Arkistot kuukauden mukaan: lokakuu 2019

Aineisto tutkimuksessa temperamentin ja tuen tarpeiden yhteydestä lasten kognitiivisiin toimintoihin

Aineistonamme oleva Alisa Alijoen, Eira Suhosen, Mari Nislinin ja Nina Sajaniemen tutkimus Lasten temperamentin ja tuen tarpeiden yhteys lasten kognitiivisiin toimintoihin päiväkotien erityisryhmissä on osa laajempaa tutkimushanketta nimeltä Lasten stressin säätely oppimisen turvana varhaiskasvatuksessa – pedagoginen sensitiivisyys lapsen intentioiden tunnistamisen ja toiminnan rohkaisemisen välineenä, joka koostuu useista eri tutkimuksista. Suunnitteilla on jatkotutkimus, jossa tutkittavana ryhmänä olisi niin sanottu “tavallinen” päiväkotiryhmä, jossa ei ole havaittu erityisen tuen tarpeessa olevia lapsia.  

Miten tutkimuksen aineisto on hankittu? 

Aineistoa hankittiin puolentoista vuoden ajan kolmella eri aineistonkeruukerralla. Ensimmäinen otos kerättiin huhtikuussa 2012 ja viimeinen otos marraskuussa 2013. Aineisto kerättiin 24 helsinkiläisestä päiväkotiryhmästä, joista 20 oli integroituja ja 4 erityisryhmiä. Tutkittavia lapsia oli yhteensä 289 (167 poikaa ja 122 tyttöä). Temperamenttia mittaavia kyselylomakkeita jäi kuitenkin palauttamatta 32 lapsesta, joten lopulliseksi lapsimääräksi tuli 257, joista poikia oli 153 ja tyttöjä 104. Hallinnollinen päätös erityisen tuen tarpeesta oli 107 lapsella; loput 150 lasta olivat vertaislapsia, joilla ei ollut diagnosoitua erityisen tuen tarvetta. Iältään lapset olivat 3-7-vuotiaita. Aineisto kerättiin niin, että vanhemmat täyttivät temperamenttilomakkeet ja opettajat tekivät lapsille kognitiivisia testejä tutkijoiden avustuksella. Lisäksi sekä opettajat että vanhemmat täyttivät lapsista taustatietolomakkeen.  

Tutkimusaineiston muodostuminen 

Tutkimusaineisto muodostuu temperamenttikyselystä, kognitiivisista testeistä ja taustatiedoista. Erityislastentarhanopettajat antoivat taustatietolomakkeella lausunnon lapsen diagnoosista sekä kuvauksen hänen toiminnastaan ryhmässä. Myös vanhemmat täyttivät taustatietolomakkeen, jossa kysyttiin lapsen tuen tarpeen lisäksi vanhempien koulutuksesta, ammatista ja tuloista. 

Lasten kognitiivisia toimintoja arvioitiin käyttämällä yleisen kognitiivisen kyvykkyyden arvioimiseen tarkoitettua menetelmää (WPPSI-II) sekä lasten neuropsykologista tutkimusmenetelmää (NEPSY-II).  Testaaminen toteutettiin kynä-paperitehtävillä. Temperamentin arvioinnissa puolestaan käytettiin lasten vanhempien täyttämää kyselylomaketta (The Children’s Behavior Questionnare eli CBQ). 

Tutkimusongelmat 

Tutkimuksessa pyrittiin vastaamaan neljään tutkimusongelmaan. Ensinnäkin siinä etsittiin vastausta siihen, miten poikien ja tyttöjen temperamenttipiirteet eroavat toisistaan. Toiseksi selvitettiin sitä, millaisia temperamenttipiirteitä erityisryhmien vertaislapsilla ja erityistä tukea tarvitsevilla lapsilla on. Kolmanneksi kysyttiin, millaisia erityisryhmien lasten kognitiiviset toiminnot ovat, ja neljänneksi pohdittiin millainen yhteys lasten temperamentilla ja mahdollisella erityisen tuen tarpeella on heidän kognitiivisiin toimintoihinsa. 

Tutkimuksessa käytetyistä lomakkeista ja testeistä tarkemmin

The Children’s Behavior Questionnaire eli CBQ on yksi eniten käytetyistä mittareista lasten temperamenttiin liittyvissä tutkimuksissa. Se on tarkoitettu 3-7-vuotiaiden lasten temperamentin arviointiin. CBQ:n avulla arvioidaan erilaisia arkipäivän tilanteissa ilmeneviä käyttäytymispiirteitä, kuten esimerkiksi ujoutta, turhautuneisuutta, impulsiivisuutta, aktiivisuutta sekä hymyilyn ja naurun määrää (Mary Rothbart 2001). Yhteensä tarkasteltavia piirteitä on 15. Kysely koostuu 94 kohdasta, jotka pisteytetään 7-pykäläisellä asteikolla. Itse lomake on tilattavissa vain tutkimuskäyttöön, joten emme valitettavasti päässeet tutustumaan kysymyksiin yksityiskohtaisemmin. 

