Hyytiälän muuttohässäkkä päätökseen

Historian kuuluisat lehdet havisevat metsäasemalla. Siirtyminen uuteen puurakennukseen on nyt tehty.

Syyskuun alkupuoli toi mukanaan suuria muutoksia metsäaseman toimintaan. Vanhojen, 1970-luvulla rakennettujen tiilirakennusten purkaminen alkoi ja siirtyminen uuteen puurakennukseen koitti. Sitä ennen oli kuitenkin tyhjennettävä vanhat A-, B- ja C-talot.

Vanhan B-talon varastossa oli mittauslaitteita ja muuta tavaraa. Ja tässä vaiheessa paljon oli jo viety pois.

Vuosikymmenten käyttöikä yhdistettynä isoihin tiloihin tarkoittaa suurta kertynyttä tavaramäärää. Varastoissa olikin melkoinen määrä esimerkiksi vanhoja mittauslaitteita ja maastotöissä tarvittavia varusteita. Puhumattakaan kaikista kalusteista kuten sängyistä, hyllyistä ja tuoleista.

Erityisesti B-talon alakerrassa ollut varastohuone täynnä vanhoja mittauslaitteita oli mielenkiintoinen tyhjennettävä. Mitähän tälläkin on joskus mitattu? Mikäs tämä on? Näitä kysymyksiä lenteli ilmoille tuon tuosta.

Mikähän tämäkin on? Ainakin Neuvostoliitossa valmistettu, kuten moni muukin löytynyt laite.

Mitä myydään? Mitä säästetään? Mitä heitetään pois? Myös näitä kysymyksiä heiteltiin ilmoille vähän väliä muuttoa tehdessä. Positiivinen vaikutelma jäi siitä, että roskiin päätyi suhteellisen vähän tavaraa. Ja sekin vähä oli lähestulkoon sellaista, mitä ei olisi enää voinut hyödyntää tai kierrättää.

Pääosin Kiertonetin kautta myytiin suuri määrä kaikkea mahdollista sängyistä keittiötarvikkeisiin. Asemalla kävikin melkoinen vilske ihmisten noutaessa ostamiaan tavaroita.

Myytävien tavaroiden hinnoittelu ja kuvaaminen (sekä osin myös merkitseminen) teetti melkoisesti töitä. Vaiva kuitenkin kannatti, saatiinhan myynnistä hieman voittoa ja tavaroille uudet kodit.

Säästettäviä tavaroita kuljeteltiin mm. Vanhaan ruokalaan, Tapiolaan, Pilvilinnaan ja konehalleille. Selvää on, että jatkossa tavaran määrän on pysyttävä kurissa. Säilytystiloja kun on selvästi vähemmän kuin ennen.

Tällekin teokselle löytyi uusi seinä. Jatkossa keskustelua teoksen sanomasta voi käydä Vanhan ruokalan päädyssä.

Muutto antoi mahdollisuuden vaihtaa joitakin kalusteita hieman parempiin aseman eri rakennuksissa. Esimerkiksi Pilvilinnan yläkerran huoneet saivat uudemmat ja tukevammat sängyt. Lisäksi esimerkiksi valkoisia lipastoja saatiin sijoiteltuja huoneisiin, joista vastaavat aiemmin puuttuivat.

Moni tavara piti vain äkkiä siirtää pois purettavista rakennuksista ja lopullinen sijoituspaikka pohditaan myöhemmin. Tämä koskee mm. punttisalissa ollutta pingispöytää. Ei siis ole syytä huoleen, pöytä on tallessa!

Muutolla oli erittäin työllistävä vaikutus useampaan asemalla työskentelevään henkilöön. Allekirjoittaneella meni arviolta puolitoista viikkoa muuton parissa.

Taisi siinä moni huokaista syvään, kun tiilirakennukset viimein tyhjenivät. Tässä se nyt oli. Uusi ajanjakso aseman historiassa oli alkamassa.

Tässä vaiheessa keittiö oli jo melkoisen autio. Tässä keittiössä ei enää ruokia valmisteta koskaan.

Viimeisinä muuttotöinä kerättiin vielä lähipuista linnunpöntöt turvaan ja otettiin pistokkaita kasveista, jotka todennäköisesti katoaisivat purku-urakan aikana. Näitä kasveja olivat ainakin humala ja valkomulperipuu.

Tätä kirjoittaessani syyskuun puolivälissä on tiilirakennukset aidattu työmaa-aidoilla. Ikkunoita on otettu pois ja kaappeja revitty irti ja heitelty ulos. Purkaminen on alkanut ja valmista pitäisi olla marraskuun loppuun mennessä.

Purkaminen on alkanut. Ikkunoita on irrotettu ja kaappeja työnnetty ulos. Kohta on aika heittää lopulliset hyvästit näille taloille.

Elämä uudessa puurakennuksessa on siis koittanut. Uuden opettelu koskettaa jokaista, niin työntekijää kuin vierailijaakin. Mutta eiköhän sitä 150 vuodessa opita kaikki mahdollinen…

Vierailijoiden palaute on ollut pääosin positiivista. Uusia tiloja on kehuttu ja ihasteltu. Ensimmäinen suurempi ryhmä on onnistuneesti majoitettu ja ravittu.

Uusi puurakennus on nyt käytössä. Seuraavaksi metsäasema odottaa remontteja Instituuttiin, Tapiolaan ja konehalliin. Nämäkin toteutuvat toivottavasti mahdollisimman pian.

Kirjoittaja: Projektikoordinaattori Henri Jokinen. Kaikki kuvat kirjoittajan ottamia.