Aihearkisto: aineisto

Pintaa syvemmälle (oppimistehtävä 4)

Moikka taas!

Tänään käsittelemme tutkimuksemme yksityiskohtia tarkemmin, jotta tekin pääsette pintaa syvemmälle. Päätutkijana tutkimuksessamme toimi Annukka Pursi. Hän keräsi itse aineiston, mutta tutkimus on tehty yhteistyössä Lasse Lipposen kanssa. Kun Pursi päätti lähteä tutkimaan leikkiä yleisellä tasolla ilman tiettyä rajausta, monet olivat hyvin epävarmoja, miten se tulee onnistumaan. Hänen tutkimuksensa onnistui kuitenkin mainiosti ja seuraavana kerromme miten asiat etenivät kohti tutkimuskysymysten vakiintumista. Tutkimuksemme otsikko on Constituting play connection with very young children: Adults’
active participation in play.

Tutkimuksen aineistossa on yli 300 h havainnointia, johon sisältyy 150h videomateriaalia. Tämän lisäksi Pursilla oli yhteensä 125 sivua muistiinpanoja, keskusteluja ryhmän aikuisten kanssa sekä neljä edellistä artikkelia, joita on käytetty tutkimuksen tukena. Aineistona ensisijaisesti käytettiin videomateriaalia, jota muu aineisto tuki. Videointi on tapahtunut vuosien 2015-2016 helsinkiläisessä päiväkodissa. Videoaineistoa purkaessa Pursi valitsi loppujen lopuksi kymmenen leikillistä kohtaamista, joita hän käytti tutkimuksessaan. Tutkimusryhmään kuului 13 taaperoikäistä lasta, joista kahdeksan oli tyttöjä ja poikia oli viisi. Ryhmään kuului myös yksi opettaja, kaksi hoitajaa ja yksi henkilökohtainen avustaja.

Pursi huomasi jo tutkimuksen aikana videohavainnoinnin haasteelliseksi, koska lapset vierastivat kameraa sekä kameran esiin ottamisessa meni niin kauan aikaa, että leikkivuoro ehti mennä jo ohitse. Tämän takia tutkijamme päätyi kuvaamaan pitkiä pätkiä kerrallaan, jottei nämä leikkivuorot menisi ohitse. Sen vuoksi materiaalia oli niin paljon. Pohdimme myös, kuinka aitoja tilanteet olivat ja minkä voi määritellä aidoksi. On inhimillistä, että käytöksemme muuttuu, kun kamera alkaa käymään. Toinen haaste oli, että samaan aikaan tapahtui monia leikillisiä kohtaamisia monissa eri tiloissa. Oli haastavaa päättää, mitä leikkitilannetta seurata, ja minkä jättää ulkopuolelle seurannasta. Pursi ratkaisi tilanteen valitsemalla kolme fokuslasta, joiden seuraaminen toi struktuuria havainnointiin ja video kuvaamiseen.

Kun Pursi lähti päiväkoteihin keräämään aineistoa, hän lähti tutkimaan yleisellä tasolla leikkiä, eikä hän ollut määritellyt tarkkoja tutkimuskysymyksiä. Hän luotti siihen, että tutkimuskysymys muotoutuu kentällä havainnoimalla. Koska kerätty aineisto oli niin laaja, löydettiin siitä tietty tutkimuskysymys, joka vastaa marginaalista osaa koko aineistosta. Pursi keskittyi tutkimuksessaan enemmän aikuisen toimintaa lasten leikin aikana kuin itse lapsiin. Tätä samaa aineisto pystytään hyödyntämään myös muissa tutkimuksissa. Pursi aikoo hyödyntää keräämäänsä aineistoa seuraavassa tutkimuksessaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

Ihanaa viikonloppua!

-Ryhmä 14

 

 

Aineisto tutkimuksessa temperamentin ja tuen tarpeiden yhteydestä lasten kognitiivisiin toimintoihin

Aineistonamme oleva Alisa Alijoen, Eira Suhosen, Mari Nislinin ja Nina Sajaniemen tutkimus Lasten temperamentin ja tuen tarpeiden yhteys lasten kognitiivisiin toimintoihin päiväkotien erityisryhmissä on osa laajempaa tutkimushanketta nimeltä Lasten stressin säätely oppimisen turvana varhaiskasvatuksessa – pedagoginen sensitiivisyys lapsen intentioiden tunnistamisen ja toiminnan rohkaisemisen välineenä, joka koostuu useista eri tutkimuksista. Suunnitteilla on jatkotutkimus, jossa tutkittavana ryhmänä olisi niin sanottu “tavallinen” päiväkotiryhmä, jossa ei ole havaittu erityisen tuen tarpeessa olevia lapsia.  

