Kirjoittajan arkistot:Deleted User

Tietoja Deleted User

Special user account.

Ryhmä 11 kiitollisena viimeisenä iltana: Ihmettele, ole utelias, tyhmiä kysymyksiä ei ole!

Vastaa

Viimeinen Blogi ryhmä 11

Ryhmä 11 katsoo vielä kerran taakseen – kiitollisena syksyn yhdessä kuljetusta huikeasta matkasta lööpistä tutkijatenttiin. Kiitollisena Hilpön ja Lipposen ohjauksesta, tavasta olla, luoda kannustava ja uteliaisuuden herättävä ilmapiiri ja tehdä työtä. Kiitollisena mielenkiinnon herättäneestä ryhmiin jakamisesta raflaavien lööppien perusteella sekä opettavaisesta ryhmätyöstä ja yhdessä kaikkien ryhmien kanssa sukeltamisesta tieteen ja tutkimuksen tekemisen maailmaan, erilaisiin tapoihin tutkia ja nähdä maailmaa.

Isossa ryhmässä opimme tekemään uudella tavalla ryhmässä työskentelyä, vastuunjakoa, uskallusta uusiin rooleihin ryhmässä ja sitä kautta vuorovaikutustaitojen ja keskustelutaitojen kehittymistä, luottamusta, kannustamista, tukemista…

Ennen kaikkea koimme, että kurssin tapa tutustua tutkimuksiin antaa paljon uusia näkökulmia elämään – Tutkimuksen teosta ja tavoista tutkia olemme oppineet paljon uutta – osaamme enemmän kiinnittää huomiota siihen mikä on tärkeää/merkittävää ja mikä ei. Kurssin edetessä vaihe vaiheelta opimme muun muassa tieteellisten tutkimusten lukutaitoa ja ymmärrystä mitä tarkoittaa tutkimuksen tekeminen, miten monin eri tavoin voidaan tutkia ilmiöitä. Tutkijatapaaminen avasi käsitystämme siitä mitä kaikkea on huomioitava tutkimusta suunnitellessa ja tehdessä. Ryhmäesitykset antoivat tilaisuuden astua oman mukavuusalueen ulkopuolelle, uskaltaa astua estradille ryhmän tuen ja kannustuksen saattelemana – ylittää itsensä ja yhdessä ryhmänä.

Ryhmä 11 – Aada, Anu, Elisa, Elsa, Emilia, Erja-Liisa, Janika, Nicole, Sara, Tiina.A, Tiina.S

Ilmiöoppijoiden matka hämmennyksestä tutkijatenttiin

1 vastaus

Tutkijatentti lähestyy ja jännitys tiivistyy.  Aloitimme tenttiin valmistautumisen sillä, että muistelimme kurssilla käymiämme asioita.  Aloimme samalla hahmottaa sitä, mitä kaikkea olemmekaan kurssin aikana jo oppineet ja mitä välineitä meillä on käytössämme, kun alamme lukemaan muitakin tutkimuksia.   

Kokonaan uutta tutkimusta lukiessa osaisimme etsiä keskeisiä käsitteitä ja miettiä, miten niiden valinta vaikuttaa tutkittavan ilmiön kuvaamiseen sekä tutkijan näkökulman valintaan. Mistä muista näkökulmista samaa aihetta voisi lähetyä ja mitä jää rajauksen ulkopuolelle? Kurssin aikana saimme kysymyksen toiselta ryhmältä monilukutaitoon liittyen, joka yllätti meidät täysin ja haastoi meidät lukemaan tarkemmin tutkimustamme uudestaan. Samalla huomasimme, kuinka tärkeää ajatuksia on pohtia ja keskustella myös oman ryhmän ulkopuolella, sillä silloin usein herää uusia näkökulmia omaankin ajatteluun. 

Ryhmämme koki tutkimuksemme aineiston käsittelyn ja analysoinnin selkeäksi. Sen sijaan koimme tutkimusongelman hahmottamisen haastavaksi, mutta kurssin kuluessa olemme oppineet etsimään tutkimusongelmaa paremmin myös ns. rivien välistä. 

Jatkossa tutkimuksia lukiessa on tärkeää kiinnittää huomiota otsikkoon ja lukea tutkimukset ajatuksen kanssa useampaan kertaan. Etenkin, kun kyseessä englanninkielinen artikkeli, jolloin monilla menee ensimmäinen lukukerta lähinnä suomentamiseen ja keskeisen sisällön hahmottamiseen. Joskus kuitenkin tutkimuksen pintapuolinen ymmärtäminen riittää, eikä ole tarvetta syventyä jokaiseen yksityiskohtaan, kun ymmärtää kokonaisuuden ja oppii poimimaan joukosta tutkimuksen lukemisen kannalta tärkeimmät avainsanat. 

