Kuukausi: tammikuu 2024

Opiskelijoiden ohjaus yliopistossa · 33. Kestävän kehityksen teemojen käsittely opinto- ja uraohjauksessa. Kalle Vihtari

Jakson tekstivastine

Opiskelijoiden ohjaus yliopistossa podcastin 33. ja kolmannen tuotantokauden ensimmäinen jakso.

Jakson aiheena on kestävän kehityksen teemojen käsittely opinto- ja uraohjauksessa.  Vieraana yliopettaja Kalle Vihtari Haaga-Helian ammattikorkeakoulusta

Jakso ja tekstivastine on julkaistu 25.1.2024. Jakson pituus 42 minuuttia.

 

Eric Carver [00:00:01]: Tervetuloa Opiskelijoiden ohjaus yliopistossa -podcastin seuraan. Podcastissa tarkastellaan opiskelijoiden ja väitöskirjatutkijoiden ohjaukseen yliopistoissa liittyviä kysymyksiä ja aiheita. Minä olen Eric Carver ja olen tämän podcastin juontaja. Työskentelen Helsingin yliopiston opetuksen strategisessa palvelussa. Vastaan opiskelijoiden ohjausta koskevien yliopistotason linjauksien valmistelusta ja niiden toimeenpanon seurannasta. Koordinoin myös Helsingin yliopiston Opettajien akatemiaa. Aiemmin työskentelin uraohjaajana Helsingin yliopiston urapalveluissa. Tervetuloa podcastin kolmannelle tuotantokaudelle. Opiskelijoiden ohjaus yliopistossa  -podcastin kolmannen tuotantokauden ensimmäisen jakson vieraana on kasvatustieteen tohtori Kalle Vihtari. Vihtari työskentelee yliopettajana Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa. Työssään hän kouluttaa opinto- ja uraohjaajia. Hän on työskennellyt itse aikuislukiossa opinto-ohjaajana. Tervetuloa mukaan, Kalle.

 

Kalle Vihtari [00:01:05]: Kiitoksia.

 

Eric Carver [00:01:08]: Puhutaan Kallen kanssa tässä jaksossa siitä, miten opinto- ja uraohjauksessa käsitellään kestävän kehityksen teemoja, kuten ilmastonmuutosta, ekologista kriisiä tai sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymyksiä, mikä on opinto-ohjaajan tai uraohjaajan ammatillinen rooli vaikeiden tulevaisuuteen liittyvien kysymysten käsittelyssä ja ohjauksessa ja miten aikamme suuret haasteet pitäisi huomioida opinto- ja uraohjaajien koulutuksessa. Aloitetaan, Kalle, vähän sinun omasta tarinastasi. Olet itse toiminut pitkään opinto-ohjaajana, tehnyt ohjauksenalan väitöskirjan ja nyt itse koulutat sitten opinto- ja uraohjaajia, niin miten sinun oma ajattelusi on muuttunut vuosien varrella opinto- ja uraohjaajan ammatillisesta roolista suhteessa ympäröivään maailmaan ja yhteiskuntaan?

 

Kalle Vihtari [00:01:58]: No kyllä, jos ajattelee taaksepäin, sitä omaa ammatillista kasvua ja sitten sitä havainnointia, että mitä se ura- ja opinto-ohjauksen tila on, niin ylipäätänsä se, että varmaan ensimmäinen askel oli se, että kun on puhuttu opinto-ohjauksesta, niin aloin kaipaamaan sitä uraohjauksellista ulottuvuutta, ja se oli tavallaan se kipinä myös sitten omaan siihen väitöstutkimuksen pariin, että siinä aikuislukiokontekstissa tajusin sen, että ei ainoastaan niiden opintojen kautta, vaan laajemmin sitten tarkastellaan sitä yksilön elämää ja tulevaisuutta ja menneisyyttä ja kokonaisuutta. Ja varmaan ylipäätänsä sitten sellainen, ehkä sitten sen oman väitöstutkimuksen aineiston äärellä. Toki niin kuin olin siinä, kun aikuislukion maailmassa sen reilu kymmenen vuotta olin toiminut, niin olin tiedostanut sen ohjattavien opiskelijoiden elämän moninaisuuden, mutta ehkä sen aineiston äärellä sitten itse siinä havahtui vielä enemmän siihen, että hetkinen, että minkäslaisia teemoja ja asioita minä siinä ohjauksessa käsittelen, mitä minä tiedän opiskelijoiden elämästä, mitä minun tulisi tietää ja mitä minä ohjaajana sitten pystyn tuottamaan siihen meidän vuorovaikutukseemme.

 

Eric Carver [00:03:37]: Eli tavallaan sieltä ohjaajan positiosta käsin, niin niissä ohjaussuhteissa ja niissä keskustelujen sisällöissä, siinä aineistossa, niin sinulle tuli laajempi ajatus siitä, mitä siihen ohjaukseen kuuluu.

 

Kalle Vihtari [00:03:55]: Kyllä, kyllä. Joo, yksistään se, että ne teemat ja ulottuvuudet, mitä siellä keskustellaan, että se ei ole ainoastaan niistä opinnoista. Ja nyt itse olen tässä ohjaajakoulutuksessa puhunut paljon opiskelijoille siitä, että sen mitä kuuluu -teeman äärellä, kysymyksen äärellä pysähtyminen, siihen ei koskaan kohtaamisessa yleensä vietetä liikaa aikaa, että tiedetään, että mikä se ihmisen elämäntilanne on, ja mitkä ovat hänelle siinä hetkessä niitä asioita, akuutteja asioita, joita on hyvä käsitellä. Ja toki sitten myös se, että ohjaajana tästä, näistä kestävyysteemoista sitten, että mitä uskalletaan tuoda missäkin vaiheessa siihen keskusteluun ja mitä avauksia ikään kuin herättää ohjauksen kentällä, puhutaan vaikka jännitteistä, ja siinä ohjauskeskustelussa on mukana aina jonkinlaisia jännitteitä, ja mitä jännitteitä me mahdollisesti opinto-ohjaajina tai uraohjaajina uskallamme herätellä sitten siihen ja millä tavalla me olemme tiedostaneet ne, mitä siinä herää.