Miten tutkimuksen aineisto on hankittu? 

Aineistoa hankittiin puolentoista vuoden ajan kolmella eri aineistonkeruukerralla. Ensimmäinen otos kerättiin huhtikuussa 2012 ja viimeinen otos marraskuussa 2013. Aineisto kerättiin 24 helsinkiläisestä päiväkotiryhmästä, joista 20 oli integroituja ja 4 erityisryhmiä. Tutkittavia lapsia oli yhteensä 289 (167 poikaa ja 122 tyttöä). Temperamenttia mittaavia kyselylomakkeita jäi kuitenkin palauttamatta 32 lapsesta, joten lopulliseksi lapsimääräksi tuli 257, joista poikia oli 153 ja tyttöjä 104. Hallinnollinen päätös erityisen tuen tarpeesta oli 107 lapsella; loput 150 lasta olivat vertaislapsia, joilla ei ollut diagnosoitua erityisen tuen tarvetta. Iältään lapset olivat 3-7-vuotiaita. Aineisto kerättiin niin, että vanhemmat täyttivät temperamenttilomakkeet ja opettajat tekivät lapsille kognitiivisia testejä tutkijoiden avustuksella. Lisäksi sekä opettajat että vanhemmat täyttivät lapsista taustatietolomakkeen.  

Tutkimusaineiston muodostuminen 

Tutkimusaineisto muodostuu temperamenttikyselystä, kognitiivisista testeistä ja taustatiedoista. Erityislastentarhanopettajat antoivat taustatietolomakkeella lausunnon lapsen diagnoosista sekä kuvauksen hänen toiminnastaan ryhmässä. Myös vanhemmat täyttivät taustatietolomakkeen, jossa kysyttiin lapsen tuen tarpeen lisäksi vanhempien koulutuksesta, ammatista ja tuloista. 

Lasten kognitiivisia toimintoja arvioitiin käyttämällä yleisen kognitiivisen kyvykkyyden arvioimiseen tarkoitettua menetelmää (WPPSI-II) sekä lasten neuropsykologista tutkimusmenetelmää (NEPSY-II).  Testaaminen toteutettiin kynä-paperitehtävillä. Temperamentin arvioinnissa puolestaan käytettiin lasten vanhempien täyttämää kyselylomaketta (The Children’s Behavior Questionnare eli CBQ). 

Tutkimusongelmat 

Tutkimuksessa pyrittiin vastaamaan neljään tutkimusongelmaan. Ensinnäkin siinä etsittiin vastausta siihen, miten poikien ja tyttöjen temperamenttipiirteet eroavat toisistaan. Toiseksi selvitettiin sitä, millaisia temperamenttipiirteitä erityisryhmien vertaislapsilla ja erityistä tukea tarvitsevilla lapsilla on. Kolmanneksi kysyttiin, millaisia erityisryhmien lasten kognitiiviset toiminnot ovat, ja neljänneksi pohdittiin millainen yhteys lasten temperamentilla ja mahdollisella erityisen tuen tarpeella on heidän kognitiivisiin toimintoihinsa. 

Tutkimuksessa käytetyistä lomakkeista ja testeistä tarkemmin

The Children’s Behavior Questionnaire eli CBQ on yksi eniten käytetyistä mittareista lasten temperamenttiin liittyvissä tutkimuksissa. Se on tarkoitettu 3-7-vuotiaiden lasten temperamentin arviointiin. CBQ:n avulla arvioidaan erilaisia arkipäivän tilanteissa ilmeneviä käyttäytymispiirteitä, kuten esimerkiksi ujoutta, turhautuneisuutta, impulsiivisuutta, aktiivisuutta sekä hymyilyn ja naurun määrää (Mary Rothbart 2001). Yhteensä tarkasteltavia piirteitä on 15. Kysely koostuu 94 kohdasta, jotka pisteytetään 7-pykäläisellä asteikolla. Itse lomake on tilattavissa vain tutkimuskäyttöön, joten emme valitettavasti päässeet tutustumaan kysymyksiin yksityiskohtaisemmin. 

