Ruralian mittainen sauna

”Jo ennen syntymääni ruralialaiseksi, siis kun vielä uinuin Viikin laitoksilla tutkijana, kävin äitimuorini kanssa hiihtämässä Hyytiälässä. Tuolloin oli hiihtolomaviikoilla vielä hyviä lumitalvia. Hiukan jännitti, sillä olin kuullut tarinoita vahvasta metsämies- (vai oliko se metsänpeikko-?) hengestä, joka Hyytiälän korvessa vallitsee: sallisiko henki meille hyvät hiihtokelit? Myös pelkäsimme kovin Topin pommia. Latumiinoja ei ollut, hyvä reissu, kiitokset Hyytiälälle!”

Näin kuvailee muistojaan Ruralia-instituutin joukoissa vaikuttava toisen polven Hyytiälän-kävijä, joka on vieraillut siellä jo silloin, kun talvet olivat vielä lumisia ja peikot asuttivat Hyytiälän metsiä.

Hyytiälästä on tullut vuosien mittaan kahdella paikkakunnalla eli Mikkelissä ja Seinäjoella sijaitsevalle Ruralia-instituutille paikka, jossa mikkeliläiset ja seinäjokiset kohtaavat toisiaan. Hyytiälä on tarjonnut tapaamisille kompaktit tilat. Sekä majoitus, ruokailu että työskentelytilat ovat lähellä toisiaan ja niitä on riittävästi tarpeisiimme.

On siitä aikojen saatossa tullut meille paljon muutakin kuin tapaamispaikka. Pelkästään se, että tapaamme siellä toisiamme, on tehnyt siitä meille merkityksellisen. Mutta mitä Hyytiälästä kertoo se, että useammista vierailuista huolimatta joillain ruralialaisilla on joskus ollut vaikeuksia sijoittaa Hyytiälä kartalle? Se on sotkeentunut heidän mielikuvissaan toiseen Hämeen suunnalla sijaitsevaan Helsingin yliopiston metsähenkiseen tutkimusasemaan eli Lammin biologiseen asemaan. Aivan kuin Hyytiälällä ei olisi onnistunut tekemään meihin lähtemätöntä vaikutusta. Voisiko siitä päätellä, että sillä ei ole paikkana erityistä identiteettiä?

Ranskalainen Marc Augé kutsuu tällaisia paikkoja vailla sen kummempaa merkitystä käyttäjilleen ei-paikoiksi (ransk. non-lieu). Ne ovat paikkoja, joihin ihmiset eivät kiinnitä sen kummemmin huomiota. Ei-paikat jäävät tapahtumien taustoiksi ja läpikulkupaikoiksi. Ei suinkaan Hyytiälästä ole muodostunut ruralialaisille ei-paikka, johon matkustetaan silloin tällöin, mutta joka ei merkitse sen enempää?

Tuskinpa vain – Meillä ruralialaisilla on Hyytiälään paljon kiinnekohtia ja eläviä muistoja: ruokasalin seinällä oleva valokuva, jossa on yksi meistä. Päärakennuksen edessä oleva nurmikenttä, johon mahtuu Ruralian väki kisailemaan ja voimistelemaan. Kantapään kautta on saatu oppia siitä, että kannattaa ottaa avain mukaan, mikäli joutuu yöllä poistumaan huoneestaan. Ja nyt uusien tuulien puhaltaessa Hyytiälässä valtavien muutostöiden pyörteissä, tutkimusasemasta tulee entistä kiinnostavampi ja houkuttelevampi ympäristö niin tutkijoille kuin muillekin vierailijoille.

Tärkeitä ovat myös ne vanhat piharakennukset, joissa olemme viettäneet yhteisiä hetkiä illanvietoissamme. Vanhan pirtin seinät ovat todistaneet syntymäpäivien juhlimisia, on murjotettu tappioita pihapeleissä ja väännetty kättä siitä, keksivätkös ne kreikkalaiset demokratian vai Leader-toimintatavan?

Mutta yksi on ylitse muiden. Ruralialaisille Hyytiälä on tunne: puusaunan iso syli ja lempeät löylyt sekä lauteet, jossa on tilaa koko Ruralialle!

 

Kirjoittaja Eeva Uusitalo on ruralialainen, joka on vieraillut vuosien varrella Hyytiälässä useita kertoja. Kuva: Harri Hakala.

 

 

 

Blogitekstin pääkuva: Hyytiälä tarjoaa rentouttavan saunakokemuksen idyllisessä maisemassa. Kuva: Hanna-Mari Nieminen.