Avainsana-arkisto: aineisto

Analyysia aineistosta

5 vastausta

Moi,

uusi yritys suoraan asiaan pääsemisessä.

Jotta voisimme käsitellä nimikkotutkijamme tutkimusta, meidän täytyy myös käsitellä tutkijan käyttämää aineistoa, joka tässä tapauksessa on Stella Vosniadoun ja William F. Brewerin (1992) ”Mental models of the Earth: A study of conceptual change in childhood”. Tämän aineistotutkimuksen aineistot on saatu haastattelemalla 1., 3., ja 5. luokkalaisia yhdysvaltalaisia koululaisia (koulu: Washington School, Urbanassa, Illinoisissa). Tähän tutkimukseen osallistui 60 lasta, kaikista eri luokista oppilaita osallistui 20. Tyttöjen ja poikien suhde tutkimuksessa oli noin 50-50. Yhden lapsen haastatteluun käytettiin aikaa 30-45 minuuttia ja haastattelussa on käsitelty 48 erilaista kohtaa.

Tutkimus on tuotettu 1992, jolloin tiedon hankkiminen oli vaikeampaa, sillä se piti etsiä kirjaston kirjoista. Nykyajan teknologian voimiakas merkitys saattaisi muokata tutkimuksen tuloksia – vuonna 1992 ja 2019 lapsilla on hyvin erilaiset lähtökohdat tiedon hakemisen helppouden suhteen. Myös opetuksen ja opetussuunnitelmien muutokset voivat vaikuttaa tuloksiin.

Koska kaikki oppilaat ovat samasta koulusta, opetus on ollut samankaltaista kaikille oppilaille. 60 lasta kaikki eri kouluista tai maista saattaisivat vastata kysymyksiin hyvinkin eri tavalla. Lisäksi lasten perheiden sosioekonominen asema saattaa hyvinkin vaikuttaa siihen, miten perheissä on käsitelty maata ja astrologiaa yleensä. Toisaalta tasainen jakauma sukupuolten välillä on tutkimustulosten yleistettävyyden kannalta hyvä asia ja keskittyy tutkimaan enemmän ikätasoista ymmärrystä ilmiöstä.

Haastattelu on malliltaan puolistukturoitu eli teemallinen haastattelu eli liki kaikki kysymykset ovat vähintäänkin samansuuntaisia. Haastattelijoilla on myös valmiit ajatukset siitä, mitä he ovat lähteneet haastattelulla hakemaan. Lasten kokemuksen tutkiminen on itsessään vaikeaa nimikkotutkijammekin mielestä. Saattaa olla jopa mahdotonta haastatella lasta johdattelemattta häntä vastaamaan tietyllä tavalla. Jos tutkimus olisi tehty avoimella mallilla, olisiko mahdollista vähentää kysymysten johdattelevuutta? Toisaalta taas aiheessa pysyminen vaikeutuisi. Kaikki lapset eivät edes välttämättä olleet ajatelleet maan muotoa aikaisemmin, joten johdattelu aiheeseen on tarpeellista ajatusten syntymiseksi ja vastausten saamiseksi. Täysin strukturoitu kyselomakkeella tehty tutkimus taas ei juuri antaisi tilaa lapsen omalle ajattelulle.

Aineistolla pyritään erottamaan tutkimusnäkökulma teorian ja kokemuksen tarkasteluun eli tuomaan esille maan kokemuksellisuutta. Lapsen kokemusmaailma on erilainen verrattuna aikuisen kokemusmaailmaan. Juutin tutkimuksessa kiinnitetään huomiota siihen, miten kysymykset muodostetaan. Tulisiko luonnontieteisiin tutustua tukivalla otteella päiväkodista alkaen, ja lisäisikö se myöhempiä valmiuksia ymmärtää luonnontieteellisiä ilmiöitä? Juuti myös pohti tutkijahaastattelussa sitä, onko lasten ymmärryksellä maapallon muodosta merkitystä heidän elämäänsä, ja onko luonnontieteiden opetus ajautunut liian kausas arkisesta elämästä.

Kuinka hyvin sitten tällä aineistolla ollaan päästy käsiksi tutkittavaan ilmiöön? Fenomenologia on aiheena laaja ja monitulkintainen, ja täydellisiä vastauksia sen kysymyksiin tuskin löytyy. Yksi Juutille esittämistämme kysymyksistä liittyi juurikin siihen, että miten haastattelun kysymykset olisi pitänyt esittää, jotta tuloksiin ei vaikutettaisi – hänkään ei tähän osannut vastata. Yksistään se, että fenomenologista aihetta on onnistuttu tutkimaan millään tasolla saaden havainnollistavaa materiaalia aiheesta on aiheuttavaa.

Ryhmä 8: Vieno, Roosa, Elli, Taru, Vilhelmiina, Katriina, Suvi, Mikko, Jyrki ja Samu

Lähempi katsaus Jenni Vartiaisen tutkimuksen toteutukseen; olisimmeko tehneet jotain toisin?

