Tämänvuotisen PedaForum -tapahtuman järjestämisestä vastasi Jyväskylän yliopisto, joka luotsasi 450-päistä osallistujajoukkoa huolenpidolla ja tyylillä. Päivien sloganiin Into ja himo kätkeytyi ajatus yliopistojen hyvinvoinnista uudistusmyllerrysten keskellä – nyt jos koskaan tarvitaan intoa ja himoa kehittämiseen, ja nyt jos koskaan nämä ovat koetuksella. Meille kouriintuntuvammaksi teemaksi nousi muutoksen mahdollistaminen tutkimuspohjaisen tiedon ja yhteistyökumppanien avulla.

Kuva: Janne Niinivaara

Kuva: Janne Niinivaara

Konferenssin varjoteemana oli terveys ja hyvinvointi, ja keskiviikon pääpuhuja, psykologi Martin Hagger puhuikin terveyspsykologian näkökulmasta otsikolla “Predicting and Understanding People’s Self-Regulation of Social and Health Behaviour”. Omasta tieteenalasta ja kontekstistamme käsin tämä pääpuhe syvensi ymmärrystä siitä, millaiset psykologiset mekanismit olisi otettava huomioon vaikkapa koulutusuudistuksen pedagogisessa tukemisessa: olennaista on vaikuttaa motivaatioon ja innostukseen, sillä edes kirkkaat intentiot eivät riitä siihen, että hyvät suunnitelmat uudistaa pedagogiikkaa jalostuvat käytännössä muutostoiminnaksi. (Mekanismin mutkat ovat pohjimmiltaan samankaltaisia kuin laihdutusaikeiden ja laihtumisen välinen kuilu.)

Digitaalisuus oli päivillä vahvasti esillä sillä ajatuksella, jolla itsekin olimme esityksessämme liikkeellä: digiloikataan pedagogiikka rinnalla ja sopivin askelin, opiskelijoiden ja opettajien yhteisesti sopimilla ehdoilla – mukavuusalueita venyttäen mutta niillä riittävästi pysyen. Opettajat ovat alkaneet laajasti havahtua siihen, että välineet ovat todellakin vain välineitä, joiden tehtävä on helpottaa omaa opetusta ja ennen kaikkea opiskelijoiden välistä viestintää, vuorovaikutusta ja oppimista. Keskeistä on miettiä, millä tavalla lisätään opiskelijoiden autonomiaa, missä opettajan kontrolli on välttämätön ja missä siitä voidaan luopua.

PedaForum-päivät tarjosivat jokavuotiseen tapaan raikkaan tilaisuuden tavata opetusalan kehittäjiä ja tutkijoita niin työn kuin iloisen seuran merkeissä. Tämänvuotinen tilaisuus antoi virkistävän alkupotkun syyskauteen ja uusiakin ajatuksia kohti uudistuvan yliopistokoulutuksen haasteita.

Johanna Vaattovaara ja Janne Niinivaara

Kotinummen ala-asteen koulun 5.-6 -luokkalaisista koostuva 11 henkinen tutkijajoukko vietti koulupäivänsä 13.4 Kielikeskuksessa. Koulussa tehdään luokka- ja oppiainerajat ylittävää ilmiöprojektia eri teemoista ja tämän ryhmän teemaksi oli valikoitunut ”Kieli ja ihminen”.

Edeltävänä perjantaina Kielikeskuksen johtaja Ulla-Kristiina Tuomi sai puhelun. Soittaja oli Kotinummen koulun oppilas, Joonas, joka kysyi saavatko he tulla käymään. Se ilman muuta sopi, ja Kielikeskuksen OOTU lupasi ottaa ryhmän huolehdittavakseen keskiviikkona.

Oppilaat sekä heidän kieltenopettajansa Paula Aholainen olivat toivoneet mahdollisuutta haastatella kielen asiantuntijaa. Saksan yksikön opettajat Tia Patenge ja Christian Niedling sekä pedagoginen yliopistonlehtori Johanna Vaattovaara olivat lupautuneet vastaamaan oppilaiden kysymyksiin. Tutkijajoukko oli jakautunut ryhmiin, ja kullakin ryhmällä oli oma erityinen tutkimusongelmansa. Yhtä ryhmää kiinnosti kielen tutkiminen, toista esimerkiksi kielen historia.