NEPSY-II ja WPPSI-III –testit koostuvat useista osatesteistä, joista on mahdollista valita ja koostaa tutkimuksen kannalta relevantti testisarja. NEPSY-II on 3–16-vuotiaille tarkoitettu neuropsykologinen testi, jonka avulla voidaan arvioida lapsen kognitiivisia ja käyttäytymiseen liittyviä heikkouksia ja vahvuuksia. Sen osatestit liittyvät kuuteen kehityksen osa-alueeseen: tarkkaavuus ja toiminnan ohjaus, kielelliset osatestit, muisti ja oppiminen, sensomotoriset osatestit, sosiaalinen havaitseminen sekä visuospatiaaliset osatestit. WPPSI-III puolestaan mittaa yleisesti lapsen kognitiivisen suoriutumisen osa-alueita. Testiin kuuluu kaksi osaa, joista toinen on tarkoitettu nuoremmille (2 v 6 kk – 3 v 11 kk) ja toinen vanhemmille (4 v 0 kk – 7 v 3 kk) lapsille. 

Neuropsykologian erikoispsykologi valitsi näistä kahdesta tehtäväpatteristosta (WPPSI-III ja NEPSY-II) tutkimukseen viisi tehtävää, jotka olivat: 

  • Merkintunnistus (WPPSI-III): Lapsi ratkaisee visuaalisen haun avulla, onko mallikuvio muiden samalla rivillä olevien kuvioiden joukossa vai ei. Osiossa on aikarajana 120 sekuntia. 
  • Merkkikoetehtävä (WPPSI-III): Lapsi kopioi lomakkeelle merkkejä, jotka kuuluvat pareittain yhteen yksinkertaisten geometristen kuvioiden kanssa. Lapsi piirtää mallin mukaisesti kunkin kuvion sisään siihen kuuluvan merkin. Osiossa on aikarajana 120 sekuntia. 
  • Visuaalinen tarkkaavaisuus (NEPSY-II): Testissä arvioidaan lapsen kykyä ylläpitää valikoivaa visuaalista tarkkaavuutta. Tehtävässä lapsi seuraa ärsykejonoa ja merkitsee kysytyt ärsykkeet niin nopeasti ja tarkasti kuin pystyy. 3–4-vuotiailla ja yli 5-vuotiailla lapsilla on eri tehtävä. Molempien ikäryhmien tehtävässä aikaraja on 180 sekuntia. 
  • Kuvioiden keksiminen (NEPSY-II): Tehtävä mittaa ei-kielellisen tuottamisen ja keksimisen sujuvuutta. Lasta pyydetään piirtämään mahdollisimman monta erilaista kuviota tietyn ajan kuluessa. Tämä tehtävä on tarkoitettu vähintään 5-vuotiaille lapsille. 
  • Kopiointitehtävä (NEPSY-II): Tehtävässä arvioidaan lapsen visuospatiaalista ja visuomotorista kykyä hahmottaa ja piirtää kaksiulotteisia geometrisia kuvioita. Lapsi kopioi tehtävävihkossa esitettyjä kuvioita ilman aikarajaa. 

Tehtävissä tarvittiin havaintojen ja toimintojen sujuvuutta, joustavuutta, tarkkaavaisuutta sekä toiminnanohjausta, ja ne oli valittu siten, että ne voitiin tehdä kolmen–neljän lapsen pienryhmissä. 

