Helsingin yliopisto
Minkälaisia asioita tohtorikoulutuksessa halutaan muuttaa ja miksi? Mitä tavoitteita tohtorikoulutuspilotilla on? Mitä se pitää sisällään? Mitä huolia maan hallituksen tohtorikoulutuspilotti on herättänyt? Mikä merkitys ohjauksella on tohtorikoulutuksen kehittämisessä? Miten väitöskirjatutkijoiden ohjausta halutaan kehittää? Miltä näyttää tohtorikoulutuksen tulevaisuus?
Opiskelijoiden ohjaus yliopistossa podcastin kolmannen tuotantokauden 15. jakson vieraana ovat Oulun yliopiston tutkijakoulun johtaja, KTT Annu Perttunen ja palvelupäällikkö, FT Erkki Raulo Helsingin yliopiston tutkimuspalveluista. Perttunen on Suomen yliopistojen rehtorineuvosto UNIFI ry:n alaisen tohtorikoulutuksen kehittämisryhmän puheenjohtaja ja Raulo on ryhmän sihteeri.
Kuuntele jakso Soundcloudissa
Jakson tekstivastine
Opiskelijoiden ohjaus yliopistossa podcastin 47. ja kolmannen tuotantokauden 15. jakso.
Jakson aiheena on tohtorikoulutuspilotti ja tohtorikoulutuksen kehittäminen. Vieraina Oulun yliopiston tutkijakoulun johtaja, KTT Annu Perttunen ja palvelupäällikkö, FT Erkki Raulo Helsingin yliopiston tutkimuspalveluista.
Jakso ja tekstivastine on julkaistu 2.5.2024. Jakson pituus 62 minuuttia.
Eric Carver[00:00:01]: Tervetuloa Opiskelijoiden ohjaus yliopistossa -podcastin seuraan. Podcastissa tarkastellaan opiskelijoiden ja väitöskirjatutkijoiden ohjaukseen yliopistoissa liittyviä kysymyksiä ja aiheita. Minä olen Eric Carver ja olen tämän podcastin juontaja. Työskentelen Helsingin yliopiston opetuksen strategisissa palveluissa. Vastaan opiskelijoiden ohjausta koskevien yliopistotason linjauksien valmistelusta ja niiden toimeenpanon seurannasta. Koordinoin myös Helsingin yliopiston Opettajien akatemiaa. Aiemmin työskentelin uraohjaajana Helsingin yliopiston urapalveluissa. Opiskelijoiden ohjaus yliopistossa -podcastin kolmannen tuotantokauden 15. jakson vieraina ovat Oulun yliopiston tutkijakoulujohtaja KTT Annu Perttunen ja palvelupäällikkö FT Erkki Raulo Helsingin yliopiston tutkimuspalveluista. Perttunen on Suomen yliopistojen rehtorineuvoston UNIFI:n alaisen tohtorikoulutuksen kehittämisryhmän puheenjohtaja, ja Raulo on ryhmän sihteeri. Tervetuloa!
Erkki Raulo [00:00:58]: Kiitos.
Annu Perttunen [00:01:00]: Kiitos.
Eric Carver[00:01:00]: Puhutaan tässä jaksossa Erkin ja Annun kanssa tohtorikoulutuksen kehittämisestä ja maan hallituksen tohtorikoulutuspilotista. Minkälaisia asioita tohtorikoulutuksessa halutaan kehittää ja muuttaa ja miksi? Mitä tavoitteita tohtorikoulutuspilotilla on? Mitä se pitää sisällään? Mitä huolia tohtorikoulutuspilotti on herättänyt? Mikä merkitys ohjauksella on tohtorikoulutuksen kehittämisessä, ja miten väitöskirjatutkijoiden ohjausta halutaan tässä yhteydessä kehittää? Loppuun vielä ajatuksia tohtorikoulutuksen tulevaisuudesta, eli helppoja ja yksinkertaisia aiheita meillä tänään. Aloitetaan tästä teidän työryhmästänne. Minkälainen tehtävänanto Suomen yliopistojen rehtorineuvosto UNIFI:n tällä tohtorikoulutuksen kehittämisryhmällä on? Kertooko ryhmän puheenjohtaja Annu tästä ensin?
Annu Perttunen [00:01:56]: Kiitoksia. Uudistamistyön päätavoite on muodostaa yhteisesti jaetut suositukset yliopistoille tohtorikoulutuksen uudistamiseksi. Ja vieläpä niin, että pidetään mielessä se ajatus, että olisiko mahdollista tohtorikoulutus suorittaa niin tutkimuksen kuin opintojenkin osalta jopa kolmessa vuodessa. Tämä on se päätavoite.
Eric Carver[00:02:25]: Sihteeri täydentää.
Erkki Raulo [00:02:28]: Joo, siis päätavoitteen lisäksi on paljon muitakin tavoitteita, mutta ehkä ne kaikki tukevat sitä, että pyritään saamaan ikään kuin ihmisiä, jotka väitöskirjaa lähtevät tekemään, niin melko joutuisasti se viemään läpi, ja samalla kannustamaan eri toimijoita työskentelemään tämän tavoitteen eteen.
Eric Carver[00:02:51]: Milloin teidän työnne tulee päätökseen? Milloin suosituksia on tulossa ulos?
Annu Perttunen [00:02:56]: Meidän loppuraporttimme odotetaan ilmestyvän tuossa kesäkuun alkupuolella, 10. päivä kesäkuuta, eli sitä kohti on tämä kevät tehty töitä.
Eric Carver[00:03:05]: Tätä podcastia nauhoitetaan siis huhtikuun loppupuolella, jos sitten jälkikäteen joku kuuntelee. Eli ryhmän työ on vielä kesken toistaiseksi tässä vaiheessa. Minkälaisia asioita tohtorikoulutuksessa halutaan muuttaa ja miksi? Jos Erkki aloittaa tästä.
Erkki Raulo [00:03:26]: Tohtorikoulutuksessa on ehkä aika paljonkin asioita, joita halutaan muuttaa, ja ehkä enemmänkin kehittää. Ei olla varmaankaan keksimässä mitään pyörää uudelleen, eikä mitään kauhean dramaattisia muutoksia. Itse näen sen niin, että lähtökohtaisesti pyritään tukemaan ihmisiä niin, että saadaan väitöskirjatyötä paremmin tehtyä. Isossa kuvassa näitä tukitoimia, joita olemme tässä ajatelleet, liittyy väitöskirjatutkijoiden rekrytointiin. Sekä työsuhteeseen rekrytointiin että opinto-oikeuden osalta rekrytointiin. Sen lisäksi keskustellaan paljon siitä, minkälaisia osaamistavoitteita tohtorin tutkinto pitää sisällään, ja minkälaisia odotusarvoja näihin liittyy niin yliopistolla kuin nuorella, joka väitöskirjatyötä harkitsee, että sitten myös työelämällä. Minkälaista ajatellaan, että yhteiskunta toivoo, että tohtori osaisi tehdä? Sitten siitä ihan keskustellaan aika paljon tällä hetkellä meillä työryhmässä, siitä, että miten… Koska sitä, mitä ihminen osaa, on todella vaikea mitata, mutta sitten nyt on Euroopassa käytössä tällainen opintopistejärjestelmä, jossa sitten voidaan eri maiden välillä opintopisteiden avulla verrata hankittua osaamista, ainakin mikä toteutuu kandi- ja maisteripuolella tosi hyvin. Mutta tohtoripuolella kun merkittävä osa osaamisesta karttuu väitöskirjatyössä. Tämä opintojen osuus esimerkiksi meillä Helsingin yliopistossa on siinä neljän vuoden mallissa 40 opintopistettä, joka vastaa noin 17 prosenttia käytetystä ajasta. Merkittävä osa osaamisesta karttuu muussa kuin tässä opintopisteillä mitattavassa osassa. Tätä pohditaan, että voisiko opintopisteiden määrää kansallisella tasolla yhtenäistää. Meillä haitari kulkee 20:stä 75:een eri yliopistoissa, ja joissain yliopistoissa vielä sisäisesti liikkuu 20 ja 50 välillä eri tieteenaloilla.
