On viimeisen blogikirjoituksen aika.

Olemme olleet ryhmän kanssa kiitollisia erinomaisesta ryhmätyöskentelystä: olemme saaneet erilaisia näkökulmia kaikilta jäseniltä, oppineet kommunikaatiosta, delegoimisesta ja erilaisista ihmisistä valtavasti tämän opintojakson aikana.

Olemme päässeet tutustumaan kasvatustieteellisiin tutkimuksiin, erityisesti Heini Paavolan aiheeseen esimerkiksi kulttuuri-identiteetistä sekä erilaisiin tapoihin lähestyä sen läheisiä teemoja. Monella ryhmäläisellämme syttyi tutkijainnostuksen lamppu, jonka uskomme vievän vielä pitkälle muissakin opinnoissa. Jouduimme tai paremmin sanottuna pääsimme mukavuusalueemme ulkopuolelle esimerkiksi esitelmien pitämisessä ja tutkijatentissä. Kaiken kaikkiaan kasvoimme niin ihmisinä kuin opiskelijoina kurssin aikana.

Ihanaa joulun odotusta,
Monikulttuuriset (ryhmä 13)

Oppimistehtävässä aloimme selvittämään, miten aineisto on hankittu nimikko tutkijamme Heini Paavolan artikkeliin ”Monikielisten lasten kulttuuri-identiteetin kehitys – varhaiskasvatuksen näkökulma”. Artikkelissa käytetään paljon alan aineistoa muun muassa viittaamalla eri tutkijoiden artikkeleihin ja jo tehtyihin tutkimuksiin. Artikkelin kootut aineistot ovat pitkälti 2000-luvulta. Artikkeli on tyypiltään alan aineistoa kokoava ja pohtii näiden kautta lapsen kulttuuri-identiteetin kehittymistä. Huomasimme, että Paavolan tekstissä ilmenee useaan otteeseen samojen henkilöiden teoksia, kuten esimerkiksi Fred Dervinin tekstejä.

Artikkeli on jaettu neljään eri teemaan: kulttuuri, monikulttuurisuus ja monikielisyys, kulttuuri-identiteetti identiteetin osana ja osallisuus identiteetin muotoutumisen keskiössä.

Johdannossa viitataan Hallin (1996) kehittämään käsitykseen muuttumattomasta kulttuurista, kun taas kulttuuri osiossa kulttuurin käsitettä hahmottelevat ja määrittelevät mm. Raunio ym., (2011) ja Alemanji (2016), Phillips (2010), Piller (2011) sekä Paavola aiemmassa tutkimuksessaan (2007).

Artikkelin taustalla on essentialistinen kulttuurikäsitys, jonka kautta ihmisiä usein luokitellaan kulttuurinsa edustajiksi. Tekstissä pohditaan tämän näkemyksen kautta tarkastelun ongelmia. Essentialistista kulttuurikäsitystä aineistossa kritisoivat mm. Wimmer & Glick Schiller (2002), Saukkonen (2014), Piller (2011), Dervin F., Paavola & Talib M. (2013), Alemanji, (2016) ja Phillips (2010).

Paavola mainitsee monikulttuurisuus ja monikielisyys osiossa: ”Huomionarvoista on kuitenkin se, että uusimmissa varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (2016) sekä esiopetuksen (2014) ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014) ilmaistaan jokaisen oppilaan olevan monikulttuurinen. Näin asiakirjoissa ilmennetään näkemystä siitä, että jokainen ihminen on moninainen ja monikulttuurinen (Dervin, 2014).” Pohdinnassa puhutaan, miten lasten kanssa aiheita voi käsitellä lastenkirjallisuuden kautta. Tämä on hyvä keino nostaa asioita lasten kanssa keskusteluun. Hän käyttää lähdeviitteissä Pesosen (2015) tutkimusta, jossa kerrotaan kirjallisuuden olevan lukijan kulttuurisen kehityksen rikastuttavia.