Tutkimusaineistossa käytettyjen testien sopivuus tutkittavaan ilmiöön 

Tutkimusta syvemmin tarkasteltuamme meillä heräsi kysymys, miksi valitut testit mittasivat suurelta osin juuri sellaisia kognitiivisia taitoja, jotka liittyvät vahvasti tahdonalaisen hallinnan piiriin (joka on yksi kolmesta tarkastellusta temperamenttiulottuvuudesta). Tällöin luonnollisesti on odotettavaa, että testeissä menestyisivät heikommin ne lapset, joilla tahdonalaiseen säätelyyn liittyvät temperamenttipiirteet olivat heikoimpia. Olisikin ollut mielenkiintoista nähdä, miten temperamentti olisi korreloinut muiden kognitiivisen suoriutumisen osa-alueiden, kuten muistin tai kielellisen oppimisen, kanssa. Yleisesti ottaen käytetyt testit soveltuivat tähän tutkimukseen kuitenkin hyvin – ovathan ne juuri tähän tarkoitukseen suunniteltuja ammattimaisia työkaluja  ja niiden avulla tutkittava ilmiö on saatu käytännöllisesti havainnoitavaan muotoon. Myös päätös pyytää taustatietoihin opettajan kuvaus kunkin lapsen toiminnasta ryhmässä oli mielestämme hyvä ja perusteltu, sillä sen ansiosta tutkijat saivat paremman käsityksen tuen tarpeessa olevien lasten erityishaasteista kuin pelkän diagnoosin perusteella. Tutkimusaineistossa käytetyt tiedonkeruumenetelmät olivat siis kokonaisuutena tutkimuksen kannalta oleellisia ja mahdollistivat saadun datan analysoinnin, jonka avulla tutkijat pystyvät tekemään päätelmiä tutkimuskysymyksistä.  

Anni Ilkka, Jenna Lepistö, Ella Halkosalmi, Rosa Schmelzer, Tuula Vilva, Jasmiina Heikkinen, Saara Kekkonen, Julia Lind, Vilma Rissanen, Jonna Kaffka // Ryhmä 6

Koulutuspoliittisen paradoksin jäljillä

Miten ja miksi on päädytty tilanteeseen, jossa lastentarhanopettajan tehtävissä toimivista vähemmistöllä on lastentarhanopettajan koulutus ja enemmistöllä sosiaalialan koulutus? Tätä pohtivat Eeva-Leena Onnismaa, Marjatta Kalliala ja Leena Tahkokallio artikkelissaan Koulutuspoliittisen paradoksin jäljillä -Miten varhaiskasvatus muotoutui sosiaalialan koulutuksia suosivaksi. Artikkelissa keskitytään tutkimaan henkilöstörakenteen muotoutumista peilaten sitä lainsäädännön muutoksiin, hallinnollisiin ratkaisuihin ja kehittämishankkeisiin, joiden avulla tutkijat ovat hakeneet vastaksia tähän tutkimuskysymykseen.

Tutkimuskysymys on ohjannut sekä lähteiden valintaa että tutkijoiden käyttämää analyysitapaa. Heidän käyttämänsä aineisto koostuu kahdesta toisiaan täydentävästä kokonaisuudesta. Näistä ensimmäinen muodostuu päiväkodin henkilöstörakenteeseen vaikuttaneista säädöksistä ja asiakirjoista sekä varhaiskasvatuksen ja sosiaalialan arviointia ja kehittämistä koskevista raporteista ja lehtikirjoituksista, merkittävimpänä Eeva Hujalan, Elise Lujalan, Johanna Heikan ja Riitta-Liisa Korkeamäen Varhaiskasvatuksen ydinosaaminen -Opetussuunnitelmien sisältöalueiden analyysi kasvatustieteen kandidaattien ja sosionomien koulutuksista (OAJ, 2003). Toinen aineistokokonaisuus muodostuu kehittämishankkeiden raporteista, jotka aikaisemman tutkimuksen (esim. Pirkko Niiranen ja Jarmo Kinos, Suomalaisen lastentarha- ja päiväkotipedagogiikan jäljillä (2001)) mukaan ovat merkittävällä tavalla muokanneet suomalaista varhaiskasvatusta.

Artikkelissa on analyysimenetelmänä käytetty laadullista tekstianalyysia, jolla on haettu aineistona käytetyistä teksteistä lausumia, joissa perustellaan sosiaalialan koulutuksen soveltuvuutta lastentarhanopettajan tehtäviin. Tutkijat ovat myös haastatellet Opetusalan ammattijärjestön edustajana erityisasiantuntija Auli Setälää ja Helsingin yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan edustajana koulutussuunnittelija Tanja Steineria. Haastattelut on saatu vuonna 2017, joten näkökulma on edelleen ollut tuore ja relevantti.

Pidämme tutkimustavan valintaa erinomaisena, koska tutkimus on kattava, eikä objektiivisen tai arvottamattoman aineiston kerääminen varhaiskasvatuksen kenttätyön tekijöiltä itseltään olisi ollut mahdollista. Tutkijat ovat löytäneet samansuuntaista sisältöä useista eri lähteistä ja aineistoista, joka lisää tutkimuksen luotettavuutta ja vahvistaa tutkimushypoteesia. Tavattuamme nimikkotutkijamme Eeva-Leena Onnismaan saimme tietää, että lakimuutosta suunniteltaessa artikkelin kirjoittamiseen oli varhaiskasvatuksen tiedeyhteisössä sisäsyntyinen motivaatio, ja hän henkilökohtaisesti luonnehtiikin kysymystä sosiaalialan koulutusten suosimisesta lähes puhtaasti järjestöpoliittiseksi.