[00:05:59] Sen lisäksi ohjaukseen, tehostamiseen, ohjaajien kouluttamiseen ja ohjaajan tukeen ja ohjausjärjestelyiden ajanmukaistamiseen: Siihen keskitytään ja työelämäyhteyksin. Siihen, millä tavalla työelämä saadaan mukaan alusta asti väitöskirjatutkijan urasuunnitelmaan, ja millä tavalla tohtorin tutkinnon suorittamisen aikana yhteys työelämään syntyisi luontevalla tavalla. Siirtyminen sitten työelämään tutkinnon jälkeen olisi mielekästä ja helppoa. Sinähän olet Eric itse tehnyt meidän uraseurantatyötämme monta vuotta ja varmasti tiedät sen, että meillä Helsingin yliopistossa noin kolmannes ihmisistä siirtyy yksityiselle sektorille työelämään ja saman verran suurin piirtein jää niin sanotusti akateemiselle uralle. Tämä on viimeaikaisen, esimerkiksi Sivistan tutkimusten mukaan muuttumassa kovaa vauhtia niin, että yritysmaailma tulee olemaan houkuttelevampi. Tohtorikoulutuspilotti on osa sitä isompaa TKI-hanketta, jossa pyritään nimenomaan nostamaan TKI-työtä, tutkimus- ja kehitystoimintaa, sijoittamaan siihen valtiollisella tasolla neljä prosenttia bruttokansantuotteesta. Sitten on muitakin tavoitteita. Ehkä Annu osaa sanoa ne, mitä minä unohdin tässä.
Eric Carver[00:07:38]: Tuossa tuli jo paljon. Mitä Annu lisäisit?
Annu Perttunen [00:07:39]: Kyllä vain. Erkillä oli tuossa jo kattava kuvaus, että missä kaikessa voisi olla kehittämistä. Suomalainen tohtorikoulutushan on ollut pitkään jo tunnettu siitä, että se on hyvin laadukasta, ja tavallaan siihen ei haluta tässä kohti puuttua. Varmasti jos kysytään, että mitä halutaan muuttaa, niin painotukset siinä, mikä on muutoksen, mihin tulisi keskittyä, niin eroaa riippuen siitä, keneltä asiaa kysytään. Itse ajattelen niin, että muutos on jatkuvaa joka tapauksessa. Tohtorikoulutuksen tulee kehittyä ihan siinä, missä muutkin asiat tässä yhteiskunnassa. Nyt ollaan ihan hyvässä pisteessä miettimään sitä, miten tohtorikoulutus voisi entistä paremmin vastata niihin yhteiskunnan haasteisiin, mitä me tiedämme olevan, isoja ja vaikeitakin kysymyksiä ratkaistavaksi. Millä tavalla me saisimme nyt tämän korkeimman koulutuksen saaneet tutkijat hyödynnettyä parhaalla mahdollisella tavalla ihan yhteiskuntaa ajatellen? Jos ajatellaan tohtorikoulutusta itsessään, niin siinä on kohtia, joita voi kehittää. Ajattelen sitä, että meidän tulisi saada tohtorikoulutus myös houkuttelevammaksi meidän omille perustutkinto-opiskelijoillemme, mutta myös kansainvälisille opiskelijoille. Eli millä tavalla me saamme tohtorikoulutuksen rakennettua niin, että se on selkeä kokonaisuus, jossa on selkeät tavoitteet, ja me pystymme osoittamaan, että tämä on osaamistasi lisäävä hieno kokonaisuus, jonka jälkeen pystyt siirtymään urallasi eteenpäin?
Eric Carver[00:09:38]: Mitä tavoitteita tällä tohtorikoulutuspilotilla erityisesti on? Mitä se pitää sisällään? Annu.
Annu Perttunen [00:09:51]: No, siitähän on tällä hetkellä kansallinen yhteisymmärrys. Yhteisymmärrys ja poliittinen yhteisymmärrys, että TKI-sektoria tulee vahvistaa. Meidän tulee saada tutkijakoulutuksen saaneita ihmisiä lisää työelämään omaa osaamistaan tuomaan, ja sillä tavalla kasvattamaan Suomen kilpailukykyä. Eli kyllä niiden pilottien tehtävänä on lisätä myös tohtoreiden määrää. Mutta sen lisäksi halutaan myös vahvistaa tutkijaosaamista, eli se vaikuttaa myös siihen laatuun, mitä tässä yhteiskunnassa tehdään. Näiden pilottien tarkoituksena on nyt testata erilaisia tohtorikoulutuksen toimintatapoja kuin mihin on totuttu. Tämä on minusta tosi hieno mahdollisuus nyt tarkkaan harkita, mikä tarve on työelämässä eri sektoreilla. Ja väitöskirjatutkijan näkökulmasta: Minkälaisia erilaisia uravaihtoehtoja onkaan olemassa? Näiden pilottien sisällä on nyt sitten jo suunniteltu ja kovaa kyytiä. Siellä ollaan valmistelemassa esimerkiksi erilaisia liikkuvuusmahdollisuuksia väitöskirjatutkijoille eri sektoreiden ja yliopiston välillä, mikä on ollut aiemminkin mahdollista, mutta nyt tähän asiaan tartutaan aivan erityisesti. Kuten Erkkikin tuossa äsken mainitsi, niin kyllä näissä piloteissa tahtotilana on myös tarkastella perustoimintaa. Esimerkiksi minkälaista ohjausta väitöskirjatutkijat saavat, millä tavalla toisin silmin, toisin tavoin sitä ohjausta voisi tehdä kuin tähän mennessä on totuttu tekemään?
Eric Carver[00:11:48]: Haluaako Erkki täydentää tavoitteita?
Erkki Raulo [00:11:52]: Joo, ehkä korostaisin tuota, että meillä tämä tohtorikoulutuspilotin OKM:n antama tavoite, tai siis evästys, mikä sieltä on tullut ikään kuin kaikissa yhteyksissä, on se, että pitäisi tehdä jotain toisella tavalla kuin aikaisemmin. Eli ihan sillä lailla vain, että tehdään niin kuin aina ennenkin, kyllä me osaamme. Me olemme näitä väitöskirjoja ohjanneet sata vuotta, niin kyllä me osaamme. Ihan sillä ei pärjää tässä, koska me olemme nyt tässä tilanteessa sen takia, että näin on aina tehty. Nyt olisi tarkoitus tosiaan, tämä on hyvä koe siinä mielessä, että kaikenlaisia ajatuksia näissä eri piloteissa on ja kokeillaan. Sitten sieltä ehkä löytyy joitain hyviä toimintamalleja. Ehkä sellainen modernisaatioajatus tässä on taustalla myös, ainakin meillä Helsingin yliopistossa, että kun ohjauksen ohjaajan rooli on ollut melko yksinäinen, aika sellainen autoritaarinen, että pitkälti… Ennen vanhaan väitöskirjan ohjaus oli hyvin pitkälti tällainen mestari ja oppipoika -malliin perustuva, jossa ohjauksen käytänteet tulivat siltä ajalta, kun se professori aikoinaan 1980-luvulla teki oman väitöskirjansa. Sillä tavalla tällainen malli laahaa aika pitkällä perässä, että mistä tulee se osaaminen. Nyt kun otetaan eri toimijoita paremmin mukaan siihen, että siihen tulee yliopistolta vahvaa tukea, ja nämä pilotit myös muodostavat kansallisia verkostoja, joissa saadaan paljon vertaistukea eri ohjaajien kesken. Se tuo uudenlaista näkökulmaa tähän.
Eric Carver[00:13:42]: Kuinka monta oli nyt niitä paikkoja, joita tämän pilotin yhteydessä rahoitettiin kansallisesti. Mikä se mittaluokka oli?
Erkki Raulo [00:13:50]: Tuhat paikkaa on tässä yhteydessä, joista ajatus on, että noin puolet aloittaisi elokuussa 2024 ja noin puolet sitten tammikuussa 2025.