Artikkeli pyrkii vastaamaan, miten monikielisten lasten kulttuuri-identiteetti kehittyy, erityisesti varhaiskasvatuksen näkökulmasta ja jääkö lapsen yksilölliset ominaisuudet ja piirteet vahvojen yleistävien stereotyyppisten mielikuvien alle. Jos esimerkiksi lapsia arvioidaan heidän oletetun kulttuurinsa kautta ei nähdä, että kaikissa ryhmissä on yksilöiden välillä suuria eroja. Meille mielenkiintoisia teemoja olivat pohdinnat siitä, kuka on monikulttuurinen ja moninainen ja mitä tämä merkitsee yksilön näkökulmasta. Olisi tärkeää kiinnittää huomiota, miten kulttuuri määritetään ja ymmärtää, että se koostuu lukuisista eri tekijöistä. Huomioita tulisi erojen sijaan kiinnittää vastakkainasettelun ja haitallisten mielikuvien poistamiseen sekä siihen, mitä opetamme toisista.

Paavolan artikkeli on hyvä johdatus aiheeseen, mutta kaipaisimme ainakin tämän kurssin sisällön puolesta siihen omaa tutkimusta. Emme esimerkiksi voi kyseisessä tutkimuksessa kertoa käytetyistä instrumenteista yms. koska artikkeli ei raportoi yksittäistä tutkimusta.

Terveisin,
Monikulttuuriset

Tapasimme keskiviikkona 2.10. yhteistyötutkijamme, Heini Paavolan. Tapaaminen oli lämminhenkinen ja rento. Paavola kuvaili tapaamista virkistäväksi ja uskoa tulevaisuuteen luovaksi hetkeksi. Saimme hyviä vinkkejä tutkijalta artikkeleista, joita lukea tutustuaksemme lisää tutkimusaiheeseemme. Saimme myös kuulla tutkijan kuulumisia. Paljon mielenkiintoisia projekteja olisi näköpiirissä, mutta valitettavasti opetustyö vie niin paljon työaikaa ja tutkimukseen joutuisi käyttää vapaa-aikaa, iltoja ja öitä. Tapaamisesta jäi kuitenkin ristiriitainen tunne muutamista faktoista, joista ehkä pitää keskustella vielä lisää.

Puhuimme pääasiassa siitä, millä tavalla opettajan tulisi tukea lapsia, jotka jäävät ryhmien ulkopuolelle ja eivät pääse osallisiksi. On opettajan vastuu pitää huolta, että näin ei käy. Paavola toi esille sen, miten lapset ovat jo nuoresta iästä tietoisia, jos syrjintä liittyy heidän ulkonäköönsä, kielitaitoonsa tai kulttuurisiin seikkoihin. Näitä seikkoja ei voi piilottaa kuten joitain identiteetin osia. Paavola kertoi myös huomanneensa lapsia havainnoidessaan, että lapset oppivat jo pienestä iästä saakka huomaamaan, mitä piirteitä kannattaa yrittää piilottaa ja mitä seikkoja perheestä ja lapsen taustasta ei kannata tuoda esille muiden lasten seurassa.

Ummikko lapsen kanssa kanssakäymisessä tärkeää on välittää, että haluaa olla vuorovaikutuksessa hänen kanssaan. On hyvä olla vanhempien kanssa yhteistyössä ja opetella muutamia apusanoja, kuten “äiti/isä/huoltaja tulee takaisin” lapsen ensikielellä. Paavola painotti, että on tärkeää kuvitella itsensä lapsen asemaan. Kuinka kauan aikuisetkaan jaksavat ryhmässä, jossa häntä ei ymmärretä?

Opettajan tulee myös herkästi puuttua tilanteisiin, joissa toimitaan epäoikeudenmukaisesti lapsia kohtaan. Kollegoiden ”vitsejä” jne. ei tule sivuuttaa. Puuttuminen tämän kaltaisiin tapahtumiin välittömästi antaa lapsille mallin siitä, millainen käytös on hyväksyttävää.

