Aihearkisto: Uncategorised

Viimeistä viedään ryhmän 13 kanssa!

On viimeisen blogikirjoituksen aika.

Olemme olleet ryhmän kanssa kiitollisia erinomaisesta ryhmätyöskentelystä: olemme saaneet erilaisia näkökulmia kaikilta jäseniltä, oppineet kommunikaatiosta, delegoimisesta ja erilaisista ihmisistä valtavasti tämän opintojakson aikana.

Olemme päässeet tutustumaan kasvatustieteellisiin tutkimuksiin, erityisesti Heini Paavolan aiheeseen esimerkiksi kulttuuri-identiteetistä sekä erilaisiin tapoihin lähestyä sen läheisiä teemoja. Monella ryhmäläisellämme syttyi tutkijainnostuksen lamppu, jonka uskomme vievän vielä pitkälle muissakin opinnoissa. Jouduimme tai paremmin sanottuna pääsimme mukavuusalueemme ulkopuolelle esimerkiksi esitelmien pitämisessä ja tutkijatentissä. Kaiken kaikkiaan kasvoimme niin ihmisinä kuin opiskelijoina kurssin aikana.

Ihanaa joulun odotusta,
Monikulttuuriset (ryhmä 13)

Tutkiva työtapa ohjaa kohti mielenkiintoa vai mielenkiinto ohjaa kohti tutkivaa työtapaa

On tullut viimeisen blogipostauksen aika. Tutkijatentistä on nyt reilu viikko ja siitä jäi hyvät muistot. Olimme ehtineet jo aiemmassa tutkijatapaamisessa kysymään Anna Rainiolta lasten toimijuudesta, leikkipedagogiikasta ja hänen dialektisesta teoreettisesta lähtökohdastaan hyvin paljon kysymyksiä, mutta silti tuntuu, että pääsimme tentissä vielä hieman syvällisempään ymmärrykseen aiheesta. 

Kurssin alussa meillä oli jo vähän ajatuksia, miten tutkimusta tehdään. Ensimmäistä oppimistehtävää tehdessä ryhmämme törmäsi aika olennaisiin ongelmiin tutkimuksen rajaamisesta ja muuttujien minimoimisesta. Kävimme aiheesta laajaa keskustelua ja uskalsimme olla eri mieltä sekä tuoda esille, jos emme ymmärtäneet jotain. Nämä alun keskustelut loivat hyvän pohjan ryhmämme työskentelylle ja loivat meille sitä ymmärryksen ja tiedon perustaa, jota kurssilla tarvittiin. 

Lööppi oli hyvin monitulkintainen. Siitä sai irti olennaisen ilmiön, mutta se on vielä hyvin laaja rajaus. Meidän oli tarkoituskin törmätä ongelmiin ja kysymyksiä oli tarkoitus herätä enemmän kuin vastauksia. Tällä tavalla olisimme miettineet aihetta itse ja huomanneet, missä meidän tulisi laajentaa osaamistamme. Todella hyödyllisiä asioita, kun lähtee opiskelemaan uutta asiaa tai tutkimaan uutta. Täytyy osata esittää oikeita kysymyksiä. Opetukseen liittyen on puhuttu siitä, että kurssin tavoitteet ja tehtävien tarkoitus olisi hyvä avata opiskelijoille, sillä tällä kurssilla sitä ei tehty niin paljon. Se ei niin haitannut, mutta tässä voisi kuitenkin olla pieni kehityksen vara. 

Kun saimme tietää nimikkotutkijamme ja pääsimme hänen työnsä kimppuun, meistä tuntui kuin kurssi olisi vasta alkanut kunnolla. Nimikkotutkimuksemme oli todella kiinnostava. Tutkimuksen dialektinen viitekehys laittoi meidät katsomaan toimijuutta hieman toisesta näkökulmasta. Ristiriidat ja niiden kohtaaminen ja käsitteleminen voivat kehittää lasten toimijuutta. Leikkimaailmapedagogiikka tarjoaa hyvän ja turvallisen ympäristön ristiriitojen kohtaamiselle, sillä silloin ristiriitoja voi käsitellä leikkimaailmasta käsin ilman oppilaan ja opettajan välistä valtasuhdetta. Tosin toimijuuden havaitsemiseen tarvitaan opettajalta myös sensitiivisyyttä, jotta myös mielensisäinen ulospäin näkymätön toimijuus tulisi huomattua. Ristiriitojen käsittelyyn sinänsä ei tarvita leikkimaailmaa, vaan ennen kaikkea opettajan herkkyyttä huomata tilanteet ja tarttua niihin hetkessä sekä kykyä kuulla lasten aloitteita ja antaa niiden johdattaa toimintaa. 

