Hyytiälä-blogi

Historian kuuluisat lehdet havisevat metsäasemalla. Siirtyminen uuteen puurakennukseen on nyt tehty.

Syyskuun alkupuoli toi mukanaan suuria muutoksia metsäaseman toimintaan. Vanhojen, 1970-luvulla rakennettujen tiilirakennusten purkaminen alkoi ja siirtyminen uuteen puurakennukseen koitti. Sitä ennen oli kuitenkin tyhjennettävä vanhat A-, B- ja C-talot.

Vuosikymmenten käyttöikä yhdistettynä isoihin tiloihin tarkoittaa suurta kertynyttä tavaramäärää. Varastoissa olikin melkoinen määrä esimerkiksi vanhoja mittauslaitteita ja maastotöissä tarvittavia varusteita. Puhumattakaan kaikista kalusteista kuten sängyistä, hyllyistä ja tuoleista.

Erityisesti B-talon alakerrassa ollut varastohuone täynnä vanhoja mittauslaitteita oli mielenkiintoinen tyhjennettävä. Mitähän tälläkin on joskus mitattu? Mikäs tämä on? Näitä kysymyksiä lenteli ilmoille tuon tuosta.

Mitä myydään? Mitä säästetään? Mitä heitetään pois? Myös näitä kysymyksiä heiteltiin ilmoille vähän väliä muuttoa tehdessä. Positiivinen vaikutelma jäi siitä, että roskiin päätyi suhteellisen vähän tavaraa. Ja sekin vähä oli lähestulkoon sellaista, mitä ei olisi enää voinut hyödyntää tai kierrättää.

Pääosin Kiertonetin kautta myytiin suuri määrä kaikkea mahdollista sängyistä keittiötarvikkeisiin. Asemalla kävikin melkoinen vilske ihmisten noutaessa ostamiaan tavaroita.

Myytävien tavaroiden hinnoittelu ja kuvaaminen (sekä osin myös merkitseminen) teetti melkoisesti töitä. Vaiva kuitenkin kannatti, saatiinhan myynnistä hieman voittoa ja tavaroille uudet kodit.

Säästettäviä tavaroita kuljeteltiin mm. Vanhaan ruokalaan, Tapiolaan, Pilvilinnaan ja konehalleille. Selvää on, että jatkossa tavaran määrän on pysyttävä kurissa. Säilytystiloja kun on selvästi vähemmän kuin ennen.

Muutto antoi mahdollisuuden vaihtaa joitakin kalusteita hieman parempiin aseman eri rakennuksissa. Esimerkiksi Pilvilinnan yläkerran huoneet saivat uudemmat ja tukevammat sängyt. Lisäksi esimerkiksi valkoisia lipastoja saatiin sijoiteltuja huoneisiin, joista vastaavat aiemmin puuttuivat.

Moni tavara piti vain äkkiä siirtää pois purettavista rakennuksista ja lopullinen sijoituspaikka pohditaan myöhemmin. Tämä koskee mm. punttisalissa ollutta pingispöytää. Ei siis ole syytä huoleen, pöytä on tallessa!

Muutolla oli erittäin työllistävä vaikutus useampaan asemalla työskentelevään henkilöön. Allekirjoittaneella meni arviolta puolitoista viikkoa muuton parissa.

Taisi siinä moni huokaista syvään, kun tiilirakennukset viimein tyhjenivät. Tässä se nyt oli. Uusi ajanjakso aseman historiassa oli alkamassa.

Viimeisinä muuttotöinä kerättiin vielä lähipuista linnunpöntöt turvaan ja otettiin pistokkaita kasveista, jotka todennäköisesti katoaisivat purku-urakan aikana. Näitä kasveja olivat ainakin humala ja valkomulperipuu.

Tätä kirjoittaessani syyskuun puolivälissä on tiilirakennukset aidattu työmaa-aidoilla. Ikkunoita on otettu pois ja kaappeja revitty irti ja heitelty ulos. Purkaminen on alkanut ja valmista pitäisi olla marraskuun loppuun mennessä.

Elämä uudessa puurakennuksessa on siis koittanut. Uuden opettelu koskettaa jokaista, niin työntekijää kuin vierailijaakin. Mutta eiköhän sitä 150 vuodessa opita kaikki mahdollinen…

Vierailijoiden palaute on ollut pääosin positiivista. Uusia tiloja on kehuttu ja ihasteltu. Ensimmäinen suurempi ryhmä on onnistuneesti majoitettu ja ravittu.

