Arkistot kuukauden mukaan: marraskuu 2019

Ryhmä 12, päivä 5/5

Monilukutaidon ulottuvuuksia 

Mikä ihmeen monilukutaito? Sana, joka koostuu kolmesta osasta moni-luku-taito. Mutta mitä se tarkoittaa, vieläpä oleellisena osana kurssitutkimuksen sisältöä? Joukolla pureuduimme aiheeseen ja suurimmalla osalla meistä lähikehitysvyöhykkeen alaraja väijyi ahterissa, mutta onneksi yhteistyön voima toimi, ja ryhmän tiedollisesti kehittyneemmät jäsenet tunnollisesti valistivat aiheesta ja ryhmämme oli valmis siirtymään aiheessa eteenpäin. 😀 

 Pääsimme siirtymään luovaan ja älykkääseen toimintaan, josta edelleen ryhmävirtauksen tilaan. Selvitimme aiheemme monilukutaitoon liittyvän tulkinnan, ja tyytyväisinä suoritimme tutkijan tenttimisen. Tuli varjoryhmämme vuoro ja heidän tutkimuksensa käsitteli myös monilukutaitoa. Silloin valkeni, kuinka suppeasti olimme käsittäneet monilukutaidon laajan merkityksen. Tutkimuksemme Sara Sintonenkin esitti paljon puhuvan kommentin käsitteen laajuudesta sanoessaan, että tutkimusta tehdessäkin monilukutaito-käsite kehittyi tutkimuksen aikana ja myös sen jälkeen. Emme siis pelkästään me opiskelijat kamppailleet käsitteen oivaltamisen ja ymmärtämisen kanssa.  

Opittavaa aiheesta on siis vielä paljon. Eikä vähimpänä se, miten lasten monilukutaitoa voidaan käytännössä tukea. Siis lusikka käteen ja etsimään tietoa lisää.  

Tutkimuksemme liittyi laajaan MOI-hankkeeseen, jota myöten tutustuimme http://www.monilukutaito.com/ -sivustoon. Sieltä löytyy tietoa hankkeesta ja monilukutaidosta, julkaisuja sekä hyviä hyödynnettäviä materiaaleja kasvattajille ja lapsille. Kannattaa ehdottomasti kurkata, mitä uusia vinkkejä sivustolta voi saada monilukutaidon hyödyntämiseen varhaiskasvatuksessa! 

Toinen kurkattava kohde, jonka haluamme teille jakaa, on loistava ja aiheesta kaiken selventävä videoluento Kristiina Kumpulaiselta: Lukutaitoinen Suomi – Pienten lasten monilukutaidon edistäminen. Se löytyy esimerkiksi osoitteesta https://vimeo.com/299870196 Lämpimästi suosittelemme, katsokaa, oppikaa ja ihailkaa oman yliopistomme asiantuntijoiden osaamista aiheesta. 

 Uusia oivalluksia ja ideoita toivottaen,

Sari & Heini

Ryhmä 12 blogiviikko (4/5)

Mukavaa torstaipäivää! 

 

On ryhmämme ja samalla koko kurssimme toiseksi viimeisen blogipostauksen aika!

Luomme tässä postauksessa katsauksen Sintosen tutkimuksessa merkittävää roolia näytteleviin graafisiin ohjeisiin, joita lapset siis pääsivät itse keksimiensä musiikillisten fraasien pohjalta luomaan. Heille ei annettu mitään suuntaa sille, kuinka nämä fraasit pitäisi toteuttaa. Vapaus johti monipuoliseen ja kiehtovaan kokonaisuuteen. Liitämme mukaan muutaman kuvan havainnollistamaan kertomaamme. 

 

 

Kuten kuvista huomaa, lapset ohjeistivat piirustuksillaan lukijaa monin eri keinoin. Toiset piirsivät TIPSIT-soittimen tai soittajan, toiset kirjaimia tai numeroita ja osa taas jäljitteli nuottikirjoitusta. Lukusuunnat vaihtelivat ohjeesta riippuen ylhäältä alas, vasemmalta oikealle ja osa taas ei ollut määritellyt lukusuuntaa lainkaan. Suurin osa ohjeista oli selvästi esittäviä, mutta myös muutama abstrakti piirros syntyi. 