Mielestämme oli tehokas tapa käydä tutkimuksen voimasanoja kappale kerrallaan ja soveltaa oppimaansa heti käytäntöön. Pääsi pureutumaan jokaiseen aiheeseen kunnolla ja rajatusti kokonaisuus kerrallaan. Tämän lisäksi ryhmämme laajat keskustelut auttoivat oppimaan. Keskusteluissakin joutuu soveltamaan, kun muotoilee asiat omin sanoin. Lopussa kaikki aiheet vielä koottiin yhteen tutkijatenttiä varten. 

Tutkijatentin jälkeen olisi voinut jatkaa keskustelua Annan kanssa. Tentissä ei ollut aikaa kysyä kaikkea mitä olimme koonneet, mutta saimme hyviä vastauksia kysymyksiimme. Jäimme miettimään yhtä kysymystämme siitä, kuinka paljon omaan intuitioon voi luottaa tutkimuksessa ja voiko tutkimusta tehdä ilman, että heijastaa omia kokemuksia tai ideologeja. Tentin tärkeimpänä antina jäi mieleen kysymys siitä, onko tällaisen kuvitteellisen maailman kautta käsitellyt vaikeat, mm. oikeudenmukaisuuteen tai eettisyyteen, liittyvät ongelmat, joita leikkimaailmassa asetetaan lasten ratkottavaksi, helpompi käsitellä nimenomaan kuvitteellisen juonen ja roolihahmojen kautta. Entä, jos puhuttaisiin todellisen maailman tapahtumista, olisiko ”oikeista asioista” keskustelu vaikeampaa? Anna Rainio piti mahdollisena myös todellisten ongelmien ratkomisen, mutta kuvitteellisen maailman kautta ja draaman keinoin kynnys tällaisten keskustelujen aloittamiseen voi olla matalampi.   

Myös etnografinen tutkimusmenetelmä, eli läheinen kanssakäyminen tutkittavan kohderyhmän kanssa ja heidän elämässään mukana oleminen tuli tämän kurssin ja nimikkotutkimuksemme kautta tutuksi. Se vaikuttaa erityisen hyvältä menetelmältä, kun halutaan ymmärtää tietyn ryhmän sisäistä kulttuuria ja heidän antamiaan merkityksiä asioille. Anna Rainio kertoi syttyvänsä tällaisen tutkimuksen tekemisestä, emmekä oikeastaan ihmettele, sillä se on varmasti kokonaisvaltaisempi ja vuorovaikutteisempi tutkimustapa, kuin vaikkapa vain asiakirjojen tutkiminen tai kyselylomakkeiden vastausten tilastollinen analyysi. Lisäksi tutkija pääsee hyödyntämään intuitiotaan, kun hänen on tehtävä valintoja elävässä tilanteessa, ja päätettävä, mikä tilanne on tutkittavan ilmiön kannalta olennaista kuvata tai kuvamateriaalin perusteella tutkia.  

Pohdimme tentissä niitä sosiaalisia taitoja, joita tällainen leikkimaailmapedagogiikka-kokeilu parhaassa tapauksessa lapsille voi kehittää. Tulimme yhdessä tutkijan kanssa tulokseen, että tilanteiden kautta, joissa lapset ovat voineet tehdä itsenäisiä päätöksiä ja kuljettaa leikin juonta ja astua ikään kuin opettajan auktoriteetin yli ja tulla itse vastuullisiksi toimijoiksi, he voivat saavuttaa sellaista itseluottamusta ja valmiutta aktiivisuuteen ryhmässä, joka kantaa myöhempiinkin elämänvaiheisiin. Tällainen draamakasvatus voi lisätä lapsilla kykyä ottaa tulevaisuudessa aktiivisempi rooli muissakin ryhmissä. Ja opettajille on aina terveellistä pystyä hieman luopumaan kontrolloinnin tarpeestaan.  