Uusi puurakennus on nyt käytössä. Seuraavaksi metsäasema odottaa remontteja Instituuttiin, Tapiolaan ja konehalliin. Nämäkin toteutuvat toivottavasti mahdollisimman pian.

Kirjoittaja: Projektikoordinaattori Henri Jokinen. Kaikki kuvat kirjoittajan ottamia.

Kuin tilauksesta, odotettu lumisade tuli lauantaina ja pyyhkäisi läpi Suomen. Monelle Etelä-Suomessa asuvalle se tiesi hiihtolomalle lähdön lykkääntymistä huonon ajokelin vuoksi. Onneksi päiviä jäi vielä runsaasti lomailuun, lumimyräkän väistäessä. Viimeistään alkuviikosta sai arjen kiireet huokaista pois, kun aurinko valaisi puhtaan lumen peittämät pellot ja metsät Hyytiälän metsäasemalla.

Tänä vuonna Hyytiälään saapui 49 hiihtoloman viettäjää. Noin puolet siitä määrästä, mitä vierailijoita on vilkkaimpina vuosina ollut. Korona hiljensi hiihtoloman parina edellisenä vuonna ja tänä vuonna vuosikymmenien ajan kestänyt hiihtolomaperinne jatkui. Etelän hiihtoloma herättää metsäaseman hiljaisena vuodenaikana mukavasti eloon. Eri ikäisten lomalaisten läsnäolo tuo virkistävää vaihtelua tutkimusaseman arkeen. Lasten äänet ruokalassa katkaisevat kiireisen työpäivän ja työpäivä alkaa tuntua puoliksi lomalta.

Pääsin ensimmäistä kertaa olemaan mukana järjestämässä Hyytiälän hiihtolomaviikkoa. Aseman johtaja Antti Uotila järjesti A-talon välinevarastoon suksien voitelupisteen, jotta se olisi maanantaiaamuna valmiina suksien voitelua varten. Huomasin, että Antti on voidellut suksia ennenkin. Hän kertoi, että oleellista voitelussa on tarkastaa ensin keli, jotta tietää mitä voidetta laittaa. Parempi on, jos pystyy laittamaan voiteet kerralla usean päivän ajaksi, ja pitoa Antti sanoi laittavansa varman päälle. Antti kertoi myös, että 1990-luvulla aloimme satsata enemmän latuihin. Aloimme tehdä 5 kilometriä pidempiä latuja ja molemmille hiihtotyyleille.

Antti järjesti keittäjien ja kiinteistönhoitajan avustuksella myös kotakahvit tiistaina. Lomalaiset pääsivät nauttimaan päiväkahvinsa järven rannalla olevan kodan tulien äärellä ja tapaamaan samalla aseman henkilökuntaa.

Kokemuksia hiihtolomasta

Halusin kuulla hiihtolomavieraiden kokemuksia heidän lomaviikostaan ja kuulla kertomuksia myös aikaisemmilta vuosilta.

Pitkäaikainen hiihtolomavieras Frey Nybergh kertoi, että Hyytiälän hiihtoloma alkoi muodostua omanlaisekseen 80-luvun lopulla. Ensimmäisinä talvina oikeustieteellisen tiedekunnan työntekijät olivat enemmän edustettuina. Syytä siihen, miksi näin oli, hän ei osannut sanoa. Kuitenkin elettiin aikaa, jolloin ei ollut muuta verkkoa kuin kalaverkko, ja tieto kulkeutui työpaikalla henkilöltä toiselle. Tällä tavalla hiihtolomasta yliopistossa sai silloin kuulla. Ensimmäisen kerran Freyn perhe tuli hiihtolomalle vuonna 1991. Tämän jälkeen perhe on matkustanut Hyytiälään joka vuosi, poikkeuksena vuodet 1992 ja 1995, jolloin Freyn kolmannen ja neljännen lapsen syntymät ajoittuivat molemmat hiihtoloman aikoihin. Myös koronan vuoksi yksi vuosi jäi välistä.

