Ryhmän 10 blogiviikko alkaa!

Moikka kaikille! Me ollaan ryhmä 10, ilmiöoppijat. Tänään alkaa meidän blogiviikko ja haluaisimme aloittaa sen pienellä kurkistuksella meidän tutkimukseen. Meidän nimikkotutkijana on Jenni Vartiainen ja hänen tutkielmansa ”Makerspaces, multiliteracies and early science education”.

Voitte pohtia julkaisemaamme kuvaa ja sen tarkoitusta. Kommentoikaa rohkeasti, jos kuva herättää kysymyksiä. Vastaamme mielellämme kaikkeen pohdintaan ja kommentointiin. Stay tuned! 🙂

-Suvi / Ilmiöoppijat

(Kuva lainattu osoitteesta http://www.monilukutaito.com/blog/39/lorutiedetta)

Ryhmä 11 blogi – päivä 5

Ryhmä 11 blogiviikko päivä 5

LeikkienhavainnoidenkannatellenVertaisvuorovaikutusta vahvistavaa pedagogiikkaa varhaiserityiskasvatuksen toimintaympäristössä 

viikon matka on kuljettu Jaakko Hilpön ja Lasse Lipposen johdolla kohti tutkivaa työtapaa. Kurssi  kokonaisuudessaan pysäyttää pedagogisten kysymysten äärelle ja pohtimaan omaa roolia ja toimintaa päiväkodin lapsiryhmässä varhaiskasvatuksen opettajana ja tasa-arvoisena tiimin jäsenenä. Ryhmätyöskentely tässä kurssikokonaisuudessa haastaa keskustelevaan, ”yhdessä olemme enemmän” -työtavan opetteluun. Koemme, että sen ymmärtäminen, että, että isojen kokonaisuuksien pilkkominen osiin mahdollistaa asioiden syvemmän tarkastelun, on yksi rikkaimmista kurssin opetusten anneista matkalla kohti tutkivaa työtapaa – asenteen omaksumista työvälineeksi päiväkodin arjessa ja ammatillisessa kasvussa.

Ryhmän 11 matka alkoi lööpistä  “Varhaiskasvatuksen ammattilaiset kontrolloivat lasten leikkiä  ja jatkui nimikkotutkijamme Marja Syrjämäen tutkimuksen artikkelin                                    “Enhancing peer interaction during guided play in Finnish integrated special groups”,                   ja tutkijatapaamisen kautta perjantain 8.11.2019 väitöstilaisuuteen.                                             Lööpin ajatuksesta, että varhaiskasvatuksen ammattilaiset negatiivisella tavalla kontrolloivat ja rajoittavat lasten leikkiä vaihtui mietintään leikin välineelliseen merkitykseen ja rooliin varhaiskasvatuksen ammattilaisten pedagogisena ja rooliin varhaiskasvatuksen ammattilaisten pedagogisena toimintatapana ja menetelmänä lasten vertaisvuorovaikutuksen havainnoimisessa tukemisessa, edistämisessä ja kannattelussa. Ennakkokäsityksemme suuntainen fokus varhaiskasvatuksen ammattilaisista leikin kieltäjinä ja rajoittajina kääntyi tutkimuksen näkökulman ja tutkimustulosten myötä varhaiskasvatuksen ammattilaisten roolin tarkastluun vertaisvuorovaikutuksen ja leikin mahdollistajaja ja kannattelijana.