Eric Carver[00:14:01]: Ja onko ajatuksena, että tavallaan sen lisäksi, että on tämä niin sanottu kertaerä tai kaksierä, niin sen yhteydessä myös näitä koulutuksen rakenteita muutetaan myös muille? Vai onko ajatuksena, että nimenomaan näitä kokeiluja, joihin viittasit, niin ne on rajattu niille, jotka ovat tässä pilotin piirissä? Vai onko tätä vielä ratkaistu?
Annu Perttunen [00:14:25]: Tässä on äärimmäisen tärkeää, että käydään keskustelua yliopistojen omien prosessien ja rakenteiden suhteesta näihin pilottien kokeiluihin. Tämä keskustelu on jo aloitettu. Hyvin tärkeää meidänkin työryhmämme mielestä on se, että väitöskirjatutkijat, heitä kohdellaan tasa-arvoisesti. Eli mitään kahden kerroksen väkeä meillä ei ole tulossa, vaan että kerta kaikkiaan väitöstutkimus ja opinnot suunnitellaan niin, että siitä tulee järkevä kokonaisuus kaikille. Kaikilla on mahdollisuudet tohtoritutkinto suorittaa hyvissä puitteissa loppuun. Tätä me haluamme. Mutta on myös niin, että nämä pilotit ovat pilotteja. Kaikki, mitä siellä on suunniteltu, on varmasti mielenkiintoisia asioita, ja ei ole tarkoituksenmukaista, että kaikki hyppäävät muuttamaan toimintojaan niiden mukaan jo ennen pilottien alkamista, vaan nyt sitten, vaikka pilotit eivät kata kaikkia väitöskirjatutkijoita, tai ehkä ihan kaikkia alojakaan, niin ne ovat kuitenkin suomalaisen tohtorikoulutuksen pilotteja, joista meidän kaikkien kannattaa olla kiinnostuneita. Meidän kaikkien kannattaa olla mukana niissä keskusteluissa, millä tavalla, minkälaisia kokeiluja siellä tehdään, ja miten ne suhteutuvat tähän nykyiseen tohtorikoulutuksen tapaan toimia. Eli näkisin, että tämä yhteistyö, mikä on jo alkanut ja rakentunut näiden pilottien ympärille, on aivan mahtava mahdollisuus nyt tämän koko suomalaisen tohtorikoulutuksen kehittämisen näkökulmasta. Koska ne ovat monitieteisiä pilotteja, niissä on isot konsortiot takana. Mitä pilotissa puhutaan, siitä puhutaan tosi monessa yliopistossa nyt. Eli tavallaan se keskustelu ei ole nyt todella siiloutunutta yliopistoittain, vaan uudistavista ajatuksista pystytään nyt keskustelemaan monessa yliopistossa yhtä aikaa. Tämä on tietenkin tutkijakoulutoimijan näkökulmasta aivan upea mahdollisuus nyt koko tohtorikoulutuskentälle.
Eric Carver[00:17:00]: Miten näet, Erkki: Mitä Helsingin yliopistossa pitää muuttaa kaikille tai miettiä muutettavaksi kaikille, ja mikä tulee rajautumaan näihin pilotteihin? Vai onko siihen liian aikaista ottaa vielä kantaa?
Erkki Raulo [00:17:15]: No joo. Annu kuvasi hyvin kansallisella tasolla, ja ajattelin juuri, että Helsingin yliopistossa ehkä on hyvä myös, ottaa tämä meidän osaltamme siksi, koska on niin suuri yliopisto. Eli meillä on juuri näin, että on paljon asioita. Nyt kun pilotista tuli ensin tieto ja rahoituspäätökset syntyivät ja oli rahaa jaossa, niin kaikki olivat kiinnostuneita tohtorikoulutuksesta yhtäkkiä.
Eric Carver[00:17:41]: Se on. Raha puhuu.
Erkki Raulo [00:17:43]: Sellaisetkin tahot, jotka eivät aikaisemmin ole yhtään välittäneet koko asiasta. Sitten kun rahat oli jaettu, niin sitten osa porukasta on vähemmän kiinnostuneita, mutta… Ennen kuin on edes päästy alkuun, kun pilotti tavallaan alkaa elokuussa, niin alkaa jo paljon syntyä kaikenlaisia. Nyt on kova kiire mennä tekemään erilaisia ratkaisuja. Mutta juuri niin kuin Annu sanoi, niin olisi ehkä hyvä käyttää tässä pilotissa, antaa työrauha pilotille, että voidaan joitain asioita pilotoida. En itse kuitenkaan näkisi niin, että me odotamme vuoteen 2027 ja 2028 ja sitten alamme laittaa käytäntöön näitä pilotissa opittuja asioita. Me olemme tutkijakoulussa todenneet, että kaikki nämä pilotissa esiin tulleet tavoitteet ovat sellaisia, joita Helsingin yliopiston tohtorikoulutuksella on pitkäaikaisena tavoitteena ja toimintasuunnitelmassa ollut jo vaikka kuinka pitkään. Nyt tämä pilotti tavallaan valtavalla volyymilla tarjoaa mahdollisuuden siihen, että me voimme näitä edistää huomattavasti nopeammalla aikataululla kuin alun perin on ollut ajatuksena. Sitä mukaa, kun näitä toteutetaan, niin niitä sitten myös jalkautuu meille aika nopeasti. Hyvä esimerkki on nyt tämä, esimerkiksi me olemme järjestämässä pilottihakua näille paikoille Helsingin yliopistossa, ja meillähän on samansuuruinen haku joka syksy yliopiston palkkapaikoille, johon nyt sitten otetaan mallia jo tästä pilottihausta jo ensi syksynä. Eli tällä tavalla ikään kuin hyödynnetään pitkin matkaa sitä opittua, mitä tästä saadaan hyvää. Saadaan tietenkin myös huonoja kokemuksia ja hyödynnetään sitten niistäkin opittua.
Eric Carver[00:19:31]: Opitaan molemmista. No, koska minun somekuplassani, mikä ei tietenkään ole väestötason otanta yhtään mistään, mutta on paljon tohtoreita ja tohtorikoulutuksista kiinnostuneita, niin… Miten sen kauniisti sanoisin? Tohtorikoulutuspilotin vastaanotto ei ole ollut vain ja ainoastaan positiivista, vaan se on myös: herättää huolia ja kritiikkiä, niin mennään nyt siihen. Millaisia huolia teidän tutkaanne on tähän tullut tästä tohtorikoulutuspilotista nimenomaan tohtorikoulutuksen kentällä? Erkki, aloita sinä.
Erkki Raulo [00:20:07]: Ehkä se kaikkein näkyvin ja merkittävin huolenaihe, mikä on ollut, liittyy vahvasti siihen, tähän kolmivuotisuuteen ja siihen, että ollaan ikään kuin lyhentämässä tätä väitöskirjatutkijan mahdollisuutta tehdä tutkimustyötä. Tämä pitkälti liittyy siihen jatkuvaan tasapainoiluun siinä, että toisin kuin maisteri- ja kandiopetuksessa, niin tohtorinkoulutus perustuu hyvin vahvasti siihen tutkimustyöhön, ja voi ajatella, että se… Saamastaan koulutuksesta väitöskirjatutkija ikään kuin maksaa hintana työllään sille tutkimusryhmälle. Tämä tietenkin vaihtelee hyvin paljon eri tieteenalojen välillä, mutta oma taustani on tuolla luonnontieteissä, niin se on hyvin yleinen malli sillä lailla, että väitöskirjaa tehdään osana tutkimusryhmää, jossa kontribuoit tutkimusryhmän tieteelliseen tulokseen. Totta kai huoli syntyy siitä, jos nyt sanotaan, että neljän tai viiden vuoden kontribuution sijaan onkin tarjolla vain kolme vuoden kontribuutio. Silloin se, jos haluaa kärjistetysti sanoa, niin ilmaisen työvoiman tai halvan työvoiman saatavuus ehkä heikkenee. Toisaalta tällä nopeutuksella voi ajatella olevan myös positiivista juuri tähän tarkoitukseen, että läpivirtaus nopeutuu ja ihmiset siirtyvät nopeammin postdoc-vaiheeseen, jossa yhtä hyvin voi tieteellisiä ja tutkimuksellisia asioita edistää.