Ryhmätyöskentely oli antoisaa ja ryhmämme tuntui pelaavan hyvin yhteen. Se loi oppimiselle hyvät mahdollisuudet. Hiouduimme ryhmäksi, joka työskenteli tasapuolisesti, kaikki jäsenet huomioiden, kuunnellen ja omia mielipiteitä esiin tuoden. Ryhmässä uskalsi olla oma itsensä ja kysellä tyhmiäkin, kun itselleni tutkimuksen tekeminen oli melko lailla uutta asiaa. Kun asioita tuli käsiteltyä monelta eri kantilta, oma ajattelu myös kehittyi. Luulenpa, että ryhmällä oli suuresti merkitystä siihen, miten paljon tästä kurssista sai irti oman oppimisen kannalta. 

Oli hyvä, että saimme itse valita tutkimuslööppimme. Tämä varmisti sen, että aihe oli itseä kiinnostava ja lisäksi sen, että ryhmän muutkin jäsenet olivat kiinnostuneet siitä. Meillä oli siis alun alkaenkin jotain yhteistä, vaikka emme muuten toisiamme tunteneetkaan. Haastavan aiheen haltuun ottaminen tapahtui kuin vahingossa, kun työskentelimme ryhmässä. Oman tutkimussuunnitelman tekemisestä oppi paljon ja se antoi hyvän pohjan seuraaville tehtäville, jotka tuntuivat sujuvan jo helpommin, kun ensimmäisen tehtävän tieteelliset termit ja tutkimuksen tekemisen käsitteistö olivat alkaneet avautua.  

Kaiken kaikkiaan kurssin anti oli mielestäni oikein herkullinen ja kurssi mahdollisti asioiden hyvin syvän oppimisen. Tämän takasi soveltamisen suuri osuus ja nimikkotutkijan kanssa kommunikointi. 

Kiitos ryhmän jäsenille hyvistä keskusteluista ja jatkuvasta kannustuksesta. 

”Leikki on lasten työtä, ja työ on lastenleikkiä!” 

Lisäämme blogitekstiin vielä linkin Gunilla Linqvistin leikkimaailmapedagogiikkaan, jotta halukkaat voivat tutustua. 

https://www.researchgate.net/publication/233231560_Creative_Pedagogy_of_Play-The_Work_of_Gunilla_Lindqvist  

Terveisin: Pedagogiikan hukkaamat

Ryhmä 11 kiitollisena viimeisenä iltana: Ihmettele, ole utelias, tyhmiä kysymyksiä ei ole!

Viimeinen Blogi ryhmä 11

Ryhmä 11 katsoo vielä kerran taakseen – kiitollisena syksyn yhdessä kuljetusta huikeasta matkasta lööpistä tutkijatenttiin. Kiitollisena Hilpön ja Lipposen ohjauksesta, tavasta olla, luoda kannustava ja uteliaisuuden herättävä ilmapiiri ja tehdä työtä. Kiitollisena mielenkiinnon herättäneestä ryhmiin jakamisesta raflaavien lööppien perusteella sekä opettavaisesta ryhmätyöstä ja yhdessä kaikkien ryhmien kanssa sukeltamisesta tieteen ja tutkimuksen tekemisen maailmaan, erilaisiin tapoihin tutkia ja nähdä maailmaa.

Isossa ryhmässä opimme tekemään uudella tavalla ryhmässä työskentelyä, vastuunjakoa, uskallusta uusiin rooleihin ryhmässä ja sitä kautta vuorovaikutustaitojen ja keskustelutaitojen kehittymistä, luottamusta, kannustamista, tukemista…

Ennen kaikkea koimme, että kurssin tapa tutustua tutkimuksiin antaa paljon uusia näkökulmia elämään – Tutkimuksen teosta ja tavoista tutkia olemme oppineet paljon uutta – osaamme enemmän kiinnittää huomiota siihen mikä on tärkeää/merkittävää ja mikä ei. Kurssin edetessä vaihe vaiheelta opimme muun muassa tieteellisten tutkimusten lukutaitoa ja ymmärrystä mitä tarkoittaa tutkimuksen tekeminen, miten monin eri tavoin voidaan tutkia ilmiöitä. Tutkijatapaaminen avasi käsitystämme siitä mitä kaikkea on huomioitava tutkimusta suunnitellessa ja tehdessä. Ryhmäesitykset antoivat tilaisuuden astua oman mukavuusalueen ulkopuolelle, uskaltaa astua estradille ryhmän tuen ja kannustuksen saattelemana – ylittää itsensä ja yhdessä ryhmänä.

