Lennart Segerstråle – metsänhoitajasta taiteilijaksi

Hyytiälän uuden pihapiirin valmistuttua vuoden 1912 juhannuksen jälkeen, suoritti metsäylioppilas Lennart Segerstråle siellä ensimmäisen kesän harjoitteluaan. Valmistuttuaan hän ei kauaakaan elättänyt itseään metsänhoitajana, kun intohimo vei kokopäiväisen taiteilijan polulle. Maalaustaiteen lisäksi Segerstråle tunnetaan taidegraafikkona.

Segerstråle kuvasi uransa alkupuolella erityisesti lintuja ja luontoa ympärillään. Hän piirsi ulkona luonnoksia, joiden pohjalta ikuisti kokemansa maalauksiksi kankaalle. Joutsenet ovat hänen teoksissaan usein esillä oleva aihe. Hän maalasi niitä erilaisissa ympäristöissä niin yksittäin kuin parvina. Sibeliukselle hän lahjoitti vuonna 1915 maalauksen Joutsenia sumussa säveltäjän 50-vuotisjuhlakonsertin kuultuaan.

Segerstrålen huomattavimpia tuotoksia ovat monumentaalikokoiset teokset, joista merkittävimpinä vuonna 1943 valmistuneet Finlandia-freskot Suomi herää ja Suomi Rakentaa Suomen Pankissa. Nämä Segerstrålen päätyöksi tituleeratut freskot tilasi Suomen Pankin pääjohtaja Risto Ryti, ystävänsä Gösta Serlachiuksen suosituksesta. Segerstråle oli nimittäin 1930-luvulla maalannut Mänttään Serlachiuksen kotiin kattomaalauksen Kirjallisuuden synty ja tehtaan uuteen pääkonttoriin kolme freskoa: Maa, Metsä ja Mäntän syntyhistoria. Nykyisin Serlachius-museoina toimivissa rakennuksissa on esillä myös muita Segerstrålen teoksia.

Lennart Segerstråle – Pegasoksen siivestä -kirjan mukaan Segerstråle vietti tuotteliaan kesän Hyytiälässä vuonna 1912. Silloin syntyi monia lintuaiheisia tauluja, joita taiteilijan taidoista vakuuttuneet kurssitoveritkin ostivat itselleen. Maalasipa hän myös lahjaksi annetun taulun silloiselle Hyytiälän ”herraskaiselle emännälle” Helka Ylpölle. Kiitollisten kurssilaisten lahjoittamassa maalauksessa liitelee kolme joutsenta Kuivajärven yllä.

Segerstrålen teos Hyytiälässä. Kuva: Albert Häme.

Vanhassa ruokalassa on yhä nykyisin metsäylioppilas Segerstrålen näyttävä teos Hyytiälä-kesältä. Näkymä teeriä kuvaavasta kohtalaisen isosta maalauksesta pianon yllä piirtyy helposti mieleeni. Tuosta maalauksesta sai alkunsa kiinnostukseni maalarin elämäntyöhön. Neljäkymmentä vuotta myöhemmin maalattu Metsä ja mies -niminen fresko Metsätalon aulan rappukäytävän yllä taasen kuvaa Segerstrålen uran antia sellaisena, kuin siihen suurempi yleisö taitaa olla tutustunut.

Segerstrålen elämään osui ankeita ajanjaksoja aina venäläistämisvuosista alkaen. Metsänhoitajaksi hän valmistui vuonna 1915, eli ensimmäisen maailmansodan aikaan. Pian sisällissota vei häntä Hämeen rintamalla. 1920-luvulla taiteilijan poika hukkui ja seuraavana vuosikymmenenä syttyi toinen maailmansota, jossa kaatui hänen toinen poikansa. Liekö näillä tapahtumilla ollut osuutta siirtymiseen lintuaiheista kristillisiin ja yksilöä suurempiin teemoihin?

 

Kirjoittaja: Albert Häme (K-113) ystävänsä Elias Liimataisen (K-112) näkemysten avustamana. Tekstin pääkuva Metsä ja mies -freskosta: Albert Häme.

 

Kirjallisuus:

Lennart Segerstråle. Göstan pieni taidekirjasto 1.
Lennart Segerstråle – Pegasoksen siivestä. Gösta Serlachiuksen taidemuseo.
Hyytiälän kolmas kurssi, Muistoja ja kuvauksia.

