä
–          astia
Tee näin:
  • Aseta kaksi 7-10 cm pituista raparperin varren palaa veteen.
  • Piirrä palojen muoto vihkon. Jätä palaset veteen yön yli.
  • Tarkista palat seuraavana päivänä. Onko palojen muodossa muutoksia?
Tuloksia:
Palaset halkeilevat ja käyristyvät vedessä yön aikana.
Tehtävän taustaa:

Tehtävässä havainnoidaan miten kasvin osa voi haljeta osmoottisesti imeytyneestä vedestä. Raparperin lehtiruotien sisäosissa on solukimppuja, joilla on voimakas kyky imeä itseensä vettä osmoosin avulla. Kasvin nestejännitys kasvaa paikallisesti solukimppujen imiessä vettä solukimppujen alueella. Solut turpoavat ja lopulta rikkoontuvat ja myös varren pintasoluko halkea. Käyristyminen osoittaa, että jännitys on suurimmillaan varren keksiosassa. Alkukevään kasvina raparperi hyötyy siitä, että pystyy imemään tehokkaasti vettä. Kokeessa vettä oli kuitenkin luonnottoman paljon ja solut eivät kestäneet nestejännityksen painetta.