Vastaa

Nimikkotutkimuksemme on Jenni Vartiaisen Makerspaces, multiliteracies and early science education. Tutkimuksen tutkittavana ilmiönä oli Jenni Vartiaisen (2019) mukaan “lasten toiminta, joka kuvastaa tieteellisen lukutaidon ominaisuuksia”. Tutkimuksessa ei ollut tarkkaan määriteltyä tutkimuskysymystä, mutta sen tavoitteena oli tarkastella uutta pedagogista menetelmää lasten tieteellisen lukutaidon kontekstissa (Vartiainen, 2019).

Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena, koska Vartiaisen (2019) mukaan tarkoituksena ei ollut yleistettävyys. Tutkimus toteutettiin yhdessä 28 lapsen päiväkotiryhmässä, jossa lapset olivat iältään 3-5-vuotiaita. Tutkija valitsi nimenomaan päiväkodin esimerkiksi tiedekerhon sijaan, jotta korostunut kiinnostus luonnontieteitä kohtaan (joko lapsilla tai lasten vanhemmilla) voitiin välttää, tai ainakin pienentää sen todennäköisyyttä. Kontekstin valintaan oli siis kiinnitetty huomiota.

Tutkimuksen aineistot voidaan tyypillisesti jakaa luonnollisiin aineistoihin sekä tutkimuksen synnyttämiin aineistoihin (Ronkainen, Pehkonen, Paavilainen & Lindblom-Ylänne, 2011, s. 108). Tämän tutkimuksen aineisto on tutkimuksen synnyttämää aineistoa, sillä leikkituokio oli olemassa juuri tutkimuksen tekemistä varten – eli aineiston hankinta toteutettiin omalla aktiivisella toiminnalla.

Aineistoa kerättiin aikavälillä lokakuu 2017-tammikuu 2018. Aineistona toimii videomateriaali, joka hankittiin videoimalla runo-aloitustuokioita, värkkäyshetkiä (Makerspaces), ja siitä seurannutta vapaata leikkiä. Videokamerat (3kpl) kuvasivat huonetta eri kulmista, ja yksi videokamera oli tutkijalla tarvittaessa kädessä. Aineiston hankintaa varten kerättiin kirjallinen suostumus huoltajilta. Kenenkään ei tarvinnut olla videoitavana, jos ei tahtonut, ja lupa pyydettiin suullisesti lapsilta itseltään. Vartiainen oli yksin vastuussa aineiston keräämisestä tutkimustilanteessa, joten kyseessä on osallistuva havainnointi (vuorovaikutustilanne). Kerättyä aineistoa purki kuitenkin muukin tutkimuksen työryhmä.

Tutkimuksen aineisto saatiin muutettua helpommin hallittavaan muotoon litteroiden videoita. Myös litteroinnin taso on pitänyt sopia, litteroidaanko vain puhuttu vai myös naurahdukset ynnä muut. Tätä emme kysyneet Vartiaiselta tarkemmin, mutta oletettavasti myös eleet on huomioitu, kun lasten “laskuvarjon muuttuminen lentokoneeksi” on tutkimuksessa tulkittu leikillisyydeksi. Pääasiallisesti videomateriaalista litteroitiin kohdat, joissa ilmeni mielikuvituksellista leikkiä. Tutkimuksen voimasanat-kirjassa kerrotaan, että “kerätty materiaali ei tavallisesti sellaisenaan sovi analysoitavaksi, vaan sitä täytyy käsitellä jollakin tavalla” (Ronkainen ym., 2011, s. 118).

Jos tutkimus olisi tehty tiedekerhossa, tutkimuksen tulos olisi saattanut olla hyvin erilainen. Vartiaisen mukaan tiedekerhoihin hakeutuu huomattavan paljon mm. jo valmiiksi luonnontieteistä kiinnostuneiden perheiden lapsia. Tämän tutkimuksen aineisto kerättiin päiväkotiympäristössä, ja näin tutkimukseen saatiin taustoiltaan ja mielenkiinnonkohteiltaan monipuolisempi osallistujajoukko.

Uskomme, että aineiston hankinnassa oli hyödyksi, että tutkija oli käynyt useita kertoja päiväkodissa viikkojen aikana, joten hän oli tuttu lapsille. Tämä auttoi varmasti saamaan tutkittavasta tuokiosta luonnollisen ja vapautuneen. Pohdimme, miten tilanne ja kuvattava aineisto olisi muuttunut, mikäli tutkija olisikin ollut lapsille ihan vieras – olisiko lasten välinen vapaa leikki ollut erilaista täysin vieraan aikuisen läsnäollessa.

Yhdessä keskusteleminen lorun sisältämästä mahdottomuudesta (kalojen lentokyky) on oiva tapa saada mielikuvitus heräämään. Tiedelorukortin käyttäminen on mielestämme lapsilähtöinen ja osallistava “tunnelmanvirittäjä”, joka innostaa lapset luonnontieteiden piiriin.

