Hyytiälän metsäaseman uudisrakennuksen, Koton, avajaisia vietettiin perjantaina 13. lokakuuta. Runsaslukuinen kutsuvieraiden joukko todisti, kun Helsingin yliopiston kansleri Kaarle Hämeri paljasti uudisrakennuksen peruskiven.
Peruskivi
Uudisrakennuksen matka suunnittelupöydältä avajaisiin oli monipolvinen ja vaiherikas, mahtuihan ajanjaksolle niin koronapandemia kuin Venäjän aloittama hyökkäyssota Ukrainassa. Peruskiven laatassa oleva päivänmäärä kertookin osaltaan matkan varrella kariutuneista suunnitelmista. Valmista kuitenkin tuli!
Metsäaseman pitkäaikainen johtaja Antti Uotila kansleri Kaarle Hämerin kanssa.Malja uudisrakennukselle!
Avajaistilaisuudessa puhuivat kanslerin ohella muun muassa maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan dekaani Ritva Toivonen, metsätieteiden osaston johtaja Markus Holopainen, Hyytiälän metsäaseman pitkäaikainen johtaja Antti Uotila, akateemikko Markku Kulmala ja arkkitehti Hilla Rudanko. Metsäylioppilaat toivat tilaisuuteen musiikkitervehdyksen.
Airueiden kanssa dekaani Ritva Toivonen, akateemikko Markku Kulmala, metsäaseman juuri eläköitynyt johtaja Antti Uotila, kansleri Kaarle Hämeri sekä metsätieteiden osaston johtaja professori Markus Holopainen.Laulajat valmiina esitykseen
Yhden puheista piti Ilmastopyörre-taideohjelman kuraattori Ulla Taipale, joka esitteli uuden ruokalan seinälle ripustetun Kustaa Saksin Metsä vastaa -kuvakudoksen.
Kustaa Saksin teos Metsä vastaa. Kuva: Ulla Taipale.
Tilaisuudessa vietettiin samalla Hyytiälän Living Lab -tutkimusympäristön avajaisia. Rakennus itsessään toimii elävänä laboratoriona, jossa voidaan tutkia muun muassa sisäilmaa ja ihmisen hyvinvointia.
Hyytiälän metsäasema on osa Helsingin yliopiston tutkimusasemien verkostoa. Kuten kansleri Kaarle Hämeri omassa puheessaan muistutti, juuri tutkimusasemien verkoston kautta Helsingin yliopisto on itse asiassa koko Suomen yliopisto.
Uusi pysyvä taidenäyttely Hyytiälän metsäasemalla avautui yleisölle 26. kesäkuuta. Periferia – Metsätaiteellinen asema on kokoelma taideteoksia, jotka on kuratoinut Ulla Taipale.
Teokset liittyvät asemalla tehtävään tutkimukseen tai yli satavuotiasta metsäasemaa ympäröivään luontoon. Puiden itku on Band of Weedsin nelikanavainen ääniteos, joka hyödyntää Hyytiälän metsäaseman SMEAR II -tutkimusmetsän mittaustuloksia.Terike Haapojan veistoksessa INHALE-EXHALE hajoamisessa syntyvää hiilidioksidia mitataan CO2-antureilla ja sen tason muutokset muutetaan ääneksi. Automatisoidut ilmanvaihtopuhaltimet avautuvat ja sulkeutuvat 20 sekunnin välein. Puhaltimet toimivat kuten kidukset, jotka säätelevät hiilidioksidin tasoa arkun sisällä. On kuin veistos hitaasti hengittäisi sisään ja ulos hiilidioksiditason muuttuessa.”Näyttely tarjoaa suomalaisessa luonnossa liikkumiseen uuden ulottuvuuden – ulos sijoittuvat teokset näyttäytyvät erilaisina joka käyntikerralla”, kuvailee kuraattori näyttelyä. Näyttely on toteutettu Ilmakehätieteiden keskus INARin Ilmastopyörre-taideohjelman puitteissa.Pysyvässä näyttelyssä voi vierailla lumettomaan aikaan kesästä 2023 lähtien. Syksyllä ja seuraavina vuosina asemalla toteutetaan taide & tiede -aiheisia tapahtumia, joista kerrotaan Ilmastopyörre-taideohjelman somekanavilla. Vanhassa ruokalassa vierailijat pääsivät myös ihastelemaan salin uusia valaisimia. Yliopiston päärakennuksen suuren juhlasalin sähköistys toteutettiin 1900-luvun alussa, jolloin hankittiin noin 20 jugendtyylistä kattokruunua. Helsingin yliopiston kiinteistöpalvelut sai yliopistomuseolta tehtäväksi etsiä sijoituspaikka alkuperäisille kattokruunuille. Valon päivänä 3.2.2023 Helsingin yliopiston päärakennuksen alkuperäiset juhlasalin valaisimet saapuvat Hyytiälään.