Alkuun hieman kauhistuttanutkin ajatus tutkijatentistä ja kriittisestä näkökulmasta, ei enää kurssin mittaan saatujen työkalujen myötä tunnukaan niin mahdottomalta. Tutkimukseen tutustuminen osio kerrallaan on antanut uusia näkökulmia lukea tutkimusta ja pohtia kysymyksiä tulevaan tutkijatenttiin. 

Ilmiöoppijat / ryhmä 10

Kuva: https://pixabay.com/photos/research-letters-scrabble-words-3691930/ 

Ryhmä 11 blogi – päivä 5

2 vastausta

Ryhmä 11 blogiviikko päivä 5

“Leikkien, havainnoiden, kannatellen – Vertaisvuorovaikutusta vahvistavaa pedagogiikkaa varhaiserityiskasvatuksen toimintaympäristössä” 

9 viikon matka on kuljettu Jaakko Hilpön ja Lasse Lipposen johdolla kohti tutkivaa työtapaa. Kurssi  kokonaisuudessaan pysäyttää pedagogisten kysymysten äärelle ja pohtimaan omaa roolia ja toimintaa päiväkodin lapsiryhmässä varhaiskasvatuksen opettajana ja tasa-arvoisena tiimin jäsenenä. Ryhmätyöskentely tässä kurssikokonaisuudessa haastaa keskustelevaan, ”yhdessä olemme enemmän” -työtavan opetteluun. Koemme, että sen ymmärtäminen, että, että isojen kokonaisuuksien pilkkominen osiin mahdollistaa asioiden syvemmän tarkastelun, on yksi rikkaimmista kurssin opetusten anneista matkalla kohti tutkivaa työtapaa – asenteen omaksumista työvälineeksi päiväkodin arjessa ja ammatillisessa kasvussa.

Ryhmän 11 matka alkoi lööpistä  “Varhaiskasvatuksen ammattilaiset kontrolloivat lasten leikkiä”  ja jatkui nimikkotutkijamme Marja Syrjämäen tutkimuksen artikkelin                                    “Enhancing peer interaction during guided play in Finnish integrated special groups”,                   ja tutkijatapaamisen kautta perjantain 8.11.2019 väitöstilaisuuteen.                                             Lööpin ajatuksesta, että varhaiskasvatuksen ammattilaiset negatiivisella tavalla kontrolloivat ja rajoittavat lasten leikkiä vaihtui mietintään leikin välineelliseen merkitykseen ja rooliin varhaiskasvatuksen ammattilaisten pedagogisena ja rooliin varhaiskasvatuksen ammattilaisten pedagogisena toimintatapana ja menetelmänä lasten vertaisvuorovaikutuksen havainnoimisessa tukemisessa, edistämisessä ja kannattelussa. Ennakkokäsityksemme suuntainen fokus varhaiskasvatuksen ammattilaisista leikin kieltäjinä ja rajoittajina kääntyi tutkimuksen näkökulman ja tutkimustulosten myötä varhaiskasvatuksen ammattilaisten roolin tarkastluun vertaisvuorovaikutuksen ja leikin mahdollistajaja ja kannattelijana.

Tutkijatenttiä odotamme mielenkiinnolla. On ainutlaatuinen mahdollisuus saada haastatella sekä mahdollisesti parhaassa tapauksessa jopa haastaa “ihan oikeaa tutkijaa” yliopistomaailmasta. On jännittävää ja avartavaa opetella ja oppia syvemmin tutkimuksen ja käytännön yhteyttä ja merkitystä sekä niiden yhteistä päämäärää varhaiskasvattajien ammattilaisen kasvun ja kehityksen sekä moniammatillisen yhteistyön edistämiseksi ja päiväkotiarjen laadun parantamiseksi,  lapsen kasvun, kehityksen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tueksi.  Nimikkotutkijamme Marja Syrjämäen 8.11.2019 väitöstilaisuuden puheenvuorossa käyttämiä sanoja siteeraten tavoitteena “Sellainen varhaiskasvatuksen toimintaympäristö, jossa lapsi saa kokemuksen osallisuudesta yhteisössä – kehittyy, oppii, kukoistaa ja voi hyvin – Varhaiskasvatuksen ammatilaisen vastuulla on, että  JOKAINEN lapsi saa vuorovaikutuksen ja yhteenkuuluvuuden kokemuksen varhaiskasvatuksen toimintaympäristössä”. Marja Syrjämäen tutkimuksen ja lähteenä olleiden aikaisempien tutkimusten valossa vuorovaikutus on tärkeä pohja oppimiselle.  Jo varhaiskasvatuksen toimintaympäristössä vertaisryhmän ulkopuolelle jääminen, mahdolliset kiusaamiskokemukset tai ryhmän ulkopuolelle sulkemisen kokemuksilla voi tutkimustulosten mukaan olla kauaskantoisia vaikutuksia  – jopa aikuisuuteen asti – johtaen syrjäytymiseen. Tutkimuksen aihe –  pedagogiikka –  Aikuisen pedagoginen rooli – varhaiskasvatuksen ammattilaisten käyttämä pedagogiikka – pysäyttää todella pohtimaan roolin vastuuta ja merkitystä lasten ja heidän perheidensä elämään. 