Havainnointikeinona tässä tutkimuksessa videointi on mielestämme toimiva aineiston keräämisen menetelmä. Käsikameran käyttäminen oli mielestämme myös hyvä ratkaisu. Tärkeää havainnoinnin purkamisessa on ennalta määritellyt piirteet, jotka tulkitaan mielikuvitukselliseksi leikiksi. Jos havaintoja purettaisiin ns. mututuntumalla tai häilyvin rajoin, näkyisi eri ihmisten eri tulkinnat ja lopputulos muuttuisi radikaalisti.

Koska kyseessä on tapaustutkimus, kertovat tulokset melko suppeasti käsiteltävästä ilmiöstä. Videokuvattu aineisto on kuitenkin oiva tapa havainnointia varten. Pohdimme, että mikäli ilmiötä haluttaisiin ymmärtää laajemmin, auttaisiko luotettavuuteen toisinto sekä tutkimusjoukon laajentaminen?

Lähteet

Ronkainen, S., Pehkonen, L., Paavilainen, E., & Lindblom-Ylänne, S. (2011). Tutkimuksen voimasanat. WSOYpro.

Vartiainen, J. (2019). Henkilökohtainen tiedonanto sähköpostitse 24.10.2019.

Pintaa syvemmälle (oppimistehtävä 4)

2 vastausta

Moikka taas!

Tänään käsittelemme tutkimuksemme yksityiskohtia tarkemmin, jotta tekin pääsette pintaa syvemmälle. Päätutkijana tutkimuksessamme toimi Annukka Pursi. Hän keräsi itse aineiston, mutta tutkimus on tehty yhteistyössä Lasse Lipposen kanssa. Kun Pursi päätti lähteä tutkimaan leikkiä yleisellä tasolla ilman tiettyä rajausta, monet olivat hyvin epävarmoja, miten se tulee onnistumaan. Hänen tutkimuksensa onnistui kuitenkin mainiosti ja seuraavana kerromme miten asiat etenivät kohti tutkimuskysymysten vakiintumista. Tutkimuksemme otsikko on Constituting play connection with very young children: Adults’
active participation in play.

Tutkimuksen aineistossa on yli 300 h havainnointia, johon sisältyy 150h videomateriaalia. Tämän lisäksi Pursilla oli yhteensä 125 sivua muistiinpanoja, keskusteluja ryhmän aikuisten kanssa sekä neljä edellistä artikkelia, joita on käytetty tutkimuksen tukena. Aineistona ensisijaisesti käytettiin videomateriaalia, jota muu aineisto tuki. Videointi on tapahtunut vuosien 2015-2016 helsinkiläisessä päiväkodissa. Videoaineistoa purkaessa Pursi valitsi loppujen lopuksi kymmenen leikillistä kohtaamista, joita hän käytti tutkimuksessaan. Tutkimusryhmään kuului 13 taaperoikäistä lasta, joista kahdeksan oli tyttöjä ja poikia oli viisi. Ryhmään kuului myös yksi opettaja, kaksi hoitajaa ja yksi henkilökohtainen avustaja.

Pursi huomasi jo tutkimuksen aikana videohavainnoinnin haasteelliseksi, koska lapset vierastivat kameraa sekä kameran esiin ottamisessa meni niin kauan aikaa, että leikkivuoro ehti mennä jo ohitse. Tämän takia tutkijamme päätyi kuvaamaan pitkiä pätkiä kerrallaan, jottei nämä leikkivuorot menisi ohitse. Sen vuoksi materiaalia oli niin paljon. Pohdimme myös, kuinka aitoja tilanteet olivat ja minkä voi määritellä aidoksi. On inhimillistä, että käytöksemme muuttuu, kun kamera alkaa käymään. Toinen haaste oli, että samaan aikaan tapahtui monia leikillisiä kohtaamisia monissa eri tiloissa. Oli haastavaa päättää, mitä leikkitilannetta seurata, ja minkä jättää ulkopuolelle seurannasta. Pursi ratkaisi tilanteen valitsemalla kolme fokuslasta, joiden seuraaminen toi struktuuria havainnointiin ja video kuvaamiseen.

Kun Pursi lähti päiväkoteihin keräämään aineistoa, hän lähti tutkimaan yleisellä tasolla leikkiä, eikä hän ollut määritellyt tarkkoja tutkimuskysymyksiä. Hän luotti siihen, että tutkimuskysymys muotoutuu kentällä havainnoimalla. Koska kerätty aineisto oli niin laaja, löydettiin siitä tietty tutkimuskysymys, joka vastaa marginaalista osaa koko aineistosta. Pursi keskittyi tutkimuksessaan enemmän aikuisen toimintaa lasten leikin aikana kuin itse lapsiin. Tätä samaa aineisto pystytään hyödyntämään myös muissa tutkimuksissa. Pursi aikoo hyödyntää keräämäänsä aineistoa seuraavassa tutkimuksessaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

Ihanaa viikonloppua!

