Helsingin yliopisto
Minkälaisia jatkuvan oppimisen opinto-ohjauksen palveluita korkeakouluissa on? Minkälaisia asiakkaita hakeutuu jatkuvan oppimisen opinto-ohjaukseen? Miksi joissain korkeakouluissa on päädytty siihen, että opinto-ohjausta tarjotaan jatkuvan oppimisen puolella? Mikä rooli opinto-ohjauksella on jatkuvan oppimisen kentällä nyt ja tulevaisuudessa? Miten tähän vaikuttaa tekoäly tai Digivisio?
Opiskelijoiden ohjaus yliopistossa podcastin kolmannen tuotantokauden 14. jakson vieraana ovat Leila Saramäki ja Siri Pekuri.
Leila Saramäki työskentelee opinto- ja uraohjaajana Itä-Suomen yliopiston Jatkuvan oppimisen keskuksessa, erityisesti avoimessa yliopistossa. Hänen työkuvaansa kuuluu yleisen opinto- ja uraohjauksen lisäksi muun muassa lukio- ja toisen asteen yhteistyö ja avoimen yliopiston väylien kehittäminen yhteistyössä oppiaineiden asiantuntijoiden kanssa.
Siri Pekuri työskentelee jatkuvan oppimisen opinto-ohjaajana Hämeen ammattikorkeakoulussa HAMKissa. Pekurin tehtäviin kuuluu ohjata esimerkiksi avoimen ammattikorkeakoulun, täydennyskoulutusten ja erikoistumiskoulutusten opiskelijoita sekä ohjata myös uusia kiinnostuneita näiden opintojen pariin.
Kuuntele jakso Soundcloudissa
Jakson tekstivastine
Opiskelijoiden ohjaus yliopistossa podcastin 46. ja kolmannen tuotantokauden 14. jakso.
Jakson aiheena on jatkuvan oppimisen opinto-ohjauksen palvelut. Vieraina opinto-ohjaaja Siri Pekuri Hämeen ammattikorkeakoulusta ja opinto- ja uraohjaaja Leila Saramäki Itä-Suomen yliopistosta
Jakso ja tekstivastine on julkaistu 25.4.2024. Jakson pituus 36 minuuttia.
Eric Carver [00:00:02]: Tervetuloa Opiskelijoiden ohjaus yliopistossa podcastin seuraan. Podcastissa tarkastellaan opiskelijoiden ja väitöskirjatutkijoiden ohjaukseen yliopistossa liittyviä kysymyksiä ja aiheita. Minä olen Eric Carver ja olen tämän podcastin juontaja. Työskentelen Helsingin yliopiston opetuksen strategisissa palveluissa. Vastaan opiskelijoiden ohjausta koskevien yliopistotason linjauksien valmistelusta ja niiden toimeenpanon seurannasta. Koordinoin myös Helsingin yliopiston opettajien akatemiaa. Aiemmin työskentelin uraohjaajana Helsingin yliopiston urapalveluissa. Opiskelijoiden ohjaus yliopistossa podcastin kolmannen tuotantokauden 14. jakson vieraina ovat Leila Saramäki ja Siri Pekuri. Leila Saramäki työskentelee opinto- ja uraohjaajana Itä-Suomen yliopiston jatkuvan oppimisen keskuksessa, erityisesti avoimessa yliopistossa. Hänen työkuvaansa kuuluvat yleisen opinto- ja uraohjauksen lisäksi muun muassa lukion ja toisen asteen yhteistyö ja avoimen yliopiston väylien kehittäminen yhteistyössä oppiaineiden asiantuntijoiden kanssa. Siri Pekuri työskentelee jatkuvan oppimisen opinto-ohjaajana Hämeen ammattikorkeakoulussa HAMKissa. Pekurin tehtäviin kuuluu ohjata esimerkiksi avoimen ammattikorkeakoulun täydennyskoulutusten ja erikoistumiskoulutusten opiskelijoita sekä ohjata myös uusia kiinnostuneita näiden opintojen pariin. Tervetuloa vieraaksi Leila ja Siri.
Siri Pekuri [00:01:28]: Kiitos paljon.
Leila Saramäki [00:01:30]: Kiitoksia.
Eric Carver [00:01:32]: Puhutaan tässä jaksossa jatkuvan oppimisen opinto-ohjauksen palveluista korkeakouluissa. Minkälaisia palveluita korkeakouluissa on? Minkälaisia asiakkaita hakeutuu jatkuvan oppimisen opinto-ohjaukseen? Miksi joissain korkeakouluissa on päädytty siihen, että opinto-ohjausta tarjotaan jatkuvan oppimisen puolella? Mikä rooli opinto-ohjauksella on jatkuvan oppimisen kentällä nyt ja tulevaisuudessa? Helppoja aiheita meillä tänään. Minkälaisia jatkuvan oppimisen opinto-ohjauksen palveluita teillä on omissa korkeakouluissanne, jos Leila aloittaa?
