Tervetuloa Kotoon!

Hyytiälän metsäaseman uudisrakennuksen, Koton, avajaisia vietettiin perjantaina 13. lokakuuta. Runsaslukuinen kutsuvieraiden joukko todisti, kun Helsingin yliopiston kansleri Kaarle Hämeri paljasti uudisrakennuksen peruskiven.

Peruskivi

Uudisrakennuksen matka suunnittelupöydältä avajaisiin oli monipolvinen ja vaiherikas, mahtuihan ajanjaksolle niin koronapandemia kuin Venäjän aloittama hyökkäyssota Ukrainassa. Peruskiven laatassa oleva päivänmäärä kertookin osaltaan matkan varrella kariutuneista suunnitelmista. Valmista kuitenkin tuli!

Metsäaseman pitkäaikainen johtaja Antti Uotila kansleri Kaarle Hämerin kanssa.
Malja uudisrakennukselle!

Avajaistilaisuudessa puhuivat kanslerin ohella muun muassa maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan dekaani Ritva Toivonen, metsätieteiden osaston johtaja Markus Holopainen, Hyytiälän metsäaseman pitkäaikainen johtaja Antti Uotila, akateemikko Markku Kulmala ja arkkitehti Hilla Rudanko. Metsäylioppilaat toivat tilaisuuteen musiikkitervehdyksen.

Airueiden kanssa dekaani Ritva Toivonen, akateemikko Markku Kulmala, metsäaseman juuri eläköitynyt johtaja Antti Uotila, kansleri Kaarle Hämeri sekä metsätieteiden osaston johtaja professori Markus Holopainen.
Laulajat valmiina esitykseen

Yhden puheista piti Ilmastopyörre-taideohjelman kuraattori Ulla Taipale, joka esitteli uuden ruokalan seinälle ripustetun Kustaa Saksin Metsä vastaa -kuvakudoksen.

Kustaa Saksin teos Metsä vastaa. Kuva: Ulla Taipale.

Tilaisuudessa vietettiin samalla Hyytiälän Living Lab -tutkimusympäristön avajaisia. Rakennus itsessään toimii elävänä laboratoriona, jossa voidaan tutkia muun muassa sisäilmaa ja ihmisen hyvinvointia.

Hyytiälän metsäasema on osa Helsingin yliopiston tutkimusasemien verkostoa. Kuten kansleri Kaarle Hämeri omassa puheessaan muistutti, juuri tutkimusasemien verkoston kautta Helsingin yliopisto on itse asiassa koko Suomen yliopisto.

Uutta kulmaa uudisrakennuksiin

Hyytiälän metsäasemallakin alkaa jo näyttää keväisemmältä. Viime viikolla otetussa kuvassa (yllä) näkyy enää vain rippunen lunta.

Huhtikuun puolivälissä lunta oli vielä selvästi enemmän, kun Matti Loponen otti Hyytiälässä drone-kuvia. Hänen kuvansa antavat blogin lukijoille hieman uutta perspektiiviä uudisrakennushankkeeseen.

 

Arkkitehdin ajatuksia

Pääsuunnittelija Hilla Rudanko kertoo Hyytiälän uudisrakennuksen suunnitteluprosessista.

Olemme Mikko Kilpeläisen kanssa toimineet Hyytiälän uuden päärakennuksen arkkitehteina vuoden 2020 suunnittelukilpailusta lähtien. Minä olen nimettynä pääsuunnittelijana ja Mikko projektiarkkitehtina, ja suunnitteluratkaisut teemme yhdessä keskustellen. Kilpailun aikana työryhmäämme kuuluivat myös arkkitehdit Kuisma Rasilainen ja Anssi Kankkunen. Arkkitehtien lisäksi rakennusta suunnittelevat rakennesuunnittelijat Pertti Heinonen ja Hannes Ojalehto, talotekniset suunnittelijat Mikko Pentti ja Jarkko Joensuu, sisustusarkkitehti Laura Suominen sekä pohjarakenteisiin, palotekniikkaan, akustiikkaan, suurkeittiöihin ja av-järjestelmiin erikoistuneet suunnittelijat.

