Lähdimme viikoksi kirjoittamaan yhteisartikkelia Kilpisjärven biologiselle tutkimusasemalle. Ajatuksena oli, että luonnonrauhassa olisi helpompi keskittyä kirjoitustyöhön kuin normaalin yliopistoarjen keskellä. Näin olikin, ja artikkeli sai viikon aikana muotonsa. Aivan niin pitkälle emme kuitenkaan päässeet kuin olimme ajatelleet, sillä jo lähtötohinoissa välähti: kun niin kauas pohjoiseen mennään, samalla voisi edistää myös kielellisten elämäkertojen keruuta. Tiedossamme oli, että suunnitellusta kokoelmasta puuttuu vielä joitakin Pohjois-Suomessa asuvien haastatteluja.
Jo matkalla Kittilästä Kilpisjärvelle saimme hyvän katsauksen kylän nykytilanteeseen. Viikon aikana saimme kuulla eri ihmisiltä lisää kiinnostavia näkökulmia. Talviset maisemat ja mahtava Saana hurmasivat ensi silmäyksellä.
Majoituimme Kilpisjärven biologisella tutkimusasemalla. Siellä teimme osan haastatteluista, ja avuliaan henkilökunnan kautta saimme kontakteja sopiviin haastateltaviin. Viikon aikana syntyi seitsemän haastattelua – neljä aikuisten ja kolme lasten kanssa. Haastateltavien ikähaitari on 7–80 vuotta, ja joukossa on sekä syntyperäisiä että muuttajia; muuttohistoriatkin ovat varsin moninaisia.
Oli hienoa liikkua hiihtäen myös hyötymatkat. Juuri koululaisten haastattelupäiväksi sattui -25 asteen pakkanen, mutta hyvän varustuksen turvin noin 4,5 kilometrin matka ei tuottanut ongelmia. Videokuvan pienet häiriöt saattavat johtua kameran kylmyydestä.
Vasta paikan päällä tajusimme, miten kiinnostava Kilpisjärvi on kielellisesti. Asutus on lopulta nuorta, ja muuttoliike sekä sinne että sieltä pois on ollut vilkasta. Suomen ja saamen lisäksi arjessa on vahvasti läsnä norja, sillä norjalaiset turistit viettävät aikaa tällä seudulla mökkeillen (monet isoissa asuntovaunuissaan) ja ajellen moottorikelkoillaan. Edullisemmat hinnat vetävät heitä Suomen puolelle myös kauppareissuille. Kevättalvesta syksyyn paikkaa kansoittavat suomalaisten lisäksi keskieurooppalaiset, venäläiset ja nykyään myös aasialaistaustaiset turistit. Kielten kirjo on siis runsas.
Paikallisten suhtautuminen haastattelupyyntöihin oli todella mutkatonta, ja kaikki tarjosivat apuaan auliisti. Koululaisissa olisi ollut vapaaehtoisia haastateltavia enemmänkin, mutta moni oli esimerkiksi flunssan vuoksi poissa koulusta juuri vierailupäivänämme. Viikko osoittautui lopulta lyhyeksi. Viimeisen haastattelun teimme taksissa paluumatkalla Kilpisjärveltä Kittilään.
Haastattelujen kautta pääsimme sukeltamaan aivan ainutlaatuisella tavalla siihen, mitä kaikkea asuminen yhdessä Suomen pohjoisimmista kylistä voi käytännössä tarkoittaa ja miten monenlaisia kielellisiä tarinoita jo näinkin pieneen otokseen sisältyy. Tärkeää taustatietoa saimme myös monista muista keskusteluista paikallisten kanssa. Olemme kiitollisia kaikille haastateltaville ja yhteistyökumppaneillemme.
Teksti ja kuvat: Hanna Lappalainen (oik.) ja Kaarina Mononen (vas.)