Ryhmä 11 – Aada, Anu, Elisa, Elsa, Emilia, Erja-Liisa, Janika, Nicole, Sara, Tiina.A, Tiina.S

Kiitos kurssista

Heippa kaikille vielä viimeisen kerran,

haluamme kiittää näistä parista kuluneesta kuukaudesta niin omaa ryhmäämme, kuin muitakin kurssille osallistuneita. Opimme todella paljon ja koemme hyväksi sen, että tämä kurssi järjestetään heti opintojen alussa, sillä se valmentaa hyvin tuleviin akateemisiin opintoihimme.

Olemme kokeneet oman ryhmämme ja sen työskentelyn hyväksi, tosin ison ryhmän kanssa työskentelyssä työnjako voi joskus koitua ongelmaiseksi. Otimme kuitenkin kurssilla sen lähtökohdan jo melko alussa, että jos ei syystä tai toisesta pääse osallistumaan lähitapaamiseen, niin silloin kommentoi muiden blogitekstejä. Koimme myös hieman hankalaksi lähitapaamisten välillä olleet pitkät ajanjaksot. Saattoi olla, että jotkut asiat pääsivät unohtumaan pitkän ajanjakson välillä.

Koimme hyväksi sen, että lähitapaamisissa oli varattu aikaa ryhmätyöskentelyyn ja silloin, kun ryhmätapaamiset on merkattu kalenteriin, tuli niissä myös käytyä ja oltua tehokas. Tapasimme kurssilla monta kertaa kuitenkin myös vapaa-ajalla. Pidimme myös vaihe kerrallaan etenevästä kurssirakenteesta ja siitä, että jokaisen kerran sisältö tuli näkyviin vasta, kun lähitapaaminen oli ollut. Tämän takia kurssi ei tuntunut välttämättä liian raskaalta ja sellaiselta, että olisi liikaa asiaa tehtävänä kerralla.

Koko kurssi huipentui tutkijatenttiin, joka meni jännityksestä huolimatta hyvin ja pienen haparoinnista huolimatta tuimme toisiamme ja saimme hyvää keskustelua aikaan. Lisäksi koimme, että katsoimme tutkimusta myös kriittisestä näkökulmasta ja haastoimme myös tutkijaamme, emmekä vain menneet sieltä mistä aita on matalin.

Kiittäen, ryhmä 14

Ryhmän 9 blogilopetus

Hei kaikki,  

Vaikka blogiviikkomme viimeisessä postauksessa puhuimme vähän kurssin fiiliksistä, palaamme nyt vielä kokoamaan ajatuksiamme kurssin loppusuoralla.  

Tutkijatentistä saamamme palaute antoi meille positiivisen lopetuksen kurssille. Tutkijatentin arvosana oli meille iloinen yllätys kovasta työstä huolimatta. Itsearvioinnissa arvioimme suoriutumista hieman kriittisemmin, joten tutkijan arvio tentistä tuntui mahtavalta. Kuten kerroimme viimeisessä blogipostauksessamme, kurssi on ollut meille antoisa kokemus. Kurssin alku vaikuttaa hyvin kaukaiselta, sillä käsityksemme ja lähestymistapamme tutkimuksiin on muokkautunut niin valtavasti. Tästä on mielestämme hyvä lähteä tulevissa opinnoissa tutkimuksiin sukeltamiseen.   

Varjoryhmän seuraaminen oli mahtava kokemus, ja muutenkin kiitämme kurssin järjestäjiä muiden ryhmien kanssa käydyn keskustelun edistämisestä. Mielestämme itse tutkijatentin ohella vuorovaikutus muiden kanssa on ollut yksi ehdottomista kohokohdista.  Kurssin vaiheittainen eteneminen myös piti tehtävät lähestyttävinä eikä nostanut ryhmämme stressitasoja. 

Kiitämme vielä nimikkotutkijaamme hänen artikkelistaan, joka on auttanut meitä eteenpäin akateemisissa, sekä ryhmäämme yhteistyöstä. 

Toivottavasti kurssi toi myös teille paljon uutta opittavaa!  

Terveisin,  

Ryhmä 9 😊 

 

 

Viimeistä viedään

Tutkijatenttiin valmistautuminen meni ryhmältämme luontevasti. Olimme kaikki tutustuneet tutkimukseemme siihen mennessä jo niin syväluotaavasti, että saavutimme yhteisen flow-tilan saadessamme viimein pureutua mieleen nousseisiin kysymyksiin. Odotimme tutkijatenttiä innoissamme tietäen saavamme kysymyksiimme myös vastaukset.