Ideointi alkoi suunnittelukilpailusta

Suunnitteluprosessi alkoi kilpailusta, jossa laadimme ehdotuksen Hyytiälän tarpeiden ratkaisemiseksi. Yliopiston rakennuttajatyöryhmä oli valmistellut kilpailuohjelman, jossa kuvattiin tilatarpeet, toiminnot sekä käytettävissä oleva taloudellinen raami. Lisäksi kilpailuohjelma ja kilpailun aikainen työpaja avasivat meille Hyytiälän historiaa sekä vanhan pihapiirin ja tutkimusaseman kulttuurihistoriallista arvoa. Puurunko ja poikkeuksellisen pitkä vähintään 150 vuoden elinkaari olivat selkeitä lähtökohtia uudisrakennuksen suunnitteluun.

Kilpailuvaiheessa kokeilimme monenlaisia malleja tilatarpeiden ratkaisemiseksi Hyytiälässä. Ensimmäinen ajatuksemme oli sijoittaa uudisrakennus vanhan A-rakennuksen paikalle. Tämä kuitenkin osoittautui vaikeaksi, sillä toiminnan piti jatkua katkeamatta vanhasta rakennuksesta uuteen. Seuraava ratkaisuvaihtoehto oli suuri yksittäinen rakennusmassa jalkapallokentällä lähellä vanhaa pihapiiriä.

Arkkitehdin laatima näkymäkuva Hyytiälän uudisrakennuksen ruokasalista.

Tätä vaihtoehtoa käsittelimme yliopistolaisten kanssa kilpailun aikaisessa työpajassa Hyytiälässä. Totesimme yhteistuumin, että yksi suuri rakennus lähellä vanhaa pihapiiriä on aivan liian massiivinen. Niinpä päädyimme lopulta sijoittamaan uudisrakennuksen sopivan etäälle vanhasta pihapiiristä ja jakamaan sen neljään pienempään paviljonkiin. Paviljonkeja yhdistää yhteinen katto, jonka alla majoitushuoneisiin pääsee kulkemaan suojassa kuin omiin metsäkämppiin.

Käyttäjien tarpeet ja tiedot ohjaavat suunnittelua

Kilpailun jälkeen pääsimme kehittämään suunnitelmaa yhteistyössä hyytiäläläisten ja rakennuksen tulevien käyttäjien kanssa. Huollon ja rakennusten päivittäisen käytön ratkaisuissa meitä ovat auttaneet erityisesti tutkimusaseman johtaja Antti Uotila, tutkija Juho Aalto ja huollosta vastaava Jarkko Saarimäki. Keittiötä on suunniteltu tiiviisti pääemäntä Jaana Arosen kanssa. Materiaaliratkaisuissa ja siivottavuudessa ovat puolestaan auttaneet yliopiston kiinteistöpalveluiden siivousasiantuntijat.

Kuvakaappaus arkkitehdin työvaiheen tietomallista, jossa näkyy majoitushuone ja sen irtokalustus.

Suunnitelman kokonaisuutta on tutkittu ja kehitetty käyttäjäkokouksissa, joissa on ollut koolla edustus eri tiedekunnista ja opiskelijakunnasta. Suunnitelman perusratkaisu on kilpailuehdotuksen kaltainen, mutta rakennuksen sisätilat ovat kehittyneet kilpailuvaiheen ratkaisusta huomattavasti saatuamme käyttäjiltä tarkempaa tietoa ja kommentteja. Suuri haaste jokaisessa suunnittelutyössä on tarpeiden ja käytettävissä olevan taloudellisen raamin yhteensovitus. Käytännössä tämä näkyy arkkitehdin työssä erityisesti neliöiden määrässä: meidän tehtävänämme on huolehtia, että suunniteltu rakennuksen laajuus vastaa rakennuttajan käytettävissä olevaa budjettia.

Hankkeessa on myös tehty yhteistyötä Ilmastopyörre-taideprojektin kuraattorin ja taiteilijoiden kanssa. Odotamme innolla taideteosten saapumista Hyytiälään sekä uudisrakennukseen että sen ympäristöön.