Lastenkirjallisuuden avulla voi käydä lasten kanssa läpi aihetta. Opettajan tulee itse arvioida, etteivät kirjat sorru identiteettien suppeaan käsittelyyn. Paavola myös painotti, kuinka tärkeää on, että opettaja tutustuu kirjaan etukäteen ja poimii sieltä asiat yhteiseen keskusteluun lasten kanssa. Paavola lupasi lähettää meille suosituksia hyvistä lasten kirjoista myöhemmin.

Käytävällä kuulimme myös puhuttavan, että Helsingin yliopisto suunnittelee mahdollisesti lakkauttavansa valinnaisen monikulttuurisuusopintokokonaisuuden. Tämä oli monelle tunteita kuohauttava uutinen. Opiskelijat tunsivat itsensä huijatuksi. Joillakin oli selkeä suunnitelma opiskelemaan tullessaan valita juuri monikulttuurisuusopinnot valinnaisena ja nyt tämä mahdollisuus ollaankin viemässä pois. Tämä jättää opiskelijan aivan tyhjän päälle pohtimaan, mihin suuntaan nyt pitäisi orientoitua. Päinvastoin, toivoisimme, että monikulttuurisuusopintoja lisättäisiin. Tämä voisi edesauttaa varhaiskasvatuksen ammattilaisten monikulttuurista osaamista. Nykymaailmassa koemme äärimmäisen tärkeäksi, että ammattilaiset saavat asiantuntevaa koulutusta, jota yliopistolla on tarjottavana, voidakseen kohdata muuttuvan maailman ammatillisesti ja yksilöitä tukien.

Terkuin,
Monikulttuuriset

Heippa taas, 

Tämän kertainen ryhmätapaaminen viikolla 40 herätti jälleen laajalti keskustelua monikulttuurisuudesta ja pohdimme yleisesti kyseiseen aiheeseen liittyviä monia askarruttavia kysymyksiä. Aihe on niin ajatuksia herättävä, että siitä voisi keskustella loputtomiin! Etenkin, kun osalla meistä on kokemusta kenttätyöskentelystä monikulttuurisuuden parissa.  Tutkijamme Heini Paavolan artikkeli “Monikielisten lasten kulttuuri-identiteetin kehitys – varhaiskasvatuksen näkökulma” (2018) toi uusia näkökulmia pohdiskeluumme. Artikkelissa esimerkiksi kerrotaan, miten kulttuuri ja kulttuuri-identiteetti ylipäätänsä määritellään ja kuinka ne muokkautuvat – kyseiset käsitteet eivät ole niin selvärajaisia tai mustavalkoisia sekä yksilön henkilökohtainen tunne osallisuudesta on hyvin merkittävää. Artikkelissa mainitaan, että opettajien tulee kohdella oppilaitaan yksilöinä, koska ketään ei voi profiloida sen perusteella, miltä hän näyttää. Tutkijamme Paavola toteaakin: “Jos lapset nähdään (oletetun) kulttuurinsa edustajana, hänen yksilölliset ominaisuutensa saattavat jäädä vahvojen yleistävien mielikuvien alle”.   

Tämän lisäksi työstimme tutkimuksemme arviointilomaketta sekä kysymyksiämme tutkijallemme, jonka tapaamme keskiviikkona. Todella mielenkiintoista päästä keskustelemaan tutkijamme, Heini Paavolan, kanssa ja päästä kuulemaan hänen näkemyksiään ja hänen tutkimuksensa lähtökohdista ja toteutustavoista sekä tuloksista. 

Käytimme myös aikaa blogikirjoitusten lukemiseen ja niiden kommentointiin sekä oman tekstimme kommentteihin vastaamiseen. Todella kivoja kommentteja olimme saaneet blogikirjoituksestamme, kiitos niistä! Erittäin mielenkiintoisia ja hyviä kirjoituksia opiskelijakollegat ovat kirjoittaneet. Meillä on valtava määrä innostavia aiheita ja tutkimuksia, joita hyödyntää meidän tulevassa ammatissa.  

Tsemppiä jatkoon kaikille opiskelijatovereille!
 

Terkuin,  

Monikulttuuriset