[00:21:54] Sitten toinen huoli, joka ehkä tähän on paljon liittynyt, on tällainen, juuri tuohon, mistä äsken mainitsin. Kun kaikkea keksitään ja kaikesta kauheasti puhutaan, niin monille, olen saanut itse sellaista palautetta, että kaikkein parasta olisi, kun tutkijoille vain annettaisiin ne paikat ja jätettäisiin rauhaan, että ei tultaisi puuttumaan millään tavalla. Eli tavallaan, että pyritään takaisin siihen mestari ja oppipoika -malliin ja ajatellaan, että jos vain tehdään niin kuin ennenkin, niin päästään tavoitteeseen. No varmasti päästään siihen, mihin ennenkin on päästy. Sinänsä tämä ei ole mitään uutta. Väitöskirjan voi tehdä ihan hyvin jo nykyään alle kolmessa vuodessa. Ei se ole millään tavalla nykyisillä kriteereillä mahdotonta. Se, mitä ehkä tässä nyt meillä, vaikka Helsingin yliopiston näkökulmasta on pyritty tekemään, on, että pyritään tarjoamaan sellaisia tukimuotoja, joilla yhä useampi pystyisi tekemään sen nopeammin. Mutta sitten kun kysyit, että mitä on kritisoitu. Aivan, joo, siis tämä on ensisijainen asia, tämä kolmivuotisuus. Sitten ehkä sitäkin kritisoidaan, että tavallaan ajatellaan, että nyt korostuu kovin vahvasti tämä TKI-kysymys ja yritysmaailma ja sellainen. Ikään kuin tohtorikoulutus olisi jonkin sorttista ammattikoulutusta, että yritysten tarpeisiin nyt koulutetaan ja näin. Tämä on selkeä huoli, ja ihan ehkä perusteltukin. Varmasti on paikka nyt pohtia sitä, mitkä tohtorikoulutuksen tavoitteet ovat, ja mitkä ovat ehkä yritysten tavoitteet ja yhteiskunnan näkökulma tähän asiaan. Mielestäni huolet, joita on esitetty, ovat olleet ihan asiallisia ja sellaisia, joista on hyvä keskustella. Akateemiseen yhteisöön kuuluu aina kritiikki: Se on ihan normaalia.
Eric Carver[00:24:10]: Mitä Annu nostaisit huolista ja kritiikistä esiin? Mitä on tullut vastaan?
Annu Perttunen [00:24:13]: Joo, olisin sanonut tuon saman asian, että se kuuluu yliopistoyhteisöön pohtia asioita joka kantilta. Ehdottomasti tämä kriittistenkin pointtien nostaminen on ollut odotettavissa ja aivan oikeutettuakin. Näistä on hyvä keskustella. Erkin nostamat pointit. Mihin on tullut eniten kritiikkiä, on juuri tämä kolmivuotisuushuoli. Sen lisäksi olen kuullut myös ulkoisilta sidosryhmiltä sitä huolta, että mistä löytyy ylipäätään riittävästi sopivia väitöskirjatutkijoita, ja löytävätkö he kaikki työpaikan tämän pilotin jälkeen. Nämäkin ovat ihan hyviä kysymyksiä. Nyt näyttäisi näiden avautuneiden hakujen osalta, että ainakin hakijamäärät ovat ihan hyviä olleet. Tarkempaa analyysia ei ole vielä minun korviini kantautunut hakijoiden laadusta, mutta oletetaan, että sieltä hyviä hakijoita löytyy, ja tällä tavalla pääsevät sinne tohtorikoulutuksen polulle. Tästä haluaisin kommentoida, että minusta tämä keskustelu on tosi tärkeä, ja sitä tulee käydäkin nyt seuraavien vuosien aikana. Sehän kertoo siitä, että mistä ollaan huolissaan, mitä halutaan pitää. Esimerkiksi tohtorikoulutuksen laatu versus määrä. Laatua on vaikeampi mitata, mutta laatuakin voidaan kyllä seurata. Eli tämä tavoitteiden asettelu tai jonkinlaisten standardien määrittely, millä me haluamme laatuakin seurata. Se voisi olla yksi juttu, mitä kannattaisi tehdä tässä seuraavien vuosien aikana. Eli millä tavalla me varmistamme, että jos, tämähän on jo tosi hyvä tilanne, jos me olemme tunnistaneet näitä riskipaikkoja, niin millä tavalla me sitten yhdessä vastaamme niihin, että ei käy niin kuin pelätään, vaan että ennemminkin käännetään nämä huolet nyt sitten hyviksi työkaluiksi jatkotyöskentelyyn.
Eric Carver[00:26:32]: Minun tutkaani on tullut kolme sellaista kritiikkiä. Ehkä enemmänkin, mutta kolme päällimmäistä. Tämän lisäksi, mitä olette sanoneet. Otetaan sellaisesta arkisesta kohtaamisesta kerroskeittiössä työpaikalla, kun väitöskirjatutkija lähestyy ja sanoo, että no Eric, säästänkö minä nyt sen kolmannen artikkelin sinne postdociin, vai meneekö se sinne väitöskirjaan? Hän oli siis tuohtunut siitä, että muuttuvatko säännöt kesken prosessin. Eli vaikka se, että kuinka monta artikkelia väitöskirjaan, ja mitä sitten voisi jemmata tai säästää mahdolliseen työlliseen… Saatteko te tällaisesta kritiikistä kiinni, ja onko jotain, mitä voisitte vastata? Minä sanoin, että, kysy Erkiltä -tyyppisesti taisin vastata. Mutta miten te vastaatte tällaiseen huoleen?
Annu Perttunen [00:27:27]: No, ymmärrän huolen, ja hyvä kysymys. Itse en tykkää noista, no, tavallaan tuo kuulosti tosi kivalta, että hänellä on ollut siis selvästi tiedossa, mitä on vaadittu häneltä. Se on jo hyvä tilanne. Mutta toisekseen tämä määristä keskusteleminen on minusta aina ollut vähän haastavaa. Koska kyse on oikeasti riittävästä kontribuutiosta, mikä pitäisi väitöskirjassa osoittaa. Tutkimuksella tehdä ja väitöskirjassa osoittaa. Minusta se riittävä, tavallaan mehän kuulemme paljon väitöskirjatutkijoilta huolta myös siltä, että heiltä vaaditaan liikaa. Niin tavallaan hyvä balanssin löytäminen siinä, että ei liian vähän, eikä liikaa, vaan riittävästi. Mikä on hyvä, riittävä kontribuutio tieteelle siinä tohtorikoulutuksen aikana? Mitä jätetään seuraaville väitöskirjatutkijoille tutkittavaksi? Tai sitten mitä jatketaan siellä postdoc-vaiheessa? Me tiedämme, että tutkimustyö on luonteeltaan sellaista, että mitä enemmän sinä sitä tutkit ja opit, niin sitä enemmän sinä ymmärrät, mitä kaikkea sinä et vielä tiedä. Eli sinä tutkimuksen aikana löytyy aivan miljoonittain uusia mahdollisuuksia sen tutkimuksen eteenpäin viemiseksi. Siksi sen oikean kohdan löytäminen, mikä on riittävää juuri siihen tohtorikoulutuksen aikana toteutettavaksi, niin se pitää pystyä määrittelemään ohjaajan tai tiedeyhteisön kanssa, ja mielellään jo hyvissä ajoin siellä tohtorikoulutuksen alkupuolella, eikä haeta sopivaa pistettä siinä sitten tohtorikoulutuksen aikana.
Eric Carver[00:29:30]: Haluaako Erkki kommentoida?
