Author Archives: JanneN

Jyväskyläläistä vieraanvaraisuutta ja monipuolista kielenkäyttöä

|

Helsingin yliopiston Kielikeskuksesta FUTUURI:n kahteen ensimmäiseen konferenssipäivään osallistui yli 30 henkeä. Tässä tunnelmapaloja helsinkiläisiltä konferenssivierailta:

Johanna Vaattovaara:

Jyväskylän Kielikampus http://kielikampus.jyu.fi/ on mestari järjestämään tutkimuksellisesti reheviä, opetusväkeä kiinnostavia konferensseja – kutsumaan mielenkiintoisia puhujia ja organisoimaan inspiroivaa ohjelmaa, jonka tietenkin osallistujat viime kädessä tekevät. 3.-5.6.2015 järjestetyn FUTUURIN järjestelyt ja ohjelma olivat taattua jyväskyläläistä laatua, vaikka kieliryhmätapaamisten päällekkäisyyttä joidenkin toisten sessioiden kanssa kielikeskusväen keskuudessa hieman harmiteltiinkin. Päivät olivat joka tapauksessa monella tapaa inspiroivat kaikille osallistujille. Itseäni ilahduttivat muun muassa kielen olemusta ja opetuskäytänteitä ravistelevat plenaarit sekä aktiivinen osallistujajoukko FINELCin tutkimusryhmän järjestämässä opetuksen tutkimuspohjaisen kehittämisen työpajassa.

Kieliskeskuspäivätblogi2

Knobel & Lankshear puhuivat plenaarissaan tilannesidonnaisen kielen (engl. situated language) merkityksestä.

Ulla-Kristiina Tuomi:

Jyväskylässä erinomaisesti järjestetyillä Kielikeskuspäivillä saatiin nauttia korkeatasoisista plenaareista, hienoista ja innostavista esityksistä sessioissa ja työpajoissa sekä koko kielikeskusväen hyvästä seurasta. FINELCissä äskettäin tehdyssä viestintäselvityksessäkin kävi ilmi, että Kielikeskuspäiviä pidetään tärkeänä tapahtumana, jota odotetaan ja jolta odotetaan paljon. Uskon, että Jyväskylän päivät myös vastasivat näihin odotuksiin.

Kielikeskuspäivätblogi1

Susanna Kohonen osallistaa yleisöä: opening spaces for embodied learning.

Tia Patenge:

Olin Kielikeskuspäivillä kuuntelemassa esitystä: Use your languages! From monolingual to multilingual interaction. Esityksessä esiteltiin Jyväskylän kielikeskuksen kurssi, jossa eri äidinkieltä puhuvat osallistujat opettivat toinen toisilleen omaa äidinkieltään. Lähtöajatuksena oli, ettei kaikkia kieliä tarvitse osata täydellisesti käyttääkseen niitä, code switching ja usemman kielen edes vähäinen (esim. muutaman fraasin) hallinta on tärkeää tämän päivän kansainvälisessä maailmassa. Aloin miettimään, voisivatko meidän kieliklubimme olla aika ajoittain (esim. kerran kuukaudessa) myös monikielisiä vaikka niin, että esim. sukulaiskielet, kuten italia ja espanja voisivat lyöttäytyä yhteen ja oppia myös naapurikieltä?

Hanna Vänskä:

Kielikeskuspäivillä tärkeintä ja antoisinta on kokemusten ja ideoiden jakaminen sekä uusien ja vanhojen tuttujen tapaaminen ja näistä tapaamisista ammentaminen. Päivät palkitsevat aina niin ammatillisesti kuin työyhteisön yhteen hioutumisen kannaltakin: hetket työpajoissa, luennoilla ja karaokebaarissa ovat yhtä arvokkaita. Tosin vähän eri tavoin

Janne Niinivaara:

Kielen oppimisen erilaiset lähtökohdat olivat innostavasti esillä Kielikeskuspäivien ohjelmassa. Esityksessä “Suomen kielen ja kulttuurin opetuksen monimuotoistaminen käänteisen opetuksen menetelmillä” osoitettiin erinomaisesti, miten antoisa ja monimuotoinen opetus voidaan mahdollistaa helpostikin verkkopedagogisin ratkaisuin, kunhan opetusfilosofia on sisäistetty hyvin. Lisäksi esitelty projekti oli voimannäyttö yhteistyön merkityksestä. Plenaristinakin puhuneen Aida Walquín työpajassa “Across time and space: using persuasive texts with English language learners in an era of new American standards” osallistujat saivat kokea onnistumisen riemua eläytyessään 12-vuotiaan koululaisen rooliin. Oppimiskokemuksia saatiin niin Abraham Lincolnista kuin mainoksistakin.

Kielikeskuspäivätblogi3

Jyväskylän yliopiston kielikeskuksen Mukamas-kuoro ansaitsi konferenssikansalta raikuvat aplodit.

Anni Rimminen:

Yksi Kielikeskuspäivien mielenkiintoisista teemoista oli koulutuksen sekä yhteiskunnallisten, erityisesti työelämän muutosten välinen suhde ja sen edistäminen. Tätä teemaa käsitteli muun muassa Eeva Boström Turun Kauppakorkeakoulusta esityksessään ”Miten muokata opetusta vastaamaan tulevaisuuden kielitaitotarpeita kansainvälisessä liike-elämässä?”. Liike-elämä on yhä kansainvälisempää, ja siksi ekonomien on hallittava monikielinen ja -kulttuurinen yhteistyö- ja vuorovaikutus. Perinteisestihän kaupallisia kieliä on opetettu yksi kieli kerrallaan. Sujuvaa eri kielien ja eri kulttuurien välistä viestintää olisi kuitenkin tarpeen opettaa monikielisillä opintojaksoilla, joilla vaihdetaan kielestä toiseen esimerkiksi ranskasta saksaan ja päinvastoin.