Leila Saramäki [00:02:17]: Kiitoksia ja kiitos kutsusta tähän podcastiin. Tosiaankin meillä on hyvin laajasti ohjaus- ja neuvontapalveluita. Meillä on tällä hetkellä viisi opinto- ja uraohjaajaa täällä jatkuvan oppimisen keskuksessa, joista kahdelle on määritelty kv-ohjausta. Meillä on muutenkin erillisiä tehtäviä kullekin määriteltynä. Meillä on sähköinen ajanvarauskalenteri, jossa voi varata eri tarpeisiin ohjausajan. Ohjausta toteutetaan pääosin verkon välityksellä tai puhelimitse, mutta tosiaan on mahdollista tulla myös kampukselle, joko Kuopion tai Joensuuhun. Ajanvarauksen voi määritellä, millaista ohjausta tarvitsee esim. opintojen valintaan tai suunnitteluun tai uraohjaukseen. Ja sitten tietysti järjestää erilaisia webinaareja tarpeen mukaan, esim. lukuvuoden alussa tai väylähakuun liittyen. Ja tosiaankin tarjotaan ohjeispalveluita ihan kaikille jatkuvan oppimisen opiskelijoille, jotka haluavat päivittää osaamistaan.
Eric Carver [00:03:25]: Miten teillä HAMKissa? Millaisia palveluita teillä on?
Siri Pekuri [00:03:29]: Aika paljon noita samoja palveluita, mistä Leila puhui, pienellä erolla. Olen itse asiassa ainoa opinto-ohjaaja jatkuvan oppimisen puolella. Meillä tämä on ihan uusi työ sillä tavalla, että olen aloittanut viime syyskuussa. Meillä on myös tämä sähköinen ajanvarauspalvelu. Sitten on mahdollista valita tämä ohjaus joko Teamsissa tai puhelimitse. On mahdollisuus tulla myös valinnan mukaan lähiohjaukseen. Ja sitten tietysti neuvonta puhelimessa, sähköpostilla, myös kaikki meidän suunnittelijat ohjaavat jatkuvan oppimisen opiskelijoita, että voi valita tarpeen mukaan, että onko se enemmän tällaista neuvontatyylistä se ohjaus, mitä tarvitaan, vai onko jotain, mistä haluaa tarkemmin keskustella, esimerkiksi ammatinvalintaan liittyviä asioita, niin sitten voi valita tällaisen pidemmän ajan.
Eric Carver [00:04:21]: Kuinka pitkään teillä oli Leila ollut UEFissä näitä palveluita?
Leila Saramäki [00:04:25]: Meillä on ollut tosi pitkään, itse asiassa ihan alusta lähtien. Ja unohdin mainita, että toki meilläkin kaikki oppiaineiden asiantuntijat antavat myös ohjausta ja neuvontaa substanssipuolella, että on laajasti myös sieltä osaamista.
Eric Carver [00:04:47]: Minkälaisia ne asiakkaat ovat, jotka tulevat jatkuvan oppimisen opinto-ohjaukseen? Sirillä on nyt sieltä syyskuulta asti kokemusta, niin minkä tyyppisiä erilaisia asiakastyyppejä siellä HAMKin jatkuvan oppimisen opinto-ohjauksen piirissä on?
Siri Pekuri [00:05:05]: Minä olen itse asiassa tosi pitkään ollut täydennyskoulutuksen puolella töissä, että vanhastaan tietysti ne asiakkaat ovat tuttuja. Mutta tämä avoin puoli nyt on enemmän painottunut tämän uuden työn myötä. Ja voi sanoa, että se on aika mielenkiintoista, kun koskaan ei tiedä, että millaisia asiakkaita on tulossa, ennen kuin sitten lukee sen ajanvarauslomakkeen tiedot, että alanvaihtajia löytyy. Sitten sellaisia, jotka ei vaikka ole vielä päässeet tutkinto-opiskelijoiksi ja haluavat ehkä tulla jo aloittelemaan avoimen puolella. Sitten on sellaisia, jotka haluavat testata, että voisiko tämä ala ehkä olla heille sopiva. Sitten on joitakuita, jotka haluavat ihan oman mielenkiinnon vuoksi opiskella. Ja sitten on tietysti tällaisia ammattilaisia, jotka tulevat päivittämään osaamistaan, eli hakevat jotain ihan täsmällistä tietoa jostain aiheesta. Voi sanoa, että ihan vauvasta vaariin kaikkia asiakkaita löytyy.
Eric Carver [00:06:00]: Miten Leilalla?
Leila Saramäki [00:06:02]: Minä voisin vaan laittaa yhtäläisyysmerkit oikeastaan tuohon Sirin vastaukseen. Ihan samantyyppinen opiskelijajoukko on tosiaan tässä jatkuvan oppimisen kentällä. Hyvin heterogeeninen ja meillä puhutaan tarvelähtöisestä ohjauksesta, eli tosiaankin se opiskelija-asiakkaan tarve on se, millä he sitten hakeutuvat meille. Ihan samalla tavalla osaa kiinnostaa se, että mitä on se opiskelu avoimessa yliopistossa tai minkälaista opetustarjontaa on ja sitten tämä opintojen suunnittelu on ehkä semmoinen, mihin varataan aikaa ja tietysti työssäkäyvät pohtivat osaamisen päivittämistä ja uralla etenemistä ehkä. Ja miettivät vaikka opiskelutaitojakin, jos on pitkä aika aikaisemmasta opiskelusta, niin sitten opon kanssa vähän niitä kartoitellaan, että minkälaista se opiskelu yliopistossa onkaan. Toki sitten on ihan nuoria, jotka ovat hakeneet yliopistoon tai viettävät välivuotta joko tahtoen tai tahtomattaan. Ja sitten miettii, että voisiko lähteä miettimään, että mitä lähtisi opiskelemaan. Ja sillä lailla saa sitä kokemusta niistä opinnoista. Hyvin monenlaisia tarpeita on opiskelijoilla ja hyvin tosiaankin heterogeeninen joukko. Ja sitten, kun Sirikin sanoit, että on hauskaa, kun ei oikein tiedä aina, että mitähän sieltä tulee. Minustakin on aina ihanaa, kun puhelin soi tai Teams aukeaa, niin sitten lähdetään ihan siitä puhtaalta pöydältä kuuntelemaan, että minkälaisia ajatuksia opiskelijalla onkaan.
