IOL-22 matkakertomus

Tässä kauan odotettu matkakertomus Suomen joukkueen reissusta kielitieteen kansainvälisiin olympialaisiin (IOL) Mansaarelle 25.7.-29.7.2022! Kertomuksessa joukkueen ja joukkueenjohtajan kynäilemiä tunnelmia olympiaviikosta sekä tämän vuoden olympialaisten tehtävät ja tulokset.

Olympialaiset järjestettiin vihdoinkin paikan päällä kahden vuoden tauon jälkeen, ja riemu IOL-yhteisön kokoontumisesta näkyi ja tuntui koko olympiaviikon ajan. IOLiin osallistui tänä vuonna 50 joukkuetta 36 eri maasta. Ehdimme tiiviin kisaviikon ohjelman aikana tutustua niin muiden maiden osallistujiin kuin lokaatioomme Mansaareen, ja vaikka aika matkassa hurahtaakin aina liian nopeasti, käteen jäi kaikille kotiinviemisinä upea kokemus.

Suomen joukkuetta yhdisti tänä vuonna kielitiedeinnostuksen lisäksi kansainvälisten tiedeolympialaisten tuntemus. Joukkueen olympialaiskokemus tiivistettynä:

Into Almiala (19): 2022 kansainväliset matematiikan olympialaiset (IMO)
Aarne Heikkilä (18): 2021 & 2022 kansainväliset maantieteen olympialaiset (iGeo), 2021 kansainväliset geotieteen olympialaiset (IESO)
Eppu Leinonen (18): 2021 kansainväliset fysiikkaolympialaiset (IPhO), 2022 Euroopan fysiikkaolympialaiset (EuPhO)
Inka Pekkola (17): 2021 kansainväliset kielitieteen olympialaiset (IOL)

Joukkueelta löytyi siis jos jonkinlaista asiantuntemusta, mutta luonnontiedepainotteinen kokemus ei suinkaan poissulkenut kielitieteen yhdistävää voimaa. Viikon mittaan vain vahvistunut hieno yhteishenki muodostui vaiheikkaalla ja pitkällä menomatkalla Helsingistä Mansaarelle.

Yhteinen matkamme kohti Mansaarta alkoi lauantai-iltana 23.7. Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Joukkueemme kohtasi heti kommelluksia: Into oli luullut matkan alkavan vasta päivää myöhemmin eikä siten tullut paikalle sovittuun tapaamisaikaan. Kaikeksi onneksi pääkaupunkiseudulla asuva kilpailijamme ehti juuri ja juuri lähtöportille, ja pääsimme lentokoneeseen täydessä miehityksessä – eikä tarvinnut edes juosta!

Lähtöportilla tutustuimme toisiimme ja opimme esimerkiksi, miten venäjän kielen sana Росси́я (Rossija) ja sen vieraskieliset muunnokset, mm. englannin “Russia”, juontavat juurensa suomen kielen sanaan “Ruotsi”. Lentokoneessa joukkueemme istui ikävä kyllä erillään, mutta käytimme sentään lentoajankin hyödyksi kielitieteen tehtäviä tehden. Saavuimme Lontoon laitamilla sijaitsevalle Stanstedin lentokentälle myöhään yöllä ja suuntasimme suoraan lentokentän vieressä olevaan hotelliin virkistäviä yöunia varten.

Matka jatkui sunnuntaiaamuna hotelliaamiaisen jälkeen. Lontoossa emme ikävä kyllä ehtineet oleskelemaan juuri ollenkaan, mutta saimme sentään bussi- ja metromatkan jälkeen kävellä kuuluisan Camden Townin läpi Eustonin rautatieasemalle. Samalla jouduimme metsästämään avointa kauppaa evästen ja Intolta unohtuneiden lyijykynien toivossa. Löysimme tiemme rautatieasemalle lopulta matkaeväät taskussa, mutta lyijykynittä.

Eustonin asemalla junan laituri ilmoitettiin aivan viime tingassa, ja junaan päästyämme odotimme vielä junan lähtöä lähemmäs kolme varttia kuljettajan lakisääteisen tauon vuoksi. Junamatkalla Liverpooliin halki Englannin maaseudun keskustelimme muun muassa sveitsinsaksasta sekä suomen adverbisijoista, joille kehitimme uusia suomenkielisiä nimiä (“yliolento”, “ajanto”, “johdanto”…).

Liverpoolissa meitä odotti perinteinen Englannin sää rankkoine sadekuuroineen. Lounastettuamme kävelimme sateen yltyessä rautatieaseman seudulta satamaterminaalille, jossa itse kukin oli jo aivan litimärkä.

Löysimme Liverpoolissa matkalla satamaan asianmukaisen kadunnimen.

