Hej igen, hoppas ni hade ett skönt veckoslut, vi satt ner och fundera på denhär bloggen och vilken betydelse skriven text har i vårt land.

Jenny: Vetdu Veronika, jag läste vår forskares Marianne Teräs artikel om papprets betydelse i Finland och började själv fundera på hur mycket värde vi sätter på skriven text i vårt samhälle.

Veronika: Ja, bra point om man tänker på vår grundutbildning så har man alltid måsta skriva mycket mera texter än diskutera under kursen

Jenny:Kan det hända att vi finländare är ganska försiktiga i tal på grund av någon sorts blyghet och att vi därför hellre utrycker oss i text?

Veronika: Det är ju vissa nyanser som går förlorat i text som man bara kan få fram i tal, typ sarkasm.

Jenny: Och dessutom när människor väljer att kommunicera genom text så har de mera kontroll över bilden de ger av sig själva, mera tid att reflektera över vad man vill säga. Både i gott och ont.

Veronika:På tal om att kommunicera genom text, vad tycker du om konceptet blogg? Jag har faktiskt aldrig orkat följa en blogg.

Jenny:Jag har faktiskt ett ganska tudelat förhållande till bloggar. Har svårt att förstå varför människor skriver bloggar, speciellt i dagboksformat, men kan läsa vissa bloggar som har ett budskap.

Veronika:Jag undar just vad det är för mening att skriva blogg i denhär kursen istället för att sitta och diskutera dessa frågor face to face?

Jenny: Kanske det är ett sätt att locka oss till en mer uttänkt och medveten diskussion om kursens ämnen på våra egna villkor.

Veronika:Ja, det är säkert sant. Känner i alla fall att det är ett ganska innovativt sätt att närma sig saker och ting på en kurs.

Anser ni andra att skriven text värdesätts mycket i vårt land? Vad tycker ni om bloggar i allmänhet? Varför tror ni att människor bloggar? Är bloggen ett effektivt kommunikationsmedel?

Joina gärna vår dialog. Tillåtet att kommentera på alla språk 😉

Vi ses på onsdagen!

Puss&Kram

Jenny och Veronika

Hej! Här kommer mitt blogginlägg och jag fortsätter med temat om invandrare. Det skall specifikt handla om arbete och arbetslöshet. Det har uppstått fina blogginlägg och jag hoppas att det jag skriver om också skall väcka tankar och åsikter J

Hur skulle det kännas för dig om du hade gått en fin utbildning på universitet (t.ex. det vi studerar nu) och sedan bestämmer du dig att du vill flytta utomlands och i det landet lyckas du INTE få jobb till det du studerat till utan du hamnar jobba med något helt annat som du inte nödvändigtvis gillar och dessutom får du sämre lön? Eller så får du inget jobb alls.

Här kommer en artikel som behandlar detta ämne. Det som slog mig var denna mening: ’’Hän ajaa Helsingissä öistä linjaa, vaik lääkäriksi luki aikanaan’’. Min första tanke var att det är fel. Visst har invandrarna svårt att få jobb då de inte kan språket, men det måste väl finnas en lösning till detta dilemma. Ett sorts arbetsträningsprogram kanske. Där de lär sig essentiella delar av språket som behövs i arbetet. Med små förändingar kan man komma långt. I vissa arbeten kan man väl klara sig helt på engelska också. På något sätt skulle det ju vara bra att få mera människor in i arbetslivet så de drar sitt strå till stacken, vilket hjälper samhället och att de inte typ hamnar bo på gatan och ställa sig i brödkön. Speciellt nu när Finland är ett rätt så dyrt land att bo i så är detta förstås inte idealt. Arbetsgivarna borde ha en mer öppen attityd gentemot invandrare som faktiskt skulle vara lika potentiella som vi finländare. http://www.uralehti.fi/artikkelit/maahanmuuttajien-ty-llistyminen-ep-vakaata-ja-hidasta

Det framgår ur artikeln att invandrarna lider av en stor arbetslöshet och att de faktiskt vill ha jobb. En större mångfald är en rikedom och sakta men säkert så skulle eventuellt rasismen minska en del. Variation behövs. Var det någon som tänkte sig att ju mer invandrare vi anställer, desto mindre arbetsplatser blir det åt oss finländare?