 

Eric Carver [00:05:11]: Onko sinun omassa ohjaustyössäsi, niin mikä se sana on, onko se rohkeus vai herkkyys vai mikä se on se, mitä on tullut lisää, jos puhutaan näistä jännitteistä tai niin sanotusti vaikeista asioista?

 

Kalle Vihtari [00:05:25]: No ehkä se on sitä rohkeutta, luottamusta siihen, että ammattilaisena pystyy, että se ei tarkoita sitä, että sinun täytyy teilata sen, vaan kunnioittaen tuoda siihen niitä näkökulmia ja rohkaista siihen ajatteluun, ja edelleen siinä fokuksena on kuitenkin se, että ohjattava pystyy sitten itse pääsemään siihen itsehavainnoinnin tilaan ja tiedostamaan sitä omaa toimintaansa, omaa elämänkenttäänsä ja siitä kumpuavia ratkaisuja sitten.

 

Eric Carver [00:06:07]: Aivan. Voimme kohdata toisemme vain siellä missä he ovat.

 

Kalle Vihtari [00:06:12]: Kyllä, juuri.

 

Eric Carver [00:06:14]: No miten näitä opinto- ja uraohjauksessa käsitellään nykyään tämmöisiä kestävän kehityksen teemoja, näitä isoja meidän aikamme kysymyksiä, kuten vaikka ilmastonmuutosta, ekologista kriisiä tai näitä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymyksiä, minkälaista ammatillista keskustelua käydään opintoura-aiheen kesken siitä, näistä teemoista, että miten ne näkyvät siellä ohjaustyössä?

 

Kalle Vihtari [00:06:38]: No sanoisin, että yhä enemmän käydään keskustelua siitä ja tarve on tiedostettu sille, että niitä on tarve käsitellä. Mutta yllättävän vähän tämän kahden vuoden kokemuksen pohjalta niitä käsitellään. Toki siellä on, niin kuin kaikissa opinnoissa, varmasti sitä, opiskelijat pystyvät sitten suuntautumaan ja erilaisten valinnaisten tutkimustehtävien ja teemojen kautta paneutumaan niihin, jos on intressiä. Mutta yllättävän vähän ja ehkä vähän varovaisestikin on vielä, ja varmaan osittain siitä johtuen, että ehkä ei ole sitten sellaista suomenkielistä materiaalia vaikka olemassa teemasta vielä tarpeeksi, tarvitaan varmasti lisää, joka on sitten paikannettu ja kohdistettu opinto- ja uraohjaajille. Se varmasti tuottaa sitten tulevaisuudessa lisää sitä, että ne teemat tulevat luontevana osana sitä. Toki opinto-ohjauksessa on kautta aikojen varmasti ollut se, että ajatellaan, että seurataan yhteiskunnallisia muutoksia ja tällaisia teemoja. Toki nämä teemat ovat nyt paljon olleet esillä viimeisten vuosien aikana, ja varmasti se myös tulee sitten opiskelijoiden kautta, ohjattavien kautta siihen ohjauksen kenttään. Ja nyt sitten on onneksi, minä itsekin olen mukana täydennyskoulutuksissa, ja on suunniteltu myös muissa konteksteissa sitten paketteja opinto- ja uraohjaajille, joissa voi sitten sitä tiedollista puolta näistä teemoista lisätä.

 

Eric Carver [00:08:32]: Onko kuitenkin ehkä koulutuksen kontekstissa usein ohjaustyötä tekevillä halu tuntea sellaista turvaa neutraalisen, tämmöisen asiantuntijaposition kautta, ja silloin kun me menemme tänne yhteiskunnalliselle alueelle, niin onko siinä vähän semmoinen pelko, että nyt kompastun tässä sanoihini?

 

Kalle Vihtari [00:08:53]: No joo, ehkä sellainen, ja minä olen ollut keskusteluissa, joissa on sitten tutkijoiden piirissä käyty keskustelua siitä, että ovatko nämä teemat vaikka liika ideologisia, että voiko niitä sen takia ottaa. Miten ne suhteutuvat ohjauksen siihen perinteiseen ajatukseen, että kunnioitetaan sitä ohjaajan, ja ihan nyt täydennyskoulutuksen yhteydessä olen käynyt keskustelua myös sitten opinto-ohjaajien kanssa siitä, että voiko opo aiheuttaa vaikka ilmastoahdistusta, jos se tuottaa tämmöisiä keskusteluja. Mutta sitten taas itse mietin sitä, että tiedostammeko oikeasti sitten kaikki teemat ja aiheet ja ideologiat, jotka kuitenkin vaikuttavat siihen ohjauksen kokonaisuuteen, vai onko meillä halu ja valmius tarkastella asioita uudessa valossa, uusien ilmiöiden äärellä. Toisin tekemisen tapa niin se aina vaatii ehkä aikansa.

 

Eric Carver [00:10:03]: Niin ja vaikea olisi nähdä, että semmoinen koulutusmaailma, jossa ilmastonmuutoksesta ei puhuta, olisi jotenkin neutraali.

 

Kalle Vihtari [00:10:12]: Niin, joo.

 

Eric Carver [00:10:12]: Että me tässä teeskentelemme, että tätä ei ole.