 

Hiihtoloma metsäasemalla

Kuin tilauksesta, odotettu lumisade tuli lauantaina ja pyyhkäisi läpi Suomen. Monelle Etelä-Suomessa asuvalle se tiesi hiihtolomalle lähdön lykkääntymistä huonon ajokelin vuoksi. Onneksi päiviä jäi vielä runsaasti lomailuun, lumimyräkän väistäessä. Viimeistään alkuviikosta sai arjen kiireet huokaista pois, kun aurinko valaisi puhtaan lumen peittämät pellot ja metsät Hyytiälän metsäasemalla.

Tänä vuonna Hyytiälään saapui 49 hiihtoloman viettäjää. Noin puolet siitä määrästä, mitä vierailijoita on vilkkaimpina vuosina ollut. Korona hiljensi hiihtoloman parina edellisenä vuonna ja tänä vuonna vuosikymmenien ajan kestänyt hiihtolomaperinne jatkui. Etelän hiihtoloma herättää metsäaseman hiljaisena vuodenaikana mukavasti eloon. Eri ikäisten lomalaisten läsnäolo tuo virkistävää vaihtelua tutkimusaseman arkeen. Lasten äänet ruokalassa katkaisevat kiireisen työpäivän ja työpäivä alkaa tuntua puoliksi lomalta.

Kuva: Frey Nybergh.

Pääsin ensimmäistä kertaa olemaan mukana järjestämässä Hyytiälän hiihtolomaviikkoa. Aseman johtaja Antti Uotila järjesti A-talon välinevarastoon suksien voitelupisteen, jotta se olisi maanantaiaamuna valmiina suksien voitelua varten. Huomasin, että Antti on voidellut suksia ennenkin. Hän kertoi, että oleellista voitelussa on tarkastaa ensin keli, jotta tietää mitä voidetta laittaa. Parempi on, jos pystyy laittamaan voiteet kerralla usean päivän ajaksi, ja pitoa Antti sanoi laittavansa varman päälle. Antti kertoi myös, että 1990-luvulla aloimme satsata enemmän latuihin. Aloimme tehdä 5 kilometriä pidempiä latuja ja molemmille hiihtotyyleille.

Antti järjesti keittäjien ja kiinteistönhoitajan avustuksella myös kotakahvit tiistaina. Lomalaiset pääsivät nauttimaan päiväkahvinsa järven rannalla olevan kodan tulien äärellä ja tapaamaan samalla aseman henkilökuntaa.

Kokemuksia hiihtolomasta

Halusin kuulla hiihtolomavieraiden kokemuksia heidän lomaviikostaan ja kuulla kertomuksia myös aikaisemmilta vuosilta.

Pitkäaikainen hiihtolomavieras Frey Nybergh kertoi, että Hyytiälän hiihtoloma alkoi muodostua omanlaisekseen 80-luvun lopulla. Ensimmäisinä talvina oikeustieteellisen tiedekunnan työntekijät olivat enemmän edustettuina. Syytä siihen, miksi näin oli, hän ei osannut sanoa. Kuitenkin elettiin aikaa, jolloin ei ollut muuta verkkoa kuin kalaverkko, ja tieto kulkeutui työpaikalla henkilöltä toiselle. Tällä tavalla hiihtolomasta yliopistossa sai silloin kuulla. Ensimmäisen kerran Freyn perhe tuli hiihtolomalle vuonna 1991. Tämän jälkeen perhe on matkustanut Hyytiälään joka vuosi, poikkeuksena vuodet 1992 ja 1995, jolloin Freyn kolmannen ja neljännen lapsen syntymät ajoittuivat molemmat hiihtoloman aikoihin. Myös koronan vuoksi yksi vuosi jäi välistä.

Nybergh kertoi, että he tulevat joka vuosi Hyytiälään, koska täällä pääsee tapaamaan eri tieteenalojen ihmisiä. Monet heistä ovat käyneet täällä vuosittain ja heidän kanssaan on mukava vaihtaa kuulumisia. Ison rantasaunan pehmeät löylyt ovat olleet tärkeä osa lomaa. Sauna ja avanto kruunaavat hiihtopäivän jälkeisen olon ja antavat hyvät yöunet. Täysihoito mahdollistaa sen, ettei täällä tarvitse huolehtia ruokailuista ja loma on silloin lomaa. Hiihtäminen on aina ollut tärkeä osa Freyn perheen lomaa. Kaikki lapset oppivat täällä hiihtämään. Frey kuvailee, kuinka hän rantametsässä opetti lapsilleen mäenlaskua ja haarakäyntiä mäkeä ylös. Kaunis metsälatu on ollut tunnelmallinen ja hän toivoo, että se saadaan tulevaisuudessa käyttöön, lumitilanteen sen salliessa. Freylle on myös tärkeää, että koiran voi ottaa aina mukaan ladulle, eivätkä ladut ole täällä ruuhkaisia.