NEPSY-II ja WPPSI-III –testit koostuvat useista osatesteistä, joista on mahdollista valita ja koostaa tutkimuksen kannalta relevantti testisarja. NEPSY-II on 3–16-vuotiaille tarkoitettu neuropsykologinen testi, jonka avulla voidaan arvioida lapsen kognitiivisia ja käyttäytymiseen liittyviä heikkouksia ja vahvuuksia. Sen osatestit liittyvät kuuteen kehityksen osa-alueeseen: tarkkaavuus ja toiminnan ohjaus, kielelliset osatestit, muisti ja oppiminen, sensomotoriset osatestit, sosiaalinen havaitseminen sekä visuospatiaaliset osatestit. WPPSI-III puolestaan mittaa yleisesti lapsen kognitiivisen suoriutumisen osa-alueita. Testiin kuuluu kaksi osaa, joista toinen on tarkoitettu nuoremmille (2 v 6 kk – 3 v 11 kk) ja toinen vanhemmille (4 v 0 kk – 7 v 3 kk) lapsille. 

Neuropsykologian erikoispsykologi valitsi näistä kahdesta tehtäväpatteristosta (WPPSI-III ja NEPSY-II) tutkimukseen viisi tehtävää, jotka olivat: 

  • Merkintunnistus (WPPSI-III): Lapsi ratkaisee visuaalisen haun avulla, onko mallikuvio muiden samalla rivillä olevien kuvioiden joukossa vai ei. Osiossa on aikarajana 120 sekuntia. 
  • Merkkikoetehtävä (WPPSI-III): Lapsi kopioi lomakkeelle merkkejä, jotka kuuluvat pareittain yhteen yksinkertaisten geometristen kuvioiden kanssa. Lapsi piirtää mallin mukaisesti kunkin kuvion sisään siihen kuuluvan merkin. Osiossa on aikarajana 120 sekuntia. 
  • Visuaalinen tarkkaavaisuus (NEPSY-II): Testissä arvioidaan lapsen kykyä ylläpitää valikoivaa visuaalista tarkkaavuutta. Tehtävässä lapsi seuraa ärsykejonoa ja merkitsee kysytyt ärsykkeet niin nopeasti ja tarkasti kuin pystyy. 3–4-vuotiailla ja yli 5-vuotiailla lapsilla on eri tehtävä. Molempien ikäryhmien tehtävässä aikaraja on 180 sekuntia. 
  • Kuvioiden keksiminen (NEPSY-II): Tehtävä mittaa ei-kielellisen tuottamisen ja keksimisen sujuvuutta. Lasta pyydetään piirtämään mahdollisimman monta erilaista kuviota tietyn ajan kuluessa. Tämä tehtävä on tarkoitettu vähintään 5-vuotiaille lapsille. 
  • Kopiointitehtävä (NEPSY-II): Tehtävässä arvioidaan lapsen visuospatiaalista ja visuomotorista kykyä hahmottaa ja piirtää kaksiulotteisia geometrisia kuvioita. Lapsi kopioi tehtävävihkossa esitettyjä kuvioita ilman aikarajaa. 

Tehtävissä tarvittiin havaintojen ja toimintojen sujuvuutta, joustavuutta, tarkkaavaisuutta sekä toiminnanohjausta, ja ne oli valittu siten, että ne voitiin tehdä kolmen–neljän lapsen pienryhmissä. 

Tutkimusaineistossa käytettyjen testien sopivuus tutkittavaan ilmiöön 

Tutkimusta syvemmin tarkasteltuamme meillä heräsi kysymys, miksi valitut testit mittasivat suurelta osin juuri sellaisia kognitiivisia taitoja, jotka liittyvät vahvasti tahdonalaisen hallinnan piiriin (joka on yksi kolmesta tarkastellusta temperamenttiulottuvuudesta). Tällöin luonnollisesti on odotettavaa, että testeissä menestyisivät heikommin ne lapset, joilla tahdonalaiseen säätelyyn liittyvät temperamenttipiirteet olivat heikoimpia. Olisikin ollut mielenkiintoista nähdä, miten temperamentti olisi korreloinut muiden kognitiivisen suoriutumisen osa-alueiden, kuten muistin tai kielellisen oppimisen, kanssa. Yleisesti ottaen käytetyt testit soveltuivat tähän tutkimukseen kuitenkin hyvin – ovathan ne juuri tähän tarkoitukseen suunniteltuja ammattimaisia työkaluja  ja niiden avulla tutkittava ilmiö on saatu käytännöllisesti havainnoitavaan muotoon. Myös päätös pyytää taustatietoihin opettajan kuvaus kunkin lapsen toiminnasta ryhmässä oli mielestämme hyvä ja perusteltu, sillä sen ansiosta tutkijat saivat paremman käsityksen tuen tarpeessa olevien lasten erityishaasteista kuin pelkän diagnoosin perusteella. Tutkimusaineistossa käytetyt tiedonkeruumenetelmät olivat siis kokonaisuutena tutkimuksen kannalta oleellisia ja mahdollistivat saadun datan analysoinnin, jonka avulla tutkijat pystyvät tekemään päätelmiä tutkimuskysymyksistä.  