Eric Carver [00:07:35]: Niin, äkkiseltään tuntuu, että ne voivat olla varmaan vähän erilaisia keskusteluja välivuoden viettävän nuoren kanssa, kuin sitten semmoisen kanssa, jolla on 20–30 vuotta työuraa taustalla.
Siri Pekuri [00:07:45]: Hyvin erilaisia. Se tosiaan on tämän työn suola, että pystyy käymään hyvin erilaisia keskusteluita ja eri tarpeista. Leilan vastauksen myötä muistan vielä täydentää semmoisen, että osa tulee ihan se opiskelutapa edellä. Eli haluaa nimenomaan esimerkiksi verkko-opintoina suorittaa niitä opintoja, niin sitten katsotaan sellaisia jaksoja, jotka sen mahdollistaa.
Eric Carver [00:08:09]: Niin, koska siellä on se elämäntilanne sitten erilainen.
Siri Pekuri [00:08:12]: Kyllä.
Eric Carver [00:08:15]: No, kun ne asiakkaat tai kohtaamiset teillä on niin erilaisia, mutta osaatteko te yhtään sanoa, että mikä on uraohjauksellisen tai urasuunnitteluun liittyvän ohjauksen rooli ja mikä on enemmän koulutusvaihtoehtoihin, opinto-ohjaukseen? Nämä on ihan tavallaan typerä tietysti jakaa näin kahteen, mutta saatteko te kiinni siinä, että onko näissä jotenkin erilaisia painotuksia sitten?
Siri Pekuri [00:08:45]: Minä jotenkin ajattelen, että vaikka se ei olisi siinä ihan niin selkeästi mukana se urasuunnittelu siinä keskustelussa, niin aina se on jotenkin siellä taustalla kuitenkin, että koulutus edellä ehkä mennään, mutta mietitään myös sitä kokonaiskuvaa aina.
Leila Saramäki [00:09:03]: Se ehkä riippuu tosiaan myös sitä opiskelijan iästä ja kokemuksesta. Ehkä nuoret lähtevät enemmän koulutus edellä ja tutkintotavoitteisesti miettimään. Toki sekin on sitä urasuunnittelua, mutta ehkä lähdetään siihen, että onko tämä se minun alani. Ja sitten taas aikuiset lähtevät miettimään ehkä enemmän sitä, että miten tämä vaikuttaa tulevaisuuden työelämään ja muuten. Ja ehkä sitten täydennyskoulutuksen puolella, koska sielläkin meillä on jatkuvan oppimisen kentällä tietysti ohjausta, niin se on ehkä enemmän siihen työelämään ja siihen uraan, että lähdetään miettimään ehkä pienempiä osaamiskokonaisuuksia ja täsmäopiskelua.
Eric Carver [00:09:52]: Tämän jakson vieraat ovat sillä lailla valikoituneita, että he tulevat korkeakouluista, jotka ovat tehneet päätöksen ottaa opoja ja opinto-ohjaus tämän jatkuvan oppimisen palettiin mukaan. Miksi teidän korkeakouluissa on päädytty siihen, että te tarjoatte opinto-ohjausta jatkuvan oppimisen puolella, koska niin kuin sanoin, näin ei kaikissa korkeakouluissa ole? Leila.
Leila Saramäki [00:10:23]: Joo, kiitos. Joo, meillä on hyvin pitkät perinteet. Itse aloitin jo vuonna 2001 Kuopion yliopistossa. Meillä oli jo silloin virkanimike, suunnittelija/opinto-ohjaaja. Eli tosiaankin on hyvin pitkät perinteet. Sitten kun yhdistyttiin 2010 Itä-Suomen yliopistoksi, niin kyllä haluttiin vahvistaa. Samalla lailla sielläkin on ollut opintoneuvontaa, mutta ehkä tämä opinto-ohjaus vahvistui yhdistymisenkin myötä. Meillä on kaksi kampusta, meillä on sitä välimatkaa ja meidän opiskelijajoukko on hyvin heterogeeninen ja ympäri Suomen, niin on koettu, että erityisesti etä- ja verkko-ohjaukseen panostetaan ja halutaan tuoda sitä ohjausta saataville. Koetaan, että se on tärkeä puoli, että opiskelija pääsee hyvin opinnoissa alkuun ja löytää oikeita opintoja siihen omaan tarpeeseen. Ja sitten me olemme kyllä halunneet panostaa asiakaspalveluunkin. Me koemme, että opinto-ohjaus on myös asiakaspalvelua, että olemme tämmöinen itä-suomalainen, savokarjalainen toimija, että ehkä meidän luonteenlaatuun tämmöinen asiakaskeskeisyys liittyy. Tämä on ehkä se meidän näkökulma, että kun täällä ollaan, niin ollaan kuitenkin myös helposti lähestyttäviä. Tästä on kyllä saatu paljon kiitostakin meidän opiskelijoilta, että täältä löytyy aina ihmisiä ihmisille.
Eric Carver [00:11:56]: Minkälaiset fundeeraukset oli HAMKissa, kun tähän päädyttiin?
Siri Pekuri [00:12:00]: Joo, täytyy sanoa, että varmaan vuosien varrella tuolla täydennyskoulutuksen ja avoimen puolella on huomattu se, että kun varsinkin aikuinen oppija tulee, niin siinä on niin paljon sellaisia asioita, jotka siihen opiskeluun vaikuttaa. Usein oli tarve keskustella laajemmin, kuin pelkästään siitä, että koska koulutus alkaa tai tällaisista käytännön asioista. Nähtiin se kasvava tarve. Ja sitten meillä Hämeen ammattikorkeakoulussa on ollut kyllä sellainen tietoinen linjaus, että panostetaan siihen ohjaukseen yleisesti koulutusten tukena. Sen takia on palkattu lisää opinto-ohjaajia ihan yleisesti ja nyt sitten perustettiin tämä uusi jatkuvan oppimisen opinto-ohjaajan työ. Se on ollut ihan tietoinen satsaus. Ja niin kuin Leila sanoi, niin se on mielestäni myös hyvää asiakaspalvelua, että on mahdollisuus sitten laajemmin pohtia sitä, että mikä on juuri se minulle sopiva tapa opiskella.
Eric Carver [00:13:00]: Monet korkeakoulut varmaan pelkää sitä, että kun ohjauksen ja neuvonnan palvelut yleensä, nyt jos hakuneuvonnasta ei puhuta, niin ne on sidottu opiskelijastatukseen, jonkunlaiseen statukseen, että ollaan korkeakouluyhteisön rekistereissä niin sanotusti ja sitten te olette päättäneet tarjota palveluja koko kansalle. Miten te uskallatte?
Leila Saramäki [00:13:28]: No se on ensinnäkin tosi tärkeätä. Ajattelen aina sen opiskelija-asiakkaan näkökulmasta. Ja jotenkin se, että ihmiset kaipaavat sitä, että on joku, jolta kysyä ja ei ole pelkästään sähköisiä palveluita. Ei se nyt ole sillä lailla, miten sanoisin, niin paljon vaatinut uskallusta. Kyllä täällä on riittävästi ollut töitä ja tekemistä ja kyllä on riittänyt kaikille myös niitä aikojakin. Ei ole pelottava asia ollut missään nimessä.
Eric Carver [00:14:10]: Että se resurssi on riittänyt sitten niihin.
Leila Saramäki [00:14:12]: Kyllä. Välillä on vähän kiireisempiä aikoja ja välillä sitten vähemmän kiireisiä. Mutta toki sitten, kun se oppiainekohtainen ohjaus tosiaan on myös niillä asiantuntijoilla, niin sillä lailla se kyllä ihan jakaantuu. Toki se on ehkä lukukausien alussa kiireisempää aikaa, mutta ei sillä lailla, että häiritsisi missään nimessä.
Siri Pekuri [00:14:35]: Täytyy sanoa, että itsellä ihan sama havainto, että se vaihtelee aika paljon. Ja aina jos ilmoittautumisajat lähestyy, niin silloinhan niitä ohjausaikoja on enemmän. Jotenkin olen ajatellut, että sellaisella nöyrällä asenteella, että ei voi kuvitella, että tietää kaiken kaikesta, mutta aika paljon saa selville, kun alkaa selvittää. Jos en siinä hetkessä osaa johonkin kysymykseen vastata, niin sitten sanon, että selvitän ja palaan. Iso tietomäärähän tässä on, mitä pitää hallita, mutta aina voi tarkistella.
Leila Saramäki [00:15:07]: Kyllä, jos saa tuohon jatkaa. Tuo on tärkeä pointti. Minäkin aina sanon, että olen [?? 00:15:13] että tunnen meidän yliopiston ja meidän tarjonnan ja sitten tiedän, kuka tietää. Eli sitten on tosiaan niitä asiantuntijoita ja oppiaineista voi kysellä tarkempia. Monesti se onkin, että me opot olemme ehkä ensimmäinen kehenkä ottaa yhteyttä, että monet ajattelevat, että sinulla on tällainen nimike, niin soitin sinulle. Ja sitten siinä käydään alkukeskustelu ja sitten mietitään niitä tarpeita, että kenen kanssa ehkä sitten jatkaa sitä keskustelua. Ja monesti, kun sitä tietoa on tuolla verkossa hirveän paljon, niin me olemme myös tämmöisiä, ehkä suomentajia sille kielelle, että mitä se tarkoittaa. Monet haluavat vähän varmistaa, että onko ymmärtänyt oikein ja käydä alkukeskustelua ja jatkaa omatoimisesti eteenpäin. Tärkeää on aina tuoda esille, että jos tulee jotain kysyttävää, niin täällä ollaan, että ota ihmeessä yhteyttä. Varmasti pääset asioissa eteenpäin.