Kuva: Frey Nybergh, Amos

Lunta ja liito-oravia

Leena Vasamies-Leppänen tuli ensimmäistä kertaa Hyytiälään hiihtolomalle melkein 40 vuotta sitten. Hän on työskennellyt Helsingin yliopiston entisellä seismologian laitoksella. ”Täällä on niin ihanaa ja lunta on riittävästi”, Vasamies-Leppänen kertoo. ”Saa todella keskittyä lomailemaan. Saa hiihtää ja olla luonnossa. Täysihoito on tärkeää ja keittäjät ovat aarteita. Kaiken kaikkiaan loma on ollut hyvä kokemus.”

Leenan tytär Maisa Leppänen kertoi, kuinka hän lomaviikolla näki hiihtäessään liito-oravan. Se näytti ensin linnulta, kun se liiti puusta alas ladulle. Mutta sitten se kiipesi takaisin puuhun ja jatkoi hyppelyä puusta toiseen, kunnes vähitellen katosi metsään, Maisa kuvailee. Maisa on viettänyt hiihtolomaa Hyytiälässä alakouluikäisestä lähtien ja viimeiset 12 vuotta hän on tullut tänne joka vuosi, poikkeusaikaa lukuun ottamatta.

Kuva: Maisa Leppänen.

Kolmen sukupolven loma ja pingisturnaus

Pääsin jututtamaan Tuulikki Laurilaa ja Teo Alanko-Laurilaa. Tuulikille Hyytiälän hiihtoloma oli tänä vuonna kolmas kerta ja tällä kertaa mukana olivat myös Tuulikin vanhemmat. Teo 9-v. kertoi, että hän on lomallaan pelannut pingistä ja hiihtänyt joka päivä 7 kilometriä.

Kuvassa: Maiju Laurila, Tuulikki Laurila, Marja Laurila, Timo Laurila, Teo Alanko-Laurila, Mika Alanko.

Keskiviikkona Hyytiälässä järjestettiin perinteinen pingisturnaus. Tuulikki kertoi, että oli mukavaa, kun perinnettä jatkettiin ja saatiin tasaväkinen turnaus aikaiseksi. Lasten sarjassa pelaajia oli 4 ja aikuisten sarjassa 5. Hauskaa oli ja tiukkoja otteluita. Koko turnaus kesti yhteensä noin puolitoista tuntia. Jokainen pelasi jokaista vastaan ja sitten pelattiin finaali. Tuulikin mielestä hiihtolomalla on ollut parasta ruoka, sauna, latu ja bonuksena seura. Myös Smear II-aseman esittelykierros oli tänä vuonna mielenkiintoinen.

Pingisturnaukseen osallistuneita vasemmalta takarivi Maiju Laurila, Markku Kulmala, Ossi Vilhunen (aikuisten sarjan 1. palkinto), Elisa Vilhunen. Edessä vasemmalta Teo Alanko-Laurila (lasten sarjan 1. palkinto ja aikuisten sarjan 2. palkinto), Sisu Vilhunen (lasten sarjan 3. palkinto), Otso Vilhunen (lasten sarjan 2. palkinto) ja Ahto Vilhunen (lasten sarjan 4. palkinto).

Elisa ja Ossi Vilhusen viisihenkinen perhe tuli tänä talvena ensimmäistä kertaa Hyytiälään. Heidän mukaansa hyvään lomaan kuuluu, että on täysihoito, eikä tarvitse huolehtia ruuista. Hiihtolatu oli ehdottomasti tärkein asia tänä vuonna ja hiihtokilometrejä aikuisille kertyi neljän päivän aikana 120. Lapset Otso, Sisu ja Ahto tykkäsivät pelata pingistä ja siitä oli heille riittävästi viihdykettä. Koko perhe osallistui myös keskiviikon pingisturnaukseen. Sisu Vilhunen pelasi vasemmalla kädellä turnauksen koska oikean käden ranne oli murtunut juuri ennen lomalle lähtöä. Se ei tuntunut haittaavan pelaamista. Vilhuset jäävät mielenkiinnolla odottamaan rakennustyömaan valmistumista. Lasten toive olisi, että pingispöytä säilyisi uusissa rakennuksissa. Kaiken kaikkiaan loma on ollut Elisan mielestä helppo ja huoleton aikuisille ja metsäasema on turvallinen ja rauhallinen ympäristö.

Vasemmalta Otso, Ahto, Elisa, Ossi ja Sisu Vilhunen hiihtoladulla.

 

Kirjoittaja: Hyytiälän metsäaseman palvelukoordinaattori Hanna-Mari Uusi-Piuhari.