Ryhmä 11 – Anu ja Erja-Liisa 

 

Analyysia aineistosta

5 vastausta

Moi,

uusi yritys suoraan asiaan pääsemisessä.

Jotta voisimme käsitellä nimikkotutkijamme tutkimusta, meidän täytyy myös käsitellä tutkijan käyttämää aineistoa, joka tässä tapauksessa on Stella Vosniadoun ja William F. Brewerin (1992) ”Mental models of the Earth: A study of conceptual change in childhood”. Tämän aineistotutkimuksen aineistot on saatu haastattelemalla 1., 3., ja 5. luokkalaisia yhdysvaltalaisia koululaisia (koulu: Washington School, Urbanassa, Illinoisissa). Tähän tutkimukseen osallistui 60 lasta, kaikista eri luokista oppilaita osallistui 20. Tyttöjen ja poikien suhde tutkimuksessa oli noin 50-50. Yhden lapsen haastatteluun käytettiin aikaa 30-45 minuuttia ja haastattelussa on käsitelty 48 erilaista kohtaa.

Tutkimus on tuotettu 1992, jolloin tiedon hankkiminen oli vaikeampaa, sillä se piti etsiä kirjaston kirjoista. Nykyajan teknologian voimiakas merkitys saattaisi muokata tutkimuksen tuloksia – vuonna 1992 ja 2019 lapsilla on hyvin erilaiset lähtökohdat tiedon hakemisen helppouden suhteen. Myös opetuksen ja opetussuunnitelmien muutokset voivat vaikuttaa tuloksiin.

Koska kaikki oppilaat ovat samasta koulusta, opetus on ollut samankaltaista kaikille oppilaille. 60 lasta kaikki eri kouluista tai maista saattaisivat vastata kysymyksiin hyvinkin eri tavalla. Lisäksi lasten perheiden sosioekonominen asema saattaa hyvinkin vaikuttaa siihen, miten perheissä on käsitelty maata ja astrologiaa yleensä. Toisaalta tasainen jakauma sukupuolten välillä on tutkimustulosten yleistettävyyden kannalta hyvä asia ja keskittyy tutkimaan enemmän ikätasoista ymmärrystä ilmiöstä.

Haastattelu on malliltaan puolistukturoitu eli teemallinen haastattelu eli liki kaikki kysymykset ovat vähintäänkin samansuuntaisia. Haastattelijoilla on myös valmiit ajatukset siitä, mitä he ovat lähteneet haastattelulla hakemaan. Lasten kokemuksen tutkiminen on itsessään vaikeaa nimikkotutkijammekin mielestä. Saattaa olla jopa mahdotonta haastatella lasta johdattelemattta häntä vastaamaan tietyllä tavalla. Jos tutkimus olisi tehty avoimella mallilla, olisiko mahdollista vähentää kysymysten johdattelevuutta? Toisaalta taas aiheessa pysyminen vaikeutuisi. Kaikki lapset eivät edes välttämättä olleet ajatelleet maan muotoa aikaisemmin, joten johdattelu aiheeseen on tarpeellista ajatusten syntymiseksi ja vastausten saamiseksi. Täysin strukturoitu kyselomakkeella tehty tutkimus taas ei juuri antaisi tilaa lapsen omalle ajattelulle.

Aineistolla pyritään erottamaan tutkimusnäkökulma teorian ja kokemuksen tarkasteluun eli tuomaan esille maan kokemuksellisuutta. Lapsen kokemusmaailma on erilainen verrattuna aikuisen kokemusmaailmaan. Juutin tutkimuksessa kiinnitetään huomiota siihen, miten kysymykset muodostetaan. Tulisiko luonnontieteisiin tutustua tukivalla otteella päiväkodista alkaen, ja lisäisikö se myöhempiä valmiuksia ymmärtää luonnontieteellisiä ilmiöitä? Juuti myös pohti tutkijahaastattelussa sitä, onko lasten ymmärryksellä maapallon muodosta merkitystä heidän elämäänsä, ja onko luonnontieteiden opetus ajautunut liian kausas arkisesta elämästä.