Eric Carver [00:16:17]: Moni tuntuu hyötyvän myös siitä, että tietää, että on joku, johon voisi olla yhteydessä, jos tarvitsisi. Ja sitten ehkä tämmöinen varmistelu, vaikka sitä voisi joku taloustieteilijä sanoa häiriökysynnäksi, niin se on kyllä aika tärkeä osa ohjausta. Jos puhutaan vaikka isoista elämänvalinnoista ja on tehnyt jonkun suunnitelman, niin sen voi käydä Sirille tai Leilalle näyttämässä, että ”onks tää nyt ok”. Ja sitten sanotte, että on. Ja silloin sen ihmisen tilanne helpottuu siinä. Ja se uskallus lähteä viemään sitä eteenpäin.
Siri Pekuri [00:16:54]: Joo, se on tosi palkitsevaa. Ja sitten kun tulee sellainen spontaani kommentti, että ihanaa, että teillä on tällainen palvelu, niin kyllä se tuntuu tosi hyvältä.
Leila Saramäki [00:17:05]: Joo, sama tosiaan. Meilläkin hyvin paljon tulee sitä kiitosta, että saa ihmisen kiinni.
Eric Carver [00:17:12]: Joo, ja se on ollut ehkä tässä kaudella yksi teema, ja te kohta pääsette ottamaan kiinni myös tekoälyasioihin ja muihin muutoksiin, mutta aika moni tuntuu hyötyvän siitä, että on inhimillinen kohtaaminen siellä korkeakouluun. Tai niitä on enemmänkin, kuin yksi tietenkin, mutta on mahdollisuus aina halutessaan myös puhua ihmisen kanssa. Mikä rooli teidän mielestä opinto-ohjauksella on tämän jatkuvan oppimisen kentällä? Ja uskotteko, että se rooli muuttuu esimerkiksi tämän Digivision tai teknologian kehityksen, kuten tämän äsken mainitun tekoälyn kehittymisen myötä? Millaisia ajatuksia sinulla on, Siri?
Siri Pekuri [00:17:56]: Tuleehan se muuttumaan, se on ihan itsestään selvää. Ja ajattelen itse sillä tavalla, että kone on hyvä siinä, että se hallitsee suuren määrän tietoa ja pystyy lajittelemaan sitä ja ihan me opot ei siihen tietomäärään kyllä pystytä, että ei pystytä varastoimaan. Mutta sitten, kuten tuossa sanoit siitä inhimillisestä kontaktista, niin kyllä minä jotenkin ajattelen, että se kanssakäyminen, tapahtuu se virtuaalisesti tai tapahtuu kasvotusten, niin se ihmiskohtaaminen tulee edelleen säilymään tosi tärkeänä. Kone ei ehkä pysty olemaan sillä lailla, että se olisi rinnalla kulkija. Kone ei pysty haastamaan oppijaa, tarjoamaan sellaisia vaihtoehtoja, minkä tarpeen se huomaisi ihan pienistä vivahteista siinä keskustelussa. Minun mielestäni ihmisellä on kuitenkin hyvin tärkeä rooli siinä. Mutta sitten taas botit ja muut voivat auttaa siinä tiedon lajittelussa, koska kuitenkin jatkuvan oppimisen tarjonta tulee kasvamaan. Se varmaan monipuolistuu, pirstaloituu. Siinä sitten koneella on tärkeä ja hyvä rooli.
Eric Carver [00:19:10]: Mitä ajatuksia Leilalla?
Leila Saramäki [00:19:13]: Oikeastaan samoja ajatuksia, mitä Siri sanoi. Tosiaankin se, että on hyvä renki, mutta huono isäntä, näin sitä sanotaan. Varmasti tekoälyllä on se oma paikkansa ja ehkä auttaisi huomaamaan jotain sellaisia mahdollisuuksia, vaikka jos jotakin tekoälyltä kyselee, niin siinä mielessä on tosi tärkeä juttu. Ja tietysti Digivisiosta se, että tulee laajaa tietoa yhteen palveluun. Se on tärkeä asia. Mutta kyllä myös ajattelen, että kuitenkin opinto-ohjaus ja inhimillisyys ovat tosi tärkeitä. Juuri nämä kannustaminen, tukeminen, tsemppaaminen. Toki chatGPT:n kanssa itsekin jutellut, ja sieltä tulee kohteliaita vastauksia ja muita. Sellaisessa sparrauksessa voi olla ihan hyvä juttu. Mutta kyllähän se ihminen ja kohtaaminen on kuitenkin tärkeä juttu. Mutta tosiaan tietoahan on niin valtavasti, että jos siihen löytyy apuvälineitä semmoiseen tiedon suodattamiseen ja ehkä oman osaamisen kartoittamiseen tai se, että minkälaista osaamista pitäisi hankkia, niin ehkä siinä mielessä tekoäly ja teknologia ovat hyviä siinä asiassa. Meidän sivuillamme on chattibotti, jolta voi pikaisesti kysellä asioita. Se on ollut hyvinkin käytetty. Ja sitten lisätietoja aina, että kenellekä ohjata eteenpäin, niin kyllähän se auttaa. Itsekin tykkään chatteja käyttää. Ne ovat nopeita palveluita. Mutta kyllä se inhimillisyys on tärkeää.