Myrskyinen sää ei hellittänyt lauttamatkallakaan: lauttamme Manannan halkoi Irlanninmeren aaltoja suorastaan kunnioitettavalla nopeudella ja heilui samalla rajusti puolelta toiselle. Matkalla mietimme yhdessä muutaman vuoden takaista kielitieteen olympialaisten joukkuetehtävää. Harjoiteltuamme tiimityöskentelyä meluisassa ja alati edestakaisin keinuvassa ympäristössä varsinainen joukkuekilpailu sujuikin meidän osaltamme erinomaisesti. Merellä tapasimme niin ikään nuoria kilpailijoita Isosta-Britanniasta ja uusiseelantilaisen vierailijan, joka kertoi Pariisissa sijaitsevasta kielten museostaan. Uskaltautuivatpa jotkut meistä astumaan sateiselle ja tuuliselle kannellekin.

Douglasin satamaan saavuttuamme jouduimme kaaoksen keskelle: sääolot olivat saaneet aikaan kaikkien lentojen ja lauttojen myöhästymisen, ja lisäksi linja-autommekin oli inhimillisen väärinkäsityksen vuoksi myöhässä. Kilpailun pääjärjestäjällä Robert Tearella oli käsissään paljon tekemistä, mutta onneksemme pääsimme varsin pian lähtemään linja-autoitse kohti yöpymispaikkaamme, Douglasin Best Western Palace -hotellia. Vuorokauden aikana matkustimme yhteensä viidellä eri kulkuvälineellä: lentokoneella, linja-autolla, metrolla, junalla ja lautalla.

(Inka: Lauttamatka oli koko reissun traumatisoivin osuus. Pahempi kuin yksilökilpailun kakkostehtävä.)

Maanantaina olympiaviikko alkoi rekisteröitymisellä ja avajaisseremonialla. Itse kilpailut, monet tapahtumat ja useimmat ruokailut pidettiin King William’s Collegessa, yksityiskoulussa vanhan pääkaupungin Castletownin lähistöllä. Maineikkaalla koululla oli arvonsa mukainen miljöö, jonka tylypahkamaista tunnelmaa loivat muun muassa taivaisiin kohoava kellotorni ja ruokasali, jonka seiniä koristivat öljymaalaukset rehtoreista ja ikkunoita lasimaalaukset Yhdistyneen kuningaskunnan ja sen siirtomaiden vaakunoista.

King William’s College
Suomen joukkue: Inka, Into, Aarne ja Eppu (ja joukkueenjohtaja Emma)

Matkasimme rekisteröitymisen jälkeen takaisin Douglasiin hienoon Gaiety-teatteriin, jossa avajais- ja loppuseremoniat pidettiin. Pääsimme viikon mittaan nauttimaan livemusiikista moneen otteeseen: avajaisseremoniassa näimme paikallista tanssia erään entisen kilpailijan harpulla säestämänä. (“Kaikki soittimet missä on kieliä on cool.” “Harppu on kielitieteilijöiden lempisoitin!”)

Joukkueet oli sijoiteltu hotelleihin ympäri saarta, joten kuljimme päivittäin busseilla Douglasista Castletowniin ja takaisin. Matkoille keksittiin monenlaista ajanvietettä: eräs taival meni kokonaan arvuutellessa kanadalaisten jokavuotisia hassuja arvoituksia Saksan ja Taiwanin joukkuelaisten kanssa. Muiden maiden joukkueisiin tutustumisen lisäksi bussissa saattoi kuulla muun muassa toki ponan opettelua, runonlausuntaa ja brasilialaisten energistä yhteislaulua. Varsinkin loppuviikosta bussimatkalla soivat Suomen joukkueen ansiosta myös muun muassa Ievan polkka ja Porilaisten marssi.

Tiistaina koitti jännittävä yksilökilpailu. Tästä pääsee tutkailemaan tehtäviä ja ratkaisuja tarkemmin.

Tehtävä 1 oli jo kuolleesta ubyhin kielestä. Tarkoituksena oli selvittää, miten antaa-verbille voitiin ilmaista liitteiden avulla subjekti sekä suora ja epäsuora objekti ja miten kielen ainoat kaksi vokaalia (a ja ə) määräytyivät. Persoonaliitteiden selvittäminen onnistui kaikilta Suomen kilpailijoilta, mutta viimeisen vokaalin määrittäminen jäi mysteeriksi joukkueen jäsenten eri teorioista huolimatta. Tästä huolimatta tehtävä oli pisteiden valossa kilpailun helpoin.