Kuinka hyvin sitten tällä aineistolla ollaan päästy käsiksi tutkittavaan ilmiöön? Fenomenologia on aiheena laaja ja monitulkintainen, ja täydellisiä vastauksia sen kysymyksiin tuskin löytyy. Yksi Juutille esittämistämme kysymyksistä liittyi juurikin siihen, että miten haastattelun kysymykset olisi pitänyt esittää, jotta tuloksiin ei vaikutettaisi – hänkään ei tähän osannut vastata. Yksistään se, että fenomenologista aihetta on onnistuttu tutkimaan millään tasolla saaden havainnollistavaa materiaalia aiheesta on aiheuttavaa.

Ryhmä 8: Vieno, Roosa, Elli, Taru, Vilhelmiina, Katriina, Suvi, Mikko, Jyrki ja Samu

Digitekemisestä aineistoa

2 vastausta

Ensimmäisestä periodista on selvitty, joulutuotteet ovat täyttäneet kauppojen hyllyjä ja ensilumikin on jo saatu – tosin hyvin vähäisessä ja märässä muodossa. Digittäjät eivät kuitenkaan kylmästä kelistä ja pimenevistä päivistä ole moksiskaan; meneehän kaikki aika sinisen valon pauloissa – monilukutaitotutkimuksia lukiessa tietenkin! Ei suinkaan Suomen Ladun (tai muiden palveluiden) seuranhakuilmoituksia lukiessa!

Nimikkotutkimuksemme toteutettiin Helsingin esikaupunkialueella sijaitsevassa päiväkodissa vuonna 2017. Kyseinen päiväkoti valikoitui tutkimuskohteeksi maantieteellisen sijaintinsa takia; tutkimus nimittäin haluttiin toteuttaa kulttuurisesti ja kielellisesti moninaisella sekä matalan sosioekonomisen aseman omaavalla alueella. Tutkimusalueella perheiden riippuvuus sosiaaliturvasta ja sosiaalinen vähäosaisuus ovat suuremmat kuin missään muualla Helsingissä. Päiväkodin lapsista monilla oli myös erityistarpeita. Taka-ajatuksena haastavan ryhmän valitsemisessa oli se, että jos tutkimuksen työpajat on toteutettavissa erityistarpeisen lasten kanssa, onnistuvat pajat myös muissa ryhmissä.

Kuten ehdimme jo nopeasti mainita, tutkimuksen toteutus koostui työpajoista, joita oli yhteensä kuusi kappaletta. Pajakokonaisuuden ideaan pääsee halutessaan tutustumaan tarkemmin täältä ja tuokiosuunnitelmat löytyvät täältä. Pajat toteutettiin pienryhmille aamupäivisin kuuden viikon aikana; jotta kaikki pajat saatiin tehtyä kaikkien lasten kanssa, toteutettiin jokainen paja useita kertoja mukauttaen paja jokaisella kerralla lasten erityistarpeille. Työpajojen kulku nauhoitettiin äänitteenä puhelimelle, sekä ryhmän varhaiskasvattajat haastateltiin tutkimuksen rajaamista varten. Haastattelut myös nauhoitettiin. Haastattelutyyppejä on monia erilaisia, mutta artikkelista itsestään ei käy tarkemmin ilmi käytetty haastattelutekniikka (Ronkainen, S. Pehkonen, L. Lindblom-Ylänne, S. & Paavilainen, E., 2014, Tutkimuksen voimasanat, s.116).

Vaikka aineistoa kerättiin useammasta lapsesta, rajattiin tutkimus käsittelemään seitsemäätoista 4-5-vuotiaasta lasta. Tähän rajaukseen päädyttiin, koska kyseinen lapsiryhmä oli ainoa, jonka kanssa tehtiin kaikki kuusi eri pajakokonaisuutta. Tutkimuksessa on siis kyseessä tyypillisestä tapaustutkimuksesta, jossa osallistujien havainnot, haastattelut ja erilaiset asiakirjat ja arkistoasiakirjat ovat käytetty yhdessä. Asiakirjoilla tarkoitetaan tutkimuksen taustateoriaa. Tapaus- eli case-tutkimuksissa keskitytään hyvin pieneen kohderyhmään, mutta kyseiseen otantaan paneudutaan syvällisesti eri näkökulmista. Kyse on siis laadullisesti tutkimusmenetelmästä.

Tutkimuksessa selvitettiin, miten uusi teknologia toimii välittäjänä ja mahdollistaa sosiaalista kanssakäymistä. Samalla selvitettiin, mikä johtaa lapset tekemään yhteistyötä tai työskentelemään itsenäisesti luodessaan digitaalista materiaalia. Kaikki pajat eivät sisältäneet digitaalista tekemistä, joka kuitenkin oli tutkimuksessa keskiössä; onhan tutkimusongelmana digitaalisen tekemisen käyttö sosiaalisen vuorovaikutuksen luomisessa. Ei-digitaaliset pajat olivat kuitenkin hyödyllisiä lapsiin tutustumisessa ja sitä kautta erityistarpeiden huomioon ottamisessa. Jos lapsi esimerkiksi käyttäytyy samalla tavalla ei-digitaalisessa ja digitaalisessa tekemisessä, voidaan päätellä, ettei syynä tietynlaiselle käytökselle välttämättä ole tietynlainen laite.