Anni Ilkka, Jenna Lepistö, Ella Halkosalmi, Rosa Schmelzer, Tuula Vilva, Jasmiina Heikkinen, Saara Kekkonen, Julia Lind, Vilma Rissanen, Jonna Kaffka // Ryhmä 6

Koulutuspoliittisen paradoksin jäljillä

Miten ja miksi on päädytty tilanteeseen, jossa lastentarhanopettajan tehtävissä toimivista vähemmistöllä on lastentarhanopettajan koulutus ja enemmistöllä sosiaalialan koulutus? Tätä pohtivat Eeva-Leena Onnismaa, Marjatta Kalliala ja Leena Tahkokallio artikkelissaan Koulutuspoliittisen paradoksin jäljillä -Miten varhaiskasvatus muotoutui sosiaalialan koulutuksia suosivaksi. Artikkelissa keskitytään tutkimaan henkilöstörakenteen muotoutumista peilaten sitä lainsäädännön muutoksiin, hallinnollisiin ratkaisuihin ja kehittämishankkeisiin, joiden avulla tutkijat ovat hakeneet vastaksia tähän tutkimuskysymykseen.

Tutkimuskysymys on ohjannut sekä lähteiden valintaa että tutkijoiden käyttämää analyysitapaa. Heidän käyttämänsä aineisto koostuu kahdesta toisiaan täydentävästä kokonaisuudesta. Näistä ensimmäinen muodostuu päiväkodin henkilöstörakenteeseen vaikuttaneista säädöksistä ja asiakirjoista sekä varhaiskasvatuksen ja sosiaalialan arviointia ja kehittämistä koskevista raporteista ja lehtikirjoituksista, merkittävimpänä Eeva Hujalan, Elise Lujalan, Johanna Heikan ja Riitta-Liisa Korkeamäen Varhaiskasvatuksen ydinosaaminen -Opetussuunnitelmien sisältöalueiden analyysi kasvatustieteen kandidaattien ja sosionomien koulutuksista (OAJ, 2003). Toinen aineistokokonaisuus muodostuu kehittämishankkeiden raporteista, jotka aikaisemman tutkimuksen (esim. Pirkko Niiranen ja Jarmo Kinos, Suomalaisen lastentarha- ja päiväkotipedagogiikan jäljillä (2001)) mukaan ovat merkittävällä tavalla muokanneet suomalaista varhaiskasvatusta.

Artikkelissa on analyysimenetelmänä käytetty laadullista tekstianalyysia, jolla on haettu aineistona käytetyistä teksteistä lausumia, joissa perustellaan sosiaalialan koulutuksen soveltuvuutta lastentarhanopettajan tehtäviin. Tutkijat ovat myös haastatellet Opetusalan ammattijärjestön edustajana erityisasiantuntija Auli Setälää ja Helsingin yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan edustajana koulutussuunnittelija Tanja Steineria. Haastattelut on saatu vuonna 2017, joten näkökulma on edelleen ollut tuore ja relevantti.

Pidämme tutkimustavan valintaa erinomaisena, koska tutkimus on kattava, eikä objektiivisen tai arvottamattoman aineiston kerääminen varhaiskasvatuksen kenttätyön tekijöiltä itseltään olisi ollut mahdollista. Tutkijat ovat löytäneet samansuuntaista sisältöä useista eri lähteistä ja aineistoista, joka lisää tutkimuksen luotettavuutta ja vahvistaa tutkimushypoteesia. Tavattuamme nimikkotutkijamme Eeva-Leena Onnismaan saimme tietää, että lakimuutosta suunniteltaessa artikkelin kirjoittamiseen oli varhaiskasvatuksen tiedeyhteisössä sisäsyntyinen motivaatio, ja hän henkilökohtaisesti luonnehtiikin kysymystä sosiaalialan koulutusten suosimisesta lähes puhtaasti järjestöpoliittiseksi.

Ryhmä 14 blogiviikko osa 4

Heippa ja ihanaa torstaita kaikille!

Tänään meidän blogikirjoituksemme koskee kurssilla tähän mennessä tehtyjä oppimistehtäviä ja miten olemme ne toteuttaneet. Kurssi on luonteeltaan hyvin itsenäisesti suoritettavaa ja ryhmässä pitää lähes kaikki tieto selvittää itse ja se auttaakin asioiden oppimista paremmin.

Kuten ryhmämme blogiviikon ensimmäisessä postauksessa kerrottiin, meidän piti ensimmäisenä tehtävänä miettiä ja suunnitella miten toteuttaisimme tutkimuksen lööpin pohjalta. Meidän tutkimussuunnitelmamme olisi ollut haastava toteuttaa, joten nyt tutkijatapaamisen ja uusien oppien perusteella lähtisimme toteuttamaan tutkimusta yksinkertaisemmin parempien tulosten saavuttamiseksi.

Toisessa oppimistehtävässä tuli syventyä tutkimukseemme ja sen perusteella kehittää kysymyksiä tulevaa tutkijatapaamista varten. Saimme helposti kasaan yli 15 kysymystä, sillä tutkimuksemme on englanniksi, joten epäselviä kohtia oli yllättävän paljon. Tässä vaiheessa saimme tietää, että tutkijamme on kiireinen uuden tutkimuksen parissa, emmekä sen takia ehdi tavata häntä ennen seuraavaa lähitapaamista. Tutkijamme uusi tutkimus sai mielenkiintomme heräämään, ja halusimmekin myös kysyä mitä hänen uusi tutkimuksensa käsittelee.