Nybergh kertoi, että he tulevat joka vuosi Hyytiälään, koska täällä pääsee tapaamaan eri tieteenalojen ihmisiä. Monet heistä ovat käyneet täällä vuosittain ja heidän kanssaan on mukava vaihtaa kuulumisia. Ison rantasaunan pehmeät löylyt ovat olleet tärkeä osa lomaa. Sauna ja avanto kruunaavat hiihtopäivän jälkeisen olon ja antavat hyvät yöunet. Täysihoito mahdollistaa sen, ettei täällä tarvitse huolehtia ruokailuista ja loma on silloin lomaa. Hiihtäminen on aina ollut tärkeä osa Freyn perheen lomaa. Kaikki lapset oppivat täällä hiihtämään. Frey kuvailee, kuinka hän rantametsässä opetti lapsilleen mäenlaskua ja haarakäyntiä mäkeä ylös. Kaunis metsälatu on ollut tunnelmallinen ja hän toivoo, että se saadaan tulevaisuudessa käyttöön, lumitilanteen sen salliessa. Freylle on myös tärkeää, että koiran voi ottaa aina mukaan ladulle, eivätkä ladut ole täällä ruuhkaisia.

Lunta ja liito-oravia

Leena Vasamies-Leppänen tuli ensimmäistä kertaa Hyytiälään hiihtolomalle melkein 40 vuotta sitten. Hän on työskennellyt Helsingin yliopiston entisellä seismologian laitoksella. ”Täällä on niin ihanaa ja lunta on riittävästi”, Vasamies-Leppänen kertoo. ”Saa todella keskittyä lomailemaan. Saa hiihtää ja olla luonnossa. Täysihoito on tärkeää ja keittäjät ovat aarteita. Kaiken kaikkiaan loma on ollut hyvä kokemus.”

Leenan tytär Maisa Leppänen kertoi, kuinka hän lomaviikolla näki hiihtäessään liito-oravan. Se näytti ensin linnulta, kun se liiti puusta alas ladulle. Mutta sitten se kiipesi takaisin puuhun ja jatkoi hyppelyä puusta toiseen, kunnes vähitellen katosi metsään, Maisa kuvailee. Maisa on viettänyt hiihtolomaa Hyytiälässä alakouluikäisestä lähtien ja viimeiset 12 vuotta hän on tullut tänne joka vuosi, poikkeusaikaa lukuun ottamatta.

Kolmen sukupolven loma ja pingisturnaus

Pääsin jututtamaan Tuulikki Laurilaa ja Teo Alanko-Laurilaa. Tuulikille Hyytiälän hiihtoloma oli tänä vuonna kolmas kerta ja tällä kertaa mukana olivat myös Tuulikin vanhemmat. Teo 9-v. kertoi, että hän on lomallaan pelannut pingistä ja hiihtänyt joka päivä 7 kilometriä.

Keskiviikkona Hyytiälässä järjestettiin perinteinen pingisturnaus. Tuulikki kertoi, että oli mukavaa, kun perinnettä jatkettiin ja saatiin tasaväkinen turnaus aikaiseksi. Lasten sarjassa pelaajia oli 4 ja aikuisten sarjassa 5. Hauskaa oli ja tiukkoja otteluita. Koko turnaus kesti yhteensä noin puolitoista tuntia. Jokainen pelasi jokaista vastaan ja sitten pelattiin finaali. Tuulikin mielestä hiihtolomalla on ollut parasta ruoka, sauna, latu ja bonuksena seura. Myös Smear II-aseman esittelykierros oli tänä vuonna mielenkiintoinen.

Elisa ja Ossi Vilhusen viisihenkinen perhe tuli tänä talvena ensimmäistä kertaa Hyytiälään. Heidän mukaansa hyvään lomaan kuuluu, että on täysihoito, eikä tarvitse huolehtia ruuista. Hiihtolatu oli ehdottomasti tärkein asia tänä vuonna ja hiihtokilometrejä aikuisille kertyi neljän päivän aikana 120. Lapset Otso, Sisu ja Ahto tykkäsivät pelata pingistä ja siitä oli heille riittävästi viihdykettä. Koko perhe osallistui myös keskiviikon pingisturnaukseen. Sisu Vilhunen pelasi vasemmalla kädellä turnauksen koska oikean käden ranne oli murtunut juuri ennen lomalle lähtöä. Se ei tuntunut haittaavan pelaamista. Vilhuset jäävät mielenkiinnolla odottamaan rakennustyömaan valmistumista. Lasten toive olisi, että pingispöytä säilyisi uusissa rakennuksissa. Kaiken kaikkiaan loma on ollut Elisan mielestä helppo ja huoleton aikuisille ja metsäasema on turvallinen ja rauhallinen ympäristö.

 

Kirjoittaja: Hyytiälän metsäaseman palvelukoordinaattori Hanna-Mari Uusi-Piuhari.

Uudistunut tunnus kunnioittaa perinteitä modernilla tavalla.

