Yksivuotias Hyytiälä-blogi

Hyvää maailman metsäpäivää kaikille Hyytiälä-blogin seuraajille!

Blogimme täyttää tänään vuoden. Tulemme jatkossakin julkaisemaan tekstejä ja kuvia, jotka kertovat työskentelystä ja opiskelusta Hyytiälän metsäasemalla Juupajoella. Myös meneillään oleva rakennushanke näyttelee edelleen merkittävää osaa blogissa.

Rakennustyömaa kuvattuna 21.3.2022.

Onko mielessäsi jokin tietty aihe, jota toivoisit blogissa käsiteltävän? Otamme mielellämme vastaan ideoita ja toiveita. Niitä voi jättää blogikirjoitusten kommenttiosioihin.

Kesäiset terveiset Hyytiälästä!

Tiedekunnan tutkimuskoordinaattori Johanna Konttori vieraili ennen juhannusta ensimmäistä kertaa Hyytiälässä, tässä hänen kuvareportaasinsa tutkimusasemalta.

Hyytiälän tienviitta.
Metsäaseman kartta – puusta tottakai!

Juhannuksen alla Hyytiälässä oli vielä melko rauhallista, ennen vuoden 2021 kesäkurssilaisten saapumista. Rannassa parveili toistaiseksi vain hyttysiä. 

Rannan oivallista hyttysmaastoa.

Majoitustiloja laitettiin kuntoon: Impivaara-rakennukseen vietiin muun muassa kasvomaskeja, ja käsidesit olivat jo paikoillaan. 

 

Impivaara
Majoitustiloja

Uusia kesäkurssilaisia odottavat myös keittiön tiukat ukaasit astioiden tiskaamisesta, ja edellisten kesäkurssilaisten tervehdykset ja nimet yli satavuotiaan rakennuksen seinillä. 

Äitisi ei ole täällä töissä!
Huoneentaulu
Perinteenä on että kukin kurssilainen jättää puumerkkinsä Hyytiälään.

Hyytiälässä vanha ja uusi ovat kirjaimellisesti vierekkäin, sillä Impivaaran takana olevalle suurelle kentälle rakennetaan uudisrakennusta ja rakennustyömaa onkin ensimmäinen asia, jonka vierailija Hyytiälästä näkee. Impivaaran etuoven puolelta aukeaa sen sijaan vanha pihapiiri, joka tulee uudistusten keskellä säilymään.  

Rakennustyömaa kesäkuussa 2021
Uutta ja vanhaa
Hyytiälän vanhaa pihapiiriä.

Viime blogitekstistä saimme lukea kuinka Hydekesä on monelle opiskelijalle opintojen kohokohta.  Kunhan eivät vallan joutuisi turmiolle…

Turmionkuja

Mahtavaa kesää kaikille Hyytiälässä kesäänsä viettäville!

Millainen on forstien Hyde?

Opiskelupaikka. Harrastuspaikka. Harjoittelupaikka. Juhlapaikka. Työpaikka. Hyde.

Hyytiälä on aina ollut meille forsteille, Helsingin yliopiston metsäylioppilaille, vähintäänkin yhden kesän koti. Matka forstiksi alkaa ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeisenä kesänä, jolloin tuorein metsäläissukupolvi viettää työn- ja huvintäyteisiä kuukausia metsäasemalla. Se on Hydekesä, joka ei unohdu koskaan.

Forstien matka Hyytiälässä on alkanut jo vuonna 1910. Silloiset metsäylioppilaat rakensivat opiskelun ohessa vanhan pihapiirin rakennukset, joissa vielä nykyisilläkin forsteilla on kunnia majoittua ja viettää aikaa. Impivaara ja vanha ruokala ovat muistoja menneestä monella tavalla. Vanhempien forstien nimet seinillä huokuvat metsäläishistoriaa, ja iso osa forstiutta muodostuukin Hydekesän lopulla, juuri silloin, kun kirjoittaa omaa nimeään vanhalle hirsiseinälle.

Kesällä opiskelun ohessa on aikaa myös muodostaa elämänmittaisia ystävyyssuhteita ja tutustua uudella tavalla itseensä. Uskallan väittää, että jokainen kenttäkurssilainen on kesän jälkeen kasvanut ihmisenä ja oppinut paljon. Heti kesän jälkeen se ei ehkä siltä tunnu, mutta Hydekesän opit jäävät elämään.

