Nimikkotutkimuksemme on Jenni Vartiaisen Makerspaces, multiliteracies and early science education. Tutkimuksen tutkittavana ilmiönä oli Jenni Vartiaisen (2019) mukaan “lasten toiminta, joka kuvastaa tieteellisen lukutaidon ominaisuuksia”. Tutkimuksessa ei ollut tarkkaan määriteltyä tutkimuskysymystä, mutta sen tavoitteena oli tarkastella uutta pedagogista menetelmää lasten tieteellisen lukutaidon kontekstissa (Vartiainen, 2019).
Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena, koska Vartiaisen (2019) mukaan tarkoituksena ei ollut yleistettävyys. Tutkimus toteutettiin yhdessä 28 lapsen päiväkotiryhmässä, jossa lapset olivat iältään 3-5-vuotiaita. Tutkija valitsi nimenomaan päiväkodin esimerkiksi tiedekerhon sijaan, jotta korostunut kiinnostus luonnontieteitä kohtaan (joko lapsilla tai lasten vanhemmilla) voitiin välttää, tai ainakin pienentää sen todennäköisyyttä. Kontekstin valintaan oli siis kiinnitetty huomiota.
Tutkimuksen aineistot voidaan tyypillisesti jakaa luonnollisiin aineistoihin sekä tutkimuksen synnyttämiin aineistoihin (Ronkainen, Pehkonen, Paavilainen & Lindblom-Ylänne, 2011, s. 108). Tämän tutkimuksen aineisto on tutkimuksen synnyttämää aineistoa, sillä leikkituokio oli olemassa juuri tutkimuksen tekemistä varten – eli aineiston hankinta toteutettiin omalla aktiivisella toiminnalla.
Aineistoa kerättiin aikavälillä lokakuu 2017-tammikuu 2018. Aineistona toimii videomateriaali, joka hankittiin videoimalla runo-aloitustuokioita, värkkäyshetkiä (Makerspaces), ja siitä seurannutta vapaata leikkiä. Videokamerat (3kpl) kuvasivat huonetta eri kulmista, ja yksi videokamera oli tutkijalla tarvittaessa kädessä. Aineiston hankintaa varten kerättiin kirjallinen suostumus huoltajilta. Kenenkään ei tarvinnut olla videoitavana, jos ei tahtonut, ja lupa pyydettiin suullisesti lapsilta itseltään. Vartiainen oli yksin vastuussa aineiston keräämisestä tutkimustilanteessa, joten kyseessä on osallistuva havainnointi (vuorovaikutustilanne). Kerättyä aineistoa purki kuitenkin muukin tutkimuksen työryhmä.
Tutkimuksen aineisto saatiin muutettua helpommin hallittavaan muotoon litteroiden videoita. Myös litteroinnin taso on pitänyt sopia, litteroidaanko vain puhuttu vai myös naurahdukset ynnä muut. Tätä emme kysyneet Vartiaiselta tarkemmin, mutta oletettavasti myös eleet on huomioitu, kun lasten “laskuvarjon muuttuminen lentokoneeksi” on tutkimuksessa tulkittu leikillisyydeksi. Pääasiallisesti videomateriaalista litteroitiin kohdat, joissa ilmeni mielikuvituksellista leikkiä. Tutkimuksen voimasanat-kirjassa kerrotaan, että “kerätty materiaali ei tavallisesti sellaisenaan sovi analysoitavaksi, vaan sitä täytyy käsitellä jollakin tavalla” (Ronkainen ym., 2011, s. 118).
Jos tutkimus olisi tehty tiedekerhossa, tutkimuksen tulos olisi saattanut olla hyvin erilainen. Vartiaisen mukaan tiedekerhoihin hakeutuu huomattavan paljon mm. jo valmiiksi luonnontieteistä kiinnostuneiden perheiden lapsia. Tämän tutkimuksen aineisto kerättiin päiväkotiympäristössä, ja näin tutkimukseen saatiin taustoiltaan ja mielenkiinnonkohteiltaan monipuolisempi osallistujajoukko.
Uskomme, että aineiston hankinnassa oli hyödyksi, että tutkija oli käynyt useita kertoja päiväkodissa viikkojen aikana, joten hän oli tuttu lapsille. Tämä auttoi varmasti saamaan tutkittavasta tuokiosta luonnollisen ja vapautuneen. Pohdimme, miten tilanne ja kuvattava aineisto olisi muuttunut, mikäli tutkija olisikin ollut lapsille ihan vieras – olisiko lasten välinen vapaa leikki ollut erilaista täysin vieraan aikuisen läsnäollessa.
Yhdessä keskusteleminen lorun sisältämästä mahdottomuudesta (kalojen lentokyky) on oiva tapa saada mielikuvitus heräämään. Tiedelorukortin käyttäminen on mielestämme lapsilähtöinen ja osallistava “tunnelmanvirittäjä”, joka innostaa lapset luonnontieteiden piiriin.
Havainnointikeinona tässä tutkimuksessa videointi on mielestämme toimiva aineiston keräämisen menetelmä. Käsikameran käyttäminen oli mielestämme myös hyvä ratkaisu. Tärkeää havainnoinnin purkamisessa on ennalta määritellyt piirteet, jotka tulkitaan mielikuvitukselliseksi leikiksi. Jos havaintoja purettaisiin ns. mututuntumalla tai häilyvin rajoin, näkyisi eri ihmisten eri tulkinnat ja lopputulos muuttuisi radikaalisti.
Koska kyseessä on tapaustutkimus, kertovat tulokset melko suppeasti käsiteltävästä ilmiöstä. Videokuvattu aineisto on kuitenkin oiva tapa havainnointia varten. Pohdimme, että mikäli ilmiötä haluttaisiin ymmärtää laajemmin, auttaisiko luotettavuuteen toisinto sekä tutkimusjoukon laajentaminen?
Lähteet
Ronkainen, S., Pehkonen, L., Paavilainen, E., & Lindblom-Ylänne, S. (2011). Tutkimuksen voimasanat. WSOYpro.
Vartiainen, J. (2019). Henkilökohtainen tiedonanto sähköpostitse 24.10.2019.