 

Kalle Vihtari [00:10:15]: Niin, kyllä, juuri.

 

Eric Carver [00:10:19]: No tähän viittasitkin äsken, että organisoit paraikaa täydennyskoulutusta sitten opinto-ohjaajille, uraohjaajille ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden teemoihin liittyen, niin mitä siellä ne sisällöt ovat, ja miksi on valittu jotain tiettyjä sisältöjä sinne koulutukseen?

 

Kalle Vihtari [00:10:38]: Minä mietin paljon sitä tulokulmaa siihen. Tanskassa kollegat ovat vuosi sitten vetäneet siellä semmoisen viiden opintopisteen kokonaisuuden. Se oli muistaakseni Aarhusissa ja Kööpenhaminassa, missä he vetivät sen, ja siitä osittain hain myös inspiraatiota sitten näihin omiin, kehittämiseen. Minä ajattelin, että se kokonaisuus ylipäätänsä täydennyskoulutuksessa, niin ajatellaan sitä, että se palvelee mahdollisimman paljon sitä osallistujan nykyistä työtä ja sen kautta, ja niin, että se, ne toimintatavat ovat kuitenkin sellaisia, mitä tehdään muutenkin siinä opinto- ja uraohjauksen arjessa, että ne sisällöt, millä tavalla tuota nyt on lähdetty tekemään, niin ylipäätänsä se, että se mitä etukäteen on opojen ja uraohjaajien kanssa keskustellut, niin on tarvetta siihen tiedolliseen puoleen ihan, että mitä se tarkoittaa kun puhumme kestävyysosaamisesta ja vihreästä siirtymästä ja näistä teemoista, niin niiden ihan tämmöinen käsitteellinen avaaminen. Tietoa on osittain joillakin osallistujilla paljonkin, sitä tiedollista puolta, ja on aktiivista toimintaa, mutta sitten on sellaisia osallistujia, jotka eivät ensinnäkään uskalla edes tulla koulutukseen, kun ajattelevat, että se ei ole osa opon tai uraohjaajan työtä, ja siihen aihepiiriin, se voi olla tämmöisen kestävyysosaamisen, vihreän siirtymän osana opinto- ja uraohjausta, niin voi olla vaikea tarttua. Joku ajattelee, että pinnalla on kenties akuutimpia asioita, joihin pitää  siinä arjessa tarttua, että tämä ei ole niin akuutti kuin vaikka mielenterveysongelma, joka voi olla sitten jonkun opon työpöydällä jatkuvasti. Mutta ne teemat, mitä sitten tuossa koulutuksessa, niin ihan tämmöiset käsitteelliset asiat ja että miten sitä tietopuolta vaikka ilmastonmuutoksesta. Minulla oli kunnia saada vieraaksi psykologi Julia Sangervo, joka puhui sitten ilmastotunteista. Piti vierailevana luennoitsijana luennon osallistujille siinä, ja sitä minä suosittelen, että jos ei ole Julian gradua lukenut, niin se kannattaa ehdottomasti lukea. Siitä saa ohjauksen arkeen paljon näkökulmaa siitä, että millä tavalla ilmastotunteita pystyy ohjattavien kanssa käsittelemään. Se herätti paljon keskustelua ja oli todella antoisa luento. Ja sitten mitä tässä muuten, niin olen haastanut osallistujat ottamaan tämmöistä vihreän siirtymän teemaa siihen ohjauksen arkeen. Että jonkinlainen kokeilu siinä, että millä tavalla vaikka ohjauskeskusteluun voi sitä tematiikkaa tuoda. Ihan vaikka kysymällä siinä jonkun ohjauksen yhteydessä, että hei, jos ajattelee, että se on vaikka ura- tai ammatinvalintaan liittyvä tai jatko-opintoihin liittyvä keskustelu, niin semmoisessa tilanteessa kysyy, että hei, että oletko miettinyt, että millä tavalla tämä vaikuttaa ympäristöön, tai kestävyysasiat, oletko miettinyt niitä, että millä tavalla ne huomioit. Se voi lähteä ihan näin pienestä, mutta se on yksi teema, jota haluan, että ne mukana olevat ohjaajat sitten lähtisivät kokeilemaan isommin tai pienemmin. Siihen liittyy myös sitten semmoinen pienimuotoinen kehittämishanke, jossa me omassa organisaatiossamme jotain tämmöistä kestävyysteemaa, osana vihreää siirtymää, niin lähtee tarkastelemaan. Siinä minä annoin vaihtoehtona esimerkiksi sen, että lähtee jonkun tietyn ammattialan kautta tarkastelemaan, että miten se vaikuttaa, vaikka tekniikan alalla tai jossain kuljetusalalla, riippuen mistä näkökulmasta, kaupan alalla ja näin poispäin, että voi ottaa semmoisen näkökulman. Tai sitten siihen omaan ohjaustyöhön, että jos olet käyttänyt vaikka arvokortteja, mitä saatetaan ohjauksessa käyttää, että tarkastellaan omia arvoja tai omaa itsetuntemusta suhteessa arvoihin, niin miten vaikka sellaisissa materiaaleissa ovat nämä teemat sitten mukana ja miten niitä käsitellään.

