Uuden puurakennuksen synty 2021-2023
Hyytiälän metsäaseman uudisrakennusten ja Living Labin avajaisia vietettiin lokakuun puolivälissä. Yli kaksi vuotta kestänyt rakennusurakka on siten saatu päätökseen.
Metsäaseman tapahtumia voi jatkossa seurata aseman verkkosivujen ja Instagram-tilin kautta. Hyytiälä-blogi jää omalle paikalleen, mutta sen päivittäminen päättyy.
Kiitos kaikille lukijoille!
Blogin pääkuva, samoin kuin kuvat yllä: Jussi Valkeajoki.
Hyytiälän metsäaseman uudisrakennuksen, Koton, avajaisia vietettiin perjantaina 13. lokakuuta. Runsaslukuinen kutsuvieraiden joukko todisti, kun Helsingin yliopiston kansleri Kaarle Hämeri paljasti uudisrakennuksen peruskiven.
Uudisrakennuksen matka suunnittelupöydältä avajaisiin oli monipolvinen ja vaiherikas, mahtuihan ajanjaksolle niin koronapandemia kuin Venäjän aloittama hyökkäyssota Ukrainassa. Peruskiven laatassa oleva päivänmäärä kertookin osaltaan matkan varrella kariutuneista suunnitelmista. Valmista kuitenkin tuli!
Avajaistilaisuudessa puhuivat kanslerin ohella muun muassa maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan dekaani Ritva Toivonen, metsätieteiden osaston johtaja Markus Holopainen, Hyytiälän metsäaseman pitkäaikainen johtaja Antti Uotila, akateemikko Markku Kulmala ja arkkitehti Hilla Rudanko. Metsäylioppilaat toivat tilaisuuteen musiikkitervehdyksen.
Yhden puheista piti Ilmastopyörre-taideohjelman kuraattori Ulla Taipale, joka esitteli uuden ruokalan seinälle ripustetun Kustaa Saksin Metsä vastaa -kuvakudoksen.
Tilaisuudessa vietettiin samalla Hyytiälän Living Lab -tutkimusympäristön avajaisia. Rakennus itsessään toimii elävänä laboratoriona, jossa voidaan tutkia muun muassa sisäilmaa ja ihmisen hyvinvointia.
Hyytiälän metsäasema on osa Helsingin yliopiston tutkimusasemien verkostoa. Kuten kansleri Kaarle Hämeri omassa puheessaan muistutti, juuri tutkimusasemien verkoston kautta Helsingin yliopisto on itse asiassa koko Suomen yliopisto.
Historian kuuluisat lehdet havisevat metsäasemalla. Siirtyminen uuteen puurakennukseen on nyt tehty.
Syyskuun alkupuoli toi mukanaan suuria muutoksia metsäaseman toimintaan. Vanhojen, 1970-luvulla rakennettujen tiilirakennusten purkaminen alkoi ja siirtyminen uuteen puurakennukseen koitti. Sitä ennen oli kuitenkin tyhjennettävä vanhat A-, B- ja C-talot.
Vuosikymmenten käyttöikä yhdistettynä isoihin tiloihin tarkoittaa suurta kertynyttä tavaramäärää. Varastoissa olikin melkoinen määrä esimerkiksi vanhoja mittauslaitteita ja maastotöissä tarvittavia varusteita. Puhumattakaan kaikista kalusteista kuten sängyistä, hyllyistä ja tuoleista.
Erityisesti B-talon alakerrassa ollut varastohuone täynnä vanhoja mittauslaitteita oli mielenkiintoinen tyhjennettävä. Mitähän tälläkin on joskus mitattu? Mikäs tämä on? Näitä kysymyksiä lenteli ilmoille tuon tuosta.