Eric Carver [00:21:03]: Niissä on varmaan nyt aika isokin kysymys ohjauksen alalla, että kuinka hyvin ymmärretään sitä tekoälyä, mitä se on syönyt, ja tavallaan mihin se taipuu, ja pystytään ottamaan se tämmöiseksi tukiälyksi tai apuvälineeksi, joka sitten vaikka tuo tehoa siihen, esimerkiksi tiedonhakuun tai tiedon yhteiseen käsittelyyn vaikka asiakkaankin kanssa. Minä olen siinä Digivision ohjausteemaryhmässä, yritän vähän takinliepeessä pysyä kiinni, että mitä siinä tapahtuu. Jos yritän kansantajuisesti sanoa sen, mitä minä luulen, että se idea on, niin on nimenomaan se, että tämä jatkuvan oppimisen tarjonta, mitä korkeakoulut tarjoavat, että sille tulisi yksi alusta ja selkeä paikka, josta kansalainen voisi sitten etsiä niitä koulutusvaihtoehtoja. Jonkunlaista suosittelua myös niihin hakusanoihin liittyen, mahdollisesti tulevaisuudessa siihen henkilön taustaan liittyen. Nehän ovat positiivisia asioita. Mutta varmaan minulla ne isot duubiot tai huolet liittyvät siihen, että ruvetaanko uusintamaan jotain polkuja, että nyt kun sinä olet pohjoiskarjalainen nainen täällä ja täällä, niin sinä nyt varmaan hakeudut sitten tämmöiseen koulutukseen, koska aikaisemmat ovat tehneet näin. Tai vaikka maahanmuuttajataustaisten tietynlaiset vinoumat, mitä tiedetään tutkimuksessa, että mitä valitettavasti esimerkiksi ohjauksessa on, että ohjataan tiettyyn suuntaan tai tietystä suunnasta poispäin. Pahimmillaanhan tekoäly vaan ottaa sen vanhan maailman stereotypiat ja rakenteelliset ongelmat ja uusintaa niitä näissä automaattisissa järjestelmissä. Mutta mitä te, ei tarvitse antaa väitöskirjalektiota nyt siitä, että tekoäly ja ohjaus, mutta millaisia ajatuksia, mitä teidän suhde on nyt siihen liittyen?
Siri Pekuri [00:23:07]: Kun mietin tätä asiaa, niin tietysti koneet aina ohjelmoi joku ihminen, niin sillä ihmisellähän, joka on se ohjelmoija, joka opettaa ne koneet, niin sillä on aikamoinen vastuu sitten siitä, että ne eettiset periaatteet toteutuvat myös siellä, ne, mitkä pidetään ohjauksessa tärkeänä. Kävin itse testaamassa yhden koulutusfirman bottia ja pistin sinne, että olen kiinnostunut esihenkilötyöstä ja haluaisin opiskella sitä, mutta minulla on lukivaikeus. Siinähän se sitten suositteli sellaista alkeiskoulutusta heti suoraan, koska se oli ainoa, mitä se siinä vaiheessa osasi tehdä. Sitten mä menin uudestaan sinne parin päivän päästä, niin luulen, että sitä oli vähän koulutettu lisää, koska sitten se osasi ohjata kääntymään jonkun henkilön puoleen tässä asiassa. Eli siinä tavallaan sitten oli korjaantunut jo tämä tilanne. Mutta tuon tyyppisiä saattaa tulla ainakin siinä alkuvaiheessa, mitkä ei ole sitten kauhean mukavia sille koulutukseen hakeutujalle.
Eric Carver [00:24:07]: Onko Leilalla ajatuksia?
Leila Saramäki [00:24:09]: Joo, no vähän sama, että pitää varmaan pikkuisen epäillen aina suhtautua niihin ehdotuksiin. Ja ehkä sillä lailla, että pitäisi olla itsetuntemusta, että ei ehkä sokeasti lähde sitten, että no okei, että tämä on nyt se, vaan ehkä sitä itsearviointia. Ja sillä lailla olisi tärkeää, että olisi se ihminenkin sitten, kenen kanssa voi siitä sitten keskustella, että minulla tuli tämmöisiä tuloksia, että ei ihan lähde sokeasti uskomaan kaikkea, mitä sieltä tulee. Mutta ehkä semmoinen erilaisten näkökulmien tuominen, niin se on minusta hyvä asia. Monestihan myös tämä henkilökin ehkä ajattelee, että minulla on tämmöinen tausta ja minä olen tämmöisestä kiinnostunut, niin tämä on se mun polku. Mutta siellä voi olla paljon muutakin. Esimerkiksi, että haluan psykologiksi ja sitten tietää vaikka, että sinne on aika vaikea päästä sisälle ja vaatii pitkät opiskelut ja muut, mutta sitten, että olisiko jotakin muuta, joka olisi vähän samantyyppistä tai sitten muu pääaine tai ottaako sitten sivuaineeksi sen psykologian. Sillä lailla laajemmin ehkä ajatella sitä, että mitä kaikkea voi olla, että ei aina mennä yksillä napeilla, kun täällä Savossa sanotaan näin.