Saimme kolmannen oppimistehtävän ennen tutkijatapaamistamme. Tehtävässä tuli pohtia tutkimuksen keskeisiä käsitteitä ja tutkimuksen teoreettista näkökulmaa. Saimme näihin kysymyksiin vastaukset seuraavan päivän tutkijatapaamisesta. Tutkijamme antoi meille myös väitöskirjansa suomenkielisen tiivistelmän tutkimuksestaan ja se helpotti tutkimuksen yksityiskohtien ymmärtämistä. Tutkijatapaamisessa saimme todella paljon uutta tietoa tutkimuksen tekemisestä ja sen avulla pystyimme helposti lähteä tekemään seuraavia tehtäviä.

Neljäntenä oppimistehtävänä tuli selvittää tutkimuksen aineiston hankintaa ja aineiston sisältöä. Tutkimuksessa oli selkeästi kerrottu, miten aineisto on hankittu sekä tutkijatapaamisessamme syvensimme tietämystämme asiasta. Tehtävän tekeminen sujui nopeasti, koska kaikki tieto oli helposti saatavilla ja ryhmädynamiikkamme toimii loistavasti.

Tarkempaa tietoa tutkijatapaamisesta ja tutkimuksesta löytyy aikaisemmista blogipostauksistamme (osa 2 ja 3).

Kivaa loppuviikkoa!

–  Julia ja Katri/Ryhmä 14

Myötätuntokulttuurin aineisto

  1. Oppimistehtävä

  

Käsittelemme oppimistehtävässämme nimikkotutkijamme Antti Rajalan artikkelin Lohdutustilanteet ja myötätuntokulttuuri alle kolmivuotiaiden päiväkotiryhmässä aineistoaRajalan artikkeli perustuu Helena Kontiolan pro gradu tutkielmaan sekä Kontiolan keräämään aineistoon. 

Aineisto on hankittu pääkaupunkiseudulla sijaitsevasta kunnallisesta päiväkodista alle 3-vuotiaiden ryhmästä. Kyseisen päiväkodin ja ryhmän valinta johtui tutkijan arviosta niiden tyypillisyydestä. ’Koska aineistot ovat jonkin tuotantoyhteyden ehdollistamia, ne pystyvät kertomaan jotakin paitsi itse tutkittavasta aiheesta myös niistä instituutioista, organisaatioista ja käytännöistä, joista ne tulevat (Tutkimuksen voimasanat s.112)’’ 

Havainnointiryhmään kuului kahdeksan alle kolmevuotiasta lasta (iältään 18-26 kuukautta). Ryhmä koostui kahdesta pojasta ja kuudesta tytöstä. Lisäksi havainnoitiin ryhmää ohjanneiden varhaiskasvatuksen opettajan ja varhaiskasvatuksen lastenhoitajan käytöstä. Kummallakin oli muutaman vuoden työkokemus päiväkodissa työskentelystä 

Helena Kontiola suoritti aineiston keruun marras-joulukuussa vuonna 2015. Havainnointijakso koostui kymmenestä aamupäivästä. Havainnointia tehtiin aamupäivisin noin kolme ja puoli tuntia, kello kahdeksasta puoli kahteentoista. (8.00-11.30) 

Havainnointiaineisto koostuu tutkijan kenttämuistiinpanoista. Tutkija kirjasi muistiinpanoja tilanteista niiden tapahtuessa ja täydensi myöhemmin muistiinpanoja muistinvaraisesti. Aika, joka on jäänyt tilanteiden ja täydentämisen väliin, on voinut vaikuttaa siihen, mitä tutkija on muistanut tilanteista. Tutkija ei kirjannut havaintoja tilanteista, joihin kuului lapsia muista ryhmistä, koska heidän huoltajiltaan ei haettu lupaa tutkimukseen.  

Havainnointiesimerkkinä: Esimerkki 1 (Ulkoilu, päiväkodin piha) Iida juoksee itkien. Ville huomaa Iidan ja juoksee vastaan hymyillen. Aikuinen käskee Villen pois häiritsemästä Iidaa. Toinen aikuinen ottaa Iidan syliin ja lohduttaa. Iida itkee vielä jonkin aikaa sylissä. 

Havainnointiaineiston keruussa käytettiin strukturoidun havainnoinnin menetelmää, jossa tutkittavasta aiheesta on jo ennestään tietoa (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka, 2006). Strukturoitu havainnointi ohjasi tutkijaa kiinnittämään huomioita ”helposti havaittaviin ja lyhytkestoisiin mielipahan ilmaisuihin, joihin vertaiset ja aikuiset vastasivat pääasiassa spontaanisti.”  

Tutkimuksessa pyritään vastaamaan kahteen kysymykseen: Miten alle kolmivuotiaiden lasten mielipahan ilmaisuihin vastataan päiväkodin erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa? Minkälaisia tulkintoja päiväkodin myötätuntokulttuurista voidaan tehdä havaittujen lohdutustekojen perusteella? 

 

Aineistolla pyritään tekemään tulkintoja päiväkodin myötätuntokulttuurista. Tutkijat myöntävät, että tutkimusryhmän pienen koon vuoksi tulokset eivät ole tilastollisesti yleistettävissä. Heidän tavoitteensa on sen sijaan tehdä uuden teoreettisen keskustelunavauksen, sekä antaa empiiristä tukea esittämälleen sosiokulttuuriselle teorialla varhaiskasvatuksen myötätuntokulttuurista. Tutkijat nostavat myös esiin tarpeen jatkotutkimukselle. 