-Ryhmä 14

 

 

Aineisto tutkimuksessa temperamentin ja tuen tarpeiden yhteydestä lasten kognitiivisiin toimintoihin

1 vastaus

Aineistonamme oleva Alisa Alijoen, Eira Suhosen, Mari Nislinin ja Nina Sajaniemen tutkimus Lasten temperamentin ja tuen tarpeiden yhteys lasten kognitiivisiin toimintoihin päiväkotien erityisryhmissä on osa laajempaa tutkimushanketta nimeltä Lasten stressin säätely oppimisen turvana varhaiskasvatuksessa – pedagoginen sensitiivisyys lapsen intentioiden tunnistamisen ja toiminnan rohkaisemisen välineenä, joka koostuu useista eri tutkimuksista. Suunnitteilla on jatkotutkimus, jossa tutkittavana ryhmänä olisi niin sanottu “tavallinen” päiväkotiryhmä, jossa ei ole havaittu erityisen tuen tarpeessa olevia lapsia.  

Miten tutkimuksen aineisto on hankittu? 

Aineistoa hankittiin puolentoista vuoden ajan kolmella eri aineistonkeruukerralla. Ensimmäinen otos kerättiin huhtikuussa 2012 ja viimeinen otos marraskuussa 2013. Aineisto kerättiin 24 helsinkiläisestä päiväkotiryhmästä, joista 20 oli integroituja ja 4 erityisryhmiä. Tutkittavia lapsia oli yhteensä 289 (167 poikaa ja 122 tyttöä). Temperamenttia mittaavia kyselylomakkeita jäi kuitenkin palauttamatta 32 lapsesta, joten lopulliseksi lapsimääräksi tuli 257, joista poikia oli 153 ja tyttöjä 104. Hallinnollinen päätös erityisen tuen tarpeesta oli 107 lapsella; loput 150 lasta olivat vertaislapsia, joilla ei ollut diagnosoitua erityisen tuen tarvetta. Iältään lapset olivat 3-7-vuotiaita. Aineisto kerättiin niin, että vanhemmat täyttivät temperamenttilomakkeet ja opettajat tekivät lapsille kognitiivisia testejä tutkijoiden avustuksella. Lisäksi sekä opettajat että vanhemmat täyttivät lapsista taustatietolomakkeen.  

Tutkimusaineiston muodostuminen 

Tutkimusaineisto muodostuu temperamenttikyselystä, kognitiivisista testeistä ja taustatiedoista. Erityislastentarhanopettajat antoivat taustatietolomakkeella lausunnon lapsen diagnoosista sekä kuvauksen hänen toiminnastaan ryhmässä. Myös vanhemmat täyttivät taustatietolomakkeen, jossa kysyttiin lapsen tuen tarpeen lisäksi vanhempien koulutuksesta, ammatista ja tuloista. 

Lasten kognitiivisia toimintoja arvioitiin käyttämällä yleisen kognitiivisen kyvykkyyden arvioimiseen tarkoitettua menetelmää (WPPSI-II) sekä lasten neuropsykologista tutkimusmenetelmää (NEPSY-II).  Testaaminen toteutettiin kynä-paperitehtävillä. Temperamentin arvioinnissa puolestaan käytettiin lasten vanhempien täyttämää kyselylomaketta (The Children’s Behavior Questionnare eli CBQ). 

Tutkimusongelmat 

Tutkimuksessa pyrittiin vastaamaan neljään tutkimusongelmaan. Ensinnäkin siinä etsittiin vastausta siihen, miten poikien ja tyttöjen temperamenttipiirteet eroavat toisistaan. Toiseksi selvitettiin sitä, millaisia temperamenttipiirteitä erityisryhmien vertaislapsilla ja erityistä tukea tarvitsevilla lapsilla on. Kolmanneksi kysyttiin, millaisia erityisryhmien lasten kognitiiviset toiminnot ovat, ja neljänneksi pohdittiin millainen yhteys lasten temperamentilla ja mahdollisella erityisen tuen tarpeella on heidän kognitiivisiin toimintoihinsa. 

Tutkimuksessa käytetyistä lomakkeista ja testeistä tarkemmin

The Children’s Behavior Questionnaire eli CBQ on yksi eniten käytetyistä mittareista lasten temperamenttiin liittyvissä tutkimuksissa. Se on tarkoitettu 3-7-vuotiaiden lasten temperamentin arviointiin. CBQ:n avulla arvioidaan erilaisia arkipäivän tilanteissa ilmeneviä käyttäytymispiirteitä, kuten esimerkiksi ujoutta, turhautuneisuutta, impulsiivisuutta, aktiivisuutta sekä hymyilyn ja naurun määrää (Mary Rothbart 2001). Yhteensä tarkasteltavia piirteitä on 15. Kysely koostuu 94 kohdasta, jotka pisteytetään 7-pykäläisellä asteikolla. Itse lomake on tilattavissa vain tutkimuskäyttöön, joten emme valitettavasti päässeet tutustumaan kysymyksiin yksityiskohtaisemmin. 