Abstraktit piirrokset olivat mielenkiintoisia muutamasta syystä. Ensikatsomisella helposti tuntuu siltä, ettei niissä olisi päätä eikä häntää. Kuitenkin abstraktien teoksienkin takana oli jokin logiikka, mikä aukesi tekijän selittäessä erilaisten symbolien merkitystä. Abstraktimmat työt ovat myös mielenkiintoisia, koska niiden merkitys on varmasti todella erilainen lapsen silmissä. Nuorilla lapsilla ei ole samanlaista abstraktia ajattelua kuin aikuisilla, joten heidän pitää jotenkin konkretisoida nämä abstraktit symbolit. Miten? Se olisi mielenkiintoista kuulla. 

Olisi myös mielenkiintoista tietää, kuinka paljon ohjeen toteutustapaan on vaikuttanut esimerkiksi lapsen musiikillinen tai kuvataiteellinen tausta. Kuvataiteellinen tausta näkyy selvemmin visuaalisesti yksityiskohtaisempien ohjeiden kautta. Omatekemien nuottien käyttö taas ei väkisin osoita musikillista luovuutta tai taustaa. On älyttömän epätodennäköistä, ettei lapsi olisi 6-8 vuoden iässä törmännyt nuotteihin, joten varmasti monella tulee musiikista mieleen nuotit.  

Sukupuolen merkitystä on toisaalta myös vaikea jättää pohtimatta, koska muiden tutkimusten mukaan esimerkiksi tyttöjen hienomotoriset taidot ovat hieman poikia edellä ja he myös käyttävät usein piirroksissaan enemmän yksityiskohtia. Ei olisi siis yllättävää, jos samanlainen kuvataiteen painotus näkyisi tässä tutkimuksessa. Se ei kuitenkaan ollut relevanttia tässä tutkimuksessa, joten tutkimustuloksissa ei löydy mitään tähän viittaavaa.  

Hauskaa ohjeiden monipuolisuudessa oli tutkailla erilaisia yksityiskohtia, ja pohdiskella mitä ne kertovat tekijästä. Ryhmässä on syntynyt keskustelua tästä aiheesta ja utelimme myös tutkijatapaamisessa muutamasta ohjeesta. Esimerkiksi “hanapaikka” (kuva löytyy jutun alussa) tarkoittaa paikkaa missä sen alla oleva melodia soitetaan eli vesihanan äärellä. Joku meistä oli ennen tätä veikannut, että hanapaikka pitäisi laulaa tai melodia soittaa samalla tavalla kuin hanapaikka tavutetaan.  

Kuten aina taiteessa, myös näiden piirrosten kohdalla tutkija ja muut lukijat voivat tehdä omat johtopäätöksensä graafisten ohjeiden johdonmukaisuudesta. Lopulta kyse on kuitenkin katsojan omasta tulkinnasta. Aikuisten tekemän tulkinnan ja tekijän oman tulkinnan rinnakkainen vertailu avaisi kenties toisenlaisen näkökulman ohjeiden luettavuuteen ja toistettavuuteen. 

Minkälaisia kokemuksia tai ajatuksia sinulla herää näitä kuvia katsoessa? Tuntuvatko ne selkeiltä? 

Terveisin Antti ja Minna ryhmästä 12.

 

Ryhmä 12, 3/5

Hyvää keskiviikko päivää kaikille! Toivottavasti lumettomuus ei liikaa ole latistanut joulumieltännePääsemme taas syventymään nimikkotutkijamme Sara Sintosen tutkimukseen ääreen. 

Olemme ajatelleet kertoa postauksessamme hieman Sara Sintosesta itsestäänHän on syntynyt TampereellaSintonen on musiikin tohtori ja väitellyt vuonna 2001 aiheena mediakasvatusHän toimii  tällä hetkellä helsingin yliopiston ja turun yliopiston lehtorina ja dosenttinaHän  korostaa aiheissaan monesti monilukutaitoa sekä tykkää käyttää tutkimuksissaan myöskin musiikkia apuvälineenä. Lukutaidosta hän puhuu esim MTV:n haastattelussa, joka kertoo lukutaidosta ja sen heikentymisestäHän on kirjoittanut kymmeniä artikkeleita eri kasvatusalan aiheista. Meidän tutkimusartikkelimme ”Children’s produced graphical instructions in music as a multiliteracy act” oli yksi hänen englanninkielisistä tuotoksistaan. Tämä artikkeli julkaistiin Musiikkikasvatus- lehteen (joulukuu 2018). Hänen uusimpia artikkeleitaan on esim. ”Varhaiskasvatus puhuttaa: havaintoja Twitterissä jaetuista näkemyksistä” ja ”Et ne tietää, et toi on hyvä ihminen”. 

Aiheet  liittyvät yleensä nuoriin, lapsiin, musiikkiin tai monilukutaitoon. Sintonen kertoi tutkijatentissä jännittävänsä hiukan, että kaikki menisi hyvin. Hänen mielestään rauhassa tekeminen auttaa aina.   

Joulun odotuksilla terveisin Keshika ja Aida! 🙂

Ryhmä 12 blogiviikko (1/5)

Hei vaan kaikille! Olemme ryhmä 12, monilukutaitoa ja musiikkia.😊   

 Vihdoinkin tutkijatentti on ohi ja pääsemme aloittamaan viimeisenä ryhmänä blogiviikkomme. Ensimmäinen postaus liittyykin tutkijamme Sara Sintosen tenttaamisen jälkeisiin fiiliksiin ja mietteisiin. 

Emme ryhmänä olleet luoneet kysymys kysymykseltä tarkkaa suunnitelmaa, kuinka tutkijatentin tulisi edetä. Luotimme siihen, että tentti tulisi etenemään paremmin normaalin keskustelun oloisesti ja se kannatti. Keskustelun ollessa rentoa ja hyvin eteenpäin virtaavaa, saimme kysymyksiimme mielestämme tarvittavan vakuuttavat vastaukset, ja kaikki ryhmän jäsenistä olivat hyvin mielissään tentin päättyessä. Tunnelma oli katossa, kun kauhulla odotettu tutkijatentti oli lopultakin onnistuneesti ohi. Vieläpä Tipsit taskussa! 

Tutkijatentti osoittautui hyvin opettavaiseksi kokemukseksi, koska se laittoi meidät kyselemään kysymyksiä koko kurssin sisältöön liittyen. Kysymysten laatiminen ja esittäminen vaati perehtymistä kurssin vanhoihin aiheisiin ja toimi sitä kautta tehokkaampana oppimiskokemuksena kuin esimerkiksi kirjasta lukeminen. Kohti tutkivaa työtapaakurssissa on paljon pientä parannettavaa, jotta yleinen kokonaisuus jäisi miellyttäväksi. Tutkijatentti tosin on yksi niistä asioista, joista ei kannata luopua mistään hinnasta 

Kiitos myös varjoryhmällemme Digittäjille. Saimme tutkijatenttien jälkeen aikaan mielenkiintoisia keskusteluja. Näistä taskuun jäi uutta oppia ja ymmärrystä siitä, miten tutkimukset lähestyivät samaa monilukutaidon aihetta erilaisista näkökulmista ja lähtökohdista 

Ryhmän 9 kolmas blogipäivä

Hei! 

On ryhmän 9 viimeisen blogipostauksen aika. Tässä postauksessa ajattelimme vielä kirjoittaa siitä, miten tutkimukseen tutustuminen on muokannut lähtökohtiamme ja tekstinlukutaitoamme.  

Kun tulimme kurssille, meillä ei ehkä ollut niin paljon valmiuksia lukea tieteellisiä tekstejä kriittisesti. Vaikka pääsykokeeseen päntätessä tuli monta artikkelia tutuksi, silloin keskittymisen kohteena oli enemmänkin aineistonhallinta kuin sen kriittisesti tulkitseminen.  Kun erikseen kävimme läpi tutkimuskysymyksiä, aineistoa ja sen keruuta, saimme myös paljon realistisemman kuvan tutkimuksien toteutuksesta. Emme ennen olleet kovin tietoisia siitä, mitä kaikkea tutkimuksen tekoon sisältyy. Nykyään tutkimuksen lukeminen on helpompaa, kun on idea siitä, miten tekstin voi jakaa pienempiin osiin.  Lukukokemus ei ole niin puuduttava, kun on enemmän ideaa siitä, mikä on artikkelissa olennaisinta. 

Tutkimuksemme perustui siis Helena Kontiolan tekemään pro graduun, jonka pohjalta Antti Rajala kirjoitti tutkimusartikkelin. Tutkimuksessa tutkittiin myötätuntokulttuuria alle 3-vuotiaiden päiväkotiryhmässä. Tutkijoiden aineiston analyysin mukaan myötätunto on yhteydessä päiväkodin toimintakulttuureihin. On tärkeää tutkia, miten päiväkodin aikuiset rakentavat myötätuntokulttuuria, ja rohkaisevat lapsia osallistumaan lohdutustilanteisiin. Näin kehitetään lasten toimijuutta, kun he saavat aktiivisesti osallistua näihin tilanteisiin. Tulokset antavat pohjaa artikkelissa esille tuodulle sosiokulttuuriselle teorialle, mutta ne eivät pienen otannan vuoksi ole tilastollisesti yleistettävissä.  

Tutkimus itsessään antoi meille uuden näkökulman myötätuntoon ja sen rakentamiseen. Aikaisemmin olimme lähinnä tarkastelleet myötätuntoa yksilöpsykologisesta näkökulmasta, emmekä olleet kiinnittäneet huomiota sosiokulttuuriseen puoleen.  Artikkeli haastoi tämän yksipuolisen lähestymistavan.  Myötätuntokulttuuri on aihe, joka tulee vaatimaan lisätutkimusta ja kasvatustieteissä yleisemminkin lisää tarkastelua.  

Toisimme vielä esiin kiinnostavan aiheeseemme liittyvän artikkelin Tutkittua varhaiskasvatuksesta – blogista, jossa Lasse Lipponen kertoo surusta sosiokulttuurisesta näkökulmasta.  

Kurssi on nyt lopuillaan ja tutkijatentin ja nimikkotutkimuksen myötä tieteelliseen tutkimukseen tutustuminen on avartanut paljon käsityksiä ja akateemista lukutaitoa. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäikohti uusia haasteita 

 

Terveisin Ryhmä 9 (Myötätuntokulttuuri) 

 

https://tutkittuavarhaiskasvatuksesta.com/2019/11/15/oikeus-surra-lasten-suru-ja-suremisen-kulttuuriset-kaytannot-varhaiskasvatuksessa/ 

Ryhmän 9 toinen blogipostaus

Heippa! Tutkijatentti on vihdoin takanapäin. Tentin jälkeiset fiilikset ovat meidän ryhmässämme aivan mahtavat. Jännitettiin, ehtiikö tutkijamme Antti Rajala matkustaa New Yorkista tarpeeksi ajoissa tenttiin. Onneksi ehti!  

Tenttikysymysten muodostamista hieman ehkä vaikeutti se, että Rajalan artikkeli perustui Helena Kontiolan pro graduun. Tutkijamme ei siis itse kerännyt aineistoa, joten eräitä mielenkiintoisia kysymyksiä esimerkiksi hypoteesien muokkautumisesta tutkimuksen aikana on hankala esittää.  

Kuitenkin Rajalan vastaukset täydensivät ymmärrystämme hänen artikkelistaan, sekä myötätunnon tutkimisesta. Tentissä nostimme esiin esimerkiksi kysymyksiä myötätunnon negatiivisesta puolesta, josta Rajala oli keskustellut ensimmäisessä tutkijatapaamisessamme. Kun olimme maininneet tämän puolen muiden ryhmien kanssa keskusteltaessa, se oli herättänyt paljon kiinnostusta. Tämä inspiroi meitä yrittämään vielä tarkentamaan tätä puolta tutkijatentissä. Kuten Rajala kertoikin, myötätunnon negatiivista puolta ei ehkä tuotu esiin tutkimuksessa, johon hänen artikkelinsa perustuu. Kun puhutaan myötätunnosta, on kumminkin tärkeää miettiä, keihin myötätuntoa kohdistetaan, ja toteutuuko se esimerkiksi holhoavalla tavalla.  

Tietoa myötätunnosta voisi Rajalan mukaan lisätä videoinnin ja reflektiokeskustelun lisäksi työntekijöiden käyttäytymisen peilaamisella, vanhempien haastatteluilla ja laboratoriotutkimuksella. Videoinnin idea aiheutti tentin jälkeistä keskustelua ryhmässämme, sillä vaikka Rajala kertoi, että kamerat unohtavat tutkimuksen aikana aika nopeasti, mietimme vielä, onko mitään tapaa mitata, miten paljon videoiminen vaikuttaa videoitujen käytökseen. Ehkäpä tilanteen tapahtuessa spontaanisti videoitava opettaja unohtaa kamerat, mutta tilanteen jälkeen opettaja muistaa olevansa kuvattavana, ja uudelleenarvioi oliko tarpeeksi myötätuntoinen, sekä mahdollisesti palaa lohduttamaan lasta, jos kokee ettei ollut.  