Tutkija kertoo ryhmän valinnan perustuneen tulkintaan sen tyypillisyydestä, mutta ei selitä tarkemmin, mitkä faktorit vaikuttavat tähän tulkintaan.  Ovatko päiväkotiryhmät usein näin sukupuolijakaumaltaan vinoutuneita? (2 poikaa, 6 tyttöä) Mihin muihin faktoreihin tulkinta tyypillisyydestä perustuu?  

Tutkimuksesta olisi kenties saatu tarkempia tuloksia, jos olisi käytetty videointia ja litteroitu puheen sävyjä tarkemmin tilanteissa, joissa on ollut havaittavissa myötätuntoa. Kuten Tutkimuksen voimasanoissa mainitaan, jos analyysissa etsitään merkityksiä, litterointiin tarvitaan mukaan jo puheen sävyjen ulottuvuuksia. 

Terveisin ryhmä 9: Sara, Liina, Milla-Riikka, Anna-Maria, Ella, Suvi, Salla, Emma, Tiia ja Kaisa. 

 

Lähde: 

Anita Saaranen-Kauppinen & Anna Puusniekka. 2006. KvaliMOTV – Menetelmäopetuksen tietovaranto [verkkojulkaisu]. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto [ylläpitäjä ja tuottaja]. <https://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/>. (Viitattu 31.10.2019.) 

Saatavissahttps://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/kvali/L6_4.html  

 

Monikulttuurisuudesta Tatun ja Patun Suomessa: nimikkotutkimuksemme aineisto

Tämän viikkoisessa blogitekstissä avaamme, että miten tutkijamme Jaana Pesonen on hankkinut aineistonsa tutkimusta varten. Hänen tutkimuksensa aiheena on Monikulttuurisuudesta Tatun ja Patun Suomessa: Kansallista tarinaa rakentamassa vai uudenlaista suomalaisuutta tuottamassa? Tutkimuksessa pyritään vastaamaan miten määritellä yhtenäisyys ja moninaisuus sekä käsitettä monikulttuurinen lastenkirjallisuus. Pesonen tarkastelee monikulttuurisuutta käsitteenä ja miten tuottaa moninaisuutta ilman epätasa-arvoisia valtasuhteita enemmistön ja vähemmistöjen välille. Aiempi ajatuksemme tutkimusmenetelmästä, ei kohdannut Pesosen aineistoa koska lähdimme pohtimaan tutkimusta eri näkökulmasta. Pohdimme ryhmänä, että meidän menetelmällämme ei olisi päässyt yhtä kattavaan lopputulokseen kuin Jaana Pesonen on päässyt.

Tutkimusaineiston pohjana on käytetty erilaisia haastatteluita kuten puhelinhaastattelu ja sähköpostihaastattelu Tatu ja Patu -kirjasarjan toiselle kirjoittajalle, Aino Havukaiselle.
Muita lähteitä ovat useat monikulttuurisuudesta kertovat lasten kirjat kuten Kuka pelkää mustaa poikaa (Riikonen, T. 1991) ja Pikku Xing (Virtanen, L. 2004). Pesonen on käyttänyt tausta aineistoina myös vanhoja tutkimuksiaan ja maahanmuutosta sekä monikulttuurisuudesta kertovia kirjoja tai tutkimuksia mm. Suomalainen vieraskirja. Kuinka käsitellä monikulttuurisuutta (Huttunen, L., Löytty, O. & Rastas, A. 2005) ja Oulun yliopiston tutkimus ”Sanassa maahanmuuttaja on vähän kitkerä jälkimaku.” Kirjallisen elämän ylirajaistuminen 2000-luvun alun Suomessa (Nissilä, H-L. 2017).
Tatun ja Patun päivitetyn Suomen kirja arvioita (Volotinen, T. 2017) sekä Tatu ja Patu työntouhussa -kirjaa (Havukainen. A, Toivonen, S. 2006) on hyödynnetty tutkimusta tehdessä.
Jaana Pesonen on kerännyt aineistonsa 2017.

Aineisto on laaja ja kattava sekä sen avulla on pystytty pohtimaan moniulotteisesti monikulttuurisuutta, tasa-arvoisuutta ja yhdenvertaisuutta.
Tutkimustulokset, joihin päästään ovat moniselitteisiä eivätkä niin sanotusti kiveen hakattuja faktoja. Pesosta siteeraten ”Tatun ja Patun päivitetty Suomi tuntuukin ehdottavan, että sata vuotiaasta Suomesta saa ja voi olla ylpeä, mutta työtä tasa-arvoisuuden ja yhdenvertaisuuden eteen on tehtävä edelleen.”
Tässä edellä näemme, että ei ole varsinaista yhtä totuutta vaan kaikki on tulkinnan varaista.

Satuilijat

#aineisto

”Tavallaan ylipainoisten” pohdintaa aineistosta

Meidän tutkimuksemme eroaa hieman muista tutkimuksista, sillä tutkimuksemme kasvatuksellinen näkökulma perustuu liikunnan tuottamaan kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, jonka toteutuksesta varhaiskasvatuksen ammattilaiset ja vanhemmat ovat vastuussa.

Tutkimuksemme on Sari Slotten tekemä Eight-year-old children with high cardiorespiratory fitness have lower overall and abdominal fatness -tutkimus. Tämä tutkimus pohjautuu aikaisempiin muualla maailmassa tehtyihin tutkimuksiin, joiden kohteena olivat vanhemmat lapset. Tämä oli ensimmäinen tämänkaltainen tuotettu tutkimus Suomessa.