Eric Carver [00:25:34]: Niin, voidaan me tietysti nähdä myös se tekoäly tämmöisenä aktivistina, joka rikkoo näitä kaavoja ja rajoja ja etsii koulutusvaihtoehtoja, jotka eivät olekaan niin perinteisiä. Se on niin kuin Siri sanoi, että kuka sen systeemin kehittää ja millaisilla arvoilla, millaisella etiikalla, mutta myös millaisella datalla se on koulutettu toimimaan. Kun te katsotte vähän pidemmälle tulevaisuuteen, vaikka 5–10 vuoden kuluttua, niin minkälaista jatkuvan oppimisen ohjausta tai opinto-ohjausta te haluaisitte nähdä ja minkälaisen jatkuvan oppimisen opinto-ohjauksen tulevaisuuden eteen te haluaisitte tehdä työtä? Olisiko se nyt Leilan vuoro aloittaa tästä?
Leila Saramäki [00:26:26]: Kiitos. Mietin tarvelähtöisyyttä. Koen, että jokaiselle löytyisi oman tarpeen mukaan ja sillä lailla kuitenkin helposti. Se olisi hyvin laajaa. Kuitenkin osa pärjää omatoimisesti, löytää tietoa ja tarvitsee ehkä jonkun sysäyksen tai kannustuksen tai muun. Osa tarvitsee enemmän ohjausta. Kenenkään ei tarvitsisi jäädä yksin omien pohdintojensa kanssa, vaan että sitä apua ja tukea löytyy. Itse haluan työskennellä inhimillisen tulevaisuuden eteen. Se on se minun näkemys ja toive ja sen eteen haluaa tehdä työtä. Ja se, että osaamista päivitetään sillä lailla, että luotetaan siihen tutkittuun tietoon. Ja myös ehkä sekin, että se opiskelu olisi myös iloa tuottava asia. Ja semmoista inhimillistä pääomaa tuottava asia, eikä pelkästään suorittamista. Tämmöiset haaveet ja toiveet itselle tulevaisuuteen.
Eric Carver [00:27:45]: Mitä Siri ajattelee?
Siri Pekuri [00:27:46]: No, kun teen paljon tuolla virtuaalisesti ohjausta, niin jotenkin ajattelen, että olisi ihanaa, jos pystyisi sitä yksilöllisyyttä tuomaan siihen jotenkin niin, että olisi mahdollisuus valita sellainen ympäristö, missä haluaa sitä ohjausta, vaikka joku metsä ja siellä olisi sitten erilaisia efektejä, tuulen huminaa ja sammalta, mihin voisi istahtaa siellä, että vähän tällaista pelillisyyttä ja sellaista mielikuvitusmaailmaa mukaan siihen tilanteeseen, että siitä ohjaustilanteesta saataisiin kaikille mahdollisimman miellyttävä, että sellaista yksilöllisyyttä myös sillä puolella.
Eric Carver [00:28:22]: Tämä onkin mielenkiintoinen. Virtuaalilasit päähän vaan.
Leila Saramäki [00:28:29]: Ihana ajatus. Meilläkin on joskus mietitty sitä, että tämmöisiä kävelyohjauksia olisi hyvä. Meillä itse asiassa tuolla täydennyskoulutuksen puolella on ollut vähän niin kuin coachaustyyppistä. Ovat kävelleet metsässä ja keskustelleet, niin tätä voisi kyllä hyvinkin virittää. Hyvä idea Siriltä.
Eric Carver [00:28:50]: Niin ja tietysti kun miettii sitä, että millaiset ehkä hankaluudetkin liittyvät näihin meidän perinteisiin ohjauksen käytäntöihimme. On joku vastaanottohuone, johon saavutaan ja siinä on se tietynlainen asetelma siitä ohjaajasta, jolla on se tieto. Ja sitten se kansalainen, joka on tullut sitä sinne hakemaan. Se on varannut sen ajan ja ehkä jonottanut siihen. Miten pystyy tuon teknologian avulla myös niitä tiloja muuttamaan ehkä vähän demokraattisemmiksi. Tai tekoälyn avulla sitä tiedon käsittelyä tai hakemista, että se olisikin enemmän semmoista valmentavaa. Miltä se kuulostaisi?
Leila Saramäki [00:29:41]: Kuulostaa kyllä tosi hyvälle. Myös tässäkin se tarve. Osa tykkää, että pitää olla faktaa ja tulee hakemaan sen asian ja sillä selvä. Ja sitten osalla ehkä sitä pohdiskelua ja muuta, niin erilaiset tilat ja ympäristöt, niin varmasti olisivat tosi tärkeitä. Ja kun meilläkin mietitään näitä tiloja ylipäätänsä, että olisi semmoisia kivoja sohvanurkkauksia, missä jutella tai se ei olisikaan perinteinen neukkari, saati sitten, että toinen on toisella puolella pöytää ja toinen toisella puolella pöytää, jos livenä haluaa nähdä. Mutta toki verkkohan on kuitenkin, että sinne saa tietysti taustoja, mutta onhan semmoinen aika intensiivinen siinä, kun ollaan ruudulla, isoilla kasvoilla, niin se on varmaan molemmille aina välillä raskastakin, että siihenkin voisi miettiä jotain kivaa taustaa tai kivaa jotakin muuta. Paljonhan tietysti jaetaan sitä ruutua siinä ja katsotaan yhdessä sitä tarjontaa tai jotain tehtäviä tai muuta. Mutta paljon voisi mukavuuttakin lisätä niihin tilanteisiin.
Eric Carver [00:30:55]: Onko teillä joku maksimimäärä, mitä te jaksatte Teams-ohjausta tehdä per päivä?