 

Eric Carver [00:15:21]: Aivan. Itse kun miettii, minulla oli mahdollisuus vetää semmoista englanninkielistä introkurssia uraohjaukseen tuolla Itä-Suomen yliopistossa syksyllä. Siellä minä teetin näillä opiskelijoilla tämmöisen tekstianalyysin tästä IAVG-julkilausumasta kesältä, jossa hyvinkin vahvasti sanotetaan sitä, että ohjauksenalan ihmisten pitää olla niin kuin osa tätä kestävyyden muutosta, ja se herätti keskustelua, ja siellä tavallaan tuli semmoisia näkökulmia, että tietysti yksi on just tämä affektiivinen tai tunteisiin liittyvä näkökulma, että miltä se tuntuu tämä huoli, ja pystytäänkö ohjauksen keinoin tukemaan toimijuutta, että kyllä me voimme näille asioille jotain tehdä. Mutta sitten on tietysti semmoinen hyvin hankala, joka voi liittyä vaikka johonkin alueelliseen elinkeinorakenteeseen, että mitä jos sinä tulet jostain vaikka kaivos, yksi esimerkki sieltä ryhmästä oli, että kaivosteollisuus on ollut sen alueen iso työnantaja. Se on osa sitä tavallaan elettyä elämää, niitä tarinoita, että meillä on aina tuolla hiili, niin mitäs, voiko semmoisen alueen koulussa aloittaa keskustelun siitä niin, että tämähän ei ole kestävä elinkeino.

 

Kalle Vihtari [00:16:42]: Kyllä. Joo.

 

Eric Carver [00:16:44]: Ja nämä eivät ole yhtään helppoja kysymyksiä. Minä olen itse siis Rust Beltiltä, siis suomeksi Ruostevyöhykkeellä olen kasvanut itse, jossa muistan tähän tulevaisuusajatteluun liittyen, siitä taisin joskus kirjoittaakin johonkin, että fysiikan lehtori puhui meille siitä, että fysiikan avulla te ymmärrätte johdannaisteknologiat, johdannaisteknologiat ovat keskeistä kännyköissä, ja sitä kun panostatte, niin sitten teillä on töitä. Hän oli täysin oikeassa, mutta hän ei tietenkään, ja se ei ole nyt reilua sanoa, että hänen olisi pitänyt tietää, että miten kännykkäteknologia vaikuttaa siihen paperiteollisuuteen, johon se Kymenlaakson talous hyvin vahvasti perustui. Aha, nyt ei kohta enää olekaan sanomalehtiä tai niitä ei lueta samalla tavalla, ja sitten se meidän tehtaamme siitä suljetaan. Ja nämä ovat niin monimutkaisia teemoja, ja jos siellä olisi joku opo 90-luvulla aloittanut keskustelun, että onko tuo paperitehdas tuossa vielä 10, 20 vuoden kuluttua, tuo teknologia, se olisi varmaan ollut tervaa ja höyheniä -kohtelu sitten siellä alueella, että mitä siellä koulussa tehdään. Onko tämä nyt liian monimutkainen kela?

 

Kalle Vihtari [00:17:53]: Ei. Tai siis minun mielestäni tuo on erittäin, minä toisaalta haluaisin nimenomaan tai kaipaan sitä, että tämä tulee nimenomaan tämä vihreä siirtymä, tai riippuu alueesta mistä puhutaan, minusta oli kiva termi, että puhutaan myös sinisestä siirtymästä viitaten siis vesistöjen puhtauteen, mutta ylipäätänsä siis siihen, että miten nämä kestävyysteemat eri alueilla otetaan huomioon ja miten ne saadaan sillä tavalla, että jos miettii perusopetuksen opetussuunnitelmaa ja lukion opetussuunnitelmaa, ammatillisen koulutuksen opetussuunnitelmia, joiden pariin sitten meiltäkin valmistuvat opinto-ohjaajat menevät, niin siellähän nämä teemat ovat kuitenkin semmoisena laaja-alaisena kokonaisuutena otettu hyvin vahvastikin esille, niin kyllä minä ajattelen, että ne pitää opinto-ohjauksessakin uskaltaa ottaa ja olla mukana siinä kokonaisuudessa,  että emme me voi ajatella, että jos siellä puhutaan näistä teemoista opetussuunnitelmissa laajemmin, niin sitten yhtäkkiä joku oppiaine ikään kuin jäisi pois tai se toiminta siinä.

 

Eric Carver [00:19:10]: Ei puhuta, koska tämä on vaikeaa.

 

Kalle Vihtari [00:19:11]: Kyllä, kyllä. Ja myös se, että kyllähän meillä ylipäätänsä ohjaukseen liittyvät myös eettiset ongelmatilanteet, ja tietyllä tavalla pitää tehdä valintoja siitä, että mitä keskustellaan ja minkälaisia jännitteitä siinä kenties muodostuu alueellisesti tai paikallisesti ja muuten, mutta kyllä minun mielestäni niistä pitää eri vyöhykkeillä pystyä keskustelemaan.

 

Eric Carver [00:19:45]: Joo. Minä jäin sitä itsekin tuossa miettimään, että varmaan on hyvä semmoinen eettinen periaate, puhutaan ohjausalan ihmisistä, että semmoisen tarpeettoman huolen aiheuttaminen. Tai semmoinen, esimerkiksi minulla silloin kun tein uraohjaustyötä itse, niin tämä työelämä muuttuu -keskustelu. Minä näen, kun siinä on paljon eettisiä ongelmia, koska se kävi aika ylikierroksilla jossain vaiheessa. Kaikki muuttuu koko ajan, kukaan ei tiedä mitä viiden vuoden päästä, ei se nyt niin mene, että ovathan nämä siellä, muutoksen sisällä on aina jatkuvuus ja muu. Mutta sitten samalla on niin, että jos sitä yhteiskuntarakenteen, talouden, teknologian muutosta ei käsitellä ja jotenkin luodaan semmoinen illuusio jostain staattisesta tulevaisuudesta, joka on suora viiva nykypisteestä, niin ei sekään eettistä ole.