Tavataan Itä-suomessa kahden vuoden päästä!

Autonomia in action!

|

Teksti: Johanna Vaattovaara

Emootiot heilahtelivat perjantaina 22.5 Kielikeskuksessa, kun samanaikaisesti saatiin toivottaa tervetulleeksi vierailulle tunnettu oppijan autonomian tutkija Ema Ushioda, ja hyvästellä tällä saralla pioneeriyötä tehnyt Kielikeskuksen Englannin yksikön esimies, Flis Kjisik.

Seminaari-iltapäivä From there to Autonomy osallisti monin eri tavoin kuulijat oppimaan motivaatiosta, oppijan autonomiasta ja ennen kaikkea näiden yhtymäkohdista. Iltapäivän käynnisti Ulla-Kristiina Tuomen tervetuliaissanojen ja Leena Karlssonin avaussanojen jälkeen Ema Ushiodan luentoesitys Whose Motivation is it Anyway? Autonomy in Language Learning , joka tempasi yleisön mukaansa pohtimaan omaa suhdettaan aiheeseen.

Seminaarin jälkiosassa Kielikeskuksen ALMS-ryhmä demonstroi yleisölle ”realitynä” ensin kolme todellisuuteen pohjaavaa ohjaussessio-tapausta ja sen jälkeen vertaismentorointisessiota, jossa haastaviksi koettuja ohjaustilanteita käsiteltiin kollegiaalisesti yhdessä toisten ALMS-ohjaajien kanssa.

ALMS   ALMS-vertaismentorointi-tiimi.

Flis toi esiin omassa puheenvuorossaan Farewell to ALMS, että autonomia ei ole metodi. Se on pääoma, joka täytyy oppia (”capacity thas has to be learned”). Vieressäni istunut kollega Toisen kotimaisen kielen yksiköstä kävi muistelemaan monien vuosien takaista oppimiskokemustaan juuri meidän kielikeskuksemme Englannin ALMS-kurssilla. Se oli ollut hänelle yksi merkityksellisimmistä ja mieliinpainuvimmista oppimiskokemuksista, joka perustui kokemukseen siitä, että omaa oppimistaan sai suunnata itse – tuetusti, mutta itsenäisesti.

Tässä seminaarissa sai sekä itkeä, nauraa että oppia. Mitä hienoin päätös keväiselle työviikolle ja Flisin vaikuttavalle aktiiviuralle englannin oppimisen opettajana ja kehittäjänä. Iltapäivän sinetöi Flisin pitkäaikaisen kollegan, autonomian asiantuntija emerita Kaija Ervolan pianoesitys.

Päivän seminaaria emännöi englannin yliopistonlehtori opeakateemikko Leena Karlsson, joka reflektoi Ema Ushiodan työtä seuraavassa kirjoituksessaan.

 

Teksti: Leena Karlsson

Leena’s random thoughts on Ema’s texts related to her plenary

As a practitioner-researcher, I have been inspired by Ema Ushioda’s ideas on motivation for language learning. For the mainstream theorists, learners appear as theoretical abstractions. Ema, however, argues for a person-in-context relational view to motivation (and individual learner differences in general, say, dyslexia); for practitioners with pedagogical concerns this view on learners as flesh-and-blood whole unique human beings should be interesting. A prominent theorist and researcher herself, she has called for more qualitative approaches to motivation if we want to understand how the contextual factors and motivations interact in the lives of “real persons”. Motivation, in Ema’s view, is “an organic process that emerges through the complex system of interrelations” (Ushioda, 2011, p. 13). Ema’s holistic approach to motivation also suggests that learners have a motivational past and a future, not only the brief moment in our classrooms and their current motivational processes. She sees the students’ historical and experiential pasts as being shaped by their learning and using the language, but she also emphasizes the effects of the socio-cultural environment and the students’ goal-directed future perspectives.

Ema

Ema’s interest in the “twin areas of motivation and autonomy in language learning and their interactions” (Ushioda, 2011, p.11) makes her texts resonate with those of us who aim at promoting language learner autonomy. In ALMS, as Flis pointed out in her talk in the seminar, we adhere to the principle “Autonomy requires supportive structures, both internal and external”. Support from a teacher or counsellor for students’ autonomy is crucial for the development of their intrinsic motivation. But this needs to be taken further. For sustaining motivation, metacognitive know-how is needed; practitioners need to have a concern for both “will and skill”, learners’ willingness or motivation plus metacognitive and strategic thinking Very importantly, motivation in the classroom should not be seen as techniques and strategies that are controlled by the teacher. Counsellors/advisers/teachers/peers, however, have a role to play in engaging in dialogic interactions with the learner. The aim of the dialogue is not to do the thinking for the learner but to encourage her to do the thinking herself. In an advising, counselling or teaching situation, strategic thinking needs to be verbalised, discussed and internalised, preferably through the medium of the target language (Ushioda, 2014).

One more piece of advice from Ema for our pedagogy for autonomy: we need to support students’ cognitions not just by the Self but also about the Self. Identity-making is at the centre of our learning, fed by it and feeding into it. It never stops.

Ema’s texts referred to:

Ushioda, E. (2011). Motivating learners to speak as themselves. In G. Murray, X. Gao & T. Lamb, (Eds.). Identity, motivation and autonomy in language learning. Bristol: Multilingual Matters.
Ushioda, E.(2014). Motivational Perspectives on the Self in SLA: A Developmental View. In S. Mercer & M. Williams, (Eds.). Multiple Perspectives on the Self in SLA. Bristol: Multilingual Matters.