NEPSY-II ja WPPSI-III –testit koostuvat useista osatesteistä, joista on mahdollista valita ja koostaa tutkimuksen kannalta relevantti testisarja. NEPSY-II on 3–16-vuotiaille tarkoitettu neuropsykologinen testi, jonka avulla voidaan arvioida lapsen kognitiivisia ja käyttäytymiseen liittyviä heikkouksia ja vahvuuksia. Sen osatestit liittyvät kuuteen kehityksen osa-alueeseen: tarkkaavuus ja toiminnan ohjaus, kielelliset osatestit, muisti ja oppiminen, sensomotoriset osatestit, sosiaalinen havaitseminen sekä visuospatiaaliset osatestit. WPPSI-III puolestaan mittaa yleisesti lapsen kognitiivisen suoriutumisen osa-alueita. Testiin kuuluu kaksi osaa, joista toinen on tarkoitettu nuoremmille (2 v 6 kk – 3 v 11 kk) ja toinen vanhemmille (4 v 0 kk – 7 v 3 kk) lapsille. 

Neuropsykologian erikoispsykologi valitsi näistä kahdesta tehtäväpatteristosta (WPPSI-III ja NEPSY-II) tutkimukseen viisi tehtävää, jotka olivat: 

  • Merkintunnistus (WPPSI-III): Lapsi ratkaisee visuaalisen haun avulla, onko mallikuvio muiden samalla rivillä olevien kuvioiden joukossa vai ei. Osiossa on aikarajana 120 sekuntia. 
  • Merkkikoetehtävä (WPPSI-III): Lapsi kopioi lomakkeelle merkkejä, jotka kuuluvat pareittain yhteen yksinkertaisten geometristen kuvioiden kanssa. Lapsi piirtää mallin mukaisesti kunkin kuvion sisään siihen kuuluvan merkin. Osiossa on aikarajana 120 sekuntia. 
  • Visuaalinen tarkkaavaisuus (NEPSY-II): Testissä arvioidaan lapsen kykyä ylläpitää valikoivaa visuaalista tarkkaavuutta. Tehtävässä lapsi seuraa ärsykejonoa ja merkitsee kysytyt ärsykkeet niin nopeasti ja tarkasti kuin pystyy. 3–4-vuotiailla ja yli 5-vuotiailla lapsilla on eri tehtävä. Molempien ikäryhmien tehtävässä aikaraja on 180 sekuntia. 
  • Kuvioiden keksiminen (NEPSY-II): Tehtävä mittaa ei-kielellisen tuottamisen ja keksimisen sujuvuutta. Lasta pyydetään piirtämään mahdollisimman monta erilaista kuviota tietyn ajan kuluessa. Tämä tehtävä on tarkoitettu vähintään 5-vuotiaille lapsille. 
  • Kopiointitehtävä (NEPSY-II): Tehtävässä arvioidaan lapsen visuospatiaalista ja visuomotorista kykyä hahmottaa ja piirtää kaksiulotteisia geometrisia kuvioita. Lapsi kopioi tehtävävihkossa esitettyjä kuvioita ilman aikarajaa. 

Tehtävissä tarvittiin havaintojen ja toimintojen sujuvuutta, joustavuutta, tarkkaavaisuutta sekä toiminnanohjausta, ja ne oli valittu siten, että ne voitiin tehdä kolmen–neljän lapsen pienryhmissä. 

Tutkimusaineistossa käytettyjen testien sopivuus tutkittavaan ilmiöön 

Tutkimusta syvemmin tarkasteltuamme meillä heräsi kysymys, miksi valitut testit mittasivat suurelta osin juuri sellaisia kognitiivisia taitoja, jotka liittyvät vahvasti tahdonalaisen hallinnan piiriin (joka on yksi kolmesta tarkastellusta temperamenttiulottuvuudesta). Tällöin luonnollisesti on odotettavaa, että testeissä menestyisivät heikommin ne lapset, joilla tahdonalaiseen säätelyyn liittyvät temperamenttipiirteet olivat heikoimpia. Olisikin ollut mielenkiintoista nähdä, miten temperamentti olisi korreloinut muiden kognitiivisen suoriutumisen osa-alueiden, kuten muistin tai kielellisen oppimisen, kanssa. Yleisesti ottaen käytetyt testit soveltuivat tähän tutkimukseen kuitenkin hyvin – ovathan ne juuri tähän tarkoitukseen suunniteltuja ammattimaisia työkaluja – ja niiden avulla tutkittava ilmiö on saatu käytännöllisesti havainnoitavaan muotoon. Myös päätös pyytää taustatietoihin opettajan kuvaus kunkin lapsen toiminnasta ryhmässä oli mielestämme hyvä ja perusteltu, sillä sen ansiosta tutkijat saivat paremman käsityksen tuen tarpeessa olevien lasten erityishaasteista kuin pelkän diagnoosin perusteella. Tutkimusaineistossa käytetyt tiedonkeruumenetelmät olivat siis kokonaisuutena tutkimuksen kannalta oleellisia ja mahdollistivat saadun datan analysoinnin, jonka avulla tutkijat pystyvät tekemään päätelmiä tutkimuskysymyksistä.  