 

Kalle Vihtari [00:20:34]: Joo, ei. Se mitä minä olen itse miettinyt viimeisten vuosien aikana paljon on ylipäätänsä ohjauksen kentällä se, että mehän olemme viimeisten kymmenen vuoden aikana paljon puhuttu siitä semmosesta unelmahötöstä. Minä käytän unelmahöttö-sanaa, mutta yksilön kautta mennään siihen asiaan, ja se yksilö, hyvin vahva asetelma siihen, että yksilö saa päättää oman elämänsä tavoitteista ammatinvalintaan ja jatko-opintoihin ja muihin. Ja sitten itse olen alkanut miettimään sitä, että no hetkinen, että minkä verran me voimme siinä ohjauksessa laittaa kenties sitä ohjattavaa opiskelijaa miettimään sitä, että mikä vaikutus sillä sinun valinnallasi on laajempaan kokonaisuuteen. Ja myös sitten taas hakemaan sitä merkitystä, että mikä luo sitten taas elämän merkitystä suhteessa toisiin ihmisiin, ympäristöön, muihin lajeihin ja näin poispäin. Löytyykö kuitenkin elämän mielekkyys sitten niistä merkityksistä, mitä me luomme suhteessa ympäristöön ja ympäröivään yhteiskuntaan. Se, että jos me vaan keskitymme siihen, että hei yksilö, mikä sinun unelmasi on, mihin sinä haluat tähdätä tällä, niin onko se miten kestävä kokonaisuudessaan.

 

Eric Carver [00:22:11]: Niin ja tuohon liittyy myös se, mistä käydään nyt aika paljon keskustelua, että kuinka emansipoivaa tai vapauttavaa lopulta on sanoa nuorelle, että sinusta voi tulla mitä vaan. Se on aika iso pallo heittää.

 

Kalle Vihtari [00:22:28]: On, on. Kyllä, on.

 

Eric Carver [00:22:30]: Eikä siinä ole mitään vikaa,  ja minulle se on itse ohjaajana ollut myös eettisesti tärkeä periaate, että nimenomaan itsetuntemuksen tukemisen kautta henkilö itse reflektoi mitä hän haluaa, mikä hänelle on tärkeätä ja muuta. Mutta se just semmoinen, että meillä kaikilla pitäisi olla joku suuri unelma tai tarkoitus tyyliin 15-vuotiaana, niin haloo.

 

Kalle Vihtari [00:22:57]: Kyllä, kyllä, kyllä.

 

Eric Carver [00:23:00]: Että sekään ei saa olla niin kuin vaatimus minun mielestäni, että meidän kaikkien pitäisi olla jotenkin, meillä pitäisi olla joku suuri unelma tai joku oma juttu. Tai että se pitäisi tietää jotenkin hyvin aikaisessa vaiheessa.

 

Kalle Vihtari [00:23:12]: Kyllä, kyllä.

 

Eric Carver [00:23:14]: No niin, lähdin tässä laukalle, pahoittelut Kalle. Kun puolen vuoden jälkeen palaa tähän podcast-tilaan, niin sitten huomaa, että katos, tässähän on kaikenlaisia ajatuksia syntynyt. Mutta mennään vähän lähemmäs tätä itse aihetta ja takaisin siihen. Sinä olet tekemässä nyt arvioita elinikäisen ohjauksen tilasta tämmöisessä Elontila-hankkeessa. Kerrotko ihan lyhyesti, mikä se Elontila-hanke on?

 

Kalle Vihtari [00:23:44]: Joo, elikkä Elontila-hanke on Työ- ja elinkeinoministeriön rahoittama hanke. Käytännössä siis EU-rahalla rahoitettu hanke, jossa selvitetään elinikäisen ohjauksen tilaa Suomessa. Siinä ovat mukana, päävetäjänä on Helsingin yliopisto ja mukana on sitten Jyväskylän yliopisto, Hämeen ammattikorkeakoulu, Haaga-Helia ja Otus ry. Ja sinä yksi osatutkimus on se, että selvitetään sitä elinikäisen ohjauksen tilaa, että mikä se on Suomessa ja se on rajattu tilaajan puolelta sillä tavalla, että keskitymme OKM:n, Opetus- ja kulttuuriministeriön ja Työ- ja elinkeinoministeriön ja sitten nuorisopuolen ohjaukseen. Niihin keskitymme sitten siinä. Ja se, missä minä olen mukana ja vastuussa, tilaaja on pyytänyt tämmöistä elinikäisen ohjauksen laatukehikkoa, ja käytännössä siis jäsennystä siitä, että millä tavalla sitä elinikäisen ohjauksen laatua voidaan jäsentää. Tiedostan sen, ja tiedostamme, ja tilaajakin tiedostaa, että kyseessä on haastava, koska on tämmöinen poikkisektoraalinen ylipäätänsä elinikäisen ohjauksen kentälle meneminen, ja sitten sen, että miten se ohjaus ymmärretään ylipäätänsä eri konteksteissa, niin se on jo iso kysymys ja eri toimijoiden tasolla sitten. Mutta siihen on mielenkiintoista ollut paneutua, jo tässä vaiheessa.

 

Eric Carver [00:25:33]: Varmasti. Mikä siinä on ajallinen kehikkosuunnitelma?

 

Kalle Vihtari [00:25:35]: No se on, tilaaja on pyytänyt, että ensi, tai tulevana syyskuussa, niin pitää olla, ja alustavat jo toukokuussa sitten.

 

Eric Carver [00:25:42]: No niin, koskaan ei ole kiirusta pidetty ja aina on keretty.

 

Kalle Vihtari [00:25:46]: Kyllä, juuri näin.

 

Eric Carver [00:25:48]: Itkosen Leenalle terveisiä. Miten nämä ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden teemat näkyvät siinä arvioinnissa tai niissä keskusteluissa? Ovatko ne tulleet esiin tämän Elontila-hankkeen aikana?