Tutkijatenttiä odotamme mielenkiinnolla. On ainutlaatuinen mahdollisuus saada haastatella sekä mahdollisesti parhaassa tapauksessa jopa haastaa “ihan oikeaa tutkijaa” yliopistomaailmasta. On jännittävää ja avartavaa opetella ja oppia syvemmin tutkimuksen ja käytännön yhteyttä ja merkitystä sekä niiden yhteistä päämäärää varhaiskasvattajien ammattilaisen kasvun ja kehityksen sekä moniammatillisen yhteistyön edistämiseksi ja päiväkotiarjen laadun parantamiseksi,  lapsen kasvun, kehityksen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tueksi.  Nimikkotutkijamme Marja Syrjämäen 8.11.2019 väitöstilaisuuden puheenvuorossa käyttämiä sanoja siteeraten tavoitteena “Sellainen varhaiskasvatuksen toimintaympäristö, jossa lapsi saa kokemuksen osallisuudesta yhteisössä – kehittyy, oppii, kukoistaa ja voi hyvin – Varhaiskasvatuksen ammatilaisen vastuulla on, että  JOKAINEN lapsi saa vuorovaikutuksen ja yhteenkuuluvuuden kokemuksen varhaiskasvatuksen toimintaympäristössä”. Marja Syrjämäen tutkimuksen ja lähteenä olleiden aikaisempien tutkimusten valossa vuorovaikutus on tärkeä pohja oppimiselle.  Jo varhaiskasvatuksen toimintaympäristössä vertaisryhmän ulkopuolelle jääminenmahdolliset kiusaamiskokemukset tai ryhmän ulkopuolelle sulkemisen kokemuksilla voi tutkimustulosten mukaan olla kauaskantoisia vaikutuksia  – jopa aikuisuuteen asti – johtaen syrjäytymiseen. Tutkimuksen aihe –  pedagogiikka –  Aikuisen pedagoginen rooli – varhaiskasvatuksen ammattilaisten käyttämä pedagogiikka – pysäyttää todella pohtimaan roolin vastuuta ja merkitystä lasten ja heidän perheidensä elämään. 

Ryhmä 11 – Anu ja Erja-Liisa 

 

Moniulotteinen vai yksiulotteinen?

Toiveikaista torstaita  kaikille!  Joululoman  alkuun  on  enää  reilu kuukausi aikaa,  eiköhän siis yhdessä  ahkeroida  opinnot hyvään  malliin  ennen  sitä. 

Haluamme  tänään jakaa tutkimusartikkelista  nousseita ajatuksia koskien vuorovaikutuksen pedagogista  merkitystä  sekä  tuoda  esiin  tutkijan havaintoja ryhmän aikuisten erilaisista  toimintatavoista vertaisvuorovaikutuksen vahvistamiseksi ohjatussa leikissä.

Nimikkotutkijamme Syrjämäki löysi tutkimusaineistostaan viisi erilaista aikuisen pedagogista toimintamallia vertaisvuorovaikutuksen vahvistamisen näkökulmasta varhaiserityiskasvatuksen ryhmissä tarkasteltuna. Tutkimusjoukosta erottui kaksi toimintatavaltaan erilaista ulottuvuutta jotka määriteltiin yksiulotteisiin ja moniulotteisiin ohjaustyyppeihin. Yksi uloitteisia  ohjaustyyppejä ovat  leikkikumppani,  havainnoija ja  kontrolloija.  Näissä  ohjaustyypeissä aikuinen  toimii  vain  yhden  näkökulman ja pedagogisen toimintatavan kautta. Moniulotteisina  toimintatapoina  nähtiin  mahdollistaja ja kannattelija. Aikuiset jotka toimivat tämän ohjaustyypin mukaan pystyivät yhdistelemään pedagogisia toimintatapoja tilanteen mukaan.

Tutkimus  herätti huomiomme oman  pedagogisen  toiminnan  merkityseen sekä sen ulottuvuuksiin  ohjatussa  leikissä. Lisäksi olisi  mielenkiintoista  tutkiskella näiden esille tulleiden ohjaustyyppien kautta  varhaiskasvatuksen  aikuisten  toimintaa   päiväkodin havainnointi tehtävässä OSTA 1  kurssiin liittyen.