Tack för mig.  Carolina – Suomessa paperit ovat ihmistä tärkeämpiä.

Siis miten tämä moodle oikein toimii? Siis mikä blogi? Siis mikä heitettävä mikki ja mitä nämä iPadit tekee tässä? Nämä olivat omat ajatukseni kun tulin tälle kurssille ensimäistä kertaa. Kuten jo aikaisemmissa kommenteissa jo avauduin ahdistuksestani kurssin suoritustapaa kohtaan, ei minulle nämä asiat ole vieläkään oikein selvinneet. En ole täysin kädetön kaiken maailman elektroniikan kanssa, ja opin nopeasti, (vaikka kesti iänikuisuus ymmärtää miten tämän merkinnän saa tähän blogiin) mutta ongelmanani onkin ehkä uutuuden pelko. Koen ahdistusta siitä, etten osaa arvioida omaa osaamista ja tekemistäni kuten ennen, yksinkertaisella opettaja-oppilas-kynä-paperi-koe –kaavalla. Uusi ja erilainen tuntuu uhkaavalta.
Olen luova persoona ja rakastan uusien tapojen ja asioiden suunnittelua ja jopa toteutusta, siksi oli vaikeaa huomata olevani yhtäaikaisesti myös muutokselle vastarinta. Provosoivasti voisin jopa kysyä, eikö ole tekopyhää suunnitella uutta, jos ei itse ole valmis muutokselle?

Tämä saikin minut pohtimaan omaa suhtautumistani moneen muuhunkin asiaan. Otetaan esimerkiksi maahanmuutto.
Olen lähtökohtaisesti aina maahanmuuton kannalla. Tahtoisin Suomen olevan kuin Muumitalo, jota ei lukita koskaan, saa tulla käymään ja aina on tarjottavaa, saa tulla hetkeksi tai jäädä pidemmäksi aikaa. Eiväthän asiat nyt aivan kuten muumeissa valitettavasti mene.
Oletteko kuitenkin huomanneet, kuinka paljon helpompaa on jutella ja viettää aikaa eri kulttuureista (varsinkin niistä kulttuureista, joista on eniten ennakkoluuloja) jossakin toisessa maassa? Antaa heidän opettaa kulttuuristaan ja tavoistaan, näyttää paikkoja, mutta kun he tulevat Suomeen, kynnys on suurempi tehdä sama heille. On helpompaa olla hyväksytty erilaisena, kun hyväksyä erilaista. Eikö ole sääli?

On siis helppoa väittää olevansa avoin muutokselle ja suvaitsevainen, sehän on nyt muotia ja melkeinpä jopa ainut hyväksytty mielenmaisema. On siis ymmärrettävää, että on vaikeaa myöntää ettei olekaan niin avoin ja suvaitsevainen kuin mitä luuli olevansa, ainakin se on minulle. Usein raja kulkeekin siinä missä ymmärrys loppuu, ja asioita joita en ymmärrä onkin vaikka kuinka ja paljon.
Onko teille tullut samanlaisia tilanteita vastaan, jossa alkaa pohtimaan omaa suvaitsevaisuuttaan tai muutokselle avoimmuuttaan?  Miten suvaitsevaiseksi tai muutos valmiiksi koette itsenne? Vai olenko aivan yksin ajatusteni kanssa? 

Idag hade vi vår presentation för de andra kurskamraterna. Vår uppgift har varit att fundera på invandrarnas erfarenheter av hur de har tagits emot och blivit bemötta av finska myndigheter under det första året. För att det inte skall bli allt för vitt och brett  har vi tänkt försöka begränsa undersökningen till dem som redan har fått ett positivt besked och bor I huvudstadsregionen. Som nästa steg ska vi gå djupare in på hur vi ska tillämpa de kvalitativa forskningsmetoder som vi har valt. Det märks att vi alla är intresserade av ämnet, det är väldigt aktuellt och alla har vi någon personlig koppling. Vissa har själva varit invandrare och andra känner någon som kämpat med just den här processen. Finns det kanske någon som läser just nu som känner igen sig i vår forsknings rubrik: “Suomessa paperit ovat ihmisiä tärkeämpiä”?

Vi gjorde kanske inte en lika omfattande presentation som många andra hade,  men vi hade väl ändå med det som behövs nu i början? (och så tycker jag faktiskt att den var rätt så snygg..)