Välillä oppilaiden kysymykset saivat Kotinummi_luokka.jpgKielikeskuksen asiantuntijat hyvinkin mietteliäiksi. Ihan yksinkertaista ei ollut esimerkiksi kertoa ”Montako kieltä on maailmassa?”, ”Onko kielten opettaminen helppoa?” tai ”Mikä on maailman vaikein kieli?”. Jotenkin Tia, Christian ja Johanna kuitenkin onnistuivat, ja kynien sauhu ja hyväksyvät nyökyttelyt seurasivat vastauksia.

Iltapäivällä oppilaat pääsivät seuraamaan Pia Matilaisen japanin alkeiskurssi 2:sta. Kurkistuksen aikana selvisi muun muassa, mikä vaikeana pidetyssä japanissa onkin itse asiassa helppoa ja mistä japanin merkit tulevat.

Päivä päättyi Kruununhaan kattojen yllä Kaisa-kirjastossa. Kiitolliset kotinummelaiset sanoivat, että tämä hieno kokemus vaati vain sen, että uskalsi kysyä. Ryhmästä kuului vielä pois lähtiessä oppilaan vierustoverilleen hihkaisema: ”Eikä, vähänks oli kiva päivä”. Täysin samoihin mietteisiin jäivät koululaisryhmää opastaneet Kielikeskuksen koordinaattorit Nina Sulonen ja Janne Niinivaara.

Kielikeskus on monessa mukana, kun vuosi 2016 on pyörähtänyt liikkeelle. Tässäpä päällimmäisiä tunnelmapaloja tammi-helmikuulta.

 
Valtakunnallinen yliopistopedagogiikan kurssin YP2: Kielenopetuksen linjakas suunnittelu, toteutus ja arviointi lähti käyntiin lähitapaamisella Helsingissä 22.1., minkä jälkeen viiden eri yliopiston kielikeskuslaiset ovat jatkaneet sitoutunutta ja kuplivaa työskentelyä niin yliopistorajat ylittävissä teemaryhmissä verkossa kuin paikallisestikin kotikentillään. Kurssi pyörii koko kevään.

OOTUn järjestämälle yliopistopedagogiikan kurssille hakeutui opettajia viidestä eri kielikeskuksesta. Lähitapaaminen pidettiin 22.1.

Kurssiassistenttiohjelma jatkuu kevätlukukaudella 2016. Kielikeskuksen opettajat saavat opetuksensa tueksi tänä keväänä noin 60 innokasta ja omistautunutta assistenttia. Mukana on sekä viime syksyn konkareita että tämän kevään tulokkaita.
Kieliklubit ovat myös pyörähtäneet käyntiin taas kevätlukukaudella. Perjantaina 12.2. Kielikeskuksen juhlasaliin löysi viisikymmentä rennosta kielenoppimisesta kiinnostunutta opiskelijaa ja opettajaa. Kieliklubeista kiinnostuneet löytävät lisätietoa Flammasta.

Maanantaina 15.2. Kielikeskus vastaanotti arvovaltaisia vieraita, kun Espanjan, Meksikon, Kuuban, Kolumbian ja Argentiinan suurlähettiläät puhuivat espanjankielisessä symposiumissa Suomi-suhteista ja espanjankielisen maailman työmahdollisuuksista. Symposiumilla on oma espanjankielinen bloginsa, johon kerätään Kielikeskuksen opiskelijoiden tunnelmia suurlähettiläiden esityksistä.

 
Vuonna 2016 toimintansa on aloittanut myös Kielikeskuksen uusi opiskelijaneuvosto, jonka ajatuksia tullaan vielä kuulemaan tässäkin blogissa myöhemmin. Lisäksi työn alla on tutkivalla otteella tehtävä moniääninen selvitys kielenoppimisen digitaalisista ja fyysisistä oppimisympäristöistä, johon tulemme niin ikään palaamaan.

