Helsingin yliopisto
Ensimmäistä kertaa ajaessani Hyytiälän metsäasemalle hämmästelin ympäristöä. Olinko tullut oikeaan paikkaan? Lammen takaa näkyi vanha kiehtova rakennusryhmä, mutta mitä tekivät punatiiliset 1970-luvun laatikkorakennukset rinteessä? Hämmästyin niiden laitosmaista habitusta. Ne eivät vaikuttaneet houkuttelevilta majoitusrakennuksilta, saati sitten opetusrakennuksilta.
Rinteen takaa metsä toi suojaa, vähän uhmakkaalla tavalla vehreydessään. Kontrastisesti raitin toisella puolella oli laaja viherkenttä, epämääräisesti niittyä muistuttaen. Vain laiduntavat lampaat puuttuivat. Huomioni kiinnittyi voimakkaimmin niittyä rajaavaan luonnottoman pitkillä jaloilla seisovaan isoon hirsirakennukseen. Sen raskas, arvokas olemus, ruutuikkunat, kareliaaniset koristeet ja koko kielivät sen asemasta. Oliko se varsinainen päärakennus? Sisäänkäyntiä ei näkynyt, joten se herätti uteliaisuutta edetä pihapiiriin. Instituuttirakennus jäi vähälle huomiolle. Ehkä se oli jokin autotalli, apurakennus metsäaseman toiminnalle. Vanha pihapiiri rakennuksineen ja vellikelloineen toi juurevan tunteen historiasta. Tämä oli metsäylioppilaiden syntymäpaikka, heidän kehtonsa.
Ensivaikutelma, kosketus metsäasemalle oli voimakas uudisrakennusta miettiessä ja hankintaa käynnistäessä. Tulevan uudisrakennuksen paikan valintaan ja tavoitteiden asettamiseen vaikutti oleellisesti alussa herännyt mielikuva paikan hengestä ja identiteetistä. Paremmin metsäaseman henkeen istuvan puisen uudisrakennuksen toteutuessa huonokuntoisista 70-luvun punatiilisistä rakennuksista voi huojentuen luopua. Niiden purkutyöt oli luonteva kytkeä samaan hankintaan.
Hankintakilpailun voittanut ratkaisuehdotus vastaa hienosti, jopa ennalta arvaamattoman täydentävästi mielikuvaan paikan hengestä. Tuoreena perinteitä kunnioittavana rakennusryhmänä uusi opetusrakennus ja majoitusrakennukset jäsentyvät hienosti vanhan pihapiirin pariksi raitin varrelle. Instituuttirakennus nousee vahvemmin esille nivelrakennuksena pihapiirejä yhdistäen. Toiminnallisesti metsäaseman rakennukset tulevat pelaamaan uudessa asemoinnissa paremmin yhteen, hajauttaen toimintoja eri rakennuksiin laajemmin.
Kiehtovinta suunnitellussa ratkaisussa on luontoyhteys ympäristöön. Toimintojen hajautuminen useampaan rakennukseen edellyttää ulkotilojen aktiivista käyttämistä ja hyödyntämistä. Uudessa tulevassa rakennusryhmässä voidaan kulkea katosten alla, räystäiden suojassa opetustiloista työskentely- ja majoitustiloihin. Ulko- ja sisätilat antavat runsaasti aiempaa enemmän tapahtumapaikkoja mitä mielikuvituksellisimpiin metsäaseman toimintoihin.
Uusi päärakennus ottaa avosylin metsäasemalle saapuvat vastaan. Harjakattoisen puurakennuksen isot ikkunat paljastavat mitä sisällä jo tapahtuu. Opetusrakennuksen keskeisin tila on iso sali, joka toimii ruokailutilana parvitiloineen opetustoiminnan lomassa. Siihen kytkeytyy lasiseinin rajattu erillinen opetus- ja ryhmätyötila sekä suljetumpi kabinettitila. Instituuttirakennus opetus- ja tutkimusrakennuksena korostuu myös sijaitessaan lähes vastapäätä uutta rakennusryhmää.
Majoitusrakennukset koostuvat yöpymis- ja työskentelytiloista. Tilaan tulee parvi, joka antaa rauhallisen erillisen suojan nukkumiseen. Alemmalla tasolla on laajat ikkunat, joista avautuu kauniita näkymiä ympäristöön. Se toimii työtilana nukkumisen lisäksi. Kulmissa huoneet ovat isompia ja niissä voivat kokoontua myös pienryhmät työskentelemään tai muuten vain viettämään yhteistä aikaa.
Mielikuvat ja tavoitteet alkavat realisoitumaan jo tänä keväänä. Suunnitteluratkaisua on hiottu metsäaseman käyttäjien kanssa tiiviisti yhdessä valitun toteuttajakonsortion kanssa. Hanke on saanut investointipäätöksen ja rakennusluvan maaliskuussa, ja tänään on työmaan aloituskokous!
Kirjoittaja: Mika Huhtala on kampusarkkitehti ja tilapäällikkö. Helsingin yliopisto, Tilat ja kiinteistöt.
