Terveisiä kokemuksellisesti rajattomalta pinnalta!

Nyt se on sitten tehty! Tutkijatentti on ohi, viimeistä blogia viedään, paljon ollaan keskusteltu ja kehitystä on tapahtunut. No mites meillä sitten on mennyt näin ihan alusta loppuun?

Kuten ensimmäisistä blogiteksteistä voi ehkä päätellä, alkua voisi niin sanotusti kuvailla kuoppaiseksi. Kun kurssin sisältö ja itse tutkimus eivät tahtoneet avautua ei sitten millään. Artikkeli tuntui kaukaiselta tehtävänannoista ja hyvin erilaiselta muihin artikkeleihin nähden. Blogin kirjoittaminen ja muiden blogien tutkiminen tuntuivat jäävän oman tutkimuksen ymmärtämisen jalkoihin, sekä myös muiden opiskeluvelvollisuuksien alle. Kurssin aikana on ollut monenmoista vääntöä, mistä ikinä vaan keksiikin vääntää.

Silti näin jälkikäteen ajatellen koemme kurssin olleen erittäin kehittävä ja loppupeleissä myös meitä ryhmäläisiä lähentävä kokemus. Tutkimus, jonka saimme oli hyvin erilainen siihen, mihin oltiin totuttu, ja se pakotti ajattelemaan asioita ihan uudella tavalla. Tämä myös avasi uusia ajattelun väyliä. Erityisesti haluamme kuitenkin painottaa ryhmätyötaitojen kehitystä kurssin aikana. Olemme kurssin aikana pikkuhiljaa rakentaneet yhteistä säveltä, ja blogia kirjoittaessamme totesimmekin, että ilman jokaisen panosta, ajatuksia ja huomioita, emme ikinä olisi selviytyneet kurssista – joten kiitämme jokaista ryhmäläistämme hyvästä työstä! Yhden ryhmäläisemme sanoin: ”Yhteistyö kyllä löytyy, kun sitä tarpeeksi yrittää!”

Ennen tutkijatenttiä tunsimme jo olomme huojentuneeksi, vaikkakin stressaantuneeksi tentistä, sillä tunsimme vihdoin olevamme perillä tutkimuksesta, löytäneemme yhteisen ymmärryksen sekä ajatuksen.

Mites se tentti sitten sujui? Kauan sitä pelättiin ja stressattiin ja nyt sekin on sitten ohi. Melkein uskaltaisimme sanoa, että tentti meni hyvin, vaikka tietysti Juuti sanoo viimeisen sanan asiaan. Sen voimme kuitenkin varmaksi sanoa, että tentti ei missään nimessä ollut yhtä pelottava, kuin mitä olimme sen päässäämme kuvitelleet.

Tenttiin saimme raskaan prosessin jälkeen kehiteltyä mielestämme oikein hyvät kysymykset, ja koimme, että pääsimme tutkimuksen ytimeen kiinni. Juutin laajoja, hieman pirstaleisia ja omalaatuisia ajatuksia oli erittäin mukava kuunnella, vaikkei siitä aina kaikesta saanutkaan koppia. Hän sai myös vastattua kysymyksiimme, vaikka toivomme, että onnistuimme antamaan myös Juutille hieman ajateltavaa. Varjoryhmämme huomauttikin palautteen annossa, että olimme selkeästi räätälöineet kysymyksemme juuri juutille.

Noh, siinä se nyt sitten oli, ja loppukevennykseksi voimmekin nyt kysyä teiltä: tarvitseeko maan muotoa edes ihmisen tietää? Heittäkäähän kommenttia.

Ryhmä 8: Vieno Kolsi, Elli Huitu, Samu Mononen, Katriina Hovio, Taru Ojaranta, Mikko Mehtälä, Vilhelmiina Kuusisto, Jyrki Murtomäki, Roosa Kilpinen, Suvi Pekkonen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *