Hanke kielitieteen päivillä Joensuussa

Kielitieteen päivillä Joensuussa 16. – 18.5.2019 kuultiin peräti kahdeksan esitelmää hankkeen aineiston pohjalta. Neljä esitelmää oli Hanna Lappalaisen ja Pirkko Nuolijärven vetämän sosiolingvistiikan projektikurssin opiskelijoiden töitä.  Opiskelijat olivat löytäneet itseään kiinnostavia aiheita hankkeen aineistoista.

Lisäksi näyttely oli konferenssin osallistujien nähtävänä Carelia-salin aulassa, ja se sai huomiota myös Karjalaisessa.

Torstaina päivien alussa kerrottiin muun muassa, mitä ollaan tutkimassa ja mitä erityistä näyttelyssä on.

Kahvitauolla näyttelyn esittelyä. Haastattelemassa Kielitieteen päivien järjestelytoimikunnan puheenjohtaja Marjatta Palander (oik.). Kuva: Ildikó Vecsernyés.

Esitelmäosuuden avasi torstaina Pirkko Nuolijärvi aiheenaan Monipaikkainen kielenpuhuja 2010-luvun Suomessa. Yksioikoisia päätelmiä paikan vaikutuksesta kieleen ei voi tehdä, mutta elämänhistoria näkyy kuitenkin eri tavoin kielessä. Käsittelyssä oli muuttajia naapuripitäjään sekä päämurrealueelta toiselle.

Pirkko Nuolijärvi

Anna Sundqvistin aiheena oli Moninainen saamelaisuus ja koettu muutos kielielämäkerroissa. Hänen tarkastelussaan oli neljä saamelaistaustaista henkilöä. Kokemus kielitaidon vajavaisuudesta ja riittämättömyydestä nousi selvästi esiin, mutta tutkittavien suhde saamen kieliin oli varsin erilainen. Aineiston vahvuus on, että mukana on myös niitä, jotka eivät koe olevansa aktiivisia saamenpuhujia tai -elvyttäjiä.

Anna Sundqvist. Kuva: Ildikó Vecsernyés

Maria Palin käsitteli murteesta puhumisen tapoja hankkeen haastatteluissa. Diskurssintutkimuksen näkökulma valotti mielenkiintoisella tavalla informantteina olleiden nuorten naisten suhtautumista murteisiin. Keskustelua herätti muun muassa osallisuus toimintaan: onko ihminen aktiivinen toimija vai tarttuuko ja muuttuuko murre automaattisesti?

Maria Palin. Kuva: Ildikó Vecsernyés.

Perjantaina oli kolme esitelmää. Alina Lembinen puhui aiheesta Venäjän- ja vironkielisten maahanmuuttajein kieli-identiteetti ja asenteet. Esitelmästä kävi ilmi, että oma äidinkieli on vaarassa, koska käyttöympäristöjä on niin vähän. Kielenkäytön valinnat herättivät keskustelua: välttelyä voi tapahtua myös oman kielitaidon vuoksi.

Katalin Dabóczyn aiheena oli Ulkomaalaistaustaisten suomalaisten vanhempien kielivalintoja perheessä. Aineistosta käy ilmi, että myös lapset toimivat kielivalintojen agentteina. Kielestä luopuminen herätti tunnepitoista keskustelua ja pohdintaa siitä, onko kyse myös tiedonpuutteesta.

Katalin Dabóczy. Kuva: Ildikó Vecsernyés.

Lilla Doloczki tarkasteli S2-puhujien suome kielen käyttöä ja kielellistä sopeutumista. Hänen aineistossaan haastatellut eivät kertoneet saaneensa negatiivista palautetta kielitaidostaan yhtä lievää mainintaa lukuun ottamatta. Suomalaisen kieliyhteisön ymmärtäväisyys ja kannustus oli sen sijaan mainittu lähes kaikissa, mutta toisaalta kävi ilmi, että odotukset ulkomaalaistaustaisen kielitaidosta saattavat olla varsin vähäiset.

Lauantaina kuultiin vielä kaksi esitelmää. Kaarina Mononen puhui siitä, kuinka eritaustaiset haastatellut puhuvat suhteestaan kieliin, erityisesti kielten sekoittamisesta ja kielten sopivuudesta eri tilanteissa. Keskustelussa pohdittiin esimerkiksi englannin roolia: vaikka se on yleisesti osattu, siihen suhtaudutaan helposti uhkana.

Kaarina Mononen, oik. puheenjohtajana toiminut Ilja Moshnikov. Kuva: Ildikó Vecsernyés.

Hanna Lappalaisen aiheena oli Referointikeinot ja sosiolingvistinen variaatio. Yksilöllinen variaatio referoinnin määrässä ja johtoilmausvarianttien käytössä oli suurta. Esimerkiksi ikään pohjautuvia yleistyksiä referointikeinoista ei aineiston perusteella voi tehdä. Yleisöä kiinnostivat muun muassa monikielisten puhujien käyttämät keinot.

Hanna Lappalainen. Kuva: Ildikó Vecsernyés.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.