Mitä myydään? Mitä säästetään? Mitä heitetään pois? Myös näitä kysymyksiä heiteltiin ilmoille vähän väliä muuttoa tehdessä. Positiivinen vaikutelma jäi siitä, että roskiin päätyi suhteellisen vähän tavaraa. Ja sekin vähä oli lähestulkoon sellaista, mitä ei olisi enää voinut hyödyntää tai kierrättää.
Pääosin Kiertonetin kautta myytiin suuri määrä kaikkea mahdollista sängyistä keittiötarvikkeisiin. Asemalla kävikin melkoinen vilske ihmisten noutaessa ostamiaan tavaroita.
Myytävien tavaroiden hinnoittelu ja kuvaaminen (sekä osin myös merkitseminen) teetti melkoisesti töitä. Vaiva kuitenkin kannatti, saatiinhan myynnistä hieman voittoa ja tavaroille uudet kodit.
Säästettäviä tavaroita kuljeteltiin mm. Vanhaan ruokalaan, Tapiolaan, Pilvilinnaan ja konehalleille. Selvää on, että jatkossa tavaran määrän on pysyttävä kurissa. Säilytystiloja kun on selvästi vähemmän kuin ennen.
Muutto antoi mahdollisuuden vaihtaa joitakin kalusteita hieman parempiin aseman eri rakennuksissa. Esimerkiksi Pilvilinnan yläkerran huoneet saivat uudemmat ja tukevammat sängyt. Lisäksi esimerkiksi valkoisia lipastoja saatiin sijoiteltuja huoneisiin, joista vastaavat aiemmin puuttuivat.
Moni tavara piti vain äkkiä siirtää pois purettavista rakennuksista ja lopullinen sijoituspaikka pohditaan myöhemmin. Tämä koskee mm. punttisalissa ollutta pingispöytää. Ei siis ole syytä huoleen, pöytä on tallessa!
Muutolla oli erittäin työllistävä vaikutus useampaan asemalla työskentelevään henkilöön. Allekirjoittaneella meni arviolta puolitoista viikkoa muuton parissa.
Taisi siinä moni huokaista syvään, kun tiilirakennukset viimein tyhjenivät. Tässä se nyt oli. Uusi ajanjakso aseman historiassa oli alkamassa.
Viimeisinä muuttotöinä kerättiin vielä lähipuista linnunpöntöt turvaan ja otettiin pistokkaita kasveista, jotka todennäköisesti katoaisivat purku-urakan aikana. Näitä kasveja olivat ainakin humala ja valkomulperipuu.
Tätä kirjoittaessani syyskuun puolivälissä on tiilirakennukset aidattu työmaa-aidoilla. Ikkunoita on otettu pois ja kaappeja revitty irti ja heitelty ulos. Purkaminen on alkanut ja valmista pitäisi olla marraskuun loppuun mennessä.
Elämä uudessa puurakennuksessa on siis koittanut. Uuden opettelu koskettaa jokaista, niin työntekijää kuin vierailijaakin. Mutta eiköhän sitä 150 vuodessa opita kaikki mahdollinen…
Vierailijoiden palaute on ollut pääosin positiivista. Uusia tiloja on kehuttu ja ihasteltu. Ensimmäinen suurempi ryhmä on onnistuneesti majoitettu ja ravittu.
Uusi puurakennus on nyt käytössä. Seuraavaksi metsäasema odottaa remontteja Instituuttiin, Tapiolaan ja konehalliin. Nämäkin toteutuvat toivottavasti mahdollisimman pian.
Kirjoittaja: Projektikoordinaattori Henri Jokinen. Kaikki kuvat kirjoittajan ottamia.
Metsäopiskelijat, tutkimusassistentit ja muut Hyytiälässä työskentelevät kontrolliryhmäläiset on voinut tänä kesänä bongata rengastettuina, älysormukset sormissaan Hyytiälässä. Käynnissä oleva Healing interiors -pilottikoe testaa psykofysiologisen hyvinvoinnin mittaroinnissa käytettävien puettavien teknologioiden eli älysormusten toimivuutta ja tuottaa pohjatietoa metsäopiskelijoiden koetusta hyvinvoinnista rakennetussa ympäristössä.