Tutkimuksemme oli englanninkielinen ja sisälsi paljon uutta sanastoa, jonka sisäistäminen oli aluksi haastavaa. Tutkimuksessa oli paljon mittauksia ja testejä, sekä niiden tuloksia ja johtopäätöksiä. Vaikka tutkimuksen syvällinen ymmärtäminen oli aluksi hankalaa, sen läpikäyminen ryhmän kesken auttoi meitä jokaista saamaan selkeän kokonaiskuvan tutkimuksen kulusta, sekä tuloksista, jotka yllättivät meidät kaikki.

Tutkijaamme Sari Slotteen oli miellyttävää tutustua. Jo tutkijatapaamisessamme vallitsi rento ilmapiiri, joka mahdollisti erityisen vapaan keskusteluluontoisen tilanteen, joka vahingossa venähtikin yli kaksituntiseksi. Iloksemme saimme pidettyä saman ilmapiirin myös tutkijatentin ajan. Tentti säilyi keskustelunomaisena tilanteena, jossa meillä vain oli suunnitelmallisemmat aiheet ja syväluotaavammat kysymykset.

Olemme ryhmän kanssa tulleet jo hyvin läheisiksi ja meillä on toiminut yhteistyö moitteettomasti. Sen takia onkin haikeaa, että kurssi on nyt loppumassa. Olemme päättäneet hakeutua samaan ryhmäkokoonpanoon heti seuraavan mahdollisuuden tullen.

Ryhmä 1 kiittää ja kuittaa!

Ilmiöoppijoiden tutkimusmatka

Kurssin aloitus hämmensi

Ensimmäinen ryhmäkerta herätti hämmennystä, koska tietoa ei vielä ollut. Myös vuorovaikutus täysin uudessa ryhmässä opintojen aloittamisen keskellä jännitti.

Olisimme kaivanneet opettajien läsnäoloa 1. ryhmätapaamisessa ja vankempaa pohjustusta kurssin toteutustavasta.

 

 

Kurssin sisältö alkoi hahmottua, tutkimusmenetelmät tulivat tutummaksi ja ryhmän toimintatavat alkoivat muotoutua

Aloimme oppia ryhmässä toimimisen taitoja, vastuun ottamista ryhmästä ja oman osuuden tekemisestä, töiden jakamista ja jokaisen vahvuuksien hyödyntämistä.

Opimme käytännössä mitä käänteinen oppiminen tarkoittaa.

 

Hyvä fiilis tutkijatentistä

Kurssin myötä on herännyt kiinnostus tutkimusten lukemiseen ja arviointiin, ja olemme saaneet rohkeutta lukea tutkimuksia myös vieraalla kielellä.

Jatkossa osaamme hyödyntää tieteellisiä artikkeleita myös oman työn ja pedagogisen päätöksenteon tukena.

Tutkijatapaamisen myötä tutkijuus tuli potentiaaliseksi vaihtoehdoksi myös itsellemme.

Kuvien lähde: https://kuvapankki.papunet.net/selaa

Viimeistä kertaa

Nyt on kurssi tutkijatenttiä myöten paketissa. Päällimmäisiä tunnetiloja ovat tällä hetkellä helpotus ja pieni, ujo ylpeys siitä, että pärjäsi. Tentti meni hyvin sekä omasta, että palautteen perusteella myös tutkijan mielestä. Mikä ilo!

Haluaisin kovin kiittää näistä menneistä kuukausista meidän supertehokasta Arvotyhjiöiden ryhmää. Tämä seitsemästä keskenään hyvin erilaisesta persoonasta koostuva innokas porukka toimi sujuvasti yhteen, vaikka ensimmäisellä tunnilla olimme vain raflaavan lööpin eteen kerääntynyt, sekalainen joukko toisilleen tuntemattomia tyyppejä. Se tuntuu nyt varsin kaukaiselta. Autuaan tietämättöminä siitä, mitä tuleman pitää sukelsimme yhdessä syvemmälle arvojen ja vasujen kiehtovaan maailmaan, josta tosin on jo ihanaa päästä edes hetkeksi ulos hengittämään.