Talo hahmottuu tietomallissa

Uuden rakennuksen suunnittelu on työryhmässä työskentelyä; tietoa vaihdetaan jatkuvasti, ja tärkeimpänä työkaluna tiedonvaihtoon on tietomalli. Ideoimme Hyytiälän ratkaisuja myös ihan lyijykynällä piirtäen sekä fyysisessä pienoismallissa. Lopulta valitut ideat viedään kuitenkin aina tietomalliin. Me arkkitehdit valmistelimme hankkeen alkuvaiheessa kilpailuvaiheen suunnitelman pohjalta ensimmäisen tietomallinnuksen, josta selviävät rakennuksen sijainti, muoto ja tilat. Tämä tietomalli jaettiin muille suunnittelijoille, jotka aloittivat sen pohjalta oman suunnittelutyönsä. Rakennesuunnittelija mallinsi rakennuksen rakennejärjestelmän, talotekniset suunnittelijat mallinsivat lvi- ja sähkötilavaraukset ja laitteet, keittiösuunnittelija mallinsi keittiön ja sisustussuunnittelija irtokalustuksen. Hankkeen edetessä suunnittelijoiden mallit yhdistetään säännöllisesti päällekkäiseksi yhdistelmämalliksi, jossa mahdolliset ristiriidat ja yhdessä ratkottavat ongelmakohdat tulevat näkyviin. Tätä varten hankkeessa on taitava tietomallikoordinaattori Riikka Hannuksela.

Kuvakaappaus Hyytiälän uudisrakennuksen tietomallista, jossa eri suunnittelualojen tieto yhdistetään.

Tietomallia hyödyntää jatkossa myös uudisrakennuksen Living lab -tutkimusalusta. Meille suunnittelijoille on ollut äärimmäisen kiinnostavaa tutustua suunnittelun aikana tutkimustoimintaan, jonka pohjaksi voimme antaa osaltamme tietoa. Toivonkin, että tulevina vuosina pääsemme vierailemaan Hyytiälässä ja kuulemaan tutkimushankkeista, jotka hyödyntävät uudisrakennusta ja sen suunnittelutietoa tavalla, jota emme suunnitteluaikana vielä osanneet arvata.

Kirjoittaja: Hilla Rudanko on uudisrakennuksen pääsuunnittelija.

 

 

Hyytiälän metsäaseman henki voimistuu

Ilmakuva Hyytiälästä

Ensimmäistä kertaa ajaessani Hyytiälän metsäasemalle hämmästelin ympäristöä. Olinko tullut oikeaan paikkaan? Lammen takaa näkyi vanha kiehtova rakennusryhmä, mutta mitä tekivät punatiiliset 1970-luvun laatikkorakennukset rinteessä? Hämmästyin niiden laitosmaista habitusta. Ne eivät vaikuttaneet houkuttelevilta majoitusrakennuksilta, saati sitten opetusrakennuksilta.

Rinteen takaa metsä toi suojaa, vähän uhmakkaalla tavalla vehreydessään. Kontrastisesti raitin toisella puolella oli laaja viherkenttä, epämääräisesti niittyä muistuttaen. Vain laiduntavat lampaat puuttuivat. Huomioni kiinnittyi voimakkaimmin niittyä rajaavaan luonnottoman pitkillä jaloilla seisovaan isoon hirsirakennukseen. Sen raskas, arvokas olemus, ruutuikkunat, kareliaaniset koristeet ja koko kielivät sen asemasta. Oliko se varsinainen päärakennus? Sisäänkäyntiä ei näkynyt, joten se herätti uteliaisuutta edetä pihapiiriin. Instituuttirakennus jäi vähälle huomiolle. Ehkä se oli jokin autotalli, apurakennus metsäaseman toiminnalle. Vanha pihapiiri rakennuksineen ja vellikelloineen toi juurevan tunteen historiasta. Tämä oli metsäylioppilaiden syntymäpaikka, heidän kehtonsa.

Ensivaikutelma, kosketus metsäasemalle oli voimakas uudisrakennusta miettiessä ja hankintaa käynnistäessä. Tulevan uudisrakennuksen paikan valintaan ja tavoitteiden asettamiseen vaikutti oleellisesti alussa herännyt mielikuva paikan hengestä ja identiteetistä. Paremmin metsäaseman henkeen istuvan puisen uudisrakennuksen toteutuessa huonokuntoisista 70-luvun punatiilisistä rakennuksista voi huojentuen luopua. Niiden purkutyöt oli luonteva kytkeä samaan hankintaan.

