Vuonna 1969 hehkutettiin Hesarin sivuilla Finnairin uutta Helsinki – New York -reittiä ja DC-8 suihkukonetta mm. näin: ”Finnairin DC-8 koneet ovat kuin suomalaisen taideteollisuuden viihtyisiä lentäviä näyttelyhuoneita, sillä niin matkustamon sisusteet kuin myös tarjoilukalusto on suomalaisen muotoilun uusinta uutta. …suomalaista designia.”
(Helsingin Sanomat 26.2.1969.)
Koneissa oli Tapio Wirkkalan Ultima Thule -lasien lisäksi Marjatta Metsovaaran suunnittelemat huovat ja tuolien päälliset. Mutta mikä ehkä merkityksellisintä, jokaiselle matkustajalle oli varattu täyspellavaiset tabletit ja lautasliinat. Pöytätekstiilit suunnitteli pieteetillä Dora Jung. Tampellan valmistamaan Finnair-sarjaan kuului lisäksi erikokoisia pöytäliinoja. Liinojen pinta on kuvioitu Dora Jungille tyypillisillä viivoilla. ”Koristeaiheena on käytetty lentokonevanerin leikkauspintaa sellaisena kuin se näkyy esimerkiksi puisessa lentokoneen potkurissa. Kaikkein upeimpana kuvio esiintyy suurissa liinoissa…” (Cabin ok 2/1982).
Finnair –tableteissa (53 x 35 cm) vuodelta 1969 näkyy lentokoneen siipiä ja koneen profiili edestäpäin. Kuva PF.
Näiden Finnairin logoa toistavien pellavadamastien lisäksi koneissa käytettiin Dora Jungin suunnittelemia punasävyisiä täkänäliinoja (30 x 23 cm). Ne olivat muunnos hänen 1965 suunnittelemista Trattoria liinoista, jotka myös olivat – erikoista Dora Jungille – täkänäkudosta. Tarkastuslentoemäntä Ritva Lundstenin kirje Jungille paljastaa, että sävyjä tutkittiin Metsovaaran huopaan sopiviksi ja että täkänäliinan lisäksi haluttiin ”suuliina, joka voisi olla puolta ohuempaa laatua”.
Täkänäksi kudottu pikkuliina oli kaksipuolisuutensa vuoksi jämäkkä. Värit olivat kauniin sini-punaisia. Kuva PF.
Tilaus oli merkittävä niin Dora Jungille kuin Tampellalle. Esimerkiksi lautasliinojen (45 x 45 cm) kulutukseksi / vuosi laskettiin 5000 kappaletta ja tablettien, pyyheliinojen ja pienten suuliinojen (20 x 20 cm) 3600 kappaletta. Lisäksi olivat pöytäliinat ja tarjotinliinat sekä tuolien niskaliinat ja tyynyt!
Lokakuun 9. päivänä (2015) oli Hesarissa aukeaman juttu Finnairin uudesta A350-koneesta, jonka ”sisätiloissa revontulet värittävät kattoa ja koneeseen sisään astuessaan ihmiset näkevät koivun oksia metallisten keittiökaappien sijaan”. Ranskan Toulousissa valmistettu kone oli vihdoin valmis ja sisustuksen suunnitellut Vertti Kivi tyytyväinen. Uuden ja erilaisen muotoilun lisäksi lentoyhtiössä uskotaan myös perinteisiin. Traditioita pääsevät A350-koneessa edelleen edustamaan Tapio Wirkkalan Ultima Thule -lasit. Tekstiilit ovat paperisia!!
T Päivi
Hei, Päivi. Minulla on myös samankokoinen Finnairin pieni liina, jossa värit ovat sininen ja vihreä. Se on mielestäni hyvin kaunis. Sekin on Finnairilta, joten siellä on käytetty ainakin kahta erilaista värikompositiota. Onko mahdollisesti useampiakin?
Hei Tuomas, Kiitos kommentista ja kysymyksestä.
Metsovaara suunnitteli ensin huovat Finnairille, ja Jung sävytti nämä pienet liinansa huopiin sopiviksi. Metsovaaran huovista kertovassa tiedotteessa luki väreistä mm. näin: ”…Marjatta Metsovaara on suunnitellut muutamia maskuliinisia värityksiä pikkuhuopiinsa, joten tiukasti omassa väriskaalassaan pitäytyvien miesten luulisi huovan hyväksyvän.” Myöhemmin tiedotteessa vielä luetellaan värit:” kirpeän keltaista, syvää tummanpunaista ja laaja oranssin skaala, joka alkaa himmeästä aprikoosista ja päätyy lämpimään tsinuskiin, jatkona hillitty maskuliininen värisarja.” Ehkä tuo sinun sini-vihreä versiosi on ajateltu tuohon ”maskuliiniseen värisarjaan” sopivaksi.
Nämä kaikki pienikokoiset ja symmetriset liinat ovat olleet Finnairilla käytössä. Trattoria liina on epäsymmetrinen ja sitä ei käytetty Finnairilla.