Erkki Raulo [00:29:31]: Joo. Ajattelen sitä, että tämä kaveri, joka kysyy tällä tavalla, on ikään kuin selvästi suunnitellut sellaista postdoc-vaihetta. Minusta sitten, jos on mahdollista säästää se, säästyyhän se julkaisemallakin, että eihän siinä ole mitään. Mutta sitten ehkä, jos ajattelee vähän laveammin, että onko se postdoc-vaihe, postdochan tarkoittaa väitöskirjan jälkeistä uravaihetta. Onko sen uravaiheen pakko olla sitten siellä akateemisen tutkimuksen parissa? Entä jos hän onkin kiinnostunut, entä jos sinne teollisuuteen tai työelämään nyt alkaisikin syntyä mielekkäitä, houkuttelevia postdoc-vaiheen tehtäviä, joihin väitelleet haluaisivat suunnata? Tai väitöskirjaa tekevät haluaisivat urasuunnitelmaansa laatia jo, vaikka ihan alusta alkaen. Olisiko silloin tämäntyyppinen kysymys ollenkaan relevantti? Ainakaan sellaiselle, joka ajattelisi, että hän haluaa tämän väitöskirjatyön tehdä, että hän saa tohtoritutkinnon, koska tuolla työelämässä on sellaisia mielenkiintoisia tutkijan koulutusta vaativia tehtäviä, joissa on… Tämä on mielestäni sellainen, mikä meidän yhteiskunnassamme laahaa aika paljon jäljessä. Näillä TKI-toimilla toivottavasti tähän tartutaan. Nythän eilen tuli näitä kehysriihen tuloksia, joissa jo esimerkiksi tutkimuslaitoksiin ollaan laittamassa postdoc-paikkoja. Se on hyvä merkki, ja siihen suuntaan mennään. Olen itse toivonut, että syntyisi teollisuuden postdoceja, jotka tarjoaisivat mielekkäitä ja relevantteja työskentelymahdollisuuksia niin, että imu menisi poispäin. Me sanoimme, kun meillä oli yksi vierailu, jossa piti esitellä meidän tohtorikoulutustamme Helsingin yliopistossa, niin meillähän on tällä hetkellä se tilanne, että meillä on valtava määrä väitöskirjatutkijoita. Koko ajan pienenevä määrä väitöskirjoja syntyy, joten määrä kasvaa. Tämä on ihan samanlainen kuin tuo hiilinielu. Systeemi, joka sitoo enemmän hiiltä kuin vapauttaa, niin sitä kutsutaan hiilinieluksi. Onko meidän yliopistomme muuttumassa tällaiseksi aivonieluksi?
Eric Carver[00:31:54]: Niin. Provosoivaa. Tunnemme Erkin kanssa pitkältä ajalta, niin tiedän, että sieltä saattaa tällaisia tulla. Käyn nämä kritiikit läpi kuitenkin ja annan teidän reagoida. Tieteiden alojen hyvin erilainen kohtelu tohtorikoulutusmäärissä nyt tämän pilotin piirissä, ja yhteiskunta- ja humanistisista tieteistä on. Mielet on pahoitettu. Miten te vastaatte siihen kritiikkiin, että tieteenalat saivat aika erilaiset panostukset tässä pilotissa?
Annu Perttunen [00:32:37]: Koko pilottien hakuasetelmahan oli jo jollakin tavalla aloja painottava. Ei mitään alaa poissulkeva kuitenkaan. Jo siinä kohti viestittiin niin, että alat laajasti katsoen, ja yhteistyötä suositeltiin. Ennemminkin pyrkimys oli siihen, että löydetään yhteisiä teemoja, joita voisi katsoa eri alojen näkökulmasta. Tätä jollakin tavalla pystyttiin niihin hakemuksiin sitten tuomaankin. Siinä oli kansainvälinen arvio, joka päätyi hakemukset jollakin tavalla arvioimaan, ja varmasti siellä pyrittiin myös tähän TKI-sektorin työvoimatarpeeseen vastaamaan, ja se myös ohjasi näitä päätöksiä. Omasta näkökulmastani Oulun yliopistokin on monitieteinen yliopisto, niin monitieteisyys, tieteiden välinen yhteistyö. Koko ajan sitä on kehitetty ja se menee eteenpäin. Eikä minun nähdäkseni yrityksissäkään enää ihan yksipuolisesti katsota joitain tiettyjä tieteenaloja, vaan ennemminkin siellä on isoja yhteiskunnallisia kysymyksiä ja haasteita, joihin halutaan vastauksia. Siihen eri näkökulmien tuominen nähdään vain hyvänä asiana. Eli nyt minun mielestäni tätä meidän kannattaa niin yliopistojen sisällä kuin alojenkin sisällä muistaa, että ei aleta itsekään poissulkea mitään aloja, vaan muistetaan tämä, että yhteistyö joka tapauksessa on se hedelmällisin ratkaisu. Vaikka et olisi juuri rahoitusta tästä pilotista saanut, niin mene kuitenkin mukaan tekemään, toimimaan, kehittämään, niin varmasti saat siitä enemmän hyötyä kuin pahaa mieltä.
Eric Carver[00:35:02]: No en ole tunteita kysellyt, mutta ne ensimmäiset reaktiot tietysti, niin kuin aina. Olen joskus, Koneen Säätiölle terveisiä, kun olen itse humanistitaustainen. Kun Kone rahoituspäätökset sanoo, niin se on ilon ja surun päivä minun somekuplissani, koska siellä on niin valtava työ tehty. Mietitty se, ja oma aihe on tietenkin tärkein aihe. Sitten ne, jotka ovat sen rahan saaneet: se ilon määrä. Sehän on sitä tutkimusrahoituksen kovaa peliä. Niin totta kai oli, tai teillekään varmaankaan ei tullut yllätyksenä se, että kun tietyt alat olivat siellä ehkä enemmän voittajina ja toiset sitten häviävät, niin kaikissa kokoushuoneissa eivät kuohuviinit poksahdelleet. Miten Erkki kommentoit tätä eri alojen erilaiset kohtelua?
Erkki Raulo [00:35:52]: Ihan täysin yhdyn siihen kritiikkiin. Mielestäni se on ihan relevantti pointti, ja se mikä minun mielestäni siinä on ehkä suurin huolenaihe, sanotaan, jonka itse kyllä tunnistan, on se, että tässä on ikään kuin rahoitettu sellaisia tieteenaloja, jotka ovat tällaisia helppoja hedelmiä. Me tiedämme, että meillä on aloja, joissa on hyvinkin vahva translationaalinen tutkimus, jossa on jo valmiiksi vahvat yhteydet työelämään, ja tutkijat siirtyvät ketterästi näiden välillä. Me tiedämme, että nämä tulevat tavallaan, ne ovat helppoja onnistumaan. Mutta sitten samalla mietin sitä, että kuinka paljon me opimme tästä. Jos Suomi olisi vähän vauraampi maa ja 255 miljoonaa olisi vähän pienemmän kuuloinen raha meille, niin olisi ollut ehkä järkevämpää tavallaan oikeasti tehdä pilotti ja koe. Eli katsoa, että onnistummeko me kehittämään nyt, vaikka niille humanistisille aloille malleja, joissa työelämään vähän rohkeammin olisi pystytty ottamaan. Mutta nyt meillä on tämä malli, ja nyt me menemme näillä, että tavallaan… Tässä on vähän totuttu siihen, että ajetaan sillä autolla, mikä on saatu.
Eric Carver[00:37:16]: Eli te myös ymmärrätte tätä kritiikkiä, ainakin tiettyyn pisteeseen asti?
Annu Perttunen [00:37:21]: Joo, ja jos saan kommentoida, että meidän kehittämistyöryhmässämme on monenlaisia aloja edustettuna, ja kyllä me tätä keskustelua käymme meidän omissa palavereissammekin. Kyllä tämä alojen erilaisuus on arkipäivää monelle, ja sitä ei voi sivuuttaa.