Tutkimuksemme näkökulma oli sosiokulttuurinen, joka tarkoittaa, että oppiminen nähdään tapahtuvan kulttuurisessa vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Näkökulma on vahvistunut vasta viime vuosina. (Lonka, 2014, s.72.) Sosiokulttuurinen näkökulma perustuu psykologi L.S.Vygotskyn oppimisen ajatteluun (Lonka, 2014, s.73). 

Aiemmin vallitsevana näkökulmana on ollut yksilöpsykologinen. Rajala kertoi, että tutkimuksen näkökulman valintaan vaikuttavat eri koulukunnat, joista tutkija useimmiten valitsee yhden. Ehkä jos olisi ollut enemmän aikaa käytettävänä, olisimme voineet vielä kysyä Rajalalta, kokeeko hän vallitsevan näkökulman vaihtuvan yksilöpsykologisesta johonkin muuhun lähitulevaisuudessa? 

Varjoryhmänä seuraaminen oli todella antoisaa, ja antoi myös uusia ideoita tutkijatentin rakenteen muokkaamisesta.  Myös toiselta ryhmältä myöhemmin saatu palaute tutkijatentistämme yllätti meidät positiivisesti. Varjoryhmän mielestä esimerkiksi kysymyksemme olivat pääosin hyviä ja mielenkiintoisia ja lisäksi puheenjohtajamme hoiti tenttitilanteen mallikkaasti.  

Vaikka tutkijatenttiä jännitettiin paljon, oli se meille positiivinen kokemus.  Toivottavasti teidänkin tutkijatenttinne menivät hyvin! 

Terveisin ryhmä 9 

 Lähde: Lonka, K. (2014). Oivaltava oppiminen. (s. 72-73)Otava

Ryhmä 9:n blogiviikon avaus!

Moikka ja tervetuloa seuraamaan ryhmä 9:n blogiviikkoaMeillä aiheena on siis myötätunto ja lööppimmeotsikko oli: ”Myötätunto on varhaiskasvatuksen ytimessäkuitenkin usein keinot sen edistämiseksi ovat ongelmallisia”. Varsinainen käsittelemämme artikkeli on  ”Lohdutustilanteet ja myötätuntokulttuuri alle kolmevuotiaiden päiväkotiryhmässä.” Tutkimuksessa pyritään vastaamaan kahteen kysymykseen: Miten alle kolmivuotiaiden lasten mielipahan ilmaisuihin vastataan päiväkodin erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa? Minkälaisia tulkintoja päiväkodin myötätuntokulttuurista voidaan tehdä havaittujen lohdutustekojen perusteella?  

Tutkijatentti lähestyy ja ajattelimme, että voisimme käsitellä hieman meidän valmistautumista ja ajatuksia tulevasta tentistä. Meidän käsittelemän tutkimusartikkelin on kirjoittanut Antti Rajala. Hän on kirjoittanut artikkelin Helena Kontiolan pro gradu tutkielman pohjalta. Mielenkiintoista ja osittain haastavaa tilanteesta tekee juurikin se, että Rajala ei itse ole ollut kentällä toteuttamassa tutkimusta, jonka takia hän ei esimerkiksi osaa vastata kysymyksiin kuten: ”Miksi päätit toteuttaa tutkimuksen juuri tällä tavalla” voimme kuitenkin kääntää kysymyksen muotoon ”Miten itse toteuttaisit tutkimuksen?” Ajatuksenamme on siis tiedustella Rajalan näkökulmaa myötätunnosta erityisesti varhaiskasvatuksessa ja saada syvempää tietoa sen positiivisista kuin myös mahdollisista negatiivisista puolista.

Kurssin aikana olemme päässeet keskustelemaan ja esittelemään tutkimustamme muille ryhmille ja olemme saaneet palautetta ja uusia näkökulmiajoilla lähestyä tutkimusta. Muiden ryhmien kommentit ja kysymykset ovat avanneet tutkimusta enemmän. Kurssin alussa oli hankala ajatus tenttiä tutkijaa kriittisestimutta ajan kuluessa se on selkiintynyt. Tutkimuksen auetessa meidän olostamme on tullut paljon varmempi.  Nyt on huolenaettä  emme saa kaikkia pointtejamme tuotua esille tutkijatentin rajoitetussa ajassa.  Avaamme tutkimustamme vielä enemmän blogiviikkomme kuluessa.  Olisiko teillä jotain polttavia kysymyksiä tutkijallemme? 