Anni Ilkka, Jenna Lepistö, Ella Halkosalmi, Rosa Schmelzer, Tuula Vilva, Jasmiina Heikkinen, Saara Kekkonen, Julia Lind, Vilma Rissanen, Jonna Kaffka // Ryhmä 6

”Tavallaan ylipainoisten” pohdintaa aineistosta

Vastaa

Meidän tutkimuksemme eroaa hieman muista tutkimuksista, sillä tutkimuksemme kasvatuksellinen näkökulma perustuu liikunnan tuottamaan kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, jonka toteutuksesta varhaiskasvatuksen ammattilaiset ja vanhemmat ovat vastuussa.

Tutkimuksemme on Sari Slotten tekemä Eight-year-old children with high cardiorespiratory fitness have lower overall and abdominal fatness -tutkimus. Tämä tutkimus pohjautuu aikaisempiin muualla maailmassa tehtyihin tutkimuksiin, joiden kohteena olivat vanhemmat lapset. Tämä oli ensimmäinen tämänkaltainen tuotettu tutkimus Suomessa.

Tutkimuksen aineisto hankittiin vuosina 2005 ja 2006 Tamperelaisilta vuonna 1997 syntyneiltä lapsilta, heidän ollessaan kahdeksan vuotiaita. Tutkimukseen kutsuttiin 750 lasta, joista 304 osallistui (151 tyttöä ja 153 poikaa). Tutkijamme Sari Slotte keräsi aineiston ja työsti sekä lähetti tutkimuslomakkeet itse, poislukien DXA-mittaus, minkä saa suorittaa vain siihen koulutettu henkilö (tässä tutkimusprojektissa UKK- instituutin tutkimushoitaja). Aineiston analysointi tapahtui yhdessä tutkimusryhmän kanssa käyttäen apunaan SPSS- ohjelmaa (tilastojenlukuohjelma).

Tutkimuksen aineisto muodostui erinäisistä mittaustuloksista:

-SRT (20m piip-testi)
-DXA-laite (kehonkoostumus)
-kyselylomakkeet (perheen liikuntatottumukset, ruutuaika)
-painoindeksi (paino&pituus)
-vyötärönympäryysmitta

Tutkimusongelmia nousi esiin kaksi; sydän- ja hengityselinten kunnon yhteys vyötärön ympäryysmittaan, liikalihavuuteen ja keskivartalon rasvoihin 8-vuotiailla lapsilla sekä lasten korkea sydän- ja hengityselinten kunnon yhteys pienempään vyötärön ympäryysmittaan, ylipainoon ja keskivartalon liikalihavuuteen samassa painoindeksissä kuin niillä, joilla sydän- ja hengityselinten kunto on matalampi/huonompi.

Aineistossa käytettiin kyselylomaketta, joka piti sisällään yhteensä neljä kysymystä koskien suunniteltua ja ei-suunniteltua fyysistä aktiivisuutta (kesto&aika/vko). Lisäksi lomakkeessa esitettiin kaksi kysymystä koskien ruutu-aikaa.

DXA-laitetta käytettiin aineistossa saamaan tarkka kuva kehonkoostumuksesta erotellen lihas-, luu-  ja rasvamassan sekä nestetasapainon ja sisäelinrasvan. Laite läpivalaisee kehon röntgen säteellä.

Artikkeli tuo hyvin tutkimustulosten kautta ilmi tutkimusongelmien paikkansa pitävyyden. Ulkonäkö ei kertonut kaikkea, jonka DXA-laiteen käyttö havainnollisti.

Ryhmä 1/ Julia, Laura, Elisa, Anna, Milena, Johannes, Nea, Emilia, Lotta, Maria

Aineiston taustaa

2 vastausta

Mistä kaikesta tutkimuksen aineisto muodostuu? 

Aineisto koostuu Norjan, Ruotsin ja Suomen varhaiskasvatussuunnitelmista. 

 

Miten aineisto on hankittu? 

Tutkijat (Poulter, Kuusisto & Harju-Luukkainen) toivat kukin kohdemaansa vasun ja sen englanninkielisen käännöksen vasujen otteista. 

 

Mihin tutkimusongelmaan tai kysymykseen koko aineistolla pyritään vastaamaan? 

-Mikä on katsomusten ja uskontojen rooli Ruotsin, Norjan ja Suomen varhaiskasvatussuunnitelmissa 0-5 vuotiaiden lasten kohdalla?  

-Miten varhaiskasvatussuunnitelmat kietoutuvat “kansallisiin arvoihin?” 

 

Miten tai kuinka hyvin näin hankitulla aineistolla on päästy käsiksi tutkittavaan ilmiöön? 

Tutkimuksen asetelmasta johtuen aineisto vastaa täysin asetettuihin kysymyksiin. Aineisto on kuitenkin virallinen dokumentti, joka heijastaa laatijoidensa poliittisia ja asiantuntijuusarvoja, eikä se anna tuloksia arkielämän tasolla.  

