Tapasimme keskiviikkona 2.10. yhteistyötutkijamme, Heini Paavolan. Tapaaminen oli lämminhenkinen ja rento. Paavola kuvaili tapaamista virkistäväksi ja uskoa tulevaisuuteen luovaksi hetkeksi. Saimme hyviä vinkkejä tutkijalta artikkeleista, joita lukea tutustuaksemme lisää tutkimusaiheeseemme. Saimme myös kuulla tutkijan kuulumisia. Paljon mielenkiintoisia projekteja olisi näköpiirissä, mutta valitettavasti opetustyö vie niin paljon työaikaa ja tutkimukseen joutuisi käyttää vapaa-aikaa, iltoja ja öitä. Tapaamisesta jäi kuitenkin ristiriitainen tunne muutamista faktoista, joista ehkä pitää keskustella vielä lisää.

Puhuimme pääasiassa siitä, millä tavalla opettajan tulisi tukea lapsia, jotka jäävät ryhmien ulkopuolelle ja eivät pääse osallisiksi. On opettajan vastuu pitää huolta, että näin ei käy. Paavola toi esille sen, miten lapset ovat jo nuoresta iästä tietoisia, jos syrjintä liittyy heidän ulkonäköönsä, kielitaitoonsa tai kulttuurisiin seikkoihin. Näitä seikkoja ei voi piilottaa kuten joitain identiteetin osia. Paavola kertoi myös huomanneensa lapsia havainnoidessaan, että lapset oppivat jo pienestä iästä saakka huomaamaan, mitä piirteitä kannattaa yrittää piilottaa ja mitä seikkoja perheestä ja lapsen taustasta ei kannata tuoda esille muiden lasten seurassa.

Ummikko lapsen kanssa kanssakäymisessä tärkeää on välittää, että haluaa olla vuorovaikutuksessa hänen kanssaan. On hyvä olla vanhempien kanssa yhteistyössä ja opetella muutamia apusanoja, kuten “äiti/isä/huoltaja tulee takaisin” lapsen ensikielellä. Paavola painotti, että on tärkeää kuvitella itsensä lapsen asemaan. Kuinka kauan aikuisetkaan jaksavat ryhmässä, jossa häntä ei ymmärretä?

Opettajan tulee myös herkästi puuttua tilanteisiin, joissa toimitaan epäoikeudenmukaisesti lapsia kohtaan. Kollegoiden ”vitsejä” jne. ei tule sivuuttaa. Puuttuminen tämän kaltaisiin tapahtumiin välittömästi antaa lapsille mallin siitä, millainen käytös on hyväksyttävää.

Lastenkirjallisuuden avulla voi käydä lasten kanssa läpi aihetta. Opettajan tulee itse arvioida, etteivät kirjat sorru identiteettien suppeaan käsittelyyn. Paavola myös painotti, kuinka tärkeää on, että opettaja tutustuu kirjaan etukäteen ja poimii sieltä asiat yhteiseen keskusteluun lasten kanssa. Paavola lupasi lähettää meille suosituksia hyvistä lasten kirjoista myöhemmin.

Käytävällä kuulimme myös puhuttavan, että Helsingin yliopisto suunnittelee mahdollisesti lakkauttavansa valinnaisen monikulttuurisuusopintokokonaisuuden. Tämä oli monelle tunteita kuohauttava uutinen. Opiskelijat tunsivat itsensä huijatuksi. Joillakin oli selkeä suunnitelma opiskelemaan tullessaan valita juuri monikulttuurisuusopinnot valinnaisena ja nyt tämä mahdollisuus ollaankin viemässä pois. Tämä jättää opiskelijan aivan tyhjän päälle pohtimaan, mihin suuntaan nyt pitäisi orientoitua. Päinvastoin, toivoisimme, että monikulttuurisuusopintoja lisättäisiin. Tämä voisi edesauttaa varhaiskasvatuksen ammattilaisten monikulttuurista osaamista. Nykymaailmassa koemme äärimmäisen tärkeäksi, että ammattilaiset saavat asiantuntevaa koulutusta, jota yliopistolla on tarjottavana, voidakseen kohdata muuttuvan maailman ammatillisesti ja yksilöitä tukien.

Terkuin,
Monikulttuuriset