Hei kaikille!
Käsittelemme ilmiötä ”Lasten toimijuuteen keskittyminen suuntaa opettajan huomion pois siitä, mikä ei näy, kuulu tai muuten herätä huomiota”.
“Lasten toimijuus alkoi kiinnostaa kasvatuspsykologeja 2000-luvun alussa. Toimijuus on käsitteenä moninainen, ja käsitteeseen vaikuttaa vahvasti, sitä kuinka lapsi nähdään ja kuinka siihen suhtaudutaan. Nähdäänkö lapsi oman elämänsä ”agettina”, eli toimijana, vai ainoastaan kasvatuksen kohteena. Käsityksemme lapsista ja lapsuudesta vaikuttavat kasvattajien toimintatapoihin ja vuorovaikutukseen (Kalliala, 2008, 12). Lapsen oikeuksien sopimuksen artiklan 12 mukaan jokaisella lapsella on oikeus ilmaista mielipiteensä. Lipposen (2013) mielestä toimijuus toteutuu ja mahdollistuu vuorovaikutustilanteissa (Lipponen, 2013, 161). Toimijuus on omaehtoista toimintaan erilaisissa tilanteissa, johon liittyy voimakkaasti osallisuus, aktiivisuus, vaikutus- ja valinnanmahdollisuus sekä vapaaehtoisuus (Holland, Lachiocotte, Skinner ja Cain, 1998, Lipponen, 2013). Toimijuudessa ihminen itse vaikuttaa tapahtumien kulkuun. “
“Saimme nimikkotutkijamme artikkelin viime viikolla ja tutustuimme siihen innolla. Artikkelin tutkimus oli eri näkökulmasta, kuin meidän tutkimussuunnitelmamme, mutta löysimme myös samankaltaisia ajatuksia. Artikkelin lukeminen ja sisäistäminen oli helppoa, koska olimme tutustuneet aiheeseen jo aikaisemmin. Kysymyksiä alkoi nousta, ja oli jännittävää, että pääsee keskustelemaan näistä ajatuksista tutkijan kanssa. Meidän nimikkotutkijamme on Anna Rainio ja hänen tutkimuksensa on ‘Toimijuuden dialektiikka leikkimaailmassa – kasvatussuhde ja pedagoginen paradoksi’.”
Jutta/ Pedagogiikan hukkaamat
“Pidin tutkimusideasta eli leikkimaailmapedagogiikan kokeilemisesta lapsiryhmässä, jossa olisi 4-8-vuotiaita lapsia ja nimenomaan lasten vapauden lisäämisen ajatuksesta uudenlaisten leikkiroolien kautta. Veljeni leijonamieli- kirjan tarina tarjosi hyvän alustan tällaisen leikkimaailmaseikkailun toteuttamiselle. Voin kuvitella, että lapset on ollut helppo saada innostumaan tällaisesta kokeilusta. Aikuisille annettiin improvisaatioteatterin sääntö, jossa tarinaa ei saa koskaan “tappaa” sanomalla ‘ei’, vaan kaikki ideat on otettava vastaan ja kehittelemällä niitä edelleen voi vaikuttaa tapahtumien kulkuun. Tällainen rooli pitäisi olla päiväkodin(/koulun) aikuisilla jatkuvasti, ainakin niin pitkälle, kun se on turvallisuuden rajoissa mahdollista.
Tarinan juonenkäänteiden kautta pääsee käsittelemään lasten oikeustajuun liittyviä asioita, kuten lasten käsityksiä oikeasta ja väärästä. Tällaiseen keskusteluun tulisi lapsia kannustaa.
Tutkimuksen teoriassa oli minusta mielenkiintoista vapauden ja kontrollin ristiriita ja se, miten siitä kerrottiin. Tämän ristiriidan jatkuva läsnäolo elämän todellisuudessa ja sen kanssa selviytyminen on osa jokaisen opettajan työtä. Minusta tässä tutkimuksessa koeteltiin tuoreella tavalla näitä vapauden ja kontrollin rajoja.”
Inkeri/Pedagogiikan hukkaamat
“Meille jäi mieleen Rainion näkemys siitä, että ei ole niin tärkeää, miksi lapsi tekee jonkin asian, joka leikkimaailmassa tapahtuu, vaan tärkeämpää on teon/aloitteen seuraukset. Jos aikuinen vastaa aloitteeseen hyväksyvästi ja kannustaa lasta jatkamaan, hänen toimintansa taustalla olevat syyt ja ajatukset kyllä selviävät aikanaan. On tärkeää antaa tällaisen ‘flow-tilan’ jatkua ja seurailla lapsen toimintaa samalla, kun antaa tämän vapaasti toimia. Toisaalta taas lasten kanssa työskentelevän aikuisen on tärkeä ymmärtää lapsen ajattelua. Aikuisen tehtävä olisi toimia lapsen logiikan ehdoilla ”kyllä – ja” -asenteella aina kun se on mahdollista.”
Inkeri & Ritva/pedagogiikan hukkaamat
“Keskustelimme myös tutkimuksessa mukana olleiden aikuisten ennakkoasenteista lapsia kohtaan ja miten ne vaikuttivat lasten toimijuuteen leikkimaailmapedagogiikkaa toteutettaessa. Anna myönsi ennakkoasenteiden esiintymisen, mutta lisäsi, että on myös hyvin inhimillistä, että ennakkoasenteet ja -oletukset vahvistuvat toimiessamme maailmassa, jossa asioita on pakko kategorisoida. Tämän takia ammattilaisena on aika ajoin hyvä kysyä, millaisia oletuksia itsellään on ja onko ne muodostuneet ennakkoluuloiksi.
Anna kertoi omasta taustastaan tutkijana ja omista teoreettisista lähtökohdistaan. Minua kiinnosti hänen tapansa etnografina lähteä antropologisista lähtökohdista tutkimaan yhteisöä ”elämällä mukana” ja tutkimalla yhteisöstä lähteviä aiheita. Näin teoriat tulevat tukemaan aihetta, eikä päinvastoin, että mietitään ensin teoriat, joiden pohjalta lähdetään tutkimaan aihetta.”
Ritva/Pedagogiikan hukkaamat
“Tutkijatapaaminen oli erittäin mielenkiintoinen ja antoisa. Saimme aikaan hyvää keskustelua Rainion kanssa. Oli hauska päästä kuulemaan tutkijan ajatuksia aiheesta, jonka parissa olimme itsekin viettäneet paljon aikaa. Tuntui siltä, että pääsimme flow-tilaan, sillä aika meni niin nopeasti ettemme edes huomanneet olleemme yliaikaa.” – Susanna/ Pedagogiikan hukkaamat
Terveisin, Pedagogiikan hukkaamat