Helsingin yliopisto
Uudistunut tunnus kunnioittaa perinteitä modernilla tavalla.
Vellikello on monelle tuttu Hyytiälän tunnuksena ja vuosien varrella tästä tunnusaiheesta onkin tehty ja käytetty monenlaisia muunnelmia. Muutama kuukausi sitten heräsi ajatus siitä, että olisi hienoa lisätä tähän kuvastoon uudistettu versio tunnuksesta. Erityisesti toiveenamme oli, että uudistusta olisi toteuttamassa ihmisiä, joille Hyytiälä on merkityksellinen paikka.
Näin ollen pyysimme metsäylioppilailta ja Hyytiälän henkilökunnalta ideoita kuvatunnukseen, toiveena saada käyttöömme tunnus, josta välittyy Hyytiälän henki ja perinteet nykyaikaisessa, painatukseen ja muuhun käyttöön hyvin sopivassa muodossa.
Aiheen puolesta pitäydyimme vanhassa tutussa vellikellossa, koska siihen Hyytiälä identifioituu ainakin metsänhoitajien ja metsäopiskelijoiden mielessä. Vellikello toimii Hyytiälän maamerkkinä vanhan pihapiirin keskellä, ja myös toivottaa tulijan tervetulleeksi Hyytiäläntien haarassa kantatien 66 laidassa.
Hyytiälän historiikissa (Leikola ja Kallio 1990) vellikellosta kerrotaan seuraavaa:
”[Hyytiälän ensimmäisten rakennusten rakennus]töitä valvoi yleisten rakennusten ylihallituksesta arkkitehti I. Launis, ja myös yliopiston metsänhoitaja A. Benj. Helander osallistui voimakkaasti rakennusvaiheessa tapahtuvaan suunnitelmien muokkaamiseen. Näin syntyi Hyytiälän pihaan mm. piirustuksiin kuulumaton vellikello, jota ei ole merkitty alkuperäiseen pihasuunnitelmaan. Kellon soittaminen aamuherätykseksi ja merkiksi töiden alkamisesta ja muista kokoonkutsuista oli yksi päivystäjän monilukuisista tehtävistä ja se oli toimi, joka säilyi päivystäjällä pisimpään”
Saimme metsäylioppilas Jemina Lehmuskoskelta hienon tunnusehdotuksen. Meidän hyytiäläläisten mielestä tunnus kuvaa Hyytiälää erittäin hyvin ja on myös yksinkertainen ja graafisesti selkeä. Pidämme siitä, miten vellikello näkyy kuvassa, mutta samalla kuvasta tulee esiin uudistuminen, jota elinvoimaisella asemalla täytyy tapahtua ja joka tulee Hyytiälässä esiin juuri nyt esimerkiksi uudisrakennuksen myötä. Tunnus kuvaa mielestämme erinomaisesti myös yliopiston arvoja: ”maapallon kestävä ja elinkelpoinen tulevaisuus” sekä ”ajattelun ja maailmankaikkeuden mahdollisuudet”.
Jemina itse kertoo tunnuksesta näin:
”Hyytiälän uudessa tunnuksessa piirtyvät tutun vellikellon ääriviivat keskelle metsää. Ihmisten toiminta muokkaa ympäristöä, mutta samalla luonto asettaa kestävälle toiminnalle rajoja. Hyytiälässä tuotetaan metsien toimintaan, tutkimukseen ja hoitoon liittyvää arvokasta tietoa, ja opetustoiminta välittää sitä myös seuraaville sukupolville.
Tunnusta piirtäessäni palasin välillä ajatuksissani isoisoisääni Augustiin, joka opiskeli asemalla metsänhoitajaksi melko tasan sata vuotta minua aiemmin. Opit ja metsänhoidolliset tavoitteet ovat olleet monelta osin erilaisia, mutta ehkä taustalla on ollut sama rakkaus metsiä kohtaan. Tunnuksen vellikellon voi nähdä myös nuolena ylöspäin: kansainvälisenä huippututkimuksen keskuksena Hyytiälän suunta on edelleen nousussa.”
Jatkossa uudistunutta tunnusta on tarkoitus käyttää Hyytiälään liittyvässä viestinnässä. Toiveenamme on myös saada Hyytiälään tarjolle uudistuneen tunnuksen koristamia Hyytiälä-tuotteita, kuten t-paitoja, huppareita ja kangaskasseja.
Hyytiälän metsäaseman väen puolesta,
Pauliina Schiestl-Aalto
Viite:
Leikola M., Kallio M. 1990. Hyytiälä Helsingin yliopiston metsäasema v. 1910-1990. Gummerus Kirjapaino OY.