 

Kalle Vihtari [00:26:05]: No, nyt tässä omassa osiossamme me ollaan ensimmäinen tämmöinen kenttätutkimusosio tehty ja nimenomaan sen laadun osalta, ja kyllä se, miten se tällä hetkellä näyttäytyy minulle tämän perusteella ja meneillään olevien erilaisten, mitä on nyt projekteja ja hankkeita, mitä on laatuun liittyen tuolla kentällä tehty, niin ehkä se sosiaalinen oikeudenmukaisuus siellä selkeämmin nousee, mutta sitten nämä kestävyysteemat tai ekologiset teemat, niin eivät ehkä sen laadun osalta vielä niin paljon nouse. Me siis ihan kyllä nostamme sitä niissä fokusryhmähaastatteluissa yhtenä teemana esille, että kysymme ihan suoraan siitä toimijoilta sitten. Ehkä sielläkin puolella vielä hakee, mutta oletan, että tulee jatkossa jollakin tavalla kuitenkin näkymään näissä, kun esimerkiksi ohjauspalveluita ostetaan ja tehdään, niin varmaan väistämättä on se, että kun tulevien vuosien aikana jo vaikka EU-tasolta tulee vaatimuksia yrityksille ja muille, niin sitä kautta täytyy ottaa huomioon nämä teemat entistä selkeämmin.

 

Eric Carver [00:27:30]: Miten ne sosiaalisen oikeudenmukaisuuden teemat ovat näkyneet siellä?

 

Kalle Vihtari [00:27:35]: No, ehkä siis, tässä kokonaisuudessa on yksi, mihin siinä hakemuksessakin kiinnitettiin huomiota tai tuotiin esille, se, että tämmöiset ohjaukselliset katvealueet kiinnostavat meitä, että onko kenties joitain haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä, jotka jäävät ohjauksen ulkopuolelle, niin tämmöisten teemojen kautta sitten tulee varmasti jotain ulostuloja, kun tuloksia saadaan.

 

Eric Carver [00:28:10]: Kyllä, kyllä. Sehän on tietysti teema, mistä minun ilokseni nyt myös korkea-asteella on alettu puhumaan paljon vahvemmin, saavutettavuuden ja yhdenvertaisuuden kysymykset koulutuksessa, ja siitä, miten ne aliedustetut ryhmät pääsevät korkea-asteelle ja miten ne opinnot sitten, miten niitä tuetaan.

 

Kalle Vihtari [00:28:30]: Kyllä, kyllä. Joo.

 

Eric Carver [00:28:32]: Tämä podcast on tunnettu helpoista ja yksinkertaisista kysymyksistä ja sinä saat nyt yhden semmoisen. Mikä on sinun mielestäsi opinto-ohjaajalle tai uraohjaajalle sopiva ammatillinen rooli näiden vaikeiden tulevaisuuteen liittyvien kysymyksien käsittelyssä ohjauksessa?

 

Kalle Vihtari [00:28:53]: No kyllä minä olen ehkä semmoisessa kasvun vaiheessa itse, että minä rohkaisen opinto-ohjaajia tarttumaan ylipäätänsä näihin ja nostamaan siihen ohjauskeskusteluihin näitä. Minä luotan myös siihen, että nämä teemat nousevat myös ohjattavien kautta, ja sieltä kauttahan ne tulevat monet. Mutta siinä, missä me tuomme niihin ohjauskeskusteluihin kysymyksiä siitä, että no oletko miettinyt, että miten tämä ala työllistää, tai tiedätkö näiden opintojen haastavuuden tai oletko varma, että tämä ja tämä linja on sinulle sopiva, niin mikä ettei siinä kysymyksenä voi olla myös sitten se, että oletko miettinyt tämän valintasi tai näiden, tehtävän valinnan vaikutusta laajemmin, että miten tämä vaikuttaa lähipiirissä, globaalissa ympäristössä, ja ylipäätänsä kestävyysteemojen kautta ajattelua. Kyllä minä ajattelen sitä, että ohjaajan koulutus tai ohjaajien koulutus antaa kyllä valmiudet varmasti siihen, että näitäkin teemoja pystytään käsittelemään, että se kunnioittava kohtaaminen, mitä opitaan, kuuntelemisen taito, kysymisen taito, niin ei minun mielestäni mitään heikkoutta siihen, etteikö tällaistakin vuorovaikutusta pystytä ohjausalan ammattilaisina käymään. Ja yhtä lailla just se, mitä tuossa aikaisemminkin oli puhetta niistä eettisistä ongelmista, jotka saattavat vaikka tulla alueellisista, tietyiltä toimialoilta ja muuta, mutta eiväthän ne, jos niistä ei puhuta, niin eivät ne katoa kuitenkaan ne asiat elämässä. Minun mielestäni se on myös sitä ohjattavan ja opiskelijan ja uraohjauksessa olevan asiakkaan kunnioittamista, että niistä keskustellaan ja ne otetaan rohkeasti esille siihen keskusteluun, mutta kyllä varmaan on tarve käydä ja käydäänkin keskustelua siitä, että mikä sen ohjauksen rooli ylipäätänsä suomalaisessa yhteiskunnassa on, länsimaalaisessa yhteiskunnassa on, milloin, mitä uraohjauksella on oikeutus tehdä ja opinto-ohjauksella, milloin siihen on oikeutus ja minkälaisilla interventioilla mennään yksilön elämään missäkin vaiheessa. Mutta sitten ihan rakenteellisellakin tasolla, että tiedostetaan ne, että missä vaiheessa ohjausta näistä teemoista on hyvä käsitellä. Ja kuka niitä teemoja omistaa sitten. Sekin, että vaikka tuossa lukiokontekstissa, aikuislukiokontekstin kautta, kun miettii sen edellisen työn kautta, kun siellä nyt nämä viimeisimmät opetussuunnitelmat tulivat, niin olivat nämä laaja-alaiset kokonaisuudet ja siellä on hyviä teemoja, mutta kyllä minä niiden äärellä myös mietin sitä, että kuka ne sitten omistaa siellä ikään kuin oppilaitoksessa, että jos ajatellaan, että sitten opo saattaa sanoa, että no ei, että olisi hyvä, että se aineopettaja käsittelee tätä asiaa siellä oppitunneilla, tai sitten aineopettaja sanoo, että no ehkä siellä opon pakeilla sitten käsitellään näitä asioita, että jääkö sitten niin, että ne laaja-alaiset kokonaisuudet jäävät vaikka käsittelemättä, jotka ovat sitten isoja kokonaisuuksia. Mutta kyllä ajattelen, että varmaan ohjauksessa ylipäätänsä täytyy miettiä, että mikä se semmoisen mätsäyskulttuurin paradigman muutos kohti sitten sellaista laajempaa kokonaisuutta, jossa yksilö on valmis miettimään laajemmin sitä, niitten oman elämän valintojen vaikutusta laajempaan kontekstiin.