Tutkimuksen aineisto hankittiin vuosina 2005 ja 2006 Tamperelaisilta vuonna 1997 syntyneiltä lapsilta, heidän ollessaan kahdeksan vuotiaita. Tutkimukseen kutsuttiin 750 lasta, joista 304 osallistui (151 tyttöä ja 153 poikaa). Tutkijamme Sari Slotte keräsi aineiston ja työsti sekä lähetti tutkimuslomakkeet itse, poislukien DXA-mittaus, minkä saa suorittaa vain siihen koulutettu henkilö (tässä tutkimusprojektissa UKK- instituutin tutkimushoitaja). Aineiston analysointi tapahtui yhdessä tutkimusryhmän kanssa käyttäen apunaan SPSS- ohjelmaa (tilastojenlukuohjelma).

Tutkimuksen aineisto muodostui erinäisistä mittaustuloksista:

-SRT (20m piip-testi)
-DXA-laite (kehonkoostumus)
-kyselylomakkeet (perheen liikuntatottumukset, ruutuaika)
-painoindeksi (paino&pituus)
-vyötärönympäryysmitta

Tutkimusongelmia nousi esiin kaksi; sydän- ja hengityselinten kunnon yhteys vyötärön ympäryysmittaan, liikalihavuuteen ja keskivartalon rasvoihin 8-vuotiailla lapsilla sekä lasten korkea sydän- ja hengityselinten kunnon yhteys pienempään vyötärön ympäryysmittaan, ylipainoon ja keskivartalon liikalihavuuteen samassa painoindeksissä kuin niillä, joilla sydän- ja hengityselinten kunto on matalampi/huonompi.

Aineistossa käytettiin kyselylomaketta, joka piti sisällään yhteensä neljä kysymystä koskien suunniteltua ja ei-suunniteltua fyysistä aktiivisuutta (kesto&aika/vko). Lisäksi lomakkeessa esitettiin kaksi kysymystä koskien ruutu-aikaa.

DXA-laitetta käytettiin aineistossa saamaan tarkka kuva kehonkoostumuksesta erotellen lihas-, luu-  ja rasvamassan sekä nestetasapainon ja sisäelinrasvan. Laite läpivalaisee kehon röntgen säteellä.

Artikkeli tuo hyvin tutkimustulosten kautta ilmi tutkimusongelmien paikkansa pitävyyden. Ulkonäkö ei kertonut kaikkea, jonka DXA-laiteen käyttö havainnollisti.

Ryhmä 1/ Julia, Laura, Elisa, Anna, Milena, Johannes, Nea, Emilia, Lotta, Maria

Ryhmän 13 aineistoanalyysi

Oppimistehtävässä aloimme selvittämään, miten aineisto on hankittu nimikko tutkijamme Heini Paavolan artikkeliin ”Monikielisten lasten kulttuuri-identiteetin kehitys – varhaiskasvatuksen näkökulma”. Artikkelissa käytetään paljon alan aineistoa muun muassa viittaamalla eri tutkijoiden artikkeleihin ja jo tehtyihin tutkimuksiin. Artikkelin kootut aineistot ovat pitkälti 2000-luvulta. Artikkeli on tyypiltään alan aineistoa kokoava ja pohtii näiden kautta lapsen kulttuuri-identiteetin kehittymistä. Huomasimme, että Paavolan tekstissä ilmenee useaan otteeseen samojen henkilöiden teoksia, kuten esimerkiksi Fred Dervinin tekstejä.

Artikkeli on jaettu neljään eri teemaan: kulttuuri, monikulttuurisuus ja monikielisyys, kulttuuri-identiteetti identiteetin osana ja osallisuus identiteetin muotoutumisen keskiössä.

Johdannossa viitataan Hallin (1996) kehittämään käsitykseen muuttumattomasta kulttuurista, kun taas kulttuuri osiossa kulttuurin käsitettä hahmottelevat ja määrittelevät mm. Raunio ym., (2011) ja Alemanji (2016), Phillips (2010), Piller (2011) sekä Paavola aiemmassa tutkimuksessaan (2007).

Artikkelin taustalla on essentialistinen kulttuurikäsitys, jonka kautta ihmisiä usein luokitellaan kulttuurinsa edustajiksi. Tekstissä pohditaan tämän näkemyksen kautta tarkastelun ongelmia. Essentialistista kulttuurikäsitystä aineistossa kritisoivat mm. Wimmer & Glick Schiller (2002), Saukkonen (2014), Piller (2011), Dervin F., Paavola & Talib M. (2013), Alemanji, (2016) ja Phillips (2010).

Paavola mainitsee monikulttuurisuus ja monikielisyys osiossa: ”Huomionarvoista on kuitenkin se, että uusimmissa varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (2016) sekä esiopetuksen (2014) ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014) ilmaistaan jokaisen oppilaan olevan monikulttuurinen. Näin asiakirjoissa ilmennetään näkemystä siitä, että jokainen ihminen on moninainen ja monikulttuurinen (Dervin, 2014).” Pohdinnassa puhutaan, miten lasten kanssa aiheita voi käsitellä lastenkirjallisuuden kautta. Tämä on hyvä keino nostaa asioita lasten kanssa keskusteluun. Hän käyttää lähdeviitteissä Pesosen (2015) tutkimusta, jossa kerrotaan kirjallisuuden olevan lukijan kulttuurisen kehityksen rikastuttavia.