Myötätuntokulttuurin aineisto

  1. Oppimistehtävä

  

Käsittelemme oppimistehtävässämme nimikkotutkijamme Antti Rajalan artikkelin Lohdutustilanteet ja myötätuntokulttuuri alle kolmivuotiaiden päiväkotiryhmässä aineistoaRajalan artikkeli perustuu Helena Kontiolan pro gradu tutkielmaan sekä Kontiolan keräämään aineistoon. 

Aineisto on hankittu pääkaupunkiseudulla sijaitsevasta kunnallisesta päiväkodista alle 3-vuotiaiden ryhmästä. Kyseisen päiväkodin ja ryhmän valinta johtui tutkijan arviosta niiden tyypillisyydestä. ’Koska aineistot ovat jonkin tuotantoyhteyden ehdollistamia, ne pystyvät kertomaan jotakin paitsi itse tutkittavasta aiheesta myös niistä instituutioista, organisaatioista ja käytännöistä, joista ne tulevat (Tutkimuksen voimasanat s.112)’’ 

Havainnointiryhmään kuului kahdeksan alle kolmevuotiasta lasta (iältään 18-26 kuukautta). Ryhmä koostui kahdesta pojasta ja kuudesta tytöstä. Lisäksi havainnoitiin ryhmää ohjanneiden varhaiskasvatuksen opettajan ja varhaiskasvatuksen lastenhoitajan käytöstä. Kummallakin oli muutaman vuoden työkokemus päiväkodissa työskentelystä 

Helena Kontiola suoritti aineiston keruun marras-joulukuussa vuonna 2015. Havainnointijakso koostui kymmenestä aamupäivästä. Havainnointia tehtiin aamupäivisin noin kolme ja puoli tuntia, kello kahdeksasta puoli kahteentoista. (8.00-11.30) 

Havainnointiaineisto koostuu tutkijan kenttämuistiinpanoista. Tutkija kirjasi muistiinpanoja tilanteista niiden tapahtuessa ja täydensi myöhemmin muistiinpanoja muistinvaraisesti. Aika, joka on jäänyt tilanteiden ja täydentämisen väliin, on voinut vaikuttaa siihen, mitä tutkija on muistanut tilanteista. Tutkija ei kirjannut havaintoja tilanteista, joihin kuului lapsia muista ryhmistä, koska heidän huoltajiltaan ei haettu lupaa tutkimukseen.  

Havainnointiesimerkkinä: Esimerkki 1 (Ulkoilu, päiväkodin piha) Iida juoksee itkien. Ville huomaa Iidan ja juoksee vastaan hymyillen. Aikuinen käskee Villen pois häiritsemästä Iidaa. Toinen aikuinen ottaa Iidan syliin ja lohduttaa. Iida itkee vielä jonkin aikaa sylissä. 

Havainnointiaineiston keruussa käytettiin strukturoidun havainnoinnin menetelmää, jossa tutkittavasta aiheesta on jo ennestään tietoa (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka, 2006). Strukturoitu havainnointi ohjasi tutkijaa kiinnittämään huomioita ”helposti havaittaviin ja lyhytkestoisiin mielipahan ilmaisuihin, joihin vertaiset ja aikuiset vastasivat pääasiassa spontaanisti.”  

Tutkimuksessa pyritään vastaamaan kahteen kysymykseen: Miten alle kolmivuotiaiden lasten mielipahan ilmaisuihin vastataan päiväkodin erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa? Minkälaisia tulkintoja päiväkodin myötätuntokulttuurista voidaan tehdä havaittujen lohdutustekojen perusteella? 

 

Aineistolla pyritään tekemään tulkintoja päiväkodin myötätuntokulttuurista. Tutkijat myöntävät, että tutkimusryhmän pienen koon vuoksi tulokset eivät ole tilastollisesti yleistettävissä. Heidän tavoitteensa on sen sijaan tehdä uuden teoreettisen keskustelunavauksen, sekä antaa empiiristä tukea esittämälleen sosiokulttuuriselle teorialla varhaiskasvatuksen myötätuntokulttuurista. Tutkijat nostavat myös esiin tarpeen jatkotutkimukselle. 