Det här var min första presentation här på uni (och mitt första blogg inlägg ever!), och även om det bara tog 10min. så var det nog lite nervöst, fast det var ju inte heller sen så farligt. Vi fick bra feedback, hoppas att de inte var snälla mot oss bara för att vi pratade svenska.. Annars tyckte vi alla att det här var ett bra sätt att lära sig. Då man lyssnade på andras presentationer så fick man själv nya idéer som vi kan tillämpa i vårt eget projekt.

Här bifogar jag vår presentation 🙂

Eva

Vi är den så kallade “specialgruppen” som orsakar ångest, stress och missförstånd eftersom vår roll är att uppehålla svenskan i kursen 😉

Vår “lööppi” är: Maahanmuuttotutkija kertoo totuuden: “Suomessa paperit ovat ihmistä tärkeämpiä”.  Vad väcker denna mening för känslor hos er?  Och samma på finska eli mitä tuntemuksia tämä lause herättää teissä?

mvh,

Veronika, Jenny x2, Eva, Alexandra, Anna, Carolina, Pinja

Lukion teknologisoituminen – e-kirjat ja yo-tutkinnon sähköistyminen

Moikka! Täällä kirjoittelevat tällä kertaa Peppiina ja Emilia. Päädyimme tähän ryhmään, sillä lööppi ’’Muuttuuko kouluissa mikään teknologian käyttöönoton myötä?’’ herätti meissä paljon ajatuksia ja tunteita. Saatte nyt kuulla pohdintaamme toisen asteen oppilaitoksen, lukion näkökulmasta. Tärkeimmät aiheemme, joita käsittelemme tänään, ovat yo-tutkinnon sähköistyminen ja e-kirjat. Nämä ovat ajankohtaisia aiheita, jotka herättävät paljon kysymyksiä meissä ja varmasti myös teissäkin.

Teknologian näkyminen lukioissa on arkipäivää. Jokainen teistä osaa varmasti sanoa edes yhden teknologisen apuvälineen, jota käytettiin omana lukio-aikana. Oli opetuksen välineenä sitten piirtoheitin tai tuorein ilmestys, iPad, teknologia on koskenut meidän kaikkien kouluelämää. Kouluaikana tehdyt lukuisat PowerPoint –esitykset ja Word-tiedostot ovat helpottaneet työntekoa. Teknologia ei kuitenkaan ole ollut hallitseva osa koulua. Meistä kukaan ei ole sitä sukupolvea, jonka elämä olisi pyörinyt iPadin ympärillä jo pienestä lapsesta asti.

Nyt teknologiasta on tulossa vain yhä hallitsevampi osa koulua. Erityisesti lukiota koskevat isot muutokset. Ylioppilaskirjoitusten sähköistyminen on yksi näistä ajankohtaisista muutoksista. Muun muassa Helsingin Sanomat kirjoitti viime vuonna yo-kirjoitusten sähköistymisen aikataulusta (Linkki: http://www.hs.fi/kotimaa/a1367554467652 ). Kyseessä on nopealla aikataululla tapahtuva radikaali muutos, sillä uutisen mukaan jo vuoteen 2019 mennessä koko ylioppilastutkinto on sähköinen. Tästä herää paljon kysymyksiä. Onko tehty yhtään tutkimusta siitä, toimiiko yo-tutkinnon sähköisyys? Seuraako paljon ongelmatilanteita tietokoneiden toimimattomuudesta koetilanteissa? Ketkä joutuvat olemaan koekaniineja? Montako sukupolvea vaaditaan siihen, että tiedetään lopulliset käytännöt sähköisen yo-tutkinnon suhteen? Tuleeko käsin kirjoittamisesta turha taito, jos valmistaudutaan koko kouluajan vain sähköisiin yo-kirjoituksiin?

Yo-kirjoitusten sähköistämiseen liittyy myös se, että Internetin käyttö tullaan sallimaan yo-kirjoituksissa.  Tietomäärän loputon kasvu on johtanut siihen, etteivät oppilaat voi enää muistaa kaikkea olennaista. Tieto päivittyy nopeammin kuin oppikirjat uudistuvat. Onko Internetin käytön salliminen sitten hyvä asia? Romahtaako yleissivistys, jos turvaudutaan herra Googleen ulkoa opettelemisen sijaan? Miten oppia lähdekriittisyyttä netin loputtoman tietomäärän maailmassa?