Jäämme mielenkiinnolla odottamaan tulevaa tutkijatenttiä ja toivotamme samalla tsempit muille ryhmille! 

Terveisin, Ryhmä 9 (Myötätuntokulttuuri) 

 

 

Ilmiöoppijoiden matka hämmennyksestä tutkijatenttiin

Tutkijatentti lähestyy ja jännitys tiivistyyAloitimme tenttiin valmistautumisen silläettä muistelimme kurssilla käymiämme asioitaAloimme samalla hahmottaa sitämitä kaikkea olemmekaan kurssin aikana jo oppineet ja mitä välineitä meillä on käytössämmekun alamme lukemaan muitakin tutkimuksia.   

Kokonaan uutta tutkimusta lukiessa osaisimme etsiä keskeisiä käsitteitä ja miettiä, miten niiden valinta vaikuttaa tutkittavan ilmiön kuvaamiseen sekä tutkijan näkökulman valintaan. Mistä muista näkökulmista samaa aihetta voisi lähetyä ja mitä jää rajauksen ulkopuolelle? Kurssin aikana saimme kysymyksen toiselta ryhmältä monilukutaitoon liittyen, joka yllätti meidät täysin ja haastoi meidät lukemaan tarkemmin tutkimustamme uudestaan. Samalla huomasimme, kuinka tärkeää ajatuksia on pohtia ja keskustella myös oman ryhmän ulkopuolella, sillä silloin usein herää uusia näkökulmia omaankin ajatteluun. 

Ryhmämme koki tutkimuksemme aineiston käsittelyn ja analysoinnin selkeäksi. Sen sijaan koimme tutkimusongelman hahmottamisen haastavaksi, mutta kurssin kuluessa olemme oppineet etsimään tutkimusongelmaa paremmin myös ns. rivien välistä. 

Jatkossa tutkimuksia lukiessa on tärkeää kiinnittää huomiota otsikkoon ja lukea tutkimukset ajatuksen kanssa useampaan kertaan. Etenkin, kun kyseessä englanninkielinen artikkeli, jolloin monilla menee ensimmäinen lukukerta lähinnä suomentamiseen ja keskeisen sisällön hahmottamiseen. Joskus kuitenkin tutkimuksen pintapuolinen ymmärtäminen riittää, eikä ole tarvetta syventyä jokaiseen yksityiskohtaan, kun ymmärtää kokonaisuuden ja oppii poimimaan joukosta tutkimuksen lukemisen kannalta tärkeimmät avainsanat. 

Alkuun hieman kauhistuttanutkin ajatus tutkijatentistä ja kriittisestä näkökulmasta, ei enää kurssin mittaan saatujen työkalujen myötä tunnukaan niin mahdottomalta. Tutkimukseen tutustuminen osio kerrallaan on antanut uusia näkökulmia lukea tutkimusta ja pohtia kysymyksiä tulevaan tutkijatenttiin. 

Ilmiöoppijat / ryhmä 10

Kuva: https://pixabay.com/photos/research-letters-scrabble-words-3691930/ 

Ryhmän 10 blogiviikko alkaa!

Moikka kaikille! Me ollaan ryhmä 10, ilmiöoppijat. Tänään alkaa meidän blogiviikko ja haluaisimme aloittaa sen pienellä kurkistuksella meidän tutkimukseen. Meidän nimikkotutkijana on Jenni Vartiainen ja hänen tutkielmansa ”Makerspaces, multiliteracies and early science education”.

Voitte pohtia julkaisemaamme kuvaa ja sen tarkoitusta. Kommentoikaa rohkeasti, jos kuva herättää kysymyksiä. Vastaamme mielellämme kaikkeen pohdintaan ja kommentointiin. Stay tuned! 🙂

-Suvi / Ilmiöoppijat

(Kuva lainattu osoitteesta http://www.monilukutaito.com/blog/39/lorutiedetta)