Miten yhden ulottuvuuden ohjaustyylin omaavia varhaiskasvatuksen aikuisia voisi ohjata kohti moniulotteista ohjaustyyliä? Ja onko se hyödyllistä? Onko tiimissä hyvä olla erilaisen ohjaustyylin omaavia aikusia? Alla olevasta kaaviosta voit tarkastella mihin kohtaan sinä saattaisit tai haluaisit asettua työssäsi varhaiskasvatuksen ammattilaisena.

tuntematon.pngPedagogiset ohjaajatyypit ja niiden suhde vertaisvuorovaikutuksen vahvistamiseen.
Lähde: Syrjämäki, M. (2019). Leikkien, havainnoiden kannatellen. Vertaisvuorovaikutusta vahvistavaa pedagogiikka varhaiserityiskasvatuksen toimintaympäristössä.

Ryhmä 11/ Tiina ja Sara

 

 

 

Ryhmä 11 blogiviikon osa 3

3. SENSITIIVISYYS
Hyvää keskiviikkoa kanssaopiskelijat! Tervetuloa takaisin meidän blogin pariin! Kolmantena blogipäivänä käsittelyssämme on tutkimuksessa esiintyvä sensitiivisyys.
Aineistossa sensitiivisyys määritellään tietynlaisena herkkyytenä varsinkin erityistukea tarvitsevien lasten parissa. Jotta saavutamme kasvatuksessa sensitiivisyyden herkkyyden, kasvuympäristöön tulee luoda yhteisöllinen ilmapiiri. Olemme todenneet, että sensitiivisyys on todella merkittävä ominaisuus varhaiskasvatuksen ammattilaisella. Varsinkin erityislasten kanssa työskentelevillä, merkitys korostuu.

Suprize kuuluisalla vuorovaikutuksella eli millä tavalla aikuinen kohtaa enemmän tukea tarvitsevaa lasta,  on vaikutusta myös siihen, miten muut lapsen kohtelevat näitä tukea tarvitsevia lapsia, ja saavat aikuisilta käytösmalleja.
On kuitenkin tärkeää, että yleiselläkin tasolla aikuinen huomio sen, millä tavalla lapset yleisesti rakentavat vertaissuhteita, eli miten he käyttäytyvät yleensäkin toisiaan kohtaan.

Pidimme ryhmässä yhteisen aivoriihen asiasta ja löysimme sensitiivisyydelle uuden merkityksen noin miljoonan lukukerran jälkeen. Huomasimme, miten tärkeää on, että aikuinen uskaltaa heittäytyä lasten tasolle leikin aikana. Ei ole lapsen edun mukaista, että aikuinen istuu tuolillaan valvomassa lapsia ajatellen, ettei kyseisessä tilanteessa voisi muutakaan tehdä. On äärimmäisen tärkeää, että leikkiin uskalletaan heittäytyä mukaan, ja kannustetaan lasta luomaan ja kuvittelemaan uutta. Aikuinen ei saisi ajatella olevansa niin sanottuna ylivaltiaana verrattuna lapsiin.

On siis äärimmäisen tärkeää että varhaiskasvatuksen ammattilainen käyttää aikaa ja ajatusta sensitiivisyytensä kehittämiseen ja ylläpitoon, sillä maailma ja lapsuus muuttuu jatkuvasti, vaatien aina erilaista reagointikykyä hankalissa tilanteissa. Mikäli varhaiskasvatuksen ammattilainen tai kuka tahansa muu aikuinen kohtelee lasta ja tämän tunteita sensitiivisesti, voidaan sanoa toimittavan lapsen edun mukaisesti ainakin sensitiivisyyden osa-alueella.

– Ryhmä 11 ja vuorovaikuttajat 😀

Mitä ryhmä 15 on oppinut (3/5)

Jos joku ei sattunut huomaamaan, niin tämä on myös ryhmän 15, Hilipitappien blogiviikko. Kun lähdimme ryhmänä työstämään blogipostausta, keskustelimme ensin siitä, millaiseksi kukin oli kokenut blogin seuraamisen ja kommentoinnin. Olimme harvinaisen yksimielisiä siitä, että blogia on raskasta seurata, koska sinne ilmestyy joka viikko useita todella pitkiä kirjoituksia. Tuntui, että tärkeimmät oivallukset hukkuivat tekstimassaan eikä blogissa kaivattua keskustelua juurikaan syntynyt.