Hankintakilpailun voittanut ratkaisuehdotus vastaa hienosti, jopa ennalta arvaamattoman täydentävästi mielikuvaan paikan hengestä. Tuoreena perinteitä kunnioittavana rakennusryhmänä uusi opetusrakennus ja majoitusrakennukset jäsentyvät hienosti vanhan pihapiirin pariksi raitin varrelle. Instituuttirakennus nousee vahvemmin esille nivelrakennuksena pihapiirejä yhdistäen. Toiminnallisesti metsäaseman rakennukset tulevat pelaamaan uudessa asemoinnissa paremmin yhteen, hajauttaen toimintoja eri rakennuksiin laajemmin.

Kiehtovinta suunnitellussa ratkaisussa on luontoyhteys ympäristöön. Toimintojen hajautuminen useampaan rakennukseen edellyttää ulkotilojen aktiivista käyttämistä ja hyödyntämistä. Uudessa tulevassa rakennusryhmässä voidaan kulkea katosten alla, räystäiden suojassa opetustiloista työskentely- ja majoitustiloihin. Ulko- ja sisätilat antavat runsaasti aiempaa enemmän tapahtumapaikkoja mitä mielikuvituksellisimpiin metsäaseman toimintoihin.

Uusi päärakennus ottaa avosylin metsäasemalle saapuvat vastaan. Harjakattoisen puurakennuksen isot ikkunat paljastavat mitä sisällä jo tapahtuu. Opetusrakennuksen keskeisin tila on iso sali, joka toimii ruokailutilana parvitiloineen opetustoiminnan lomassa. Siihen kytkeytyy lasiseinin rajattu erillinen opetus- ja ryhmätyötila sekä suljetumpi kabinettitila. Instituuttirakennus opetus- ja tutkimusrakennuksena korostuu myös sijaitessaan lähes vastapäätä uutta rakennusryhmää.

Majoitusrakennukset koostuvat yöpymis- ja työskentelytiloista. Tilaan tulee parvi, joka antaa rauhallisen erillisen suojan nukkumiseen. Alemmalla tasolla on laajat ikkunat, joista avautuu kauniita näkymiä ympäristöön. Se toimii työtilana nukkumisen lisäksi. Kulmissa huoneet ovat isompia ja niissä voivat kokoontua myös pienryhmät työskentelemään tai muuten vain viettämään yhteistä aikaa.

Mielikuvat ja tavoitteet alkavat realisoitumaan jo tänä keväänä. Suunnitteluratkaisua on hiottu metsäaseman käyttäjien kanssa tiiviisti yhdessä valitun toteuttajakonsortion kanssa. Hanke on saanut investointipäätöksen ja rakennusluvan maaliskuussa, ja tänään on työmaan aloituskokous!

 

Kampusarkkitehti Mika Huhtala

Kirjoittaja: Mika Huhtala on kampusarkkitehti ja tilapäällikkö. Helsingin yliopisto, Tilat ja kiinteistöt.

Uudisrakennuksen arkkitehtuuri kunnioittaa vanhaa

Hyytiälän metsäaseman uudisrakennuksen tärkein inspiraation lähde on ollut historiallisen pihapiirin mittakaava. Yli sata vuotta vanhan, hirsirakennuksista muodostuvan pihapiirin mittakaava toistuu myös uudisrakennuksessa, kertoo arkkitehti Hilla Rudanko suunnittelukilpailun voittajaehdotuksen laatineesta Arkkitehdit Rudanko + Kankkunen -toimistosta.

Lisäksi ehdotuksessa on viitteitä erityisesti japanilaisesta puurakentamisesta. Rakennus on jaettu yhteisen katon alla useaan paviljonkiin, joihin on kulku ulkokautta. Talossa on myös metsäkämppien tunnelmaa, kun majoitushuoneisiin kuljetaan suoraan terassilta, Rudanko jatkaa.

Uudisrakennukseen tulee monikäyttöisiä tutkijoiden ja opiskelijoiden opetus- ja majoitustiloja, jotka toimivat tarpeen mukaan myös työhuoneina. Kaikkiaan rakennuksen pinta-ala on 1400 m².

Suunnittelukilpailun voittajaehdotus julkistettiin 31. elokuuta 2020 Helsingin yliopiston Tiedekulmassa, Helsingissä.