Tutkimus kulkee ideaalimaailmassa eikä pureudu reaalimaailmassa tapahtuviin ilmiöihin. Tutkija itsekin totesi, että tutkimuksesta voisi tehdä jatkotutkimuksen, jossa arvoja ja katsomuksia voisi tutkia laadullisen tai etnografisen menetelmän kautta. Etnografisessa menetelmässä voitaisi esimerkiksi olla puoli vuotta päiväkodissa havannoimassa. Kuten Tutkimuksen voimasanat -kirjassa (Ronkainen ym., 2011, s. 108) todetaan kyseessä on tyypillinen luonnollisesta aineistossa tehty tutkimus. “Luonnollisia aineistoja ovat sellaiset aineistot, jotka ovat olemassa tutkimuksesta riippumatta.” Näitä ovat tässä tapauksessa varhaiskasvatussuunnitelmat. 

Onko tutkimuksen aineisto (varhaiskasvatussuunnitelmat) riittävä? Kalelan mukaan “Aineiston määrä on riittävä silloin kun tutkija voi vastata tutkimuskysymykseensä” Tässä tutkimuksessa tutkittiin varhaiskasvatussuunnitelmia, joten aineisto on rajattu näihin ja tutkijat ovat kokeneet sen riittäväksi – joskin Poulter kokee myös, että lisää tutkittavaa olisi. Aineisto vastaa tutkimuskysymyksiin hyvin, mutta ideaalitasolla.  

/ARVOTYHJIÖT

Digitekemisestä aineistoa

2 vastausta

Ensimmäisestä periodista on selvitty, joulutuotteet ovat täyttäneet kauppojen hyllyjä ja ensilumikin on jo saatu – tosin hyvin vähäisessä ja märässä muodossa. Digittäjät eivät kuitenkaan kylmästä kelistä ja pimenevistä päivistä ole moksiskaan; meneehän kaikki aika sinisen valon pauloissa – monilukutaitotutkimuksia lukiessa tietenkin! Ei suinkaan Suomen Ladun (tai muiden palveluiden) seuranhakuilmoituksia lukiessa!

Nimikkotutkimuksemme toteutettiin Helsingin esikaupunkialueella sijaitsevassa päiväkodissa vuonna 2017. Kyseinen päiväkoti valikoitui tutkimuskohteeksi maantieteellisen sijaintinsa takia; tutkimus nimittäin haluttiin toteuttaa kulttuurisesti ja kielellisesti moninaisella sekä matalan sosioekonomisen aseman omaavalla alueella. Tutkimusalueella perheiden riippuvuus sosiaaliturvasta ja sosiaalinen vähäosaisuus ovat suuremmat kuin missään muualla Helsingissä. Päiväkodin lapsista monilla oli myös erityistarpeita. Taka-ajatuksena haastavan ryhmän valitsemisessa oli se, että jos tutkimuksen työpajat on toteutettavissa erityistarpeisen lasten kanssa, onnistuvat pajat myös muissa ryhmissä.

Kuten ehdimme jo nopeasti mainita, tutkimuksen toteutus koostui työpajoista, joita oli yhteensä kuusi kappaletta. Pajakokonaisuuden ideaan pääsee halutessaan tutustumaan tarkemmin täältä ja tuokiosuunnitelmat löytyvät täältä. Pajat toteutettiin pienryhmille aamupäivisin kuuden viikon aikana; jotta kaikki pajat saatiin tehtyä kaikkien lasten kanssa, toteutettiin jokainen paja useita kertoja mukauttaen paja jokaisella kerralla lasten erityistarpeille. Työpajojen kulku nauhoitettiin äänitteenä puhelimelle, sekä ryhmän varhaiskasvattajat haastateltiin tutkimuksen rajaamista varten. Haastattelut myös nauhoitettiin. Haastattelutyyppejä on monia erilaisia, mutta artikkelista itsestään ei käy tarkemmin ilmi käytetty haastattelutekniikka (Ronkainen, S. Pehkonen, L. Lindblom-Ylänne, S. & Paavilainen, E., 2014, Tutkimuksen voimasanat, s.116).

Vaikka aineistoa kerättiin useammasta lapsesta, rajattiin tutkimus käsittelemään seitsemäätoista 4-5-vuotiaasta lasta. Tähän rajaukseen päädyttiin, koska kyseinen lapsiryhmä oli ainoa, jonka kanssa tehtiin kaikki kuusi eri pajakokonaisuutta. Tutkimuksessa on siis kyseessä tyypillisestä tapaustutkimuksesta, jossa osallistujien havainnot, haastattelut ja erilaiset asiakirjat ja arkistoasiakirjat ovat käytetty yhdessä. Asiakirjoilla tarkoitetaan tutkimuksen taustateoriaa. Tapaus- eli case-tutkimuksissa keskitytään hyvin pieneen kohderyhmään, mutta kyseiseen otantaan paneudutaan syvällisesti eri näkökulmista. Kyse on siis laadullisesti tutkimusmenetelmästä.