Eric Carver[00:37:44]: Tämä on Opiskelijoiden ohjaus yliopistossa. Sen pitäisi olla varmaankin opiskelijoiden ja väitöskirjatutkijoiden ohjaus, mutta kun pitää lyhentää, niin… Haluaisin puhua nyt vähän siitä. Mikä merkitys ohjauksella on teidän mielestänne tohtorikoulutuksen kehittämisen kokonaisuudessa, ja miten tätä väitöskirjatutkijoiden ohjausta halutaan nyt tässä yhteydessä kehittää? Annu, aloita sinä.
Annu Perttunen [00:38:11]: Kaikki vähänkään tohtorikoulutuksessa mukana olleet tai aiheesta lukeneet tietävät, että ohjaus on yksi kriittinen asia väitöskirjatutkijoille ja tohtorikoulutukselle. Ohjaajan ja väitöskirjatutkijan suhde on pitkäkestoinen ja -kantoinen. Siinä on monia vaiheita ja se on aina ajateltu olevan tohtorikoulutuksen ydin. Kyllä sillä todella merkittävä rooli onkin rahoituksen jälkeen. Se on tutkitustikin yksi isoimmista asioista. Tämä tuskin muuttuu. Mutta ajattelisin, että se, mikä voisi muuttua tai mitä pitäisi miettiä entistä enemmän, on se, että väitöskirjan ohjauksessa ei enää pelkästään keskityttäisi lopputulokseen, siihen väitöskirjaan ja tutkimustuloksiin. Keskustelu ei pyörisi vain näiden hyvinkin tärkeiden asioiden ympärillä, vaan mietittäisiin tohtorikoulutusta jatkuvana prosessina. Tai jopa projektina, niin kuin me olemme tuolla puhuneet. Ohjaukselle tulee entistä isompi rooli siinä mielessä, että jo alusta pitäen olisi hyvä katsoa väitöskirjatutkijan lähtötilanne ja sitten tavoitetila ja miettiä, minkälaisilla askeleilla me osaamista pystymme kerryttämään tohtorikoulutuksen aikana. Väistämättäkin väitöskirjatutkijan tohtorikoulutuspolku on aina jokseenkin räätälöity, ja tätä räätälöitymistä tulisi ohjaajan kanssa pohtia hyvinkin vakavasti. Millä tavalla me saamme oman osaamisemme sopivassa paketissa kasaan?
[00:40:22] No nyt sitten puhuin tästä ohjaajasta, vaikka oikeastaan tarkoitan ohjauskokonaisuutta. Eli en haluaisi nyt lähteä raapimaan niitä yksittäisiä ohjaajia, edelleen heidän selkänahastaan niitä koko ajan suurempia panoksia ja odotuksia, joita meillä heitä kohtaan jo on. He tekevät kovin hyvää työtä jo nyt. Se, mitä ehkä ajattelisin, on, että katsottaisiin ohjausta isomman toimijajoukon kokonaisuutena. Ohjaajia voi olla useampia. Ohjaajia voi olla myös sieltä yrityselämästä. Se koko ohjauskokonaisuus: Millä pystytään, vaikka tukipalveluilla auttamaan väitöskirjatutkijan polkua? Sitä kokonaisuutta lähtisin nyt entistä vahvemmin miettimään. Tätä työtä tehdään jo yliopistoissa jokseenkin, mutta ovatko kaikki ohjaajat vielä huomanneet sitä, että siellä on koko yhteisö tukemassa tätä väitöskirjatutkijan polkua. Sitä vielä herättelisin pohtimaan.
Eric Carver[00:41:43]: Mitä ajatuksia Erkillä on ohjauksen kehittämisestä tässä yhteydessä?
Erkki Raulo [00:41:46]: Hyvin paljon samanlaisia. Meillä on paljon ollut puhetta siitä, että tarvitaan kokonainen kylä väitöskirjan ohjaamiseen. Vanha mestari ja oppipoika -malli ei enää oikeastaan toimi. Vaan ensinnäkin ohjaajille on tarjolla valtavasti tukea, erilaisia koulutuksia. Monissa yliopistoissa maailmalla nykyään jo vaaditaan sellainen, että ennen kuin voit siellä toimia väitöskirjaohjaajana, pitää sinun suorittaa tietynlainen ajokortti tähän tehtävään. Sitten on paljon erilaisia rakenteita, kuten seurantaryhmäratkaisut ja ohjaajien erilaiset foorumit, joita järjestetään. Meillä on ihan pilottiin liittyen kehitteillä hyvinkin systemaattinen ohjauskoulutus, joka pitää sisällään aika paljon ohjaajien vertaistapaamisia ja erilaista osaamista ja tietoa. Mutta joo, väitöskirjan ohjaus on ihan keskeinen asia tässä. Se ehkä juuri, että tavallaan kysymys on siitä, että tarjotaan tukea, ja että on saatavilla apua. Varmaankin olet itse tässä, kun koko podcast liittyy tähän opiskelijoiden ohjaukseen, niin siinähän on aina kyse siitä, että pyritään helpottamaan jonkun polkua. Mutta valitettavan usein vastaanotto tuntuu olevan sellaista, että koetaan, että joku tulee puuttumaan siihen, mitä itse olen tekemässä. Jotenkin mielestäni se viisasten kivi voisi löytyä sieltä, jos me osaisimme luoda sellaisen yliopistoyhteisön, jossa ihmiset ymmärtäisivät, miten paljon on saatavilla tukea ja apua, ja osaisivat hyödyntää sitä. Parhaat osaavatkin. Sehän on se: Ne, jotka menestyvät, ovat yleensä niitä, jotka osaavat hyödyntää kaiken saatavilla olevan tuen.
Eric Carver[00:44:01]: Jos vähän tässä reflektoi, niin itse olin tosiaan uraohjaajana pitkään ja tohtoriurakursseja suunnittelemassa, opettamassa. Sitten kun vastasin työllisyyden seurannasta ja uraseurantakyselystä, niin Erkinkin kanssa pitkät pätkät on juteltu tohtoriurista sen datan varjossa. Tämä on mielestäni mielenkiintoinen, tämä tohtoripilotti, kun katson sitä toki aika kaukaa. Kun minun mielestäni pitkä jatkumo on ollut, että ensin puhuttiin jatko-opiskelijoista. Sitten puhuttiin tohtorikoulutettavista. Nyt se käsite on väitöskirjatutkija. Tämä on aika nopeasti, tämä on noin kymmenen vuoden. Siinä on korostettu sitä, että tämä on työtehtävä, vaikka se ei ole työsuhteinen kaikilla. Se voi olla tietysti apurahalla tai työn ohella. Mutta sitä on ajateltu, että se on ammattinimikkeen omainen, ja on yritetty ehkä häivyttää sitä koulutuselementtiä ja vähentää sen painoarvoa. Aistin nyt tässä, että onko meillä pari piirua enemmän siihen koulutusfunktion suuntaan. Halutaan ehkä vahvistaa sitä ajatusta, että ehkä se ei olekaan, se sinun väitöskirjasi nyt se, joka kaikki asiat ratkaisee. Ei ehkä kestäkään kahdeksaa vuotta se prosessi, vaan se on koulutus, joka ei ehkä ole niin pitkä. Se on enemmän tämä osaamisen kehittyminen siinä, se näkökulma, kuin ehkä se väitöstutkimus sellaisena monumenttina. Toki olen ihmistiedetaustainen, jossa väitöskirjalle on attribuoitu varmaankin erilaisia ehkä näkökulmia kuin vaikka siellä luonnontieteissä. Saatteko te tästä kelastani kiinni?
Erkki Raulo [00:45:51]: Joo, saadaan. Aika mielenkiintoinen, että otat sen tuohon suuntaan. Minun mielestäni on ollut hyvä kehitys tämä, että on siirrytty sieltä jatko-opiskelijasta väitöskirjatutkijaksi.
Eric Carver[00:46:01]: Olen samaa mieltä.
