Aihearkisto: Yleinen

Opiskelijan kokemus virtuaalisesta opiskelusta

Suoritan kaksoistutkintoa, jonka vuoksi minun pitää käydä virtuaalitunteja tietyistä aineista, ja digiluokassa käymäni englannin kurssi oli ensimmäinen kokemukseni digitunnista. Ennen ensimmäisen tunnin alkua olin hieman epäilevä miten koko asia toimii, mutta opettaja kertoi heti kaikki tarvittavat asiat ja ympäristö tuli nopeasti tutuksi. Minulle sähköinen ympäristö sopii hyvin, jopa paremmin kuin tavallinen oppitunti koulun penkillä. Ryhmätyöskentelyä ja suullisia harjoituksia on enemmän, ja tehtävät on monipuolisempia. Toki ryhmäni oli tuttu, joten ryhmätyöskentelyt varmaan sen takia toimivat hyvin koska ei ollut ujostelua. Tehtävien tekeminen google driveen oli helppoa, ja tehtävien tarkistaminen ja englanniksi puhuminen helpotti lausumista. Odotan mielelläni uusia digikursseja.

Milla Länsikallio

 

Lisää innovatiivisuutta opettajankoulutukseen!

Helsingin yliopisto järjesti 7.2. konferenssin opettajankoulutuksen kehittämisestä, otsikkona Towards sustainable research and pedagogies in teacher education. Konferenssin aihepiiriä käsitteli erinomaisesti professori Viv Ellis, ja hän mm. pohti, miksei opettajakoulutus ole kovin innovatiivista ja hän toivoi sitä lisää.

Kuunnellessani esitystä tuli mieleeni, aika subjektiivisesti, että esimerkiksi meidän Opettajana virtuaaliluokassa -hanke edustaa juuri sellaista innovatiivisuutta, jota valmistuvat opettajat tarvitsevat. Varsinkin kielten opettajien täytyy osata opettaa myös virtuaalisesti ja verkossa, sillä niukat kielten lähiopetustunnit eivät tarjoa kaikille valmistuville töitä, mutta myös muut opettajat erittäin todennäköisesti tarvitsevat virtuaalisen opettamisen osaamista.

Myös meidän Opettajana virtuaaliluokassa -hankkeemme oli mukana konferenssissa, ja siellä oli tilaisuus esitellä hankkeita kuin messuilla ikään. Esittelin tekeillä olevia suunnittelumalleja (design patterns), joilla  tarkoitus on tukea opettajaa virtuaalisen opetuksen suunnittelussa. Teemme näistä malleista helppokäyttöisiä, verkosta avoimesti saatavilla olevia powerpoint-dioja (tms.). Kaksi tällaista suunnittelumallikokeilua oli ensi kertaa esillä konferenssissa, ja oli mukava huomata, että konferenssiin osallistuneet, hyvin monenlaisista oppilaitoksista ja yhteisöistä tulleet osallistujat olivat kiinnostuneita suunnittelumalleista ja pitivät niitä tarpeellisina. Myös jatkoyhteistyötä syntyi!

Liisa Ilomäki

Voisiko suunnittelumalleilla auttaa opettajaa virtuaalisen opetuksen kehittämiseksi?

Virtuaalisessa luokkahuoneessa opettaminen on erilaista kuin tavallisessa luokkahuoneessa, etuineen ja ongelmineen. Tavanomaiset keinot eivät toimi aina esimerkiksi asioiden havainnollistamisessa, opiskelijoiden aktivoimisessa tai opiskelijoiden yhteistyön organisoimiseksi. Opettaja voi tavallisessa luokassa reagoida opiskelijoiden työskentelyyn nopeasti tunnistaessaan jotakin reagointia vaativaa, mutta virtuaaliluokassa opettaja ei samalla tavalla välttämättä tunnista eri tilanteita. Kamera ei kerro kaikkea.