 

Eric Carver [00:33:04]: Kyllä. Tuossa, täytin, tein semmoisen taulukon siihen kurssiin ajatellen. Se nyt oli tietysti semmoinen yksi pelkistys, mutta tavallaan, että jos ajattelee minun omaa näkökulmaani siitä, mikä se opinto- ja uraohjauksen yhteiskunnallinen rooli ja tehtävä on ollut vähän eri ajoissa, niin nehän vähän rakentuvat toistensa päälle. Edelleen se ajatus siitä, että löydetään ihmiselle se koulutus- ja urapolku, tehdään päätös, tehdään suunnitelma, niin se on tosi vahvasti läsnä edelleen.

 

Kalle Vihtari [00:33:35]: On, on. Kyllä.

 

Eric Carver [00:33:39]: Sitten on se urataiton näkökulma, joka on tullut vahvasti, joka on ollut useamman kymmenen vuotta, että sen sijaan, että me ajatellaan, että on yksi päätös, yksi valinta, yksi suunnitelma, että se on tavallaan jatkuva prosessi.

 

Kalle Vihtari [00:33:52]: Kyllä.

 

Eric Carver [00:33:52]: Ja silloin me tavallaan kehitämme kansalaisten urahallinta- tai urasuunnittelutaitoja, jotta he pystyvät yliajan tekemään niitä päätöksiä. Se kolmas tehtävä on tavallaan tämä, vähän tämmöinen life design -tyyppinen ajatus eli tavallaan se, että miten ura ja ammatti, tai tämmöiset ammatilliset roolit ovat osa sitä identiteettiä. Silloin kun tulee muutoksia, tulee sitä turbulenssia, nyt vaikka niillä paikkakunnilla, missä niitä tehtaita tai kaivoksia suljetaan. Miten niissä tilanteissa löydetään se uusi suunta ja uusi tavallaan vähän niin kuin identiteettikin.

 

Kalle Vihtari [00:34:32]: Kyllä.

 

Eric Carver [00:34:32]: Mutta sitten tämä neljäs tehtävä. Miten meidän valintamme ovat eettisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestäviä, niin se tuntuu kyllä aika isolta, vähän, koska tämä vanha agenda on vielä messissä.

 

Kalle Vihtari [00:34:49]: Kyllä. On ja sitten ehkä tuohon, siis itse minä ajattelen myös siihen, että väistämättähän tämä tarkoittaa ja onkin, monenlaista muutosta meidän yhteiskunnassamme tapahtuu, meidän tavastamme elää ja ajatella asioita. Se mikä minua huolestuttaa on tietenkin siis se, että semmoinen yhteiskunnan kahtia jakautuneisuus myös näiden teemojen yhteydessä, että kenelle asiat kuuluvat ja kuuluvatko ne minulle, pitääkö minun ratkaista jotain asiaa, miten minä eroan sitten, vaikka globaalissa suhteessa, johonkin intialaiseen kollegaan tai kiinalaiseen kollegaan verrattuna, miten minun täytyy kenties toimia eri tavalla tai eikö täydy, voinko minä tehdä omilla valinnoillani parempaa maailmaa. Ne ovat isoja kysymyksiä, joitten äärellä olemme. Ajattelen sillä tavalla, että ehkä semmoinen, että kun ihmiset väistämättä ehkä semmoisen kohtuullisuuden näkökulmasta, meidän täytyy ehkä joistakin asioista luopua tai ajatella, että teemme toisella tavalla. Minun mielestäni ekologisen jälleenrakentamisen aikakauden näkökulma on kiva, koska se mahdollistaa sitä toimijuutta ja ajattelua, että hei, minä pystyn olemaan mukana tässä muutoksessa ja minä pystyn omilla ratkaisuillani olla tekemässä parempaa huomista, huomista ja tulevaisuutta, ja sitten se, että en tiedä, onko se joku ihmisen perustarve tehdä kuitenkin asioitten eteen ja kenties haalia jotain, mutta onko se haaliminen enemmän tulevaisuudessa vaikka sitä, että takaamme sen, että minulle ja muille on puhdasta vettä ja puhdasta ilmaa jäljellä, puhdasta luontoa, puhdasta ruokaa, niin millä tavalla siihen lähestytään ja mitkä ne tulokulmat ovat.