Nyt kerättyä dataa ja kokemuksia hyödynnetään suunniteltaessa pitkäaikaisempia tutkimuksia asuinympäristön ja puunkäytön vaikutuksista ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Puurakennusten terveys- ja hyvinvointivaikutukset ovat olleet kiinnostuksen kohteena jo jonkin aikaa, mutta pitkäaikaisesta tutkimustiedosta on maailmalla vielä pulaa. Hyytiälään valmistuneet uudet Living Lab -tilat tarjoavatkin erinomaiset puitteet pitkäaikaiseen seurantatutkimukseen modernien puurakennusten käyttäjäkokemuksista, sekä vaikutuksista koettuun ja mitattavaan hyvinvointiin.
Kesällä käynnistyneissä pilottikokeissa keskitytään ihmisen ja materiaalien vuorovaikutuksiin. Opiskelijat ovat majoittuneet kesän kenttäkurssien aikana sekä vanhassa hirsirakennuksessa Impivaarassa, että betonisissa majoitustiloissa. Lisäksi heidän hyvinvointiaan on seurattu palattaessa Hyytiälästä takaisin urbaaniarkeen. Pilotin aikana opiskelijat ovat käyttäneet kahdenlaisia älysormuksia: sydämen sykkeen mittaamiseen perustavaa Ouran sormusta ja ihon sähkönjohtokykyyn liittyvää Nuanicin sormusta. Kyselylomakkein ja haastattelujen avulla on kerätty tietoa osallistujien asuinkokemuksista, viihtymisestä ja muista tekijöistä, jotka tukevat oppimista ja palautumista kenttäkurssien aikana.
Alustavat tulokset koetun hyvinvoinnin kyselytutkimuksista antavat viitteitä siihen, mitä osattiin odottaakin: puinen majoitustila koettiin hyvinvointia tukevaksi ja miellyttäväksi. Tietenkään sosiaalista ulottuvuutta, erityisesti Hyytiälän yhteisöllisyyttä, ja muuta eroa normaalista arkielämästä tai kenttäkurssien toiminnasta ei voi täysin irrottaa tuloksista, koska ihminen on monimutkainen kokonaisuus ja kenttäkurssi olosuhteiltaan arjesta poikkeava. Kiinnostavaa on kuitenkin tutkia, löytyykö sormusten avulla kerätystä psykofysiologisesta datasta muutoksia mitatuissa muuttujissa, (esim. kuormittavuus, unenlaatu ja palautuminen) ja miten ne mahdollisesti liittyvät muutoksiin asuinpaikassa ja majoitustyypissä sekä tutkittavien henkilökohtaisiin kokemuksiin.
Pilottikoetta on suunniteltu jatkettavan syksyllä kattamaan Hyytiälän uudet majoitusrakennukset. Syksyllä rekrytoitava uusi metsäopiskelijoista koostuva koehenkilöryhmä tulee asumaan sekä Impivaarassa että uudisrakennuksen majoitushuoneissa. Pilottitutkimuksissa kerättävä data mahdollistaa siten vertailun erityyppisten majoitusrakennusten käyttäjäkokemuksista. Lisäksi pilottitutkimuksesta kertyvää kokemusta pystytään hyödyntämään tulevaisuudessa, kun suunnitellaan uuteen Living lab -ympäristöön toteutettavia tutkimusprojekteja.
Kirjoittajat: puumateriaalitieteen apulaisprofessori Tuula Jyske, tutkimusavustaja Emilia Rosenborg ja tutkijatohtori Jaakko Jussila.
Lisätietoja: Tuula Jyske (etunimi.sukunimi@helsinki.fi)
Uusi pysyvä taidenäyttely Hyytiälän metsäasemalla avautui yleisölle 26. kesäkuuta. Periferia – Metsätaiteellinen asema on kokoelma taideteoksia, jotka on kuratoinut Ulla Taipale.