Hankkeemme vajaan kahden vuoden aikana olemme yhdessä opettajien kanssa jo tunnistaneet useita sellaisia ongelmakohtia, jotka ovat tyypillisiä virtuaaliselle opetukselle, osaksi riippumatta oppiaineesta. Niitä ovat esimerkiksi suullisen kielitaidon opettaminen (vieraat kielet), opiskelijoiden ryhmäytyminen ja ryhmätöiden organisointi, opiskelijoiden motivointi ilta-aikaiseen opiskeluun ja opiskelutaitojen tukeminen. Monet näistä eivät tosin ole vain virtuaalisen opetuksen ongelmia, mutta ne ehkä korostuvat virtuaalisessa luokkahuoneessa.

Koska hankkeen yhtenä tavoitteena on luoda malleja virtuaaliselle opetukselle ja opiskelulle, olemme ryhtyneet kehittämään jonkin ison ja kaiken kattavan mallin sijaan ns. suunnittelumalleja eli design patterneja. Niillä tarkoitetaan sellaisia ratkaisuja, jotka osin ovat oppiaine- tai koulutasoriippumattomia: ongelma voi olla sama, ratkaisut samoja vaikka opiskelijat ja oppiaineet vaihtelevat. On heti tietysti tarkennettava, että opettaja kuitenkin soveltaa ratkaisuja oman pedagogisen ymmärryksensä mukaan.

Suunnittelumallit ovat rakenteeltaan yksinkertaisia. Niillä on kuvaava otsikko (esimerkiksi Virtuaaliluokan opiskelijoiden yhteisyyden kehittäminen), sitten tiivis ongelman kuvaus, ongelman ratkaisu sekä kontekstin kuvaus (esimerkiksi kielten opetus tai aikuisopiskelijat). Suunnittelumalliin voi liittyä linkkejä, oppimateriaalia tai muuta sopivaa aineistoa. Viereisessä kuvassa on ensimmäisiä esimerkkejä malleista. Tarkoitus on, että ne ovat kaikille avoimesti saatavilla verkossa ja niitä voi katsella vaikkapa oman työpöydän ääressä.

Hankkeen ensimmäiset työpajat suunnittelumalleista on pidetty. Tämän kevään aikana tavoittelemme useita suunnittelumalleja kokeiltavaksi ja kevään lopussa toivottavasti pääsemme myös jakamaan niitä laajemmin. Perästä kuuluu!

Mukana Opettajankoulutusfoorumin juhlaseminaarissa

Opettajana virtuaaliluokassa -hankkeemme oli yhtenä hankkeena esillä Opettajankoulutusfoorumin juhlaseminaarissa 29.11.2018 Helsigin yliopiston Tiedekulmassa. Tilaisuudessa oli mukana edustajia, esityksiä ja postereita kymmenistä eri hankkeista, jotka ovat kehittäneet opettajankoulutusta parin viime vuoden aikana liittyen Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaan Opettajankoulutuksen kehittämisohjelmaan (ks. https://minedu.fi/opettajankoulutusfoorumi).

Esittelimme hankkeen tavoitteita, toimenpiteitä ja ensimmäisiä tutkimustuloksia tilaisuutta varten tehdyllä posterilla.

Posterin saa auki pdf-muodossa täältä.

 

 

 

 

Alla tilaisuuteen liittyviä poimintoja Twitter-virrasta.

Digiluokka aineenopettajaksi opiskelevan näkökulmasta

Helsingin yliopiston englanninkielisen aineenopettajakoulutuksen tietoteknisten taitojen kurssi tarjosi minulle mahdollisuuden tutustua Digiluokan toimintaan. En tiennyt Digiluokasta entuudestaan mitään, joten olin innokas tarttumaan tähän tilaisuuteen. Olen aiemmin suorittanut joitakin online-kursseja yliopistossa, mutta ne ovat olleet lähinnä itseopiskelua videoituja luentoja katsellen, tai ”ryhmätöiden” tekemistä kukin omalla ajallaan esimerkiksi Google Docsin kautta. Siten odotukseni Digiluokan suhteen eivät olleet kovinkaan korkealla.