Ensi näkemältä Hyytiälän metsäasemaa ympäröivä luonto on aivan tavallista suomalaista metsää. Sitä samaa, mitä maantien varrella näkee koko matkan Helsingistä Juupajoelle ja siitä vielä satoja kilometrejä pohjoiseen.
Vasta vierailu asemalla avaa silmät ja auttaa ymmärtämään, mikä tekee Hyytiälästä niin erityisen paikan. Aseman ympäristöön rakennetut SMEAR II -tutkimusasemat mäntyä kasvavassa talousmetsässä, avaralla Siikanevan suolla ja tyynen idyllisellä Kuivajärvellä tuottavat dataa ja pitkien aikasarjojen myötä ymmärrystä boreaalisen metsän ja ilmakehän välillä tapahtuvasta vuorovaikutuksesta. Ja niistä ”1200 erilaisesta muuttujasta”, mitä näillä asemilla mitataan.
Metsäasemalla on tehty monitieteistä tutkimusta yli 25 vuoden ajan. Vielä pidempään, 1900-luvun alusta tähän päivää saakka, asemalla on opittu metsänhoitoa käytännön kenttäkursseilla. Nykyään Hyytiälässä kohtaavat metsänhoito ja metsä-, ilmakehä- ja ilmastotutkimus, ja lisäksi parin seuraavan vuoden aikana samalle asemalle tullaan toteuttamaan pysyvä taidenäyttely. Tämä näyttely ammentaa paikan erityisluonteesta; tieteestä, historiasta ja metsäluonnosta. Pääosa taideteoksista sijoittuu ulos ja elää vuodenaikojen, vuorokaudenvaihtelujen ja säätilojen määräämällä tavalla.
Taidetta katalysoimaan ajattelua
Hyytiälän metsäasemalla alkoi vuonna 2012 taidetta ja tiedettä yhdistävä Ilmastopyörre-taideohjelma. Asemalla syntynyt taidekokoelma avataan suuremmalle yleisölle kesällä 2023 näyttelyssä, joka toteutetaan Alfred Kordelinin säätiön myöntämän Suuret kulttuurihankkeet –apurahan avulla. Säätiön tuella toteutetaan liikemies Alfred Kordelinin (1868-1917) viimeistä tahtoa tukea suomalaista kulttuuria: tiedettä ja taidetta. Ilmastopyörre-ohjelmaa ovat tukeneet myös Koneen Säätiö ja Ilmakehätieteiden keskus INAR.
Asemalle toteutettavat teokset ovat monitaiteisia: ääni- ja ympäristötaidetta, installaatioita, tekstiilitaidetta, valokuvia ja veistoksia. Teokset luonnossa ravistelevat näkemään tutun metsäympäristön uudella tavalla: ne herättävät kysymyksiä ja tunteita sekä katalysoivat ajattelua. Osa teoksista sijoittuu vuonna 2022 valmistuvaan uuteen päärakennukseen ja/tai historiallisiin hirsirakennuksiin. Yleisö löytää taiteen metsäaseman ympäristöstä näyttelyn yhteydessä julkaistavan kartan avulla.
Vielä nimeämätön näyttely kutsuu yleisön metsään, josta kulttuurimme on lähtöisin:
Tarinan mukaan ensin oli metsä. Sinne hakattiin aukiot ja rakennettiin asumukset. Niitä seurasivat kylät, kaupungit ja lopulta opinahjot. Myös kielemme lähti metsästä – ja vähitellen unohti alkuperänsä.
IC-98 ym. 2020
Dialogi taiteen, tieteen ja luonnon välillä
Monitaiteisuus määrittelee teosten kirjoa. Jo asemalla olevat teokset, taiteilijaryhmä IC-98n ja runoilijoiden Mikael Bryggerin, Henriikka Tavin ja Olli-Pekka Tennilän IÄI -ympäristö- ja runoteos (2017-20) houkuttelevat samoilemaan luonnontilaisessa Kuivajärven metsässä, jossa metsätyypit ovat pääosin tuoreita tai lehtomaisia kankaita ja lehtoja.