Erkki Raulo [00:46:02]: Itse tykkään siitä sen takia, koska yksi asia, mistä en tykkää, on lempinimet. Sen takia, kun ne ovat aina nimittelyjä. Sitten kun jatko-opiskelijoista puhutaan kaiken maailman jatkareina ja tällaisina. Minusta se on alentavaa. Väitöskirjatutkijasta, jos haluaa sanoa sen jotenkin nopeasti ja lyhenteenä, niin se on vain tutkija. Siinä on sellainen arvostava leima. Kollegani Heidelbergin yliopistossa järjestää sellaista kurssia, jonka nimi on How to be supervised. Sanoisin näin, että siihen ohjaukseen, mitä äsken puhuttiin ohjauksesta. Ohjaukseen osallistuu ihan tähtipelaajana se väitöskirjatutkija itse. Eli se on tosi tärkeä osa sitä koko yhteisöä: väitöskirjatutkija itse. Kyllä se osaaminen siinä kehittyy, ja on hyvä ehkä tiedottaa niitä asioita, joita haluaisi osata tulevalla urallaan aika varhaisessa vaiheessa. Väitöskirja on loppujen lopuksi vain opinnäytetyö. Ja vaikka kuinka puhutaan… Näissä yritys- ja työelämäyhteyksissäkin kauhean suuri painoarvo laitetaan väitöstutkimuksen mahdolliselle innovaatioarvolle. Se on toki olemassa ja ihan relevantti juttu, mutta samalla syntyy se henkilö, jolla on osaaminen. Ei pelkästään se osaaminen, vaan paljon muutakin sellaista, mitä tohtorikoulutus on ja tutkijan koulutus tuo. Esimerkiksi ne kaikki kymmenen kärjessä, mitä OECD ja World Economic Forum on listannut viiden vuoden päähän, että mitä oletetaan, että työelämässä arvostetaan eniten. Yksikään niistä ei ole varmastikaan kenenkään väitöskirjan aihe.
Eric Carver[00:48:00]: Annu, tuleeko ajatuksia?
Annu Perttunen [00:48:03]: Tohtorikoulutus on tutkijaksi kasvamista ja se ottaa oman aikansa, mutta ei sen tarvitse koko elämä ottaa. Näen, että tohtorikoulutus voi ja sen kannattaa olla rajallinen kokonaisuus, joka kannattaa hyvin väitöskirjatutkijan hyödyntää. Se on aivan mahtavaa mahdollisuus päästä omaa osaamistaan ja kyvykkyyttään kehittämään. Kontribuoimaan tieteeseen joka tapauksessa. Siitä me emme kuitenkaan luista. Sitten pääsee sen jälkeen omaa osaamistaan hyödyntämään muualla, ja muu yhteiskunta, elinkeinoelämä tai akateeminen maailma saa siitä hyvän työntekijän. Hekin hyötyvät siitä.
Eric Carver[00:49:03]: Tässä ehkä juuri miettii uraohjaajana, niin usein tuntuu, että niissä kohtaamisissa väitöskirjatutkijoiden kanssa… Monilla on vähän sellainen binäärinen, että kyllä tai ei akateemiselle uralle. Siitä on toki aikaa, kun siinä työtehtävässä olen ollut, mutta ehkä itse toivon, että jos tämä kehityssuunta, mikä nyt on, mahdollistaisi ehkä enemmän joustavuutta siihen, että se ei olisi niin ehdoton, että ensimmäisenä päivänä sinun pitää tietää, haluatko professoriksi, vai haluatko teollisuuteen, tai haluatko julkiselle sektorille tai kolmannelle sektorille tai yrittäjäksi. Vaan että siinä on, kun elämä nyt tuppaa olemaan vähän heikosti ennakoitavaa välillä, niin että nämä järjestelmät ovat sillä lailla joustavia tai notkeita, että ne taipuvat sinne yksilölliselle polulle, ja mitä aikaisemmalla tuotantokaudella monet sanoivat, kun puhuttiin väitöskirjaohjauksesta, on nimenomaan se, että niin tärkeä kuin suhde ykkösohjaajan kanssa onkin, niin kestävä tapa viedä ohjausta eteenpäin tällä alueella liittyy tähän, mistä tekin puhutte. Useampi ohjaaja, vertaistuki, muut tukipalvelut. Se ei voi olla aina vain sen väitöskirjan ykkösohjaajan kannateltavana, se koko prosessi. Näen tässä myös paljon hyviä asioita, vaikka nämä kritiikit ovat tulleet vastaan myös.
Annu Perttunen [00:50:31]: Näin se on, ja kannustaisin ylipäätäänkin siihen, että pohtii omaa uraansa jo sieltä tohtorikoulutuksen alusta lähtien ja sen aikana. Teitpä sitä kolme, neljä, viisi tai kuusi vuotta, niin se on myöhäinen vaihe siinä kohtaa, kun tutkintotodistus on kädessä, niin alkaa miettiä, että mille nyt alkaisin, vaan kannattaa hyödyntää jo se aika reflektointiin kyllä.
Erkki Raulo [00:50:58]: Joo ja minusta on tärkeää huomata se, että tässä on todella monenlaisia, ja tässä on hyvin monitahoinen tällainen sidosryhmähäkkyrä sen väitöskirjatutkimuksen ympärillä. Ohjaajallakin on tietenkin omat tavoitteensa. Tuossa aikaisemmin kerroin siitä, miten ohjaaja ikään kuin hyötyy väitöskirjatutkijasta. Tämä on ihan tärkeä asia ja se on hyvä ottaa huomioon. Kyllä me haluamme, että jatkossakin tieteeseen kontribuoidaan, että me saamme laadukasta tutkimusta. Koska laadukas tutkimus muodostaa niitä mielekkäitä ympäristöjä, joissa väitöskirjatyötä voidaan tehdä. Hyödyntämällä kaikki mahdolliset tuet siitä ympäriltä, tämä on mahdollista toivottavasti.
Eric Carver[00:51:48]: Jos nostetaan tässä lopussa katsetta vähän pidemmälle nyt tästä pilotista ja tämän hetken keskusteluista, niin minkälaisen tohtorikoulutuksen te haluaisitte nähdä tulevaisuudessa. Minkälaisen tohtorikoulutuksen eteen te haluaisitte tehdä töitä, jos nyt katsotaan, vaikka viiden ja kymmenen vuoden päähän? Erkki.
Erkki Raulo [00:52:12]: Haluaisin, että olisi tuo, mistä mainitsit äsken. Ensinnäkin minun mielestäni on tosi tärkeää, että me muutamme narratiivia siitä… Yksi lause, jota inhoan kaikkein eniten on, kun sanotaan, että jäätkö akateemiselle uralle. Koska ethän sinä voi jäädä sellaiselle uralle, joka on hyvin kilpailluista rahoituksista kiinni, vaan se on hyvin määrätietoinen valinta, että haluat jatkaa akateemista tutkimustyötä ja kokeilla siipiäsi siinä. Se ei ehkä onnistu, ja sitten mietit muita vaihtoehtoja. Mutta voi olla, että mietit niitä muita vaihtoehtoja koko ajan täysin samanarvoisina kuin sitä akateemistakin. Minusta tämä olisi tärkeää, että tohtorikoulutus tarjoaisi sellaisen näköalan nuorelle, joka siihen hakeutuu, että tohtorin tutkinto ikään kuin lisää mahdollisuuksiasi, eikä kavenna niitä uramielessä. Kun saavutat väitöskirjan tai tohtorin tutkinnon siinä vaiheessa, kun väitöskirjatyö on valmis, niin totta kai se on samanlainen tunne kuin ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Tiedät kaiken maailmassa. Ero on ehkä se, että ylioppilaskirjoitusten jälkeen tiedät aika monesta asiasta paljon. Väitöstilaisuuden jälkeen tiedät siitä omasta aika kapeasta alastasi ihan hirveän paljon. Mutta sitten kestää usein useita vuosia ennen kuin sitä ymmärtää, että loppujen lopuksi sitä on syntynyt ihan uudenlainen tapa katsoa asioita. Kehittyy näitä kriittisen ajattelun ja ongelmanratkaisun taitoja, analyyttistä ajattelua ja tällaisia. Nehän kehittyvät koko ajan siinä väitöskirjatyön aikana. Meidän pitäisi ehkä enemmän niitä korostaa.