Mielestämme valitulla tutkimusmenetelmällä päästiin hyvin konkreettisesti kiinni digitaalisen sisällön tuottamisen haasteisiin. Materiaalista nousi hyvin esille ryhmän haasteet, mutta myös tekemisen tuoma oppimisen ilo. Meitä on kuitenkin jäänyt mietityttämään, minkälaista materiaalia olisi tullut jonkin toisen päiväkodin tai maantieteellisen alueen kohdalla. Valittu päiväkoti saattoi ainakin osittain olla jopa liian haastava. Kriittisesti ajatellen vaarana on se, että tulokset ovat liian heikot ja tämän vuoksi tulokset eivät anna todellista kuvaa (Ronkainen, ym., 2014, Tutkimuksen voimasanat, s. 117). Olisi mielenkiintoista nähdä millaisia tuloksia olisi saatu erityyppisen ryhmän kanssa; aineiston alkuperällä on kuitenkin väliä (Ronkainen, ym., 2014, Tutkimuksen voimasanat, s. 111). Toinen kiinnostava seikka on, miten dokumentointivalinta vaikuttaa lopputulokseen? Mitä, jos pelkän ääninauhoituksen sijaan tuokiot olisi videoitu? Tutkimusen voimasanat (2014, s. 119) huomioi, että litteroinnin tarkkuus on tärkeä ottaa huomioon.  Artikkelista ei kuitenkaan käy ilmi, miten tämä on huomioitu. Tunteita ei aina välttämättä ilmaista verbaalisesti; varsinkin kun kyse on erityistarpeisista lapsista, joista osalla on kielellisen kehityksen viivästymistä.

Sydämellisin terkuin,

Digittäjät/Ryhmä 5

Kohti hutkivaa työtapaa?

5 vastausta

Sekavaa, outoa, ihmeellistä, uutta. Ryhmätyömme on edennyt alun kaaoksesta työskentelyvaiheen kaaokseen. Valitsimme aiheeksi lööpin ”Opiskelijat hämmentyneitä tutkijan väitteestä – maa ei sittenkään ole pallo”. Aiheen valitseminen sujui yhteisymmärryksessä, koska tuo kyseinen lööppi oli kaikkien ryhmäläisten mielestä sopivan humoristinen ja kiinnostava. Tutkimussuunnitelma saatiin kasaan ryhmätapaamisessa alun sekasorron ja ajatusten pallottelun (pun intended) jälkeen, ja menetelmäksi valikoitui muutamien vaihtoehtojen kautta kenttätutkimus. Halusimme tarttua itse lööppiin ja todistaa väitteen vääräksi – vaikka väkisin!

Koko työtavan lisäksi myös blogin kirjoittaminen oli meille uutta. Tehtävään lähdettiin uteliaasti, vaikka ryhmäblogin tekeminen vaatiikin henkilökohtaista blogia enemmän suunnittelua ja työnjakoa. Aihetta pohdittiin ensin isona ryhmänä, tekstin sisältö jaettiin aihealueiden mukaan karkeasti kappaleisiin ja ideoita heiteltiin brainstorming-tyylisesti. Selkeät ohjeet toki helpottivat työtä ja toimivan suunnitelman sekä hyvän yhteistyön pohjalta kirjoittaminen lähti etenemään hyvin. Toiseen blogiin ei ollut selkeää aihetta, mikä tavallaan vaikeutti hommaa, mutta myös jätti tilaa lentäville ajatuksille. Vastuun ja vapauden tematiikka jatkui siis tässäkin. Ensimmäistä blogia löyhemmän rajauksen sisällä toimiminen antoi kuitenkin hienon tilaisuuden päästä harjoittelemaan yhteistyötä ja ryhmässä työskentelyä.

Tavoitteena Kohti tutkivaa työtapaa -kurssilla on kehittyä tutkimuksen suunnittelussa ja tekemisessä. Toistaiseksi tutkiva työtapa tuntuu pikemminkin hutkivalta työtavalta. Kehitystä kuitenkin tapahtuu – hitaasti, mutta epävarmasti. Keskustelimme siitä, millaisin keinoin ryhmätyötä voidaan parantaa kulkiessamme kohti tutkivaa työtapaa ja jättäessämme sen hutkimisen vähemmälle. Näitä keinoja on ainakin tehtävänannon huolellinen lukeminen, yhteisen sävelen löytäminen ja aiheessa pysyminen sekä ryhmän jäsenten erilaisten vahvuuksien tehokkaampi hyödyntäminen. Lähiopetuskerroilla opimme koko ajan uusia menetelmiä ja työtapoja, joita voimme kukin tahoillamme hyödyntää myöhempien opintojen aikana esim. kandityötä tehdessä. Tärkeää on myös oppimaan oppiminen, joka mahdollistaa itsenäisen kehittymisen akateemisten tekstien ja tutkimusten parissa.