Leila Saramäki [00:31:02]: Kyllä itse ajattelisin, että kolme, neljä on ihan maksimi.
Siri Pekuri [00:31:07]: Kyllä minulla varmaan parhaina päivinä tai pahimpina, miten se nyt sitten ottaa. Täytyy varmaan kysyä osallistujilta, miten se on mennyt. Mutta kuudesta seitsemään ohjaustakin on saattanut olla saman päivän aikana. Kyllä siinä tietysti pitää aina pitää se väliaika ja latautua siihen, että osaa sitten kohdata kaikki ihan samalla tavalla ja antaa yhtä paljon.
Eric Carver [00:31:34]: Niin itse miettii jotenkin sitä, että miten hyvin me pystymme, jos tätä tulevaisuutta miettii, tunnistamaan sen, että milloin on se tarve kansalaisella sen tyyppinen, että jostain tekstimassasta se tekoäly osaa kyllä sen vastauksen löytää. Ne ovat niitä valmiiden ohjeiden, kurssikuvausten tai sen Digivision sisältöjen dialogista selittämistä, että tuolla se nyt on. Ja jolloin ehkä ei ajatella, että se ohjauksellinen työote olisi edes erityisen hyödyllinen, vaan on olemassa niin sanotusti oikea vastaus. Tämä kurssi alkaa silloin ja silloin, ja suoritustavat on sellaiset ja sellaiset, ja siitä syntyy sellaisia ja sellaisia polkuja eteenpäin, tai se tuottaa kelpoisuutta tai mitä se nyt sitten onkin. Ja milloin me sitten näemme, että niin kuin Siri sanoit, että jossain sivulauseessa tai ilmeessä onkin takana joku muu, kuin jonkun oikean vastauksen etsiminen, vaan silloin tarvitaan se tutkiva tai kannatteleva ote. Miten me luomme ohjausjärjestelmiä, jotka ovat sillä lailla responsiivisia, että ne tunnistavat näitä erilaisia tarpeita? Siinä suunnittelemiselle haastetta.
Siri Pekuri [00:32:55]: Kyllä.
Leila Saramäki [00:32:57]: Kyllä.
Eric Carver [00:33:00]: No, tämä on minulle yllätys. Moni vieras on sanonut, että tämä on kaikkein vaikein kysymys, mutta toivottavasti se nyt ei ollut teille liian stressaava. Eli lukuvinkki. Saa olla aiheesta tai aiheen vierestä. Mitä te suosittelisitte?
Siri Pekuri [00:33:20]: Tämä on varmaan vähän sekä aiheesta että aiheen vierestä. Suosittelisin Martti Suosalon Tähän astinen elämäni -kirjaa. Se oli minulle ihan hirvittävän silmiä avaava lukukokemus näyttelijän työn suhteen, että millaisia kaikkia vivahteita siinä on ja mitä pitää ottaa huomioon. Se ei ole vain, että menet sinne ja olet opetellut ne vuorosanat, vaan valaistus ja tila ja kaikki mahdollinen. Mutta kannattaa tosiaan lukea itse, niin saa Martin sanoittamana sen paljon paremmin selville. Sen lisäksi se oli kiehtova, uraohjauksellinen, näkökulma siihen, että miten joku päätyy näyttelijän työhön. Siinä Martti hienosti kertoi lapsuudesta ja suvun perinteestä, elämän kokemuksista ja työhistoriasta, että miten sitten lopulta se näyttelijän työ oli hänelle se oikea.
Eric Carver [00:34:18]: Mikä on Leilan lukuvinkki?
Leila Saramäki [00:34:21]: Oli vähän vaikea valita ja minä sitten vinkkaan kahdesta kirjasta. En tiennyt, kumman tässä valitsisin. Molemmat ovat jääneet hyvin kovasti itselle mieleen. Iltalukemisena kaipaan aina sellaista, joka ei ole työhön liittyvää, vaan sitten olen ihan muissa maailmoissa. Ja semmoinen ihana kirja, kuin Sydämen lyönneissä ikuisuus. Tämä on romaani, Jan-Philip Sendker on sen kirjoittanut. Se on rakkaustarina ja vähän ehkä surullinenkin, mutta tämmöiseen ohjaukseenkin se liittyy siinä mielessä, että se kertoo siitä, että miten toinen toistaan tukien voi nähdä maailmaa ihan eri tavalla. Se oli kyllä tosi ihana kirja. Sitten toinen on semmoinen, mihin olen oikeastaan palannut useammankin kerran. Frank Martelan Valonöörit. Se kertoo tämmöisestä, miten sisäinen motivaatio meitä ohjaa oman elämän merkityksellisyyteen ja muuta. Siellä on kivoja tehtäviä, että niitäkin olen tehnyt. Välillä aina palaan sitten niihin tehtäviinkin, että onko elämä muuttunut, miten visiot ja ajatukset sitten toteutuneet tai muuta. Se on kyllä kiva kirja.
Eric Carver [00:35:52]: Martelan tuotantoa suosittelen itsekin lämpimästi. On ajatusta herättävää. Hei, paljon kiitos Siri ja Leila, kun tulitte vieraaksi.
Leila Saramäki [00:35:59]: Kiitos paljon. Tämä oli tosi mukava kokemus.
Siri Pekuri [00:36:02]: Kiitos ja samat sanat.
[äänite päättyy]