Tehtävä 2 käsitteli alabaman kieltä, jota nimestään huolimatta ei enää puhuta Alabaman osavaltiossa. Ideana oli yhdistää satunnaisessa järjestyksessä olevat käännökset alabaman verbeihin, jotka sisälsivät paljon tietoa, jota ei esimerkiksi suomen kielessä liitetä verbiin. Tehtävää oli kuitenkin äärimmäisen vaikea lähestyä ja Suomen joukkueen jäsenet päättivät käyttää aikansa paremmin muiden tehtävän parissa. Täten arvattavissa oli, että tehtävä oli kilpailijoiden mielestä vaikein, ja pistetilastoista kävikin ilmi, että valtaosa osallistujista oli jättänyt sen tekemättä.

Kuva: Ching-Chao Ma

Tehtävä 2 tuotti tuskaa monelle kilpailijalle.

Koko Suomen joukkue teki tehtävää 3, jossa tarkasteltiin n|uukin kielen lauserakennetta. Kyse oli siis niin kutsutusta Rosettan kivi -tehtävästä, jossa lauseiden käännökset on annettu ja niiden pohjalta käännetään uusia lauseita molempiin suuntiin. N|uukin kieli on myös yksi harvoista kielistä, jotka sisältävät klikkiäänteitä, joita sitten kilpailun jälkeen ihmeteltiin. Valitettavasti vuonna 2021 n|uukin kielellä oli vain yksi äidinkielinen puhuja.

Erään kilpailijan osuva huomio n|uukin kielestä.

Tehtävässä 4 oli tarkoituksena täyttää kaksi eri sukupuuta perustuen arabanan kielellä kirjoitettuihin lauseisiin, joissa henkilöt A-X kertoivat tietyistä sukulaissuhteista keskenään. Tehtävää hankaloitti se, että osasta näistä lauseista itse sukulaisuussana oli jätetty pois ja se oli tarkoitus täyttää itse.

Inka: Nelonen oli tehtävistä ainakin mun mielestä se, jota oli kaikista hauskinta tehdä! Suttupaperi täyttyi aika tehokkaasti kaikenlaisista erilaisista kaavioista ja kartoista, kun henkilöitä yritti sovittaa sukupuihin. Haastavamman tehtävästä tekivät isovanhemmuus- ja lapsenlapsisanat: niiden kohdalla piti huomata jos jonkinmoisia yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia osapuolten sukupuolissa.

Tehtävä 5 toi ensimmäistä kertaa IOLiin sellaisen fonologian tehtävän, jossa on tarkoitus päätellä rekonstruoidusta kantakielestä nykyisten kielten sanojen muotoja ja tooneja. Tarkasteltavina kielinä olivat kantatšami ja siitä kehittyneet phang-rang-tšami ja tsati. Tehtävä oli erityisen aikaavievä ja haastava johtuen lukuisista eri äännemuutoksista, joista lähes kaikki täytyi havaita tehtävän ratkaisemiseksi. Itse tehtävän suola oli tsatin kielen toonien määrittämisessä. “Tones are magic”, huomautti eräs kilpailijakin.

Yksilökilpailusta toivuttuaan osallistujat pääsivät tiistai-iltana rentoutumaan ja ravistamaan stressin harteiltaan Mec Lir -bändin keikalle. Inka: Mec Lirin keikka oli ehdottomasti yksi viikon kohokohdista! Ekan biisin ajan mehudiskomaiseen lattiallaistumistyyliin kiltisti kuunnellut IOL-yleisö innostui jo toisen kappaleen kohdalla spontaanisti hulluun piiritanssiin, jossa kokemattomampienkin tanssijoiden oli helppo antautua virran vietäväksi. Tunnelma oli lämmin, ihana ja mahtava ja hauskaa oli.

Keskiviikkona olympiaväki matkusti höyryjunalla saaren halki Port Eriniin kuulemaan Mansaaren luontojärjestön (Manx Wildlife Trust) edustajan pitämää esitelmää ympäröivien merialueiden monipuolisesta lajistosta. Sieltä matka jatkui Peeliin, jossa pääsimme tutustumaan Mansaaren historiaan museossa ja vierailemaan vanhassa, jo osittain raunioituneessa linnassa. Linnan vierestä löytyi myös täysin simpukankuorista koostuva ranta! Päivän päätteeksi palasimme bussilla maisemareittiä takaisin Douglasiin. Ruohon peittämien vuorenhuippujen lomassa kulkevalta tieltä näkyivät alla avautuvan maalaismaiseman lisäksi myös merentakainen Irlanti ja Iso-Britannia.

Sympaattisen höyryjunan ikkunoista ihmettelimme Mansaaren maisemia.
Peelin linna eli Cashtal Phurt ny h-Inshey
Keskiviikkoiltana pääsimme kuuntelemaan kiinnostavaa luentoa kelttiläisistä kielistä.