Kesän aikana järjestettävät kesäjuhlat ovat jo monelle forstille tutut juhlat vuosien takaa. Kesäjuhlat kokoavat yhteen vanhoja ja uusia metsäläistuttuja ympäri Suomen, suurin osa metsäylioppilaita kesätyöpaikkakunnilta tai juuri ennen valmistumista olevia, jotka tulevat vielä kerran nauttimaan Hyytiälän tunnelmasta. Kesäjuhlat ovat monille kesän huippukohta, joten seuraavia, turvallisia kesäjuhlia odotetaan jo innolla.

Hyde ei ole kuitenkaan pelkkä yhden kesän kenttäkurssi. Syksyisin metsäylioppilaat kerääntyvät Hyytiälän maisemiin hirvijahteihin, joissa ajoketjuihin ja passeihin mahtuu niin ensikertalaisia kuin kokeneita konkareitakin. Hirvijahdeissa ollaan tosissaan, mutta pidetään samalla hauskaa; se onkin yksi forstien olennaisimmista taidoista.

Opiskelija-forsteja hirvestämässä Hyytiälässä syksyllä 2020. Kuva: Niilo Häkkinen.

Monet forstit ovat saaneet Hyytiälässä mahdollisuuden kohentaa omaa ammattitaitoaan myös kenttäkurssin jälkeen. Kesätyö- ja harjoittelupaikat ovat monelle opiskelijalle ensimmäisiä kosketuksia oman alan töihin, ja mikä olisikaan Hyytiälää parempi ympäristö sille.

Moni forsti palaa myös valmistumisen jälkeen Hydeen. Se on eräänlainen riitti, muistelo hyvistä, menneistä ajoista. Kesäjuhlilla pyörähtää joka vuosi vanhempia forsteja tutustumassa ja tarkistamassa, että Impivaaran seinällä on edelleen oma nimi tallella. Hyytiälässä järjestetään myös juhlia, ja tiedetään siellä vietettäneen forstihäitäkin.

Hyytiälällä on aina ollut paljon annettavaa meille forsteille, mutta niin on meilläkin sille. Jo useiden vuosien ajan metsäläisvuosikurssit ovat Hydekesänsä aikana kunnostaneet jotakin vanhaa tai rakentaneet jotakin uutta Hyytiälään. Kurssityöt ovat saaneet alkunsa metsäaseman rakennustöistä, kuten vanhasta pihapiiristä tai ojittamisesta, mutta pikkuhiljaa työt pienenivät. Nykyään kesällä saattaa valmistua lammasaitaus, puukeinu tai puinen peli, joista on hyötyä ja iloa koko Hyytiälän väelle.

Aiemmin kurssityönä tehdyn kesälampaiden aitauksen kokoamista vuonna 2019. Kuva: Niilo Häkkinen.

Oikeastaan Hyde ei ole forsteille pelkkä paikka. Hyde esiintyy forstien keskuudessa puheissa niin usein, että siihen voidaan liittää myös erilaisia tunteita. Hydeen mahtuu niin kaipausta ja muistoja kuin nuoruutta ja ammatti-identiteettiäkin. Muistot Hyytiälästä kulkevat forstin mukana läpi elämän.

Jos forstilta kysyy opiskeluaikojen parasta muistoa, yleisin vastaus on Hyde. Ja ihmekös tuo on.

Jaa oma erityinen Hyde-muistosi kommenteissa!

Kirjoittaja Vilma Toivonen (H19, K111) on opiskelijajärjestö Metsäylioppilaat ry:n puheenjohtaja, joka vietti Hydekesänsä vuonna 2019.

 

Blogitekstin pääkuva: Kurssin 111 forstit Impivaaran portailla Hyytiälässä vuonna 2019. Kuva: Niilo Häkkinen.

Ruralian mittainen sauna

”Jo ennen syntymääni ruralialaiseksi, siis kun vielä uinuin Viikin laitoksilla tutkijana, kävin äitimuorini kanssa hiihtämässä Hyytiälässä. Tuolloin oli hiihtolomaviikoilla vielä hyviä lumitalvia. Hiukan jännitti, sillä olin kuullut tarinoita vahvasta metsämies- (vai oliko se metsänpeikko-?) hengestä, joka Hyytiälän korvessa vallitsee: sallisiko henki meille hyvät hiihtokelit? Myös pelkäsimme kovin Topin pommia. Latumiinoja ei ollut, hyvä reissu, kiitokset Hyytiälälle!”