Päivä päivältä karttuu ymmärryksemme siitä, mitä tieteellinen tutkimus on ja mitä se meiltä vaatii. Matkaa on, mutta ryhmässä sen taittaminen on hetkittäin jopa sangen mukavaa.

Ryhmä 8: Jyrki, Suvi, Katriina, Elli, Vieno, Vilhelmiina, Roosa, Taru, Samu ja Mikko.

Ensitapaamisen tunnelmia

14 vastausta

Moikka kaikille!

Nyt on kaksi viikkoa yliopistoa takana, ja alkujännityksestä on selvitty. Yliopiston rytmiin ja luentoihin alkaa pikkuhiljaa tottua. Vaikka yliopisto onkin uusi ympäristö, tuntuu se jo aika kotoisalta. Eri kursseilla on syntynyt myös hyviä keskusteluja luennoitsijoiden puheenvuorojen ohella. On tärkeää, että keskustelunaiheita löytyy ja myös me opiskelijat saamme jakaa ajatuksiamme. Innolla siis odotamme, mitä tuleva tuo!

Tällä viikolla oli ensimmäinen Kohti tutkivaa työtapaa -luento. Mieleen jäi erityisesti Glorian puheenvuoro. Oli mielenkiintoista kuulla, kuinka hän on kiertänyt eri puolilla maailmaa tutkien samalla varhaiskasvatusta. Lisäksi Gloria kertoi, kuinka suomalaiset ovat hyvin vakavia. Kuitenkaan samaa ei voi sanoa lapsista. Tällaiset kulttuuriset tavat opitaan vasta myöhemmin iän myötä.

Luennolla jokainen sai itse päättää mielenkiintoisista tutkimusartikkeleista yhden, jota tällä kurssilla lähdetään ryhmässä työstämään. Meidän ryhmäläisiä kiinnosti eniten artikkeli “Tutkija varoittaa: Lapsia arvioidaan heidän oletetun kulttuurinsa perusteella.” Aihe herätti paljon keskustelua ryhmässämme. Aloimme heti pohtimaan, millaisilla tavoilla voisimme lähteä tutkimaan kyseistä aihetta. Lukuisten vaihtoehtojen jälkeen päädyimme kuitenkin kvantitatiiviseen tutkimukseen, jossa pohdimme esimerkiksi, vaikuttaako koulutusasema oletuksiin. Ryhmämme päätyi kahteen hypoteesiin: mitä korkeammin koulutettu, sitä avarakatseisempi, sekä mitä enemmän eroaa ulkonäöllisesti, sitä isommat oletukset.

Keskustelimme ryhmätunnilla aktiivisesti myös monikulttuurisuuteen liittyen, ja syntyi monia mielenkiintoisia näkökantoja asiaan. Edistyimme hyvin oppimistehtävän suhteen, ja pilkoimme myös ryhmämme vastaamaan tietyistä tehtävistä -vaikka tietysti ryhmänä työskennelläänkin. Kaiken kaikkiaan luennolta ja ryhmäosuudelta jäi hyvin positiivinen fiilis ja odotamme innolla tulevaa tutkijatenttiä!

 

Roosa, Sanna, Jonna, Lotta, Serafina, Lotta, Susanna, Laura, Maija ja Ronja

Hilipitappien mietteitä kurssista

2 vastausta

On keskiviikkoaamu. Minerva-tori täyttyy pulisevista opiskelijoista. Tunnelma on odottava ja jännittynyt. Alkamassa on kurssi Kohti tutkivaa työtapaa. Mitähän tämä kurssi pitää sisällään ja kuinka tästä suoriutuu? Tilan etualalla seisoo kaksi tavallaan hauskan ja helposti lähestyttävän näköistä miestä, jotka lupaavat heittää kuutiolla, jos uskallata kysyä jotain.

Muutamaa tuntia myöhemmin opiskelijat on tunteitakin herättäneen ryhmiinjakoprosessin tuloksena jaettu ryhmiin. On aika paneutua ensimmäisen oppimistehtävän pariin. Aika tehtävän parissa sujahtaa siivillä. Viime tingassa muistamme kerätä yhteen käyttäjätunnukset ja sähköpostit blogiin lisäämistä varten. Whatsapp-ryhmäkin ehditään kasata. Mutta mitä jäi käteen ensimmäisestä kurssikerrasta? Millaisin miettein ryhmäläisemme lähtevät tutustumaan tutkimuksen teon ihmeelliseen maailmaan? 