Tutkimuksessa selvitettiin, miten uusi teknologia toimii välittäjänä ja mahdollistaa sosiaalista kanssakäymistä. Samalla selvitettiin, mikä johtaa lapset tekemään yhteistyötä tai työskentelemään itsenäisesti luodessaan digitaalista materiaalia. Kaikki pajat eivät sisältäneet digitaalista tekemistä, joka kuitenkin oli tutkimuksessa keskiössä; onhan tutkimusongelmana digitaalisen tekemisen käyttö sosiaalisen vuorovaikutuksen luomisessa. Ei-digitaaliset pajat olivat kuitenkin hyödyllisiä lapsiin tutustumisessa ja sitä kautta erityistarpeiden huomioon ottamisessa. Jos lapsi esimerkiksi käyttäytyy samalla tavalla ei-digitaalisessa ja digitaalisessa tekemisessä, voidaan päätellä, ettei syynä tietynlaiselle käytökselle välttämättä ole tietynlainen laite.

Mielestämme valitulla tutkimusmenetelmällä päästiin hyvin konkreettisesti kiinni digitaalisen sisällön tuottamisen haasteisiin. Materiaalista nousi hyvin esille ryhmän haasteet, mutta myös tekemisen tuoma oppimisen ilo. Meitä on kuitenkin jäänyt mietityttämään, minkälaista materiaalia olisi tullut jonkin toisen päiväkodin tai maantieteellisen alueen kohdalla. Valittu päiväkoti saattoi ainakin osittain olla jopa liian haastava. Kriittisesti ajatellen vaarana on se, että tulokset ovat liian heikot ja tämän vuoksi tulokset eivät anna todellista kuvaa (Ronkainen, ym., 2014, Tutkimuksen voimasanat, s. 117). Olisi mielenkiintoista nähdä millaisia tuloksia olisi saatu erityyppisen ryhmän kanssa; aineiston alkuperällä on kuitenkin väliä (Ronkainen, ym., 2014, Tutkimuksen voimasanat, s. 111). Toinen kiinnostava seikka on, miten dokumentointivalinta vaikuttaa lopputulokseen? Mitä, jos pelkän ääninauhoituksen sijaan tuokiot olisi videoitu? Tutkimusen voimasanat (2014, s. 119) huomioi, että litteroinnin tarkkuus on tärkeä ottaa huomioon.  Artikkelista ei kuitenkaan käy ilmi, miten tämä on huomioitu. Tunteita ei aina välttämättä ilmaista verbaalisesti; varsinkin kun kyse on erityistarpeisista lapsista, joista osalla on kielellisen kehityksen viivästymistä.

Sydämellisin terkuin,

Digittäjät/Ryhmä 5

Aineisto – Ryhmä 15

Vastaa
  1. Oppimistehtävä –Hilipitapit Ryhmä 15 

Seuraavassa tarkastelemme nimikkotutkijamme Sivi Harkoman artikkeliluonnoksen The effects of the PedaSens intervention on Early Childhood Professional’s Emotional Availability aineistoa. Artikkeli vastaa kahteen tutkimusongelmaan: Miten PedaSens interventio vaikuttaa varhaiskasvatushenkilöstön emotionaalisen läsnäolon kehitykseen ryhmävuorovaikutustilanteissa? Miten varhaiskasvatushenkilöstön koulutustausta vaikuttaa emotionaalisen läsnäolon kehitykseen tutkimuksen aikana? 

Tutkimus alkoi syksyllä 2017. Tutkimuksen aineisto kerättiin yhden vuoden aikana kuudestatoista päiväkodista neljästä kaupungista eri puolilta Suomea. Siihen osallistui 61 varhaiskasvatusammattilaista ja 264 iältään 1-6 –vuotiasta lasta. Interventioryhmään kuului 15 päiväkotiryhmää ja kontrolliryhmään 8. Aineisto kerättiin videoimalla aamupäivätoiminnan vuorovaikutustilanteita päiväkotien omien varhaiskasvatuksen erityisopettajien avulla. 

Tutkimuksen aineisto muodostui taustakyselystä ja mittauspisteissä videoiduista keskimäärin 25,16 minuuttia pituisista videotallenteista, joita kertyi yhteensä 76 tuntia. Interventio- ja kontrolliryhmien lähtötilanne videoitiin ennen intervention alkua. Interventioryhmä sai PedaSens koulutusta kolmen kuukauden ajan. Molempien ryhmien vuorovaikutustilanteita videoitiin uudelleen kuuden ja yhdeksän kuukauden kuluttua ensimmäisistä videoinnista. 

Aineisto analysoitiin kvantitatiivisesti Emotional Availability Scales -menetelmän kuudella indikaattorilla: sensitivity, structuring, non-intrusiveness, non-hostility, child responsiveness ja child involvement. Ohessa esimerkki tutkimustuloksista: 

Tutkimuksen mukaan yksilöllisellä ohjauksella ja positiivisella palautteella varhaiskasvatushenkilöstön ryhmäsensitiivisyys voi kehittyä PedaSens koulutuksen avulla, joten tutkimustuloksia voidaan hyödyntää käytännössä.