Otimme lähtökohdaksi blogin tehtävänannon ja sen, millaisen blogipostauksen kuka tahansa ehtisi lukea. Totesimme, että haluamme tehdä omalla viikolla blogiin jotain erilaista. Lähdimme keskustelemaan oppimastamme.

Kirsti Lonka puhui luennollaan Flow tilasta ja mainitsi, että ryhmätyöskentelyssä hyvän Flown merkki on nauru. Tuo keskustelu ja yhteistyö ryhmässämme oli Flowta parhaimmillaan. Tekstimuotoon kirjoitetun blogin sijaan työstimme kuvia, joihin oli kiteytetty oivalluksemme ja oppimamme. Halusimme ottaa riskin ja kokeilla jotain erilaista ja toivoimme, että se herättäisi blogissa keskustelua.

Nyt kysymmekin sinulta lukija, millaisia ajatuksia blogipostaustemme sisältö ja esitystapa sinussa herättää?

– Hilipitapit (ryhmä 15)

Analyysia aineistosta

Moi,

uusi yritys suoraan asiaan pääsemisessä.

Jotta voisimme käsitellä nimikkotutkijamme tutkimusta, meidän täytyy myös käsitellä tutkijan käyttämää aineistoa, joka tässä tapauksessa on Stella Vosniadoun ja William F. Brewerin (1992) ”Mental models of the Earth: A study of conceptual change in childhood”. Tämän aineistotutkimuksen aineistot on saatu haastattelemalla 1., 3., ja 5. luokkalaisia yhdysvaltalaisia koululaisia (koulu: Washington School, Urbanassa, Illinoisissa). Tähän tutkimukseen osallistui 60 lasta, kaikista eri luokista oppilaita osallistui 20. Tyttöjen ja poikien suhde tutkimuksessa oli noin 50-50. Yhden lapsen haastatteluun käytettiin aikaa 30-45 minuuttia ja haastattelussa on käsitelty 48 erilaista kohtaa.

Tutkimus on tuotettu 1992, jolloin tiedon hankkiminen oli vaikeampaa, sillä se piti etsiä kirjaston kirjoista. Nykyajan teknologian voimiakas merkitys saattaisi muokata tutkimuksen tuloksia – vuonna 1992 ja 2019 lapsilla on hyvin erilaiset lähtökohdat tiedon hakemisen helppouden suhteen. Myös opetuksen ja opetussuunnitelmien muutokset voivat vaikuttaa tuloksiin.

Koska kaikki oppilaat ovat samasta koulusta, opetus on ollut samankaltaista kaikille oppilaille. 60 lasta kaikki eri kouluista tai maista saattaisivat vastata kysymyksiin hyvinkin eri tavalla. Lisäksi lasten perheiden sosioekonominen asema saattaa hyvinkin vaikuttaa siihen, miten perheissä on käsitelty maata ja astrologiaa yleensä. Toisaalta tasainen jakauma sukupuolten välillä on tutkimustulosten yleistettävyyden kannalta hyvä asia ja keskittyy tutkimaan enemmän ikätasoista ymmärrystä ilmiöstä.

Haastattelu on malliltaan puolistukturoitu eli teemallinen haastattelu eli liki kaikki kysymykset ovat vähintäänkin samansuuntaisia. Haastattelijoilla on myös valmiit ajatukset siitä, mitä he ovat lähteneet haastattelulla hakemaan. Lasten kokemuksen tutkiminen on itsessään vaikeaa nimikkotutkijammekin mielestä. Saattaa olla jopa mahdotonta haastatella lasta johdattelemattta häntä vastaamaan tietyllä tavalla. Jos tutkimus olisi tehty avoimella mallilla, olisiko mahdollista vähentää kysymysten johdattelevuutta? Toisaalta taas aiheessa pysyminen vaikeutuisi. Kaikki lapset eivät edes välttämättä olleet ajatelleet maan muotoa aikaisemmin, joten johdattelu aiheeseen on tarpeellista ajatusten syntymiseksi ja vastausten saamiseksi. Täysin strukturoitu kyselomakkeella tehty tutkimus taas ei juuri antaisi tilaa lapsen omalle ajattelulle.