 ”Kurssin alkuinfon aikana en ollut varma olinko oikeasti yliopistolla paneutumassa tutkimuksen saloihin vai katsomassa stand up-esitystä, sillä meininki lavalla oli huikean hauska. Ihanaa nauraa näin paljon heti aamusta! Odotukset tätä kurssia kohtaan nousivat heti. En ole aiemmin tehnyt mitään suurempaa tutkimustyötä, joten tunnen itseni täysin noviisiksi, jolla on vielä paljon kaikkea opittavana. Ensivaikutelma kurssin sisällöstä oli kaikin puolin kiinnostava, ja maltan tuskin odottaa mitä kaikkea pääsemme ryhmämme kanssa tekemään seuraavien kertojen aikana.  Suurella mielenkiinnolla odotan erityisesti tulevaa tutkijatenttiä. Tehdään tästä kurssista koko syksyn paras!” Noora/Hilipitapit 

 “Hyvin nopeasti havaitsin, että tutkimusongelman määrittely vaatii paljon harkintaa, aikaa ja työtä. Silta-sanomien lööppi herätti jo itsessään paljon kysymyksiä ja erilaisia mahdollisia tutkimuksen aiheita. Kun saimme ryhmässämme muotoiltua tutkimusongelman yhdeksi kysymykseksi, heräsi taas lisää kysymyksiä. Miten määrittelemme laadun, onko joku muu jo määritellyt sen meitä ennen? Miten rajaamme tutkittavan aiheen riittävän tarkasti? Tuntui, että löydettyämme tai päätettyämme yhden vastauksen, heräsi taas joukko uusia tarkentavia kysymyksiä. Tässäkin taitaa päteä, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.” Liisa/Hilipitapit 

”Mitä opin tänään? Sen, että ryhmässä työskentely voi olla hauskaa ja innostavaa. Meillä on huippu kymmenen opiskelijan ryhmä, jossa kaikkia kuunnellaan ja ryhmäläisten erilaiset taidot pääsevät käyttöön. Ryhmätyön hienous on ajatusten vaihdossa ja yhteisissä oivalluksissa. Ryhmätyössä on voimaa!” Tuija/Hilipitapit 

”En ole koskaan aiemmin tehnyt tutkimuksia, joten olen aivan uuden asian parissa. Pidän kurssin suunnitelmasta, jossa teoria ja käytäntö kulkevat käsikädessä. Näin pääsen/ joudun käyttämään tietoani heti ja se jää paremmin muistiin. Toimivan ryhmämme jäsenenä sain ihailla ja oppia ryhmänjäsentemme erilaisista vahvuuksista. Tästä on hyvä jatkaa…” Sisko/ Hilipitapit 

 “Vähäiseltä tuntuvat luennot ja ryhmätyöt näin opiskeluiden alkuun motivoi kuuntelemaan, havainnoimaan ja imemään tietoa aina, kun sitä on saatavilla. Olen ikään kuin täpinöissä odottaen seuraavaa luentoa, alkavaa kurssia tai ryhmätyötä. Toisaalta, vaikka kalenterissa on sopivasti väljää, niin silti tässä ollaan ihan kiskalla. Kaikkien kurssien aloitukset jännittää mukavasti. Ehkä sen takia ilmassa oli ukkosta. Jännitys laukesi, kun kaksi asiallista, mutta rennon oloista kurssin vetäjää kertoi kasuaalisti kurssista. Ryhmäytymisen jälkeen alettiin välittömästi töihin. Ajatukset, mielipiteet, perustelut, läpät ja ideat sinkoilivat huoneessa puolelta toiselle. Ongelmia ongelmien perään, kysymyksiä ja jatkokysymyksiä ilman vastauksia, tuntematonta ammattisanastoa ja nopea vauhti… Välillä ajattelin, että missä mä oikein olen. Silti oli kivaa tutustua tutkimuksen suunnitteluun ja tehdä töitä tämän ryhmän kanssa. Ehkä me kaikki olemme jo tutkijoita, mutta me ei sitä vielä tiedetä?”  Joni/Hilipitapit  

”Kohti tutkivaa työtapaa – kurssin sisältö on mielestäni kasvatustieteen opiskeluni ns. punainen lanka, jonka ympärille sitä tieteellistä tutkimustietoa, uusia oppimiskokemuksia sekä omia ajatuksia laventavaa reflektoivaa oppimista alkaa kerääntyä eli se curriculum – Jaakko Hilppön luennolla mainitsema latinan käännös ”ravirata” sai virallisen lähtöstartin. Mielessäni alkoi hahmottua itseäni kiinnostavat tutkimusalueet ja Gloria – tutkijavieras Australiasta kertoi omasta kiinnostavasta tutkimusaiheestaan. Saimme mahdollisuuden alkaa tutustua itse tutkimustyöhön motivoivan ja monipuolisen ryhmätyöskentelyn ensimmäisen virallisen tehtävän myötä ja saimmekin hienosti yhdessä ensimmäisen tehtävän alulle monien rakentavien pedagogisten ajatusten ja näkökulmien kera – olemme siis yhdessä sillä raviradalla!” Annika/Hilipitapit 