Artikkeli pyrkii vastaamaan, miten monikielisten lasten kulttuuri-identiteetti kehittyy, erityisesti varhaiskasvatuksen näkökulmasta ja jääkö lapsen yksilölliset ominaisuudet ja piirteet vahvojen yleistävien stereotyyppisten mielikuvien alle. Jos esimerkiksi lapsia arvioidaan heidän oletetun kulttuurinsa kautta ei nähdä, että kaikissa ryhmissä on yksilöiden välillä suuria eroja. Meille mielenkiintoisia teemoja olivat pohdinnat siitä, kuka on monikulttuurinen ja moninainen ja mitä tämä merkitsee yksilön näkökulmasta. Olisi tärkeää kiinnittää huomiota, miten kulttuuri määritetään ja ymmärtää, että se koostuu lukuisista eri tekijöistä. Huomioita tulisi erojen sijaan kiinnittää vastakkainasettelun ja haitallisten mielikuvien poistamiseen sekä siihen, mitä opetamme toisista.

Paavolan artikkeli on hyvä johdatus aiheeseen, mutta kaipaisimme ainakin tämän kurssin sisällön puolesta siihen omaa tutkimusta. Emme esimerkiksi voi kyseisessä tutkimuksessa kertoa käytetyistä instrumenteista yms. koska artikkeli ei raportoi yksittäistä tutkimusta.

Terveisin,
Monikulttuuriset

Ryhmä 11 aineistoanalyysi

Tutkimuksemme oli Marja Syrjämäen Enhancing peer interaction during guided play in Finnish integrated special groups, jossa tutkimuskohteena on lasten välinen vuorovaikutus, aikuisten ja lasten välinen vuorovaikutus ja niiden vahvistaminen integroidussa lapsiryhmässä.

Tutkimus tekee näkyväksi yhtä varhaiskasvatuksen olennaisinta ydintä, vuorovaikutusta ja sen merkitystä osana ryhmän aikuisten pedagogista toimintaa. Pohdimme ryhmässä, että vuorovaikutus on kuin kakku, joka paloitellaan pieniksi paloiksi. Nämä palat ovat varhaiskasvattajan pedagogisia keinoja.

Tutkija keräsi kaiken tarvittavan materiaalin itse suomalaisen päiväkodin neljässä eri integroidussa ryhmässä 16 aikuiselta ja noin 50 3-6-vuotiaalta lapselta. Aineistoa täydensi varhaiskasvatuksen aikuisten näkökulma vertaisvuorovaikutuksen merkittävyydestä. Tutkija on suorittanut kyseistä väitöskirjatutkimusta vuodesta 2015, ja vuonna 2018 on julkaistu tutkimuksen artikkeliosa.

Tutkimuksen aineisto muodostui pääasiassa videoinnista, jota suunniteltiin etukäteen hankkimalla kuvauslupia ja sopimalla missä tiloissa kuvataan. Päiväkodin ryhmissä käytiin 3 kertaa videoimassa, ja dataan sisältyi 17 eri leikkihetkeä. Kokonaisuudessaan videoainestoa kertyi hieman yli 17 tuntia, mutta kun aineistosta eroteltiin merkittävät osat, saatiin noin 8h materiaalia. Videoiden lisäksi aineisto koostuu tutkijoiden omasta analyysistä.

Aineisto oli riittävä, ja onnistui tavoitteessaan siinä, että varhaiskasvatuksen opiskelijat ja ammattilaiset pystyvät siihen tutustumaan ja saamaan vinkkejä toimiessaan erityis-varhaiskasvatuksessa ja perusvarhaiskasvatuksessa. Totesimme kuitenkin että jos tutkija olisi käyttänyt kenttäpäiväkirjaa, tutkimusta olisi ollut helpompi jäsennellä ja arvioida, kun kaikki ajatukset on saatu tallennettua jonnekkin. Tutkijatapaamisessa Syrjämäki myös itse reflektoi toimintaansa ja totesi, että olisi ollut hyvä pitää jonkinlaista päiväkirjaa. Hän myös totesi, että aikuisia olisi pitänyt haastatella tarkemmin ja heidän näkemyksiään selvittää.

-Ryhmä 11.
#aineisto

Aineiston taustaa

Mistä kaikesta tutkimuksen aineisto muodostuu? 

Aineisto koostuu Norjan, Ruotsin ja Suomen varhaiskasvatussuunnitelmista. 

 

Miten aineisto on hankittu? 

Tutkijat (Poulter, Kuusisto & Harju-Luukkainen) toivat kukin kohdemaansa vasun ja sen englanninkielisen käännöksen vasujen otteista. 

 

Mihin tutkimusongelmaan tai kysymykseen koko aineistolla pyritään vastaamaan? 

-Mikä on katsomusten ja uskontojen rooli Ruotsin, Norjan ja Suomen varhaiskasvatussuunnitelmissa 0-5 vuotiaiden lasten kohdalla 

-Miten varhaiskasvatussuunnitelmat kietoutuvat “kansallisiin arvoihin?” 

 

Miten tai kuinka hyvin näin hankitulla aineistolla on päästy käsiksi tutkittavaan ilmiöön? 

