Kirjoittajan arkistot:Camilla C Toropainen

Kiitos kurssista

Heippa kaikille vielä viimeisen kerran,

haluamme kiittää näistä parista kuluneesta kuukaudesta niin omaa ryhmäämme, kuin muitakin kurssille osallistuneita. Opimme todella paljon ja koemme hyväksi sen, että tämä kurssi järjestetään heti opintojen alussa, sillä se valmentaa hyvin tuleviin akateemisiin opintoihimme.

Olemme kokeneet oman ryhmämme ja sen työskentelyn hyväksi, tosin ison ryhmän kanssa työskentelyssä työnjako voi joskus koitua ongelmaiseksi. Otimme kuitenkin kurssilla sen lähtökohdan jo melko alussa, että jos ei syystä tai toisesta pääse osallistumaan lähitapaamiseen, niin silloin kommentoi muiden blogitekstejä. Koimme myös hieman hankalaksi lähitapaamisten välillä olleet pitkät ajanjaksot. Saattoi olla, että jotkut asiat pääsivät unohtumaan pitkän ajanjakson välillä.

Koimme hyväksi sen, että lähitapaamisissa oli varattu aikaa ryhmätyöskentelyyn ja silloin, kun ryhmätapaamiset on merkattu kalenteriin, tuli niissä myös käytyä ja oltua tehokas. Tapasimme kurssilla monta kertaa kuitenkin myös vapaa-ajalla. Pidimme myös vaihe kerrallaan etenevästä kurssirakenteesta ja siitä, että jokaisen kerran sisältö tuli näkyviin vasta, kun lähitapaaminen oli ollut. Tämän takia kurssi ei tuntunut välttämättä liian raskaalta ja sellaiselta, että olisi liikaa asiaa tehtävänä kerralla.

Koko kurssi huipentui tutkijatenttiin, joka meni jännityksestä huolimatta hyvin ja pienen haparoinnista huolimatta tuimme toisiamme ja saimme hyvää keskustelua aikaan. Lisäksi koimme, että katsoimme tutkimusta myös kriittisestä näkökulmasta ja haastoimme myös tutkijaamme, emmekä vain menneet sieltä mistä aita on matalin.

Kiittäen, ryhmä 14

Ryhmän 14 blogiviikko alkaa!

Moikka kaikille ja kivaa viikon alkua! Tästä alkaa meidän blogi-viikkomme, eli ryhmän 14.

Ensimmäisessä blogikirjoituksessamme muistelemme kurssin alkua ja ensimmäisellä ryhmäkerralla meille annettua lööppiotsikkoa. Lööppiotsikkomme kuuluu näin: ”Lapsiryhmässä leikkiminen on yksi keskeinen varhaiskasvatuksen opettajana ammatillinen perustehtävä”. Ensimmäinen tehtävämme oli lähteä ideoimaan tietämättä varsinaisesta oikeasta tutkimuksesta mitään, miten itse toteuttaisimme tutkimuksen. Ryhmämme lähti ideoimaan aihetta motivoituneesti. Oli mielestämme todella hyvä, että lööpin ja tätä kautta ryhmän sai päättä itse, koska silloin, motivoituneisuus ryhmätyöskentelyyn tulee kaikilta hyvin esiin ja ryhmän dynamiikka on luontevaa.

Aloitimme lööppimme käsittelyn valitsemalla tutkimuskysymyksemme, joka oli ”Miten opettajan osallisuus leikissä vaikuttaa 3-5-vuotiaiden lasten leikkitaitojen kehitykseen?” . Hypoteesimme oli, että lapsiryhmässä leikkiminen on yksi keskeinen varhaiskasvatuksen opettajan  ammatillinen tehtävä ja sillä on positiivisia vaikutuksia lapsen kehitykseen.

Rajasimme oman suunnitelman tutkimuksesta  laadulliseen tutkimukseen, jonka tutkimuskohteena olivat 3-5-vuotiaat. Tutkisimme ohjatun leikin positiivisia sekä negatiivisia vaikutuksia leikkitaitoihin. Opettajan pedagoginen velvollisuus on osallistua lasten toimintaan myös ns. vapaan leikin aikana.  Haluaisimme tutkimuksemme kautta vastauksia siihen miten opettajan osallisuus leikissä vaikuttaa esimerkiksi lapsen leikkitaitoihin, kun hän aloittaa koulun. Ajattelimme, että vertailisimme tutkimuksessamme niitä lapsia, joiden leikkiin opettaja osallistuu ja, joiden leikkiin opettaja ei osallistu. Olemme kuitenkin jälkeenpäin tajunneet, ettei tämä tutkimus olisi eettisesti  oikein tai helppo toteuttaa, koska emme voisi kertoa joillekkin vanhemmille, ettei heidän lapensa saisi tarvitsemaansa pedagogista tukea omaan leikkiinsä.

Suunnittelimme, että aineisto voitaisiin kerätä videoiden, tutkittavan opettajan havaintoja apuna käyttäen (ennen ja jälkeen tutkimuksen), yleisesti haastattelut sekä muut aiheesta kirjoitetut artikkelit.

Meillä oli hyvä tutkimussuunnitelma. Jokainen ryhmässämme toi tutkimusaiheeseen sisältöä ja näkökulmia. Tutkija tapaamisessamme päädyimme pohtimaan tutkimustamme vielä syvemmin ja totesimme, että tutkimuksessamme on monta kuoppaa, johon tutkimus voisi kaatua, mutta koimme tämänkin tärkeänä oppimistilanteena. Meistä kukaan ei ole aikaisemmin suunnitellut tutkimusta, joten on ollut todella mielenkiintoista nähdä ja oppia, miten käytännössä asiat tapahtuvat ja mitä asioita tulisi huomioida ryhmän, sekä tutkimuksen kannalta. Tämän ensimmäisen tehtävän kautta oli luontevaa siirtyä varsinaiseen tutkimukseen ja oli hauska nähdä oman tutkimuksemme yhtäläisyyksiä varsinaiseen tutkimukseen.

– Camilla ja Julia (ryhmä 14)