Aineistolla pyritään erottamaan tutkimusnäkökulma teorian ja kokemuksen tarkasteluun eli tuomaan esille maan kokemuksellisuutta. Lapsen kokemusmaailma on erilainen verrattuna aikuisen kokemusmaailmaan. Juutin tutkimuksessa kiinnitetään huomiota siihen, miten kysymykset muodostetaan. Tulisiko luonnontieteisiin tutustua tukivalla otteella päiväkodista alkaen, ja lisäisikö se myöhempiä valmiuksia ymmärtää luonnontieteellisiä ilmiöitä? Juuti myös pohti tutkijahaastattelussa sitä, onko lasten ymmärryksellä maapallon muodosta merkitystä heidän elämäänsä, ja onko luonnontieteiden opetus ajautunut liian kausas arkisesta elämästä.

Kuinka hyvin sitten tällä aineistolla ollaan päästy käsiksi tutkittavaan ilmiöön? Fenomenologia on aiheena laaja ja monitulkintainen, ja täydellisiä vastauksia sen kysymyksiin tuskin löytyy. Yksi Juutille esittämistämme kysymyksistä liittyi juurikin siihen, että miten haastattelun kysymykset olisi pitänyt esittää, jotta tuloksiin ei vaikutettaisi – hänkään ei tähän osannut vastata. Yksistään se, että fenomenologista aihetta on onnistuttu tutkimaan millään tasolla saaden havainnollistavaa materiaalia aiheesta on aiheuttavaa.

Ryhmä 8: Vieno, Roosa, Elli, Taru, Vilhelmiina, Katriina, Suvi, Mikko, Jyrki ja Samu

Ryhmä 11 blogiviikon osa 2

Hei ja hyvää tiistaita teille kaikille! 😊 Toivottavasti teillä on ollut yhtä mieluinen päivän aloitus, kuin meilläkin. Päivämme lähti käyntiin minervan kahvikupposilla ja keskustelulla aiheesta vuorovaikutus.
Meitä on pysäyttänyt monet negtiiviset asiat, mitä tapahtuu varhaiskasvatusympäristössä. Olemme jotkut joutuneet itse lapsena negatiivisen vuorovaikutuksen kohteeksi tai kohdanneet tätä itse työelämässä. Olemme kuitenkin löytäneet näkökantaa positiivisesta vuorovaikutuksesta, jonka tehtävänä on edistää lasten välistä vuorovaikutusta. Koemme kaikki, että aikuisen tuki ja turva on tärkeää. Artikkelissamme on kyse integroidusta ryhmistä, mutta pidämme tärkeänä, että jokaisessa varhaiskasvatuksen yksiköissä otetaan huomioon positiivinen vuorovaikutus ja nähdään lapset positiivisessa valossa. Blogikirjoitusten kautta toivomme teidänkin saavan uutta näkemystä teidän tuleviin töihinne.
Kun saimme artikkelin, olimme ensin negatiivisella asenteella leikin kontrollia kohtaan. Kiinnitimme huomiota enemmänkin leikin vaikutukseen, kuin vuorovaikutukselliseen suhteeseen. Onnistuneen vuorovaikutuksen pohjana on aikuisen ja lapsen välinen luottamussuhde, sillä ilman luottamussuhdetta ei voi syntyä pintaa syvempää vuorovaikutussuhdetta. Alalla työskennelleet voivat pitää vuorovaikutusta itsestäänselvyytenä, mutta jokaisen tulisi kuitenki pysähtyä miettimään omaa tapaa kohdata lapset yksilöinä ja nähdä, kuinka suuri merkitys sillä on. Omien kokemustemme pohjalta pystyimme vahvistamaan tätä ilmiötä.
Aika on vierähtänyt ja joudummekin lopettelemaan tältä kertaa, mutta ei siinä kaikki. Keskustelu jatkukoon kommenttikentällä!
-Ryhmä 11, Aada, Nicole, Janika ja Elisa.