 
Helmikuun lukemiseksi suosittelemme Kielikeskuksen tuoreinta julkaisua kielenoppimisen ohjaamisesta.

Kielikeskuksessa työskenteli viime viikolla tet-harjoittelija. Heta Huhmar on yhdeksäsluokkalainen Kulosaaren yhtenäiskoulusta, ja hän piristi Kielikeskusta osallistumalla laajasti varsinkin Opetuksen ja oppimisen tuki -yksikön toimintaan. Heta muun muassa vieraili opetuksen ja tutkimuksen kehittämisryhmien kokouksissa, Kieliklubeissa ja yliopistopedagogiikan kurssilla. Lisäksi Heta keräsi viikossa ison kyselyaineiston kielikurssien opiskelijoilta ja siirsi kyselyvastauksia sähköiseen muotoon.

9.-luokkalainen Heta Huhmar selvitti tet-harjoittelussaan opiskelijoiden näkemyksiä kieltenopiskelusta.

Pyysimme Hetaa myös itse raportoimaan viikostaan. Hän kirjoitti kentältä tet-kuulumisia torstaina 8.10 näin:

”Spontaani ajatus eräänä aamuna herätessä: ”Ihanaa, pääsen töihin kohta!”. Ajatus kertoo hyvin, millaisilla fiiliksillä lähden tet-harjoitteluun. Innostus on viikon aikana kasvanut työn määrän kanssa, enkä malttaisi huomenna perjantaina lopettaa ollenkaan. Vaikka ennakko-odotukset olivat varsin korkeat, ovat ne silti ylittyneet moninkertaisesti. En olisi ikinä uskonut, että töissä voi olla näin hauskaa! Tet-harjoittelussa olen ehkä saanut valheellisenkin kuvan työelämän helppoudesta, mutta täällä ainakin opin, että työ voi olla myös kivaa, vaikka töitä riittää. Lisäksi olen saanut yhden uuden tulevaisuuden työpaikkamahdollisuuden mietintämyssyyn. Kaikki on ollut uutta ja välillä olen joutunut rehellisesti vastaamaan, etten tiedä, koska olen tosiaan täällä vain tet-harjoittelussa (monet opiskelijat kyselivät, onko jakamani kysely itsetekemäni ja mitä sillä halutaan tutkia). En ennen tet-jaksoani edes tiennyt, että kieltenopetukselle ja opetuksen kehittämiselle on olemassa oma keskus, saati sitten näin laaja yksikkö! Äkkinäinen voisi ajatella, että suuren yksikön takia kaikki olisi hyvin muodollista ja jäykkää, mutta täällä on tosi rentoa. Varsinkin ruokapöytäkeskustelut jäävät mieleeni varmasti pitkäksi aikaa… Yliopiston kaltaisessa työympäristössä työskentelee ilokseen ja toivonkin, että saan kunnian liittyä seuraan jossain vaiheessa!”

Kiitos Hetalle isosta avusta ja mukavasta viikosta!

Kielikeskuksen perjantaiset kieliklubit käynnistyivät kesätauon jälkeen 25.9.2015. Paikalla oli runsaasti innostuneita opiskelijoita. Ensi tapaamisessa eniten kiinnostivat englanti, japani, ranska, ruotsi ja suomi. Myös muissa kieliryhmissä oli mukavasti osallistujia.

Syksyn ensimmäiset kieliklubi olivat osallistujamenestys.

Lähes kaikkiin ryhmiin saatiin yksi tai useampi kurssiassistentti klubivetäjäksi ja suunnittelemaan toimintaa yhdessä osallistujien kanssa.

Kieliklubilaiset valloittivat Kielikeskuksen juhlasalin ja käytävät perjantai-iltapäivällä.

Kieliklubit kokoontuvat perjantaisin 2.10. – 4.12. (ei 23.10.) klo 14.15-15.45.
Paikka ja aika: Kielikeskus, Fabianinkatu 26, huone 203, 2. krs.
Kiitos kaikille osallistuneille!