Seurasin kahta lukion englannin ENA5 Tiede ja tulevaisuus -kurssin oppituntia Digiluokassa. Vaikutuin monestakin asiasta: kuva ja ääni toimivat hyvin niin opettajan kuin osallistujienkin osalta, opiskelijat olivat motivoituneita, ja verkko-opetus tarjosi miltei täysin samat mahdollisuudet oppitunnin toteuttamiselle kuin konkreettinen luokkahuone. Digiluokassa on mahdollista viitata, tehdä ryhmätöitä ja kuullun ymmärtämisen tehtäviä, sekä työskennellä itsenäisesti. Opettaja teetti oppilailla runsaasti ryhmä- ja paritöitä, sekä hyödynsi ryhmätöiden tulosten raportoimisessa esimerkiksi Flingaa. Digiluokka tarjosi myös ainakin yhden ominaisuuden, jota konkreettinen luokkahuone ei: opiskelijan on mahdollista ottaa yhteyttä opettajaan oppitunnin aikana myös yksityischatin kautta – toiminto, joka on varmasti tervetullut ujoimmille oppilaille.

Tulevana englannin kielen opettajana koen kielen puheharjoitukset erittäin tarpeellisiksi kielen oppimisen kannalta, ja mielestäni Digiluokan vuorovaikutusmahdollisuuksiin tulee panostaa vielä lisää, jotta opiskelijoiden puhevalmius paranisi. Verkko-opetuksessa suullista kanssakäymistä on väkisinkin vähemmän kuin tavallisessa luokassa. Tämän vuoksi onkin hyvä, että Digiluokan alusta mahdollistaa myös pienryhmätyöskentelyn.

Opettajan ja opiskelijan pedagoginen suhde jää digiopetuksessa etäisemmäksi kuin tavallisessa luokassa, eikä todellista ryhmäytymistä ja yhteisöllisyyttä pääse opiskelijoiden kesken samalla tavalla syntymään. Opettajan antamien ohjeiden perillemeno on myös vaikeampi varmistaa verkkoympäristössä. Toisaalta taas, Digiluokassa myös vältytään normaalin luokkahuoneen järjestyshäiriöiltä. Digiluokan toiminta on hyvin asiakeskeistä, ja etäisemmän pedagogisen suhteen vuoksi sopiikin mielestäni parhaiten lukio- ja aikuisopetukseen. Korkeakouluissa Digiluokan kaltainen verkko-opetus on tällä hetkellä kovin alikäytettyä sen tarjoamiin mahdollisuuksiin nähden.

En korvaisi kasvotusten luokkahuoneessa tapahtuvaa opetusta verkko-opetuksella, mutta sillä on ehdottomasti paikkansa sellaisten kurssien suhteen, joita ei lähiopetuksessa ole mahdollista toteuttaa. Jään mielenkiinnolla seuraamaan Digiluokan seuraavia kehitysaskeleita.

Nana Arjopalo

Fonetiikan avulla voi oppia parempaa ääntämistä myös virtuaaliluokassa

Harvinaisten kielten opettaminen on yksi keskeisiä aihepiirejä Digiluokassa, ja siksi tutkimus- ja kehittämishankkeessamme kieltenopettajien työn tukeminen on meille Helsingin yliopiston tutkijoille yksi tärkeä tehtävä.