Katso videolta, kun Hilla Rudanko kertoo voittaneen ehdotuksen filosofiasta tarkemmin.

Video: Hyytiälän uuden puurakennuksen synty | Helsingin yliopisto – YouTube (tekstitettynä)

Tervetuloa Hydeen!

Tervetuloa seuraamaan uutta blogiamme Hyytiälän eli ”Hyden” tapahtumista. Hyde on Helsingin yliopiston metsäasema Juupajoella. Blogissa avaamme parhaita paloja Hyden tapahtumista vuoden edetessä niin tutkijoiden ja opettajien kuin opiskelijoiden vinkkelistä. Blogilla tulee siten olemaan useita kirjoittajia, mutta meitä kaikkia yhdistää jokin linkki Hyytiälään.

Hyden legendaarinen maine metsätieteitä opiskelleiden parissa rakentuu etenkin jokavuotisten kesäkurssien antiin. Opetusta on järjestetty jo 110 vuoden ajan, sillä Hyytiälä on alun perin rakennettu metsätieteiden kurssien järjestämispaikaksi. Paikalla on oppimisen ohella paljon laajempi merkitys metsätieteen opiskelijoille. Hydessä vietetyn kesän myötä syntyy tiivis kurssihenki ja yhteinen identiteetti. Niinpä monet Hyytiälässä opiskelleet haluavat palata sinne aina uudelleen.

Omakin kokemukseni on, että opitut asiat muuttuvat ja joskus himmentyvätkin, mutta ystävyys ja luottamus kurssitovereihin säilyy. Luulenpa myös, että Hyde tarjosi kaikkein hauskimman kesän koko opiskeluaikana. Naurua riitti ja sehän tunnetusti pidentää ikää ja lisää hyvinvointia raittiin ulkoilman ja metsäympäristön lisäksi.

Opetuksen lisäksi Hyytiälä on keskeinen paikka myös monenlaiselle akateemiselle tutkimukselle ja sen tarvitsemille kenttäkokeille. Luonnollisesti monipuolinen metsäntutkimus on Hyytiälässä tehtävän tutkimuksen ydintä. Myös maaperä ja ilmasto ovat tärkeitä tutkimuskohteita. SMEAR-tutkimusasema on nostanut Hyytiälän maailmanmaineeseen paikkana, jossa tehdään pioneeritutkimusta metsän ja ilmakehän vuorovaikutuksesta.

Tänä vuonna Hyytiälässä käynnistyy mittava rakennusprojekti, joka ulottuu ensi vuoden lopulle. Hankkeen myötä Hyde saa uuden päärakennuksen ja majoitusrakennusten kokonaisuuden. Vanhat hirsiset rakennukset jäävät edelleen käyttöön, mutta 1970-luvun rakennukset puretaan pois.


Dekaani Ritva Toivonen kertoo puurakennushankkeesta.

Kuten Hyytiälään sopii, tehdään uudet rakennukset puusta. Tavoitteena on mahdollisimman pitkäikäinen ja kestävän kehityksen tavoitteita toteuttava rakennuskokonaisuus. Opetus ja tutkimus pyörivät myös rakennusaikana toivottavasti totuttuun tapaan, toki koronan sallimissa rajoissa.

Tavoitteena on, että rakennuksesta itsestään muodostuu myös tutkimuskohde ja tutkimusalusta. Rakennuksen Living Lab -ympäristössä voidaan tutkia esimerkiksi puumateriaalin ja –rakennuksen elinkaaren aikaisia muutoksia, sisäilman laatua ja ennen kaikkea ihmisten eli käyttäjien hyvinvointia ja esimerkiksi työympäristön merkitystä oppimiselle. Uusi rakennushanke laajentaakin Hyden hyödyntämistä nykyistä laajemmaksi ja monitieteisemmäksi. Saanemme siten tulevina vuosia Hydeen myös uusia kursseja ja vielä uudenlaista tutkimusta.

Tässä blogissa seurataan rakennusprojektin etenemistä Hyytiälän kesäopetuksen ja tutkimuksen tapahtumien ohella. Tervetuloa seuraamaan blogia. Toivotamme tervetulleeksi vinkit kiinnostavista teemoista sekä kaikenlaisen palautteen.

Kirjoittaja: Ritva Toivonen on Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan dekaani ja kokenut Hyytiälän kävijä.