Uusi kuvatunnus Hyytiälän metsäasemalle

Uudistunut tunnus kunnioittaa perinteitä modernilla tavalla.

Vellikello on monelle tuttu Hyytiälän tunnuksena ja vuosien varrella tästä tunnusaiheesta onkin tehty ja käytetty monenlaisia muunnelmia. Muutama kuukausi sitten heräsi ajatus siitä, että olisi hienoa lisätä tähän kuvastoon uudistettu versio tunnuksesta. Erityisesti toiveenamme oli, että uudistusta olisi toteuttamassa ihmisiä, joille Hyytiälä on merkityksellinen paikka.

Vanhoja kuvatunnuksia vuosien varrelta.

Näin ollen pyysimme metsäylioppilailta ja Hyytiälän henkilökunnalta ideoita kuvatunnukseen, toiveena saada käyttöömme tunnus, josta välittyy Hyytiälän henki ja perinteet nykyaikaisessa, painatukseen ja muuhun käyttöön hyvin sopivassa muodossa.

Aiheen puolesta pitäydyimme vanhassa tutussa vellikellossa, koska siihen Hyytiälä identifioituu ainakin metsänhoitajien ja metsäopiskelijoiden mielessä. Vellikello toimii Hyytiälän maamerkkinä vanhan pihapiirin keskellä, ja myös toivottaa tulijan tervetulleeksi Hyytiäläntien haarassa kantatien 66 laidassa.

Vellikello vanhan pihapiirin keskellä. Kuva: Juho Aalto.

Hyytiälän historiikissa (Leikola ja Kallio 1990) vellikellosta kerrotaan seuraavaa:

”[Hyytiälän ensimmäisten rakennusten rakennus]töitä valvoi yleisten rakennusten ylihallituksesta arkkitehti I. Launis, ja myös yliopiston metsänhoitaja A. Benj. Helander osallistui voimakkaasti rakennusvaiheessa tapahtuvaan suunnitelmien muokkaamiseen. Näin syntyi Hyytiälän pihaan mm. piirustuksiin kuulumaton vellikello, jota ei ole merkitty alkuperäiseen pihasuunnitelmaan. Kellon soittaminen aamuherätykseksi ja merkiksi töiden alkamisesta ja muista kokoonkutsuista oli yksi päivystäjän monilukuisista tehtävistä ja se oli toimi, joka säilyi päivystäjällä pisimpään”

Jemina Lehmuskosken suunnittelema Hyytiälän metsäaseman uusi tunnus.

Saimme metsäylioppilas Jemina Lehmuskoskelta hienon tunnusehdotuksen. Meidän hyytiäläläisten mielestä tunnus kuvaa Hyytiälää erittäin hyvin ja on myös yksinkertainen ja graafisesti selkeä. Pidämme siitä, miten vellikello näkyy kuvassa, mutta samalla kuvasta tulee esiin uudistuminen, jota elinvoimaisella asemalla täytyy tapahtua ja joka tulee Hyytiälässä esiin juuri nyt esimerkiksi uudisrakennuksen myötä. Tunnus kuvaa mielestämme erinomaisesti myös yliopiston arvoja: ”maapallon kestävä ja elinkelpoinen tulevaisuus” sekä ”ajattelun ja maailmankaikkeuden mahdollisuudet”.

Jemina itse kertoo tunnuksesta näin:

”Hyytiälän uudessa tunnuksessa piirtyvät tutun vellikellon ääriviivat keskelle metsää. Ihmisten toiminta muokkaa ympäristöä, mutta samalla luonto asettaa kestävälle toiminnalle rajoja. Hyytiälässä tuotetaan metsien toimintaan, tutkimukseen ja hoitoon liittyvää arvokasta tietoa, ja opetustoiminta välittää sitä myös seuraaville sukupolville.