Ryhmä 11 blogi – päivä 5

Ryhmä 11 blogiviikko päivä 5

LeikkienhavainnoidenkannatellenVertaisvuorovaikutusta vahvistavaa pedagogiikkaa varhaiserityiskasvatuksen toimintaympäristössä 

viikon matka on kuljettu Jaakko Hilpön ja Lasse Lipposen johdolla kohti tutkivaa työtapaa. Kurssi  kokonaisuudessaan pysäyttää pedagogisten kysymysten äärelle ja pohtimaan omaa roolia ja toimintaa päiväkodin lapsiryhmässä varhaiskasvatuksen opettajana ja tasa-arvoisena tiimin jäsenenä. Ryhmätyöskentely tässä kurssikokonaisuudessa haastaa keskustelevaan, ”yhdessä olemme enemmän” -työtavan opetteluun. Koemme, että sen ymmärtäminen, että, että isojen kokonaisuuksien pilkkominen osiin mahdollistaa asioiden syvemmän tarkastelun, on yksi rikkaimmista kurssin opetusten anneista matkalla kohti tutkivaa työtapaa – asenteen omaksumista työvälineeksi päiväkodin arjessa ja ammatillisessa kasvussa.

Ryhmän 11 matka alkoi lööpistä  “Varhaiskasvatuksen ammattilaiset kontrolloivat lasten leikkiä  ja jatkui nimikkotutkijamme Marja Syrjämäen tutkimuksen artikkelin                                    “Enhancing peer interaction during guided play in Finnish integrated special groups”,                   ja tutkijatapaamisen kautta perjantain 8.11.2019 väitöstilaisuuteen.                                             Lööpin ajatuksesta, että varhaiskasvatuksen ammattilaiset negatiivisella tavalla kontrolloivat ja rajoittavat lasten leikkiä vaihtui mietintään leikin välineelliseen merkitykseen ja rooliin varhaiskasvatuksen ammattilaisten pedagogisena ja rooliin varhaiskasvatuksen ammattilaisten pedagogisena toimintatapana ja menetelmänä lasten vertaisvuorovaikutuksen havainnoimisessa tukemisessa, edistämisessä ja kannattelussa. Ennakkokäsityksemme suuntainen fokus varhaiskasvatuksen ammattilaisista leikin kieltäjinä ja rajoittajina kääntyi tutkimuksen näkökulman ja tutkimustulosten myötä varhaiskasvatuksen ammattilaisten roolin tarkastluun vertaisvuorovaikutuksen ja leikin mahdollistajaja ja kannattelijana.

Tutkijatenttiä odotamme mielenkiinnolla. On ainutlaatuinen mahdollisuus saada haastatella sekä mahdollisesti parhaassa tapauksessa jopa haastaa “ihan oikeaa tutkijaa” yliopistomaailmasta. On jännittävää ja avartavaa opetella ja oppia syvemmin tutkimuksen ja käytännön yhteyttä ja merkitystä sekä niiden yhteistä päämäärää varhaiskasvattajien ammattilaisen kasvun ja kehityksen sekä moniammatillisen yhteistyön edistämiseksi ja päiväkotiarjen laadun parantamiseksi,  lapsen kasvun, kehityksen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tueksi.  Nimikkotutkijamme Marja Syrjämäen 8.11.2019 väitöstilaisuuden puheenvuorossa käyttämiä sanoja siteeraten tavoitteena “Sellainen varhaiskasvatuksen toimintaympäristö, jossa lapsi saa kokemuksen osallisuudesta yhteisössä – kehittyy, oppii, kukoistaa ja voi hyvin – Varhaiskasvatuksen ammatilaisen vastuulla on, että  JOKAINEN lapsi saa vuorovaikutuksen ja yhteenkuuluvuuden kokemuksen varhaiskasvatuksen toimintaympäristössä”. Marja Syrjämäen tutkimuksen ja lähteenä olleiden aikaisempien tutkimusten valossa vuorovaikutus on tärkeä pohja oppimiselle.  Jo varhaiskasvatuksen toimintaympäristössä vertaisryhmän ulkopuolelle jääminenmahdolliset kiusaamiskokemukset tai ryhmän ulkopuolelle sulkemisen kokemuksilla voi tutkimustulosten mukaan olla kauaskantoisia vaikutuksia  – jopa aikuisuuteen asti – johtaen syrjäytymiseen. Tutkimuksen aihe –  pedagogiikka –  Aikuisen pedagoginen rooli – varhaiskasvatuksen ammattilaisten käyttämä pedagogiikka – pysäyttää todella pohtimaan roolin vastuuta ja merkitystä lasten ja heidän perheidensä elämään. 

Ryhmä 11 – Anu ja Erja-Liisa