Oppimistehtävässä aloimme selvittämään, miten aineisto on hankittu nimikko tutkijamme Heini Paavolan artikkeliin ”Monikielisten lasten kulttuuri-identiteetin kehitys – varhaiskasvatuksen näkökulma”. Artikkelissa käytetään paljon alan aineistoa muun muassa viittaamalla eri tutkijoiden artikkeleihin ja jo tehtyihin tutkimuksiin. Artikkelin kootut aineistot ovat pitkälti 2000-luvulta. Artikkeli on tyypiltään alan aineistoa kokoava ja pohtii näiden kautta lapsen kulttuuri-identiteetin kehittymistä. Huomasimme, että Paavolan tekstissä ilmenee useaan otteeseen samojen henkilöiden teoksia, kuten esimerkiksi Fred Dervinin tekstejä.
Artikkeli on jaettu neljään eri teemaan: kulttuuri, monikulttuurisuus ja monikielisyys, kulttuuri-identiteetti identiteetin osana ja osallisuus identiteetin muotoutumisen keskiössä.
Johdannossa viitataan Hallin (1996) kehittämään käsitykseen muuttumattomasta kulttuurista, kun taas kulttuuri osiossa kulttuurin käsitettä hahmottelevat ja määrittelevät mm. Raunio ym., (2011) ja Alemanji (2016), Phillips (2010), Piller (2011) sekä Paavola aiemmassa tutkimuksessaan (2007).
Artikkelin taustalla on essentialistinen kulttuurikäsitys, jonka kautta ihmisiä usein luokitellaan kulttuurinsa edustajiksi. Tekstissä pohditaan tämän näkemyksen kautta tarkastelun ongelmia. Essentialistista kulttuurikäsitystä aineistossa kritisoivat mm. Wimmer & Glick Schiller (2002), Saukkonen (2014), Piller (2011), Dervin F., Paavola & Talib M. (2013), Alemanji, (2016) ja Phillips (2010).
Paavola mainitsee monikulttuurisuus ja monikielisyys osiossa: ”Huomionarvoista on kuitenkin se, että uusimmissa varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (2016) sekä esiopetuksen (2014) ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014) ilmaistaan jokaisen oppilaan olevan monikulttuurinen. Näin asiakirjoissa ilmennetään näkemystä siitä, että jokainen ihminen on moninainen ja monikulttuurinen (Dervin, 2014).” Pohdinnassa puhutaan, miten lasten kanssa aiheita voi käsitellä lastenkirjallisuuden kautta. Tämä on hyvä keino nostaa asioita lasten kanssa keskusteluun. Hän käyttää lähdeviitteissä Pesosen (2015) tutkimusta, jossa kerrotaan kirjallisuuden olevan lukijan kulttuurisen kehityksen rikastuttavia.
Artikkeli pyrkii vastaamaan, miten monikielisten lasten kulttuuri-identiteetti kehittyy, erityisesti varhaiskasvatuksen näkökulmasta ja jääkö lapsen yksilölliset ominaisuudet ja piirteet vahvojen yleistävien stereotyyppisten mielikuvien alle. Jos esimerkiksi lapsia arvioidaan heidän oletetun kulttuurinsa kautta ei nähdä, että kaikissa ryhmissä on yksilöiden välillä suuria eroja. Meille mielenkiintoisia teemoja olivat pohdinnat siitä, kuka on monikulttuurinen ja moninainen ja mitä tämä merkitsee yksilön näkökulmasta. Olisi tärkeää kiinnittää huomiota, miten kulttuuri määritetään ja ymmärtää, että se koostuu lukuisista eri tekijöistä. Huomioita tulisi erojen sijaan kiinnittää vastakkainasettelun ja haitallisten mielikuvien poistamiseen sekä siihen, mitä opetamme toisista.
Paavolan artikkeli on hyvä johdatus aiheeseen, mutta kaipaisimme ainakin tämän kurssin sisällön puolesta siihen omaa tutkimusta. Emme esimerkiksi voi kyseisessä tutkimuksessa kertoa käytetyistä instrumenteista yms. koska artikkeli ei raportoi yksittäistä tutkimusta.
Terveisin,
Monikulttuuriset