Tunnusta piirtäessäni palasin välillä ajatuksissani isoisoisääni Augustiin, joka opiskeli asemalla metsänhoitajaksi melko tasan sata vuotta minua aiemmin. Opit ja metsänhoidolliset tavoitteet ovat olleet monelta osin erilaisia, mutta ehkä taustalla on ollut sama rakkaus metsiä kohtaan. Tunnuksen vellikellon voi nähdä myös nuolena ylöspäin: kansainvälisenä huippututkimuksen keskuksena Hyytiälän suunta on edelleen nousussa.”

Jatkossa uudistunutta tunnusta on tarkoitus käyttää Hyytiälään liittyvässä viestinnässä. Toiveenamme on myös saada Hyytiälään tarjolle uudistuneen tunnuksen koristamia Hyytiälä-tuotteita, kuten t-paitoja, huppareita ja kangaskasseja.

Hyytiälän metsäaseman väen puolesta,
Pauliina Schiestl-Aalto

Viite:
Leikola M., Kallio M. 1990. Hyytiälä Helsingin yliopiston metsäasema v. 1910-1990. Gummerus Kirjapaino OY.

Ekosysteemin ja ilmakehän väliset vuorovaikutukset selviävät SMEAR II -asemalla

SMEAR II –asemalla Hyytiälässä on tutkittu metsäekosysteemin ja ilmakehän välisia aineen ja energian virtoja ja niitä selittäviä tekijöitä jo lähes 30 vuoden ajan. Mittauksista saadaan tietoa mm. metsän hiilitaseesta ja sen vaihtelun syistä. SMEAR II on maailman johtava mittausasema ekosysteemien tuottamien pienhiukkasten syntyä selvittävässä tutkimuksessa.

Hyytiälän metsäasemalla sijaitsevalla Ilmakehätieteiden keskuksen (INAR) SMEAR II –tutkimusasemalla tutkitaan metsäekosysteemin ja sen osasten toimintaa ja vuorovaikutusta ilmakehän kanssa. Nimi SMEAR tulee sanoista Station for Measuring Earth surface –Atmosphere Relations ja Hyytiälän SMEAR II-asema perustettiin vuonna 1995 metsätieteilijöiden ja ilmakehätieteilijöiden yhteistyön tuloksena. Aseman mittausten perimmäisenä tarkoituksena on ymmärtää ekosysteemin ja ilmakehän sisäisiä ja välisiä aineiden ja energian virtoja, näitä virtoja ylläpitäviä prosesseja sekä prosessien välisiä takaisinkytkentöjä. Tätä varten asemalla mitataan jatkuvatoimisesti, ympäri vuoden, yli 1200 suuretta liittyen maaperän, puuston, muun kasvillisuuden ja ilmakehän toimintoihin.

Mittauksia maalla, vesillä ja ilmassa

Näkyvin kohde SMEAR II –asemalla on 128 metriin ulottuva mittausmasto, jossa mitataan eri korkeuksilla esimerkiksi meteorologisia suureita sekä ilman kaasujen, kuten hiilidioksidin, vesihöyryn, metaanin, otsonin ja VOC:ien, eli haihtuvien hiiliyhdisteiden, pitoisuuksia. Mastossa sijaitsee myös metsikön nettohiilenvaihtoa ja haihduntaa mittaava eddy-kovarianssilaitteisto ja nämä mittaukset, jotka ovat olleet käynnissä vuodesta 1996 muodostavat yhden maailman pisimmistä jatkuvista vuomittausaikasarjoista.

Kuva: Juho Aalto.

Kevät, kesä- ja syyspäivisin kasvillisuuden yhteytys on nopeaa ja metsä sitoo runsaasti hiilidioksidia ilmakehästä. Vaikka öisin ja loppusyksyisin metsästä puolestaan vapautuu hiiltä hengitys- ja hajotusprosesseissa, vuositasolla SMEAR-metsikkö on voimakas hiilen nielu eli sitoo hiiltä huomattavasti enemmän kuin vapauttaa. Poikkeus tähän on mitattu 2020 vuoden harvennuksen jälkeisinä vuosina, kun metsä muuttui vuoden ajaksi hiilen lähteeksi ja seuraavanakin vuonna hiilen nielu oli huomattavasti keskimääräistä alhaisempi. Näin asemalla saadaan mitattua myös metsänhoitotoimenpiteiden vaikutusta metsän hiilenkiertoon.

Ekosysteemin ja ilmakehän aineiden kiertoa mitataan eri skaaloissa. Siinä, missä maston vuomittaukset kuvaavat n. 50 ha metsäalaa, pienemmän skaalan mittauksia tarvitaan, jotta ison alueen kokonaisuus osataan jakaa prosesseihin ja ymmärtää näiden prosessien riippuvuuksia ympäröivistä olosuhteista. Esimerkiksi verso-, runko- ja maakammioilla saadaan mitattua yksittäisiä prosesseja, kuten yhteytystä ja hengitystä sekä niiden ympäristövastetta. Maston huippuun asti kivutessa päästään puolestaan tarkastelemaan erittäin tarkkoja kaasumittauksia, jotka kuvaavat ilman hiilidioksidipitoisuutta satojen kilometrien skaalassa.

Kuva: Juho Aalto.

Tutkimusmetsän lisäksi SMEAR II –mittauksia on myös Kuivajärvessä kelluvalla mittauslautalla sekä läheisellä Siikanevan soidensuojelualueella. Näissä kohteissa mitataan vastaavilla laitteilla järvi- ja suoekosysteemien vuorovaikutusta ilmakehän kanssa.

Monipuolisia mittauksia kattavassa verkostossa

SMEAR II:lla tutkitaan kaikkia säteilypakotteeseen vaikuttavia päätekijöitä, joita ovat hiilitase, ilmakehän pienhiukkaset ja pinnan heijastavuus. SMEAR II erityisosaamisalueena on ilmakehän biogeenisten pienhiukkasten synty ja hiukkasten vaikutus säteilypakotteeseen eli siihen, kuinka suuri osuus auringon säteilystä jää lämmittämään maapalloa. Puiden ja muun kasvillisuuden tuottamat VOCit johtavat lisääntyneeseen biogeenisten pienhiukkasten muodostumiseen ja nämä hiukkaset puolestaan vaikuttavat pilvien muodostumiseen ja auringon säteilyn kulkuun ilmakehässä. SMEAR II:lla onkin sekä mitattu maailman pisimmät aikasarjat näihin aiheisiin liittyen että selvitetty biogeenisten hiukkasten syntymekanismi.

Hiilitase-kaavio: Pasi Kolari ja Liisa Kulmala.

SMEAR II -asema on osa EU:n tutkimusinfrastruktuureja, kuten ACTRIS, jossa mitataan pienhiukkasia, pilviä ja hivenkaasuja, ICOS, jossa mitataan kasvihuonekaasujen pitoisuuksia, vaihtoa ja näihin liittyviä prosesseja sekä eLTER, jossa tutkitaan ekosysteemien tilaa ja sosio-ekologisia ilmiöitä. Näiden mittausten sijoittuminen samalle asemalle on poikkeuksellista myös Euroopan mittakaavassa.

SMEAR-asemaverkosto ulottuu läpi Suomen ja myös esimerkiksi Viroon ja Kiinaan. Hyytiälän SMEAR II on näistä asemista suurin ja monipuolisin, mutta sen ohella Suomen verkostoon kuuluvat SMEAR I Koillis-Lapissa Värriön luonnonpuistossa, SMEAR III kaupunkiolosuhteissa Helsingin Kumpulassa, SMEAR IV Kuopiossa Puijon tornissa, SMEAR-agri Helsingissä Viikin ja Haltialan pelloilla sekä uusimpana mittaukset Tvärminnen merentutkimusasemalla Hangossa.

SMEAR-asemien mittausdatat ovat avoimesti katsottavissa ja käytettävissä tutkimukseen, opetukseen, omaksi iloksi tai mihin vain sivustolla: https://smear.avaa.csc.fi/

 

Kirjoittaja: Pauliina Schiestl-Aalto, yliopistotutkija, SMEAR II-koordinaattori.

Tekstin pääkuva: Juho Aalto.