Saimme pohtia ja ihmetellä, turhautua ja oivaltaa. Saimme tietää miltä tuntuu, kun sana vasu alkaa oksettaa ja kun kansalliset arvot hyppäävät eteen nurkan takaa vapaa-ajallakin. Opimme, kuinka tutkimuskysymystä ei ainakaan kannata muotoilla ja sen, että tutkimuksen tekeminen lomakekyselynä on hyvä vaihtoehto – mutta vain, jos tietää mitä tekee.

If everything else fails, aina voi mennä lattialle makaamaan ja huutaa “huomatkaa minut”.

Jassu/Arvotyhjiöt

Terveisiä kokemuksellisesti rajattomalta pinnalta!

Nyt se on sitten tehty! Tutkijatentti on ohi, viimeistä blogia viedään, paljon ollaan keskusteltu ja kehitystä on tapahtunut. No mites meillä sitten on mennyt näin ihan alusta loppuun?

Kuten ensimmäisistä blogiteksteistä voi ehkä päätellä, alkua voisi niin sanotusti kuvailla kuoppaiseksi. Kun kurssin sisältö ja itse tutkimus eivät tahtoneet avautua ei sitten millään. Artikkeli tuntui kaukaiselta tehtävänannoista ja hyvin erilaiselta muihin artikkeleihin nähden. Blogin kirjoittaminen ja muiden blogien tutkiminen tuntuivat jäävän oman tutkimuksen ymmärtämisen jalkoihin, sekä myös muiden opiskeluvelvollisuuksien alle. Kurssin aikana on ollut monenmoista vääntöä, mistä ikinä vaan keksiikin vääntää.

Silti näin jälkikäteen ajatellen koemme kurssin olleen erittäin kehittävä ja loppupeleissä myös meitä ryhmäläisiä lähentävä kokemus. Tutkimus, jonka saimme oli hyvin erilainen siihen, mihin oltiin totuttu, ja se pakotti ajattelemaan asioita ihan uudella tavalla. Tämä myös avasi uusia ajattelun väyliä. Erityisesti haluamme kuitenkin painottaa ryhmätyötaitojen kehitystä kurssin aikana. Olemme kurssin aikana pikkuhiljaa rakentaneet yhteistä säveltä, ja blogia kirjoittaessamme totesimmekin, että ilman jokaisen panosta, ajatuksia ja huomioita, emme ikinä olisi selviytyneet kurssista – joten kiitämme jokaista ryhmäläistämme hyvästä työstä! Yhden ryhmäläisemme sanoin: ”Yhteistyö kyllä löytyy, kun sitä tarpeeksi yrittää!”

Ennen tutkijatenttiä tunsimme jo olomme huojentuneeksi, vaikkakin stressaantuneeksi tentistä, sillä tunsimme vihdoin olevamme perillä tutkimuksesta, löytäneemme yhteisen ymmärryksen sekä ajatuksen.

Mites se tentti sitten sujui? Kauan sitä pelättiin ja stressattiin ja nyt sekin on sitten ohi. Melkein uskaltaisimme sanoa, että tentti meni hyvin, vaikka tietysti Juuti sanoo viimeisen sanan asiaan. Sen voimme kuitenkin varmaksi sanoa, että tentti ei missään nimessä ollut yhtä pelottava, kuin mitä olimme sen päässäämme kuvitelleet.

Tenttiin saimme raskaan prosessin jälkeen kehiteltyä mielestämme oikein hyvät kysymykset, ja koimme, että pääsimme tutkimuksen ytimeen kiinni. Juutin laajoja, hieman pirstaleisia ja omalaatuisia ajatuksia oli erittäin mukava kuunnella, vaikkei siitä aina kaikesta saanutkaan koppia. Hän sai myös vastattua kysymyksiimme, vaikka toivomme, että onnistuimme antamaan myös Juutille hieman ajateltavaa. Varjoryhmämme huomauttikin palautteen annossa, että olimme selkeästi räätälöineet kysymyksemme juuri juutille.

Noh, siinä se nyt sitten oli, ja loppukevennykseksi voimmekin nyt kysyä teiltä: tarvitseeko maan muotoa edes ihmisen tietää? Heittäkäähän kommenttia.

Ryhmä 8: Vieno Kolsi, Elli Huitu, Samu Mononen, Katriina Hovio, Taru Ojaranta, Mikko Mehtälä, Vilhelmiina Kuusisto, Jyrki Murtomäki, Roosa Kilpinen, Suvi Pekkonen