Näin kuvailee muistojaan Ruralia-instituutin joukoissa vaikuttava toisen polven Hyytiälän-kävijä, joka on vieraillut siellä jo silloin, kun talvet olivat vielä lumisia ja peikot asuttivat Hyytiälän metsiä.

Pöllinkantoa Hyytiälässä vuonna 2017. Kuva Ruralia-instituutti.

Hyytiälästä on tullut vuosien mittaan kahdella paikkakunnalla eli Mikkelissä ja Seinäjoella sijaitsevalle Ruralia-instituutille paikka, jossa mikkeliläiset ja seinäjokiset kohtaavat toisiaan. Hyytiälä on tarjonnut tapaamisille kompaktit tilat. Sekä majoitus, ruokailu että työskentelytilat ovat lähellä toisiaan ja niitä on riittävästi tarpeisiimme.

Ajankulua ulkoilun lomassa. Kuva Ruralia-instituutti.

On siitä aikojen saatossa tullut meille paljon muutakin kuin tapaamispaikka. Pelkästään se, että tapaamme siellä toisiamme, on tehnyt siitä meille merkityksellisen. Mutta mitä Hyytiälästä kertoo se, että useammista vierailuista huolimatta joillain ruralialaisilla on joskus ollut vaikeuksia sijoittaa Hyytiälä kartalle? Se on sotkeentunut heidän mielikuvissaan toiseen Hämeen suunnalla sijaitsevaan Helsingin yliopiston metsähenkiseen tutkimusasemaan eli Lammin biologiseen asemaan. Aivan kuin Hyytiälällä ei olisi onnistunut tekemään meihin lähtemätöntä vaikutusta. Voisiko siitä päätellä, että sillä ei ole paikkana erityistä identiteettiä?

Ranskalainen Marc Augé kutsuu tällaisia paikkoja vailla sen kummempaa merkitystä käyttäjilleen ei-paikoiksi (ransk. non-lieu). Ne ovat paikkoja, joihin ihmiset eivät kiinnitä sen kummemmin huomiota. Ei-paikat jäävät tapahtumien taustoiksi ja läpikulkupaikoiksi. Ei suinkaan Hyytiälästä ole muodostunut ruralialaisille ei-paikka, johon matkustetaan silloin tällöin, mutta joka ei merkitse sen enempää?

Jumppaa Hyytiälässä 2010. Kuva Ruralia-instituutti.
Voimistelua 2010. Kuva Ruralia-instituutti.

Tuskinpa vain – Meillä ruralialaisilla on Hyytiälään paljon kiinnekohtia ja eläviä muistoja: ruokasalin seinällä oleva valokuva, jossa on yksi meistä. Päärakennuksen edessä oleva nurmikenttä, johon mahtuu Ruralian väki kisailemaan ja voimistelemaan. Kantapään kautta on saatu oppia siitä, että kannattaa ottaa avain mukaan, mikäli joutuu yöllä poistumaan huoneestaan. Ja nyt uusien tuulien puhaltaessa Hyytiälässä valtavien muutostöiden pyörteissä, tutkimusasemasta tulee entistä kiinnostavampi ja houkuttelevampi ympäristö niin tutkijoille kuin muillekin vierailijoille.

Tärkeitä ovat myös ne vanhat piharakennukset, joissa olemme viettäneet yhteisiä hetkiä illanvietoissamme. Vanhan pirtin seinät ovat todistaneet syntymäpäivien juhlimisia, on murjotettu tappioita pihapeleissä ja väännetty kättä siitä, keksivätkös ne kreikkalaiset demokratian vai Leader-toimintatavan?

Pulmapelin ratkomista. Kuva Ruralia-instituutti.

Mutta yksi on ylitse muiden. Ruralialaisille Hyytiälä on tunne: puusaunan iso syli ja lempeät löylyt sekä lauteet, jossa on tilaa koko Ruralialle!

 

Kirjoittaja Eeva Uusitalo on ruralialainen, joka on vieraillut vuosien varrella Hyytiälässä useita kertoja. Kuva: Harri Hakala.

 

 

 

Blogitekstin pääkuva: Hyytiälä tarjoaa rentouttavan saunakokemuksen idyllisessä maisemassa. Kuva: Hanna-Mari Nieminen.