Vellikello on monelle tuttu Hyytiälän tunnuksena ja vuosien varrella tästä tunnusaiheesta onkin tehty ja käytetty monenlaisia muunnelmia. Muutama kuukausi sitten heräsi ajatus siitä, että olisi hienoa lisätä tähän kuvastoon uudistettu versio tunnuksesta. Erityisesti toiveenamme oli, että uudistusta olisi toteuttamassa ihmisiä, joille Hyytiälä on merkityksellinen paikka.

Näin ollen pyysimme metsäylioppilailta ja Hyytiälän henkilökunnalta ideoita kuvatunnukseen, toiveena saada käyttöömme tunnus, josta välittyy Hyytiälän henki ja perinteet nykyaikaisessa, painatukseen ja muuhun käyttöön hyvin sopivassa muodossa.

Aiheen puolesta pitäydyimme vanhassa tutussa vellikellossa, koska siihen Hyytiälä identifioituu ainakin metsänhoitajien ja metsäopiskelijoiden mielessä. Vellikello toimii Hyytiälän maamerkkinä vanhan pihapiirin keskellä, ja myös toivottaa tulijan tervetulleeksi Hyytiäläntien haarassa kantatien 66 laidassa.

Hyytiälän historiikissa (Leikola ja Kallio 1990) vellikellosta kerrotaan seuraavaa:

”[Hyytiälän ensimmäisten rakennusten rakennus]töitä valvoi yleisten rakennusten ylihallituksesta arkkitehti I. Launis, ja myös yliopiston metsänhoitaja A. Benj. Helander osallistui voimakkaasti rakennusvaiheessa tapahtuvaan suunnitelmien muokkaamiseen. Näin syntyi Hyytiälän pihaan mm. piirustuksiin kuulumaton vellikello, jota ei ole merkitty alkuperäiseen pihasuunnitelmaan. Kellon soittaminen aamuherätykseksi ja merkiksi töiden alkamisesta ja muista kokoonkutsuista oli yksi päivystäjän monilukuisista tehtävistä ja se oli toimi, joka säilyi päivystäjällä pisimpään”

Saimme metsäylioppilas Jemina Lehmuskoskelta hienon tunnusehdotuksen. Meidän hyytiäläläisten mielestä tunnus kuvaa Hyytiälää erittäin hyvin ja on myös yksinkertainen ja graafisesti selkeä. Pidämme siitä, miten vellikello näkyy kuvassa, mutta samalla kuvasta tulee esiin uudistuminen, jota elinvoimaisella asemalla täytyy tapahtua ja joka tulee Hyytiälässä esiin juuri nyt esimerkiksi uudisrakennuksen myötä. Tunnus kuvaa mielestämme erinomaisesti myös yliopiston arvoja: ”maapallon kestävä ja elinkelpoinen tulevaisuus” sekä ”ajattelun ja maailmankaikkeuden mahdollisuudet”.

Jemina itse kertoo tunnuksesta näin:

”Hyytiälän uudessa tunnuksessa piirtyvät tutun vellikellon ääriviivat keskelle metsää. Ihmisten toiminta muokkaa ympäristöä, mutta samalla luonto asettaa kestävälle toiminnalle rajoja. Hyytiälässä tuotetaan metsien toimintaan, tutkimukseen ja hoitoon liittyvää arvokasta tietoa, ja opetustoiminta välittää sitä myös seuraaville sukupolville.

Tunnusta piirtäessäni palasin välillä ajatuksissani isoisoisääni Augustiin, joka opiskeli asemalla metsänhoitajaksi melko tasan sata vuotta minua aiemmin. Opit ja metsänhoidolliset tavoitteet ovat olleet monelta osin erilaisia, mutta ehkä taustalla on ollut sama rakkaus metsiä kohtaan. Tunnuksen vellikellon voi nähdä myös nuolena ylöspäin: kansainvälisenä huippututkimuksen keskuksena Hyytiälän suunta on edelleen nousussa.”

Jatkossa uudistunutta tunnusta on tarkoitus käyttää Hyytiälään liittyvässä viestinnässä. Toiveenamme on myös saada Hyytiälään tarjolle uudistuneen tunnuksen koristamia Hyytiälä-tuotteita, kuten t-paitoja, huppareita ja kangaskasseja.

Hyytiälän metsäaseman väen puolesta,
Pauliina Schiestl-Aalto

Viite:
Leikola M., Kallio M. 1990. Hyytiälä Helsingin yliopiston metsäasema v. 1910-1990. Gummerus Kirjapaino OY.