Heippa! Tutkijatentti on vihdoin takanapäin. Tentin jälkeiset fiilikset ovat meidän ryhmässämme aivan mahtavat. Jännitettiin, ehtiikö tutkijamme Antti Rajala matkustaa New Yorkista tarpeeksi ajoissa tenttiin. Onneksi ehti!
Tenttikysymysten muodostamista hieman ehkä vaikeutti se, että Rajalan artikkeli perustui Helena Kontiolan pro graduun. Tutkijamme ei siis itse kerännyt aineistoa, joten eräitä mielenkiintoisia kysymyksiä esimerkiksi hypoteesien muokkautumisesta tutkimuksen aikana on hankala esittää.
Kuitenkin Rajalan vastaukset täydensivät ymmärrystämme hänen artikkelistaan, sekä myötätunnon tutkimisesta. Tentissä nostimme esiin esimerkiksi kysymyksiä myötätunnon negatiivisesta puolesta, josta Rajala oli keskustellut ensimmäisessä tutkijatapaamisessamme. Kun olimme maininneet tämän puolen muiden ryhmien kanssa keskusteltaessa, se oli herättänyt paljon kiinnostusta. Tämä inspiroi meitä yrittämään vielä tarkentamaan tätä puolta tutkijatentissä. Kuten Rajala kertoikin, myötätunnon negatiivista puolta ei ehkä tuotu esiin tutkimuksessa, johon hänen artikkelinsa perustuu. Kun puhutaan myötätunnosta, on kumminkin tärkeää miettiä, keihin myötätuntoa kohdistetaan, ja toteutuuko se esimerkiksi holhoavalla tavalla.
Tietoa myötätunnosta voisi Rajalan mukaan lisätä videoinnin ja reflektiokeskustelun lisäksi työntekijöiden käyttäytymisen peilaamisella, vanhempien haastatteluilla ja laboratoriotutkimuksella. Videoinnin idea aiheutti tentin jälkeistä keskustelua ryhmässämme, sillä vaikka Rajala kertoi, että kamerat unohtavat tutkimuksen aikana aika nopeasti, mietimme vielä, onko mitään tapaa mitata, miten paljon videoiminen vaikuttaa videoitujen käytökseen. Ehkäpä tilanteen tapahtuessa spontaanisti videoitava opettaja unohtaa kamerat, mutta tilanteen jälkeen opettaja muistaa olevansa kuvattavana, ja uudelleenarvioi oliko tarpeeksi myötätuntoinen, sekä mahdollisesti palaa lohduttamaan lasta, jos kokee ettei ollut.
Tutkimuksemme näkökulma oli sosiokulttuurinen, joka tarkoittaa, että oppiminen nähdään tapahtuvan kulttuurisessa vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Näkökulma on vahvistunut vasta viime vuosina. (Lonka, 2014, s.72.) Sosiokulttuurinen näkökulma perustuu psykologi L.S.Vygotskyn oppimisen ajatteluun (Lonka, 2014, s.73).
Aiemmin vallitsevana näkökulmana on ollut yksilöpsykologinen. Rajala kertoi, että tutkimuksen näkökulman valintaan vaikuttavat eri koulukunnat, joista tutkija useimmiten valitsee yhden. Ehkä jos olisi ollut enemmän aikaa käytettävänä, olisimme voineet vielä kysyä Rajalalta, kokeeko hän vallitsevan näkökulman vaihtuvan yksilöpsykologisesta johonkin muuhun lähitulevaisuudessa?
Varjoryhmänä seuraaminen oli todella antoisaa, ja antoi myös uusia ideoita tutkijatentin rakenteen muokkaamisesta. Myös toiselta ryhmältä myöhemmin saatu palaute tutkijatentistämme yllätti meidät positiivisesti. Varjoryhmän mielestä esimerkiksi kysymyksemme olivat pääosin hyviä ja mielenkiintoisia ja lisäksi puheenjohtajamme hoiti tenttitilanteen mallikkaasti.
Vaikka tutkijatenttiä jännitettiin paljon, oli se meille positiivinen kokemus. Toivottavasti teidänkin tutkijatenttinne menivät hyvin!
Terveisin ryhmä 9
Lähde: Lonka, K. (2014). Oivaltava oppiminen. (s. 72-73). Otava