Paitsi että yo-tutkinto sähköistyy, myös sähköiset oppikirjat yleistyvät lukioissa. Toisin kuin ala-asteella, jossa kierrätetään vanhoja oppikirjoja luokalta toiselle, lukion oppikirjat pitää hankkia itse. Lukiolainen päätyy vaikean kysymyksen eteen: ostaako uusi vai käytetty kirja tai sittenkin e-kirja? Ympäristötietoinen lukiolainen tietää, että ympäristö kuormittuu, kun Suomessa tuhannet lukiolaiset ostavat joka jaksolle uudet oppikirjat. Toisaalta taas esimerkiksi käytettyjen vieraan kielten oppikirjojen tehtävät ovat yleensä täytettyjä eikä niitä ole järkevä ostaa tällöin oppimisen kannalta. Onko siis e-kirja ratkaisu molempiin ongelmiin?  On selvää, että e-kirjojen ostaminen netistä kuormittaa ympäristöä vähemmän kuin paperisten, uusien oppikirjojen ostaminen kirjakaupasta. Toisaalta voidaan kysyä, kumpi kuormittaa ympäristöä enemmän: paperisten kirjojen vai e-kirjojen lukemiseen tarvittavien teknologisten laitteiden valmistaminen?

Myös toinen kysymys pitää lukiolaisen ottaa huomioon ennen kirjan ostamista. Kumpaa on helpompi ja miellyttävämpi lukea, e-kirjaa iPadilta vai konkreettista paperikirjaa? Miltä tuntuu selata loputtomalta määrältä tuntuvia dioja, joihin ei voi tehdä käsin alleviivauksia ja merkintöjä? Onko e-kirjan lukeminen tällöin motivaation tappamista? Rasittuvatko silmät koeviikoilla e-kirjoja lukiessa? Onko siis helpompi lukea käsissä olevaa kirjaa, josta pystyy hahmottamaan konkreettisesti kokeeseen luettavat sivumäärät?

Myös tasa-arvon kysymykset koskevat yhä enemmän lukiota. Kasvavatko lukioiden väliset erot, kun kaikilla lukioilla ei ole varaa ostaa viimeisimpiä, modernimpia opetusvälineitä? Pitääkö lukiolaisten ostaa itse kalliit vempeleet, joilla selata e-kirjoja ja osallistua yo-kokeisiin? Kuinka usein lukiolainen joutuu päivittämään uuteen teknologiseen laitteeseen? Onko kaikilla edes varaa mennä lukioon, jos täytyy olla pakollinen kone mukana opetuksessa? Tuleeko teknologisista laitteista statussymboleja lukiossa? Nämä kysymykset huolestuttavat meitä, sillä tasa-arvo on suomalaisen yhteiskunnan tärkeimpiä arvoja.

Toisaalta lukioiden teknologisoitumisessa on suuri etu. Ilman teknologista osaamista ei pärjää työelämässä, joten sitä pitää opettaa lukiossa. Erilaisten modernien vempeleiden käyttö opetuksessa tukee tätä. Koodaus on luultavasti pian tulossa peruskoulun opetussuunnitelman lisäksi myös lukion opetussuunnitelmaan. Koodaus on tulevaisuuden uusi hyödyllinen taito, jonka opettamisen vastuu lankeaa luultavasti matematiikan opettajille. Kuinka paljon koodausta sitten opetetaan varsinaisen matematiikan kustannuksella? Kuinka paljon teknologian ja sen käytön opettamisen annetaan ylipäätänsä hallita opetusta? Missä menee raja?

Haluaisimme todella mielellämme kuulla teidän kommenttejanne näistä aiheista. Mitä mieltä olette e-kirjoista? Entäpä yo-tutkinnon sähköistymisestä ja Internetin käytön sallimisesta?  Vaarantaako teknologisoituminen teidän mielestänne tasa-arvon?

Tässä myös pari mielenkiintoista linkkiä liittyen aiheeseen, käykää tutustumassa!

https://digabi.fi/kokeet/esimerkkitehtavat/

Tästä linkistä pääsee tutustumaan muun