 

Eric Carver [00:37:06]: Niin ja ehkä se, tässä lipsun nyt tämmöiseksi koulutussosiologiseksi dialogiksi, eikä se haittaa, mutta että tavallaan, kyllähän koulutuksella kai aina on ollut tunnistettava ja tutkimuksessakin ylläpitävä ja muuttava rooli yhteiskunnassa. Varmaan nyt taas kerran ollaan semmoisen äärellä, että no, missä määrin uskalletaan myös sitä uudistavaa roolia ottaa ohjauksen kentällä.

 

Kalle Vihtari [00:37:37]: Kyllä.

 

Eric Carver [00:37:37]: Ja osataanko puhua niistä avoimesti ja läpinäkyvästi, niistä arvoista, ja tavallaan niistä syistä, niistä motiiveista, miksi näitä teemoja esimerkiksi tuodaan sinne ohjauksen työhön. Minä haluaisin kuitenkin aina ajatella, että jos joku iso arvo, minulla on vaikka se, miksi minä olen koulutussektorilla työurani tehnyt, niin kyllä se on toivo.

 

Kalle Vihtari [00:38:03]: Kyllä.

 

Eric Carver [00:38:03]: Mutta ei mitään haihattelua, että kaikki menee paremmaksi tässä vaan itsenäisenä, niin kuin autopilotilla vaan, mutta että tavallaan se, että on tietty usko siihen, niin kuin ihmisten kykyyn ratkoa myös tämmöisiä tosi isoja ongelmia.

 

Kalle Vihtari [00:38:17]: Joo, kyllä Ja tuo, että kyllä minä ajattelen, että ohjauksen ammattilaiset lähtökohtaisesti, vaikka jotka toimivat koulutussektorilla, niin tiedostavat ja näkevät vaikka koulutusrakenteita ja tiedostavat, että millä tavalla niitä voidaan muuttaa, että kyllä minun mielestäni semmoisen kestävyysnäkökulman, laajasti kestävyydestä kun puhutaan, ja tämmöisen sosiaalisen kestävyydenkin näkökulmasta, niin ihan suomalaistakin koulutusrakennetta, niin varmasti tulevien vuosien aikana pitäisi oikeasti uskaltaa tehdä isojakin muutoksia, rohkeita muutoksia siinä, ja ohjausalan ammattilaiset siinäkin, kokonaisuudessaan, niin ajattelen, että pystyvät tuomaan siihen keskusteluun sitten näkökulmaa ja tuomaan niitä ideoita.

 

Eric Carver [00:39:11]: Kyllä. No, ehkä minä en pistä Kallea vastaamaan vielä yhteen vaikeaan kysymykseen, vaan päätetään podcastin tämä jakso tuttuun tapaan aikaisimmilta tuotantokausilta, eli lopussa kysyn vieraaltani lukuvinkkiä kuulijalle. Se saa olla aiheesta tai sen vierestä.

 

Kalle Vihtari [00:39:33]: No joo. Se, mikä ehkä itseäni on nyt puhututtanut ammatillisesti ja mikä minun mielestäni on ollut hieno tuotos, minä sain olla mukana osittain hankkeessa, Kesto-hankkeesta, tämmöinen eettinen kestävyysosaaminen. En ollut itse toimittamassa tai mukana siinä, mutta sen hankkeen yhteydessä toimitettiin tämmöinen kirja kuin Kertomuksia kestävästä elämästä. Siinä on muun muassa tämmöinen aloitusluku kuin Kestääkö elämä? Raisa Foster ja Antti Saari ja Crister Nyberg ovat sen kirjoittaneet. Sen luvun toimituksessa ovat olleet lisäksi mukana, sen koko kirjan toimituksessa, niin Hannu L. T. Heikkinen ja Arto O. Salonen, että se Kertomuksia kestävästä elämästä, tästä teemasta, niin ajattelen, että se on tuoretta näkökulmaa ja siinä on mukavia, tai se kokonaisuus on minun mielestäni loistavasti rakennettu. Tarinallisuus itseäni kiinnostaa. Siinä on myös tämmöistä hyvän näkökulmaa, jonka luokitusten kautta sitä on rakennettu. Sitä suosittelen. Sitten ehkä toinen, joka on tämmöinen, minä voisin ajatella, että se on sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen liittyvä teema, romaani Antti Tuurilta, Mies kuin pantteri. Se on elämäntarina, minä ajattelen, että se on myös uratarina miehestä, jolla on Downin syndrooma. Ja se on äärettömän hienosti kirjoitettu. Minä tykkään Antti Tuurin siitä kuvauksesta, millä hän kuvaa, mutta hän myös yhteiskunnallisesti nostaa esille sitä, tämmöistä eettistä pohdintaa, että millä tavalla tämmöinen erilaisuus on oikeutettua yhteiskunnassa. Se on tosi hyvä kirja. Elikkä Mies kuin pantteri Antti Tuurilta. Sitten vielä yksi.

 

Eric Carver [00:41:44]: No niin.

 

Kalle Vihtari [00:41:44]: Kirsi Pihan teos Millään ei ole mitään merkitystä – paitsi jos on. Tuo on ehkä sitten semmoinen, mitä minä olen työn merkityksen kautta pohtinut, sitä. Kun luin sitä teosta, niin siinä on minun mielestäni mukavaa ajateltavaa myös opinto- ja uraohjauksen kentälle, tämmöisten merkitysten äärellä pysähtymistä. Kolme suositusta tuli.

 

Eric Carver [00:42:15]: Heti vahva alku tälle tuotantokaudelle myös lukuvinkkien kautta. Iso hei kiitos Kalle kun pääsit vieraaksi.

 

Kalle Vihtari [00:42:22]: Kiitos paljon.

 

 

[äänite päättyy]