 “Tunnelma luennon alussa oli mahtava ja toimi hyvänä innokkaan ilmapiirin pohjustuksena. Hyvän fiiliksen kanssa oli mukava jatkaa tutkimuksen suunnittelun pariin. Meille tuli ihana ryhmä, missä rohkeasti ja avoimesti nostettiin esille erilaisia ajatuksia ja näkökulmia. Aluksi tehtävän hahmottaminen tuntui hankalalta, mutta keskustellessa aiheemme alkoi hahmottumaan. Mielenkiinnolla odotan tulevia ryhmätapaamisia, missä pääsee jatkamaan tutkimuksen rungon suunnittelua.” Jasmin/Hilipitapit 

 “Olen peloissani, suorastaan kauhuissani Kohti tutkivaa työtapaa kurssista, tuntuu etten näe metsää puilta vaikka kuinka keskityn luennoitsijoihin ja sittemmin tehtävän antoon, ainut mikä estää minua kapsahtamasta sudenkuoppaan on ihanat, älykkäät ja auttavaiset ryhmäläiseni. Olen täysin poissa mukavuusalueeltani mutta koen, että uskallan ja voin keskustella ryhmässä ja tuoda vapaasti esiin omia ajatuksiani. Ryhmäni kanssa olen enemmän kuin valmis tekemään töitä, oppimaan, erehtymään, kokeilemaan ja ehkä voin jossain vaiheessa minäkin todeta, että “heureka”.” Lea/Hilipitapit 

”Luennon ensimmäinen rohkea opiskelija, joka sai mikkikuution lennokkasti syliinsä, kysyi reippaasti luentokalvolla mainituista ’kasvatustieteiden lähitieteistä’. Mietin heti psykologiaa, joka mielestäni kulkee käsi kädessä kasvatustieteiden kanssa, koska molemmat tieteenalat pyrkivät ymmärtämään ihmisen tunteita, ajatuksia, käyttäytymistä, oppimista, jne. ja niiden syntyä ja kehitystä. Tutkimussuunnitelman laatiminen ryhmän kanssa muistutti minua paljon psykologianopinnoistani, joissa olen työskennellyt samankaltaisten tehtävien parissa aikaisemmin. Mielestäni sisäinen validiteetti on yksi suurimmista kompastuskivistä tutkimusmentelmää valittaessa. Ihmisten käyttäytymistä tutkittaessa on niin monia muuttujia, joita emme pysty kontrolloimaan. Ihminen on yksilö, jonka sen hetkiset tunteet, ajatukset ja elämäntilanne ovat tutkijalta piilossa, mutta voivat vaikuttaa käyttäytymiseen ja täten tutkimustuloksiin. Toivon, että tämä kurssi avaa tätä olennaista ongelmaa, ja voin sen kautta omaksua tutkivan työtavan opiskeluiden aikana, kandintyötä kirjoittaessa ja myöhemmin työelämässä.” Erika/Hilipitapit 

 “Ensimmäiseen luentoon ja ryhmätyöhön oli varattu paljon aikaa, mutta eihän se tuntunut riittävän, kun käsiteltäviä asioita oli paljon, ja kiinnostus aiheeseen kova. Monet tutkimuksen tekemisen käytäntöihin liittyvät asiat vaikuttavat vielä haastavilta, mutta toivon että tämän kurssin avulla saan sen tunteen, että kokonaisuus alkaa olla hallinnassa. Tämän ryhmän kanssa pääsimme jo todella rakentavaan keskusteluun, projektimme lähti lennokkaasti alkuun.  

Erityisen avartavaa oli kuunnella vierailevan tutkijan näkemyksiä hänen tutkimusalueestaan, joka kipeästi koskettaa meidän oman pidättyväisen kulttuurimme arinta kohtaa. Tunteiden ilmaisemisemisesta, ulospäinsuuntautumisesta ja draaman sisällyttämisestä vuorovaikutukseen olisi voinut keskustella paljonkin. Meillä usein spontaaneja aloitteita enemmän hillitään kuin rohkaistaan ja ruokitaan, vaikka kasvattajana juuri niihin pitäisi tarttua. Vaikka suomalaisen kasvatuksen ja koulutuksen tasoa ihaillaan maailmalla, on meilläkin opittavaa muilta. Ehkä se antoi jo vähän suuntaa sille, mistä aihealueesta haluaisin oman kanditutkielmani tehdä.” Hanna/Hilipitapit