[00:54:16] Viiden vuoden päästä toivoisin, tai kymmenen vuoden päästä, millaista tohtorinkoulutus olisi, niin toivoisin, että vaikutteita tulisi myös tuolta yhteiskunnasta. Eri sektoreilta haluttaisiin kontribuoida enemmän, ja ikään kuin, että keskustelu olisi avointa, että tämä näiden tärkeiden taitojen arvo olisi havaittu ja niistä haluttaisiin puhua enemmän kuin pelkästään siitä tutkimustulosten… Enkä nyt halua sanoa niin, että… Tutkimustulokset ja tutkimus ovat totta kai tärkeitä, mutta onko se juuri väitöskirjatutkimustulos, joka on se keskeisin, vai onko se oikeastaan sen tutkimusryhmän tutkimustulos, joka on se, mikä halutaan sitten vaikka kaupallistaa tai viedä eteenpäin.
Eric Carver[00:55:11]: Annu.
Annu Perttunen [00:55:15]: Niin, kaikesta saa haaveilla ja kaikkea voi visioida. Tätä tohtorikoulutustahan tässä nyt on visioitu tuonne seuraavalle vuosikymmenelle. Tuossa Erkki puhuit kyllä tosi hienosti tuosta väitöskirjatutkijan osaamisen kasvamisesta ja miten sen arvon… Kaikille se on hieno päivä, kun sen väitöksen saa tehtyä ja kirjan saa paketoitua, mutta tavallaan se oman osaamisen ymmärtäminen voi tulla vasta siellä työssä. Mutta jotenkin haluaisin, että jo sen tohtorikoulutuksen aikana väitöskirjatutkijat olisivat aivan fiiliksissä siitä, että mitä kaikkea he saavat tohtorikoulutuksen aikana, ja ymmärtäisivät ne mahdollisuudet. Näen sen sellaisena: Sen pitäisi olla todella dynaaminen koulutus jatkossa, joka puhuu ajankohtaisista aiheista. Väitöskirjatutkijat itse pääsevät koko ajan esille puhumaan ja haluavat kertoa omasta tekemisestään. Tuntevat kuuluvansa siihen yhteisöön, missä työtä tekevät ja näkevät itsensä osana tärkeää kokonaisuutta. Todellakin jatkossa vielä niin, että se ei ole vain yliopistojen sisäinen hanke tai koulutus, vaan se on yhteistyössä vahvasti tehtyä eri sektoreiden kanssa. Silloin tämä tarvekeskustelu olisi jo ihan luonnollista, päivittäistä ja isommassa kuvassa tehtyä. Meillä on nytkin yhteistyökuvioita, mutta ne ovat paljon henkilösidonnaisia asioita. Mutta tohtorikoulutuksen houkuttelevuus ja sen arvostus niin sisällä kuin ulkoapäin: Haluaisin sen pilviin.
Eric Carver[00:57:24]: Minulle tuli jostain syystä mieleen Helsingin yliopiston Kielikeskuksen juhlasali, jossa oli ihan ensimmäisiä näitä tohtoriurakursseja. Teetätin siellä sellaisen työn, jossa piti A3-paperi jakaa kahteen. Yläpuolelle se, minkä asioiden äärellä olet tutkimuksessasi ollut. Se piti selittää parille. Sitten viivan alapuolelle, että mitä olet oppinut. Yksi kommentoi sen tehtävän jälkeen, että voi vitsi, tämä on ollut… Hän oli jotain lektiota juuri kirjoittamassa ja superstressaantunut, ja fiilis oli… Mutta kun hän katsoi, mitä hän on tehnyt, mitä hän on saavuttanut, mitä hän on oppinut, niin hän sanoi, että tämähän on ollut tosi siistiä. Se välillä unohtuu, koska se on kovaa työtä. Kirsi Pyhältö aikaisemmalla tuotantokaudella sanoi, että oppiminen joskus fyysisesti ihan sattuu. Se on niin vaikeaa. Ja tohtoriksi kasvaminen, jos joku, haastaa ihmistä aivan erityisellä tavalla. Se on sekä etuoikeus, että sen saa tehdä, mutta se on myös tosi rankkaa.
Annu Perttunen [00:58:29]: Näin se juuri on. Juuri joku viikko sitten erään ohjaajan kanssa juttelin, joka sitä juuri kuvasi, että miten se on, miten ohjaajana on hienoa seurata sitä kasvua. Ihan kyyneleet tulee silmiin, kun päästään sinne päätepisteeseen. Se on todella harvinaista herkkua, mihin me pääsemme kiinni. Sen ymmärtäminen jo tohtorikoulutuksen aikana on tosi tärkeää. Antaisi merkityksellisyyttä entisestään tekemälleen työlle. Kun tämä on tällaista… Väitöskirjatutkijoita opetetaan siihen kriittisyyteen, niin se joskus menee vähän ylikriittiseksi myös sitä omaa osaamista kohtaan. Niin ei muuta kuin rinnat rottingille vain ja ylpeästi eteenpäin.
Eric Carver[00:59:27]: Tähän on hyvä päättää keskustelu tohtorikoulutuksesta, mutta viimeinen kysymys on kaikille sama aiheesta riippumatta. Se on lukuvinkki. Saa olla tästä aiheesta tai sitten ihan jostain muusta aiheesta. Antaako Annu ensin lukuvinkin kuulijoille?
Annu Perttunen [00:59:45]: Yleensä lukuvinkit on mukava antaa, jos tietää vähän ihmiset tai kuulijat, se vähän sen mukaan muotoutuu. Täytyy sanoa, että itselläni viimeaikaiset lukukokemukset kohdistuvat hyvin paljon väitöskirjatutkijoiden hyvinvointiin liittyen ja myös yliopistokentän kehittymiseen. Mutta en nyt kuitenkaan näistä ajatellut lukuvinkkiä antaa, vaan annan lukuvinkin, jonka sain omalta kirjapiiriltäni. Tämä ei ole kirjapiirin kerho, vaan… Ei ollut meidän kirjamme varsinaisesti siellä, mutta lukupiiristä tuli kuitenkin se vinkki, niin vinkki teillekin eteenpäin. Iida Turpeisen Elolliset. Ihan mahtava selostus tai kuvaus siitä, miten ihmiskunta ja luonto yhdessä käsi kädessä pystyvät kulkemaan, tai mitä haasteita, ja miten me omalla toiminnalla voimme yhteiskuntaa tiedostamatta tai tiedostaen, tai tätä luontosuhdettamme muokata. Se oli kyllä aika räjäyttävä lukukokemus ajatellen sitä, mikä siinä on keskiössä, eli merilehmät. Valaiseva lukukokemus. Suosittelen vahvasti.
Eric Carver[01:01:17]: Erkki.
Erkki Raulo [01:01:19]: Koska minulla ei ole elämää, niin lukusuositukseni liittyy kyllä nyt tähän tohtorikoulutukseen. Olen mukana sellaisessa LERU:n tohtorikoulutuksen policy-ryhmässä, joka julkaisi viime vuoden helmikuussa tällaisen tohtori-, väitöskirjatutkijan ohjaukseen liittyvän julkaisun, joka löytyy sieltä LERU:n verkkosivuilta. Sen nimi on LERU’s holistic view on doctoral supervision. Siinä on todella paljon mielestäni hyviä ajatuksia. Siinä on koottu eri LERU:n yliopistoista näitä. Mutta kuten sanottu, keskusteluhan päättyi jo tohtorikoulutuksesta, niin kannattaa sieltä sitten katsoa.
Eric Carver[01:02:07]: Kyllä. Hei, kiitos paljon Annu ja Erkki, kun tulitte vieraaksi ja onnea työryhmälle.
Annu Perttunen [01:02:12]: Kiitos, kiitos.
Erkki Raulo [01:02:13]: Kiitos.
[äänite päättyy]