Tutkimuksen asetelmasta johtuen aineisto vastaa täysin asetettuihin kysymyksiin. Aineisto on kuitenkin virallinen dokumentti, joka heijastaa laatijoidensa poliittisia ja asiantuntijuusarvoja, eikä se anna tuloksia arkielämän tasolla 

Tutkimus kulkee ideaalimaailmassa eikä pureudu reaalimaailmassa tapahtuviin ilmiöihin. Tutkija itsekin totesi, että tutkimuksesta voisi tehdä jatkotutkimuksen, jossa arvoja ja katsomuksia voisi tutkia laadullisen tai etnografisen menetelmän kautta. Etnografisessa menetelmässä voitaisi esimerkiksi olla puoli vuotta päiväkodissa havannoimassa. Kuten Tutkimuksen voimasanat -kirjassa (Ronkainen ym., 2011, s. 108) todetaan kyseessä on tyypillinen luonnollisesta aineistossa tehty tutkimus. “Luonnollisia aineistoja ovat sellaiset aineistot, jotka ovat olemassa tutkimuksesta riippumatta.” Näitä ovat tässä tapauksessa varhaiskasvatussuunnitelmat. 

Onko tutkimuksen aineisto (varhaiskasvatussuunnitelmat) riittävä? Kalelan mukaan “Aineiston määrä on riittävä silloin kun tutkija voi vastata tutkimuskysymykseensäTässä tutkimuksessa tutkittiin varhaiskasvatussuunnitelmia, joten aineisto on rajattu näihin ja tutkijat ovat kokeneet sen riittäväksijoskin Poulter kokee myös, että lisää tutkittavaa olisi. Aineisto vastaa tutkimuskysymyksiin hyvin, mutta ideaalitasolla.  

/ARVOTYHJIÖT

Ryhmä 14 blogiviikko osa 3

Mukavaa keskiviikkoa!

Blogiviikkomme tässä osassa avaamme hiukan nimikkotutkijamme Annukka Purren tutkimusta ”Constituting play connection with very young children: Adults’ active participation in play”. Tutkimuksen tavoitteena oli ymmärtää leikillisen kohtaamisen sekventiaalista rakentumista (eli leikkivuoro, leikkisekvenssi ja leikkiprojekti) sekä aikuisen aktiivista osallistumista leikkiin. Aiempia tutkimuksia, jotka käsittelevät aikuisen aktiivista osallistumista leikkiin useamman lapsen kanssa löytyy niukasti. Erityisesti kun kyse on alle 3-vuotiaista lapsista. Annukka Pursi pyrkii tutkimuksellaan vastaamaan tähän.

Tutkimusaineiston pohjana oli 150 tuntia videoaineistoa, joka oli kerätty vuosien 2015-2016 aikana kunnallisen päiväkodin alle 3-vuotiaiden lasten ryhmässä. Tukimuksen aineistoon valikoitui materiaalia leikillisistä kohtaamisista, joihin sisältyi kuvitteluleikkiä ja aikuisen osallistumista leikillisen kohtaamisen rakentamiseeen ja ylläpitämiseen. Tutkimuskysymykset rakentuivat kerätyn aineiston pohjalta.

Nämä tutkimuskysymykset ovat:

  1. Miten aikuisten ja lasten väliset leikilliset kohtaamiset rakentuvat sekventiaalisesti?
    ”How is joint make-believe play between adult and very young children sequentially organized?”
  2. Miten aikuisen aktiivinen osallistuminen sovittuu lasten toimintaan leikillisessä kohtaamisessa?
    “How does adult active participation align with very young children’s actions in joint make-believe play?” 

Tutkimuksesta selvisi, että ryhmässä leikillisen kohtaamisen rakentaminen ja ylläpitäminen vaativat aikuiselta suuntautumista yhteisen ymmärryksen rakentamiseen, sekä aikuisen havainnointia lasten leikkivuoroista ja omien vuorojen ajoittamisesta ja sovittamisesta lasten vuoroihin. Aikuisen leikkivuorot ovat multimodaalisia (eli eleiden, katseiden, tunneviestien ja puheen hienovaraista koordinointia) ja kerroksellisia (eli yksittäinen leikkivuoro toimittaa samanaikaisesti useampaa toimintoa). Multimoduaalisuus ja kerroksellisuus aikuisen leikkivuoroissa näkyy ryhmätilanteissa esim. osa lapsista vastaa aikuisen leikkovuoroihin liittyen leikkiin, mutta osa lapsista ei tavoita heti aikuisen vuoron leikillisyyttä. Tällöin aikuinen leikkivuoroissaan sekä ylläpitää ja kehittelee leikillistä kohtaamista eteenpäin leikissä jo olevien kanssa, että rakentaa, vahvistaa ja korjaa yhteistä ymmärrystä niiden kanssa, jotka eivät ole leikissä.

Tässä blogikirjoituksessa tiivistimme tukimuksen sisällön pääpiirteitä. Tutkimus oli erittäin mielenkiintoinen, mutta englanninksi kirjoitetun muotonsa vuoksi toisinaan hiukan haastavaa. Tutustuimme nimikkotutkijamme väitöskirjaan ”Yhteisen ymmärryksen rakentuminen aikuisten ja lasten välisessä leikissä” (2019), mikä aukaisi tutkimuksen sisältöä meille.

– Juulia & Susanna (ryhmä 14)