Torstaina koitti joukkuekilpailun aika. Tänä vuonna saimme eteemme yhdeksän sivun edestä tehtäviä muinaisessa Kiinassa puhutusta mantšun kielestä. Minkyu Kimin laatima tehtävä oli jaettu neljään osaan: ensimmäinen koski mantšun omaa kirjoitusjärjestelmää, toisessa yhdistettiin mantšunkielisiä lauseita niiden suomennoksiin, kolmannessa käännettiin mantšunkielistä sanakirjaa suomeksi ja neljännessä sovellettiin muista tehtävistä opittua nykymantšun tulkintaan. Neljässä tunnissa emme ehtineet saada vastauksia kaikkiin osioihin, mutta hauskaa meillä kyllä oli! Tehtävät olivat todella kiehtovia ja mielenkiintoisia, ja yhteistyömme pelitti vallan mainiosti. Saimmekin tehtävästä varsin hyvät pisteet, vaikkemme palkintosijoille yltäneetkään.

Kilpailujen ja muun ohjelman ulkopuolella osallistujat muun muassa pelasivat korttipelejä.

Jos johonkin tuli IOL-matkalla tutustuttua, niin suureen korttipeli Maoon, jonka kuuluisat säännöt kuuluvat seuraavasti:

Ensimmäinen sääntö: Tämä on ainut sääntö, jonka saat tietää.
Toinen sääntö: [SENSUROITU]

Koko Suomen joukkue joukkueenjohtajaa myöten pääsi pelaamaan Maoa torstaina, mutta innokkaimmat osallistuivat yöllisiin peleihin jo aiempina iltoina hotellilla. Ensimmäinen peli taisi lähes kaikista tuntua turhauttavalta, järjettömältä ja traumaattiselta, mutta kokemuksen myötä (eli jos toiseen peliin uskaltautui…) kaikki kävi hauskemmaksi. 

Torstai-illan vietimme upeassa Villa Marinassa, jossa ohjelmassa oli klassinen Jeopardy-tietokilpailufinaali sekä perinteisten kelttiläisten tanssien opettelua livemusiikin säestämänä.

Villa Marina

Perjantaina pääsimme vihdoin kuulemaan ratkaisut sekä nauttimaan palkintojen jaosta ja loppuseremoniasta. Yksityiskohtaiset tulokset näkee täältä. Ylivoimaisesti korkeimman pistemäärän yksilökilpailussa tänä vuonna saavutti Artem Borisov. Yksilökilpailussa yhteensä parhaat pisteet joukkueena sai Yhdysvaltojen toinen joukkue USA Red, josta hyvästä he vastaanottivat hienon uuden The Long Now Foundationilta saadun kiertopalkinnon. Tiimikilpailun vastaukset kuulimme asiaankuuluvasti Qing-dynastian pukuun sonnustautuneelta Minkyulta, ja parhaimmat pisteet sai Etelä-Korean toinen joukkue Korea Mal. Moylley dhyt!

Suomen joukkuekin sai osakseen mainetta ja kunniaa: Eppu Leinonen saavutti kunniamaininnan ja Inka Pekkola Suomen ensimmäisen pronssimitalin!

Koko joukkue oli vaikuttunut ja tyytyväinen menestyksekkäästä matkasta, ja paluumatka Suomeen sujui vastoin odotuksia täysin ongelmitta. Kielitiedeolympialaisjoukon yhteisöllisyys ja rentous yllättivät sisarolympialaisiin osallistuneet kilpailijat, mikä nousi aiheena esiin myös muiden maiden osallistujien kanssa. Suomen joukkue toivoisi kielitieteelle ja kielitieteen olympialaisille suurempaa näkyvyyttä varsinkin kouluissa ja lukioissa. Tämän vuoden tehtävistä voi löytää jonkinlaisena yhdistävänä teemana kielten kuoleman, mikä nosti esille yhden IOLin arvokkaimmista piirteistä — kilpailu tutustuttaa maailman kielitilanteeseen tavalla, joka usein jää puuttumaan kouluopetuksesta.

Ensi kesänä 2023 kansainväliset kielitieteen olympialaiset täyttävät 20 vuotta. Juhlavuoden kilpailun järjestää osuvasti kansainvälisten olympialaisten perustajamaa Bulgaria.

Suuri kiitos joukkueelle hienosta reissusta, Ksenia Shagalille ja Heini Arjavalle valmennuksesta ja järjestelyistä sekä Koneen Säätiölle matkan rahoituksesta.

Suomen joukkue IOL-lipun alla

Uralilainen sukukuva Unkarin ja Viron joukkueiden kanssa
IOL-perhe