Tähän verkostoitumisesta on apua: Helsingin yliopiston Väiski-hankkeessa (https://blogs.helsinki.fi/vaiski-projekti/) kehitetään fonetiikkaan perustuvaa ääntämisen opetusta, uusia opetusmenetelmiä sekä täydennyskoulutusta kielten opettajille. Kun löimme kaksi kärpästä yhteen: Väiski-hankkeen ja Opettajana virtuaaliluokassa, syntyi kiva virtuaalinen työpaja Digiluokassa opettavien kieltenopettajien kanssa.
Väiski-hankkeen Päivi Virkkusen opastamana mietimme, millaista tukea opiskelijoille voisi tarjota ääntämisen opiskeluun. Päivi Virkkusella oli vakuuttavaa tietoa siitä, miten opiskelijoiden vieraan kielen ääntäminen paranee, kun sitä tuetaan foneettisella tiedolla. Oppikirjoissa fonetiikkaa ei juuri tuoda esille eikä lukion opetussunnitelmassakaan sitä enää juuri mainita, sillä oletetaan, että opiskelijoilla on osaamista jo aiemmilta vuosilta.
Työpajassa oltiin yhtä mieltä siitä, että foneettista tukea pitäisi kuitenkin antaa myös lukiolaisille. Varsinkin aloittavien kielten opetuksessa ääntämisen tietoisuudesta on paljon apua, ja pienet, säännöllisesti toistuvat foneettiset tietoiskut olisivat hyödyllisiä myös opettajien näkökulmasta.

Työpajan ideoista on tarkoitus kehittää opettajille ja opiskelijoille tukimateriaalia, joka on tietysti kaikkien opettajien ja opiskelijoiden saatavilla – se kun varmasti sopii myös ”tavallisen” lukion luokkahuoneopetukseen. Yksi yhteinen ajatus syntyi materiaalista: ääntämisen opiskelun pitää olla hauskaa ja leikillistä, niin että opiskelijat uskaltavat ja jaksavat harjoitella ääntämistä, vaikka se aluksi tuntuisikin vaikealta!

Liisa Ilomäki

OPH:n blogissa artikkeli digiteknologiasta ja opettajankoulutuksesta

Opetus- ja kulttuuriministeriön blogissa julkaistiin 26.10.2018 artikkeli, joka käsittelee digiteknologiaa ja opettajankoulutusta. Artikkelissa on esitelty näkökulmia kahdesta opetuksen uudistamisen kärkihankkeesta, joista toinen on meidän Opettajana virtuaaliluokassa -hankkeemme. Hankkeemme osalta artikkelia on ollut kirjoittamassa Liisa Ilomäki. Tässä linkki artikkeliin.

 

 

Opettajaa tarvitaan myös digiajassa

Virtuaaliluokassa toimiva TutorHousen Digiluokka-opetuspalvelu on nyt toiminut kokonaisen lukuvuoden. Olen kuluneen reilun vuoden aikana saanut vierailla n. 150 lukiossa ympäri Suomea. Olen tavannut lukioiden rehtoreita ja opinto-ohjaajia sekä kuntien sivistysjohtajia kouluilla ja kunnissa paikan päällä ja lisäksi erilaisten messu- ym. tapahtumien yhteydessä. On ollut mielenkiintoista tutustua eri kouluihin sekä nähdä ja vertailla, miten lukiot ja rehtorit vastaavat tämän päivän erilaisiin haasteisiin. Riippumatta lukion sijainnista ja koosta haasteet ovat pitkälti samanlaisia. Esimerkiksi kielten opiskelu on hiipunut valtakunnallisesti mielestäni jopa huolestuttavan vähäiseksi. Myös opiskelijoiden määrän väheneminen aiheuttaa huolta monissa lukioissa ja kunnissa.

Eriasteista lukioyhteistyötä, vähintäänkin naapurilukioiden kesken, tehdään paljon ja joka puolella Suomea. Suomessa on myös pitkä, jo noin 20 vuoden kokemus videoneuvottelun välityksellä annettavasta opetuksesta. Tyypillisimmillään lukioiden välinen yhteistyö on toteutettu niin, että esimerkiksi kaksi pientä kielten ryhmää on yhdistetty videoneuvottelulaittein siten, että opettaja opettaa toista ryhmää toisessa koulussa ja toinen ryhmä seuraa opetusta videon välityksellä toisessa koulussa.

Suomesta löytyy myös pitkään toimineita lukioverkostoja, esimerkiksi eLukio Pohjois-Pohjanmaalla sekä Isoverstas Itä-Suomessa. Näissä lukiot ja opettajat tarjoavat verkkokursseja verkoston muiden lukioiden opiskelijoille. Verkostojen monipuolinen verkkokurssitarjonta laajentaa huomattavasti opiskelijoiden mahdollisuuksia suorittaa kursseja, joita omassa lukiossa ei muuten olisi mahdollista opiskella.

Virtuaaliluokkaopetus yhdistää perinteiset etä- ja verkkokurssit sekä videoneuvotteluvälitteisen tavan antaa opetusta. Uskomme, että opettajan antamalla opetuksella ja muulla kurssin aikaisella tuella on suuri positiivinen merkitys oppimistuloksiin. Opettajaa ei pelkästään tarvita, vaan hänen merkityksensä jopa korostuu digiajassa ja digiloikkien pyörteissä. Vuorovaikutus on kaikessa oppimisessa tärkeässä roolissa. Nykyinen tekniikka mahdollistaa laadukkaan videoneuvotteluyhteyden selainpohjaisesti, jolloin koulujen ja opiskelijoiden ei tarvitse investoida kalliisiin ja käyttökokemukseltaan kankeisiin laitteisiin. Nykyaikaisessa virtuaaliluokkaopetuksessa keskiössä onkin opettajan läsnäolo ja opettajan ja opiskelijoiden vuorovaikutus, jolloin tekniikka on rengin roolissa – ei isännän.

Yksi mielenkiintoinen havainto on, että opiskelijat ovat aika konservatiivisia. Diginatiivius on kupla. Tavallinen lukion opiskelija ei digitaidoillaan häikäise. Ja on myös niin, että opiskelijoita ei esimerkiksi Digiluokassa innosta niinkään ”digi”, vaan erityisesti opettajan antama reaaliaikainen ja vuorovaikutteinen opetus ja tuki.

Digiluokassa toimivat ja Opettajana virtuaaliluokassa -hankkeessa mukana olevat opettajat ovat rohkeasti tarttuneet haasteeseen tuottaa laadukasta opetusta nykyaikaisin etämenetelmin. Hanke on osaltaan auttanut opettajia keskittymään oppimisen kannalta olennaisiin asioihin ja pohtimaan myös omaa rooliaan ja pedagogiikan merkitystä syvällisemmin. Olen varma, että hankkeessa mukana olevat ja virtuaaliluokassa toimineet opettajat katsovat nyt myös perinteistä koulussa tapahtuvaa luokkaopetusta uusin silmin. Uskon, että he pystyvät hyödyntämään virtuaaliluokkaopetuksessa ja hankkeen työpajoissa hankittuja uusia taitoja ja havaintoja jatkossa myös tavallisessa opettajan työssään.

Jukka Oksa
Digiluokan palvelujohtaja, TutorHouse Oy

Digiluokka tunnetuksi myös ranskalaisille

Digiluokkahanke on saanut kiinnostusta myös ulkomailla. Ranskan senaattori Joelle Garriaud-Maylam, yhdessä Ranskan Instituutin johtajan Jeannette Bougrabin ja kieliasiainattasean Marie-Laure Lions-Olivierin kanssa, kutsui Digiluokan ranskanopettajan Sari Hopeakosken keskustelemaan erityisesti ranskan asemasta Suomessa ja digitalisaation mahdollisuuksista parantaa tilannetta.

Kuvassa vasemmalta Ranskan Instituutin johtaja Jeannette Bougrab, Ranskan senaattori Joelle Garriaud-Maylam, Digiluokan ranskan opettaja Sari Hopeakoski, Ranskan Instituutin kieliasiain attasea Marie-Laure Lions-Olivieri.

Virtuaalisen opetuksen mahdollisuudet ovat aika rajattomat, kunhan toimintatapa tulee tutuksi. Perinteiselle itsenäiselle ja yksinäiselle verkko-opetukselle virtuaalinen luokkahuone tarjoaa oikean opettajan ja oikean yhteisön, mikä on usein tarpeen esimerkiksi pitkäjänteisen motivaation ylläpitämiseksi.

Kirjoittajina Sari Hopeakoski ja Liisa Ilomäki