Tutkija kertoo ryhmän valinnan perustuneen tulkintaan sen tyypillisyydestä, mutta ei selitä tarkemmin, mitkä faktorit vaikuttavat tähän tulkintaan.  Ovatko päiväkotiryhmät usein näin sukupuolijakaumaltaan vinoutuneita? (2 poikaa, 6 tyttöä) Mihin muihin faktoreihin tulkinta tyypillisyydestä perustuu?  

Tutkimuksesta olisi kenties saatu tarkempia tuloksia, jos olisi käytetty videointia ja litteroitu puheen sävyjä tarkemmin tilanteissa, joissa on ollut havaittavissa myötätuntoa. Kuten Tutkimuksen voimasanoissa mainitaan, jos analyysissa etsitään merkityksiä, litterointiin tarvitaan mukaan jo puheen sävyjen ulottuvuuksia. 

Terveisin ryhmä 9: Sara, Liina, Milla-Riikka, Anna-Maria, Ella, Suvi, Salla, Emma, Tiia ja Kaisa. 

 

Lähde: 

Anita Saaranen-Kauppinen & Anna Puusniekka. 2006. KvaliMOTV – Menetelmäopetuksen tietovaranto [verkkojulkaisu]. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto [ylläpitäjä ja tuottaja]. <https://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/>. (Viitattu 31.10.2019.) 

Saatavissahttps://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/kvali/L6_4.html  

 

Aineiston taustaa

Mistä kaikesta tutkimuksen aineisto muodostuu? 

Aineisto koostuu Norjan, Ruotsin ja Suomen varhaiskasvatussuunnitelmista. 

 

Miten aineisto on hankittu? 

Tutkijat (Poulter, Kuusisto & Harju-Luukkainen) toivat kukin kohdemaansa vasun ja sen englanninkielisen käännöksen vasujen otteista. 

 

Mihin tutkimusongelmaan tai kysymykseen koko aineistolla pyritään vastaamaan? 

-Mikä on katsomusten ja uskontojen rooli Ruotsin, Norjan ja Suomen varhaiskasvatussuunnitelmissa 0-5 vuotiaiden lasten kohdalla 

-Miten varhaiskasvatussuunnitelmat kietoutuvat “kansallisiin arvoihin?” 

 

Miten tai kuinka hyvin näin hankitulla aineistolla on päästy käsiksi tutkittavaan ilmiöön? 

Tutkimuksen asetelmasta johtuen aineisto vastaa täysin asetettuihin kysymyksiin. Aineisto on kuitenkin virallinen dokumentti, joka heijastaa laatijoidensa poliittisia ja asiantuntijuusarvoja, eikä se anna tuloksia arkielämän tasolla 

Tutkimus kulkee ideaalimaailmassa eikä pureudu reaalimaailmassa tapahtuviin ilmiöihin. Tutkija itsekin totesi, että tutkimuksesta voisi tehdä jatkotutkimuksen, jossa arvoja ja katsomuksia voisi tutkia laadullisen tai etnografisen menetelmän kautta. Etnografisessa menetelmässä voitaisi esimerkiksi olla puoli vuotta päiväkodissa havannoimassa. Kuten Tutkimuksen voimasanat -kirjassa (Ronkainen ym., 2011, s. 108) todetaan kyseessä on tyypillinen luonnollisesta aineistossa tehty tutkimus. “Luonnollisia aineistoja ovat sellaiset aineistot, jotka ovat olemassa tutkimuksesta riippumatta.” Näitä ovat tässä tapauksessa varhaiskasvatussuunnitelmat. 

Onko tutkimuksen aineisto (varhaiskasvatussuunnitelmat) riittävä? Kalelan mukaan “Aineiston määrä on riittävä silloin kun tutkija voi vastata tutkimuskysymykseensäTässä tutkimuksessa tutkittiin varhaiskasvatussuunnitelmia, joten aineisto on rajattu näihin ja tutkijat ovat kokeneet sen riittäväksijoskin Poulter kokee myös, että lisää tutkittavaa olisi. Aineisto vastaa tutkimuskysymyksiin hyvin, mutta ideaalitasolla.  

/ARVOTYHJIÖT