Yksityiskohtia IÄI -runoteoksesta, 2020. Kuva IC-98
Agnes Meyer-Brandiksen suunnittelema Tealemetree Station on julkinen veistos hiljattain harvennetussa talousmetsässä, jonka tekee erityiseksi tekno-tieteelliset installaatiot ja 128-metrinen mittaus- ja havaintotorni, joka nousee noin 60-vuotiaiden mäntyjen latvojen yläpuolelle. Pöytä mahdollistaa inspiroivat tee- ja keskustelutuokiot itse tutkittavan kohteen, metsän keskellä, monitieteisessä ja -taiteisessa hengessä.
Agnes Meyer-Brandiksen julkinen teos Tealemetree Station SMEAR II -tutkimusmetsässä. Kuva: Agnes Meyer-Brandis, VG Bildkunst 2015.
Samoissa metsissä on työskennellyt työryhmä Band of Weeds, jonka työn alla on ääniteos Puiden itku. Teos innoittuu kalevalaisesta runosta, jossa koivu vaikeroi Väinämöiselle kurjaa kohtaloaan ihmisten kovassa käsittelyssä. Teoksessa käytetään muun muassa SMEAR II-tutkimusmetsän seurantadataa puiden VOC-päästöistä metsän harvennushakkuiden aikoihin.
Band of Weedsin äänitaiteilija Olli Aarni Kuivajärven metsässä, 2020. Kuva: Kaisa Vainio.
Edellä mainittujen teosten lisäksi Hyytiälän taidekokoelma täydentyy kuvataiteilija Terike Haapojan, arkkitehti ja filosofi Juhani Pallasmaan, tekstiilitaiteilija Kustaa Saksin, sekä kahden vielä nimeämättömän taiteilijan teoksilla. Maailmalla yli kymmenen vuoden ajan näyttelyissä kiertänyt Haapojan taideteos Inhale-Exhale (2008) toteutetaan pysyvänä, paikkakohtaisena veistoksena taiteilijan valitsemaan paikkaan. Teos inspiroituu tieteessä maahengitykseksi nimetystä ilmiöstä, jossa hiilidioksidi vapautuu maaperästä ilmakehään. Hyytiälässä 2013-14 taiteilijaresidenssissä työskennellyt Agnes Meyer-Brandis jatkaa taiteellista työtään Juupajoella ja kuvaa audiovisuaalisen teoksen Vaeltava puu Siikanevan suolla. Puiden migraatio on ilmastonmuutoksen aiheuttama maailmanlaajuinen ilmiö, jota on todettu tapahtuvan myös suomalaisilla suomailla (pääkuva ylhäällä).
Terike Haapojan sanoin: ”Tieteessä moni asia on todella abstrakti. Emme saa millään kiinni siitä, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on niin ja niin monta miljoonasosaa kuin on. On luotava kokemus, että ihminen ymmärtää mitä se tarkoittaa.”
Luonnon ja taiteen yhdistelmän elämyksellisyyden lisäksi näyttelykokonaisuus luo kokemuksien kautta ymmärrystä siitä, missä ja miten esimerkiksi ilmastoon liittyvää tutkimusta tehdään. Se auttaa hahmottamaan sekä tieteellisen että taiteellisen työn pitkäjänteistä ja tutkimuksellista luonnetta.
Kirjallisuudentutkija Karoliina Lummaa rämpi viime syksynä Kuivajärven ”hornantuutissa” etsimässä IÄI-teoksen metsään upotettuja sanoja, bongasi matkan varrella pohjantikan ja kuvaa kokemustaan esseessään Metsän poeettinen kuvaus – luonnos. ”Esseeni lähtökohtana on tutkimuksiini perustuva havainto siitä, että esteettisen, poeettisen ja tieteellisen välillä tapahtuu nyt kiinnostavaa risteämistä. Ennustan, että nämä risteämät muokkaavat parhaillaan metsäsuhteitamme ja tapojamme kokea ja käyttää metsiä.” Lummaa jatkaa kysymällä, ”miten uuden metsätaiteen – – tutkiminen voisi osaltaan täydentää metsien ja biodiversiteetin kulttuurisista ulottuvuuksista käytävää, luonnonvarapolitiikkaan ja luonnonsuojeluun liittyvää tieteellistä keskustelua?”
Tämän pohtimiseen ja tieteen ja taiteen risteämien tutkailuun Hyytiälän metsäasema tarjoaa lähivuosina entistäkin paremmat mahdollisuudet.
Tekstin kirjoittaja Ulla Taipale työskentelee Ilmastopyörre-taideohjelman ja tulevan taide/tiede-näyttelyn kuraattorina INARissa. Kuva: Ulla Taipale.
Blogitekstin pääkuva: Taiteilija Agnes Meyer-Brandis ja vaeltava mänty Siikanevan suolla. Kuva: Agnes Meyer-Brandis, 2020.
Helsingin yliopisto