Lisätietoa näyttelystä löytyy Hyytiälän metsäaseman sivuilta. Myös Helsingin Sanomat on kirjoittanut näyttelystä.
Helsingin yliopistomuseon blogin kuukauden esine on tällä kertaa Hyytiälän metsäasemallakin käytössä oleva kyvetti.
Kyseessä on mittausastia, jonka avulla voidaan tutkia puiden kaasuaineenvaihduntaa. Hyytiälän kyvetit perustuvat jo eläköityneen juupajokelaisen kyläseppä ja harrastajamuusikko Toivo Pohjan kehitystyöhön. Pohja on ollut myös pystyttämässä mittausasemia niin Hyytiälässä kuin Värriössä. Hänet palkittiin maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan kunniatohtorin arvolla tieteen eteen tekemästään työstä vuonna 1996.
Kokoelmapäällikkö Jaana Tegelbergin tekstin pääset lukemaan yliopistomuseon blogista.
Helsingin yliopisto otti kesäkuun alussa vastaan Hyytiälän uuden ruokalarakennuksen ja yhden majoitusrakennuksista. Näin rakennusten kalustaminen voi käynnistyä.
Loput kaksi majoitusrakennusta on tarkoitus vastaanottaa käyttöön heinäkuussa. Keittiön muutto on tulossa elo-syyskuun vaihteeseen, mutta majoitustiloja voitaneen ottaa käyttöön jo elokuussa.
Tämän kesän opiskelijoista osa on kihlautunut älysormuksin tutkimaan, miten betonirakennus ja yli 100 vuotta vanha hirsirakennus vaikuttavat asukkaaseensa. Seuraavina kesinä vastaava koe tehdään uudisrakennuksissa.
Vanhojen tiilivuorattujen talojen purku alkaa syyskuussa ja valmistunee vuoden loppuun mennessä. Purettavat rakennukset on lämmitetty öljyllä, kun uudet talot lämmitetään maalämmöllä. Samalla kerrosneliömäärä vähenee tuhannella. Siten metsäaseman ilmastopäästöt vähenevät huomattavasti. Lisäksi puiset rakennukset ovat esimerkkinä ilmastoystävällisestä uudisrakentamisesta, jossa betonia, muovia ja metalleja käytetään mahdollisimman vähän.
Kirjoittaja: Antti Uotila on Hyytiälän metsäaseman johtaja.
Hyytiälän metsäasemallakin alkaa jo näyttää keväisemmältä. Viime viikolla otetussa kuvassa (yllä) näkyy enää vain rippunen lunta.
Huhtikuun puolivälissä lunta oli vielä selvästi enemmän, kun Matti Loponen otti Hyytiälässä drone-kuvia. Hänen kuvansa antavat blogin lukijoille hieman uutta perspektiiviä uudisrakennushankkeeseen.
Hyytiälän uuden pihapiirin valmistuttua vuoden 1912 juhannuksen jälkeen, suoritti metsäylioppilas Lennart Segerstråle siellä ensimmäisen kesän harjoitteluaan. Valmistuttuaan hän ei kauaakaan elättänyt itseään metsänhoitajana, kun intohimo vei kokopäiväisen taiteilijan polulle. Maalaustaiteen lisäksi Segerstråle tunnetaan taidegraafikkona.
Segerstråle kuvasi uransa alkupuolella erityisesti lintuja ja luontoa ympärillään. Hän piirsi ulkona luonnoksia, joiden pohjalta ikuisti kokemansa maalauksiksi kankaalle. Joutsenet ovat hänen teoksissaan usein esillä oleva aihe. Hän maalasi niitä erilaisissa ympäristöissä niin yksittäin kuin parvina. Sibeliukselle hän lahjoitti vuonna 1915 maalauksen Joutsenia sumussa säveltäjän 50-vuotisjuhlakonsertin kuultuaan.
Segerstrålen huomattavimpia tuotoksia ovat monumentaalikokoiset teokset, joista merkittävimpinä vuonna 1943 valmistuneet Finlandia-freskot Suomi herää ja Suomi Rakentaa Suomen Pankissa. Nämä Segerstrålen päätyöksi tituleeratut freskot tilasi Suomen Pankin pääjohtaja Risto Ryti, ystävänsä Gösta Serlachiuksen suosituksesta. Segerstråle oli nimittäin 1930-luvulla maalannut Mänttään Serlachiuksen kotiin kattomaalauksen Kirjallisuuden synty ja tehtaan uuteen pääkonttoriin kolme freskoa: Maa, Metsä ja Mäntän syntyhistoria. Nykyisin Serlachius-museoina toimivissa rakennuksissa on esillä myös muita Segerstrålen teoksia.
Lennart Segerstråle – Pegasoksen siivestä -kirjan mukaan Segerstråle vietti tuotteliaan kesän Hyytiälässä vuonna 1912. Silloin syntyi monia lintuaiheisia tauluja, joita taiteilijan taidoista vakuuttuneet kurssitoveritkin ostivat itselleen. Maalasipa hän myös lahjaksi annetun taulun silloiselle Hyytiälän ”herraskaiselle emännälle” Helka Ylpölle. Kiitollisten kurssilaisten lahjoittamassa maalauksessa liitelee kolme joutsenta Kuivajärven yllä.
Vanhassa ruokalassa on yhä nykyisin metsäylioppilas Segerstrålen näyttävä teos Hyytiälä-kesältä. Näkymä teeriä kuvaavasta kohtalaisen isosta maalauksesta pianon yllä piirtyy helposti mieleeni. Tuosta maalauksesta sai alkunsa kiinnostukseni maalarin elämäntyöhön. Neljäkymmentä vuotta myöhemmin maalattu Metsä ja mies -niminen fresko Metsätalon aulan rappukäytävän yllä taasen kuvaa Segerstrålen uran antia sellaisena, kuin siihen suurempi yleisö taitaa olla tutustunut.
Segerstrålen elämään osui ankeita ajanjaksoja aina venäläistämisvuosista alkaen. Metsänhoitajaksi hän valmistui vuonna 1915, eli ensimmäisen maailmansodan aikaan. Pian sisällissota vei häntä Hämeen rintamalla. 1920-luvulla taiteilijan poika hukkui ja seuraavana vuosikymmenenä syttyi toinen maailmansota, jossa kaatui hänen toinen poikansa. Liekö näillä tapahtumilla ollut osuutta siirtymiseen lintuaiheista kristillisiin ja yksilöä suurempiin teemoihin?
Kirjoittaja: Albert Häme (K-113) ystävänsä Elias Liimataisen (K-112) näkemysten avustamana. Tekstin pääkuva Metsä ja mies -freskosta: Albert Häme.
Kirjallisuus:
Lennart Segerstråle. Göstan pieni taidekirjasto 1.
Lennart Segerstråle – Pegasoksen siivestä. Gösta Serlachiuksen taidemuseo.
Hyytiälän kolmas kurssi, Muistoja ja kuvauksia.
Kuin tilauksesta, odotettu lumisade tuli lauantaina ja pyyhkäisi läpi Suomen. Monelle Etelä-Suomessa asuvalle se tiesi hiihtolomalle lähdön lykkääntymistä huonon ajokelin vuoksi. Onneksi päiviä jäi vielä runsaasti lomailuun, lumimyräkän väistäessä. Viimeistään alkuviikosta sai arjen kiireet huokaista pois, kun aurinko valaisi puhtaan lumen peittämät pellot ja metsät Hyytiälän metsäasemalla.
Tänä vuonna Hyytiälään saapui 49 hiihtoloman viettäjää. Noin puolet siitä määrästä, mitä vierailijoita on vilkkaimpina vuosina ollut. Korona hiljensi hiihtoloman parina edellisenä vuonna ja tänä vuonna vuosikymmenien ajan kestänyt hiihtolomaperinne jatkui. Etelän hiihtoloma herättää metsäaseman hiljaisena vuodenaikana mukavasti eloon. Eri ikäisten lomalaisten läsnäolo tuo virkistävää vaihtelua tutkimusaseman arkeen. Lasten äänet ruokalassa katkaisevat kiireisen työpäivän ja työpäivä alkaa tuntua puoliksi lomalta.
Pääsin ensimmäistä kertaa olemaan mukana järjestämässä Hyytiälän hiihtolomaviikkoa. Aseman johtaja Antti Uotila järjesti A-talon välinevarastoon suksien voitelupisteen, jotta se olisi maanantaiaamuna valmiina suksien voitelua varten. Huomasin, että Antti on voidellut suksia ennenkin. Hän kertoi, että oleellista voitelussa on tarkastaa ensin keli, jotta tietää mitä voidetta laittaa. Parempi on, jos pystyy laittamaan voiteet kerralla usean päivän ajaksi, ja pitoa Antti sanoi laittavansa varman päälle. Antti kertoi myös, että 1990-luvulla aloimme satsata enemmän latuihin. Aloimme tehdä 5 kilometriä pidempiä latuja ja molemmille hiihtotyyleille.
Antti järjesti keittäjien ja kiinteistönhoitajan avustuksella myös kotakahvit tiistaina. Lomalaiset pääsivät nauttimaan päiväkahvinsa järven rannalla olevan kodan tulien äärellä ja tapaamaan samalla aseman henkilökuntaa.
Halusin kuulla hiihtolomavieraiden kokemuksia heidän lomaviikostaan ja kuulla kertomuksia myös aikaisemmilta vuosilta.
Pitkäaikainen hiihtolomavieras Frey Nybergh kertoi, että Hyytiälän hiihtoloma alkoi muodostua omanlaisekseen 80-luvun lopulla. Ensimmäisinä talvina oikeustieteellisen tiedekunnan työntekijät olivat enemmän edustettuina. Syytä siihen, miksi näin oli, hän ei osannut sanoa. Kuitenkin elettiin aikaa, jolloin ei ollut muuta verkkoa kuin kalaverkko, ja tieto kulkeutui työpaikalla henkilöltä toiselle. Tällä tavalla hiihtolomasta yliopistossa sai silloin kuulla. Ensimmäisen kerran Freyn perhe tuli hiihtolomalle vuonna 1991. Tämän jälkeen perhe on matkustanut Hyytiälään joka vuosi, poikkeuksena vuodet 1992 ja 1995, jolloin Freyn kolmannen ja neljännen lapsen syntymät ajoittuivat molemmat hiihtoloman aikoihin. Myös koronan vuoksi yksi vuosi jäi välistä.
Nybergh kertoi, että he tulevat joka vuosi Hyytiälään, koska täällä pääsee tapaamaan eri tieteenalojen ihmisiä. Monet heistä ovat käyneet täällä vuosittain ja heidän kanssaan on mukava vaihtaa kuulumisia. Ison rantasaunan pehmeät löylyt ovat olleet tärkeä osa lomaa. Sauna ja avanto kruunaavat hiihtopäivän jälkeisen olon ja antavat hyvät yöunet. Täysihoito mahdollistaa sen, ettei täällä tarvitse huolehtia ruokailuista ja loma on silloin lomaa. Hiihtäminen on aina ollut tärkeä osa Freyn perheen lomaa. Kaikki lapset oppivat täällä hiihtämään. Frey kuvailee, kuinka hän rantametsässä opetti lapsilleen mäenlaskua ja haarakäyntiä mäkeä ylös. Kaunis metsälatu on ollut tunnelmallinen ja hän toivoo, että se saadaan tulevaisuudessa käyttöön, lumitilanteen sen salliessa. Freylle on myös tärkeää, että koiran voi ottaa aina mukaan ladulle, eivätkä ladut ole täällä ruuhkaisia.
Leena Vasamies-Leppänen tuli ensimmäistä kertaa Hyytiälään hiihtolomalle melkein 40 vuotta sitten. Hän on työskennellyt Helsingin yliopiston entisellä seismologian laitoksella. ”Täällä on niin ihanaa ja lunta on riittävästi”, Vasamies-Leppänen kertoo. ”Saa todella keskittyä lomailemaan. Saa hiihtää ja olla luonnossa. Täysihoito on tärkeää ja keittäjät ovat aarteita. Kaiken kaikkiaan loma on ollut hyvä kokemus.”
Leenan tytär Maisa Leppänen kertoi, kuinka hän lomaviikolla näki hiihtäessään liito-oravan. Se näytti ensin linnulta, kun se liiti puusta alas ladulle. Mutta sitten se kiipesi takaisin puuhun ja jatkoi hyppelyä puusta toiseen, kunnes vähitellen katosi metsään, Maisa kuvailee. Maisa on viettänyt hiihtolomaa Hyytiälässä alakouluikäisestä lähtien ja viimeiset 12 vuotta hän on tullut tänne joka vuosi, poikkeusaikaa lukuun ottamatta.
Pääsin jututtamaan Tuulikki Laurilaa ja Teo Alanko-Laurilaa. Tuulikille Hyytiälän hiihtoloma oli tänä vuonna kolmas kerta ja tällä kertaa mukana olivat myös Tuulikin vanhemmat. Teo 9-v. kertoi, että hän on lomallaan pelannut pingistä ja hiihtänyt joka päivä 7 kilometriä.
Keskiviikkona Hyytiälässä järjestettiin perinteinen pingisturnaus. Tuulikki kertoi, että oli mukavaa, kun perinnettä jatkettiin ja saatiin tasaväkinen turnaus aikaiseksi. Lasten sarjassa pelaajia oli 4 ja aikuisten sarjassa 5. Hauskaa oli ja tiukkoja otteluita. Koko turnaus kesti yhteensä noin puolitoista tuntia. Jokainen pelasi jokaista vastaan ja sitten pelattiin finaali. Tuulikin mielestä hiihtolomalla on ollut parasta ruoka, sauna, latu ja bonuksena seura. Myös Smear II-aseman esittelykierros oli tänä vuonna mielenkiintoinen.
Elisa ja Ossi Vilhusen viisihenkinen perhe tuli tänä talvena ensimmäistä kertaa Hyytiälään. Heidän mukaansa hyvään lomaan kuuluu, että on täysihoito, eikä tarvitse huolehtia ruuista. Hiihtolatu oli ehdottomasti tärkein asia tänä vuonna ja hiihtokilometrejä aikuisille kertyi neljän päivän aikana 120. Lapset Otso, Sisu ja Ahto tykkäsivät pelata pingistä ja siitä oli heille riittävästi viihdykettä. Koko perhe osallistui myös keskiviikon pingisturnaukseen. Sisu Vilhunen pelasi vasemmalla kädellä turnauksen koska oikean käden ranne oli murtunut juuri ennen lomalle lähtöä. Se ei tuntunut haittaavan pelaamista. Vilhuset jäävät mielenkiinnolla odottamaan rakennustyömaan valmistumista. Lasten toive olisi, että pingispöytä säilyisi uusissa rakennuksissa. Kaiken kaikkiaan loma on ollut Elisan mielestä helppo ja huoleton aikuisille ja metsäasema on turvallinen ja rauhallinen ympäristö.
Kirjoittaja: Hyytiälän metsäaseman palvelukoordinaattori Hanna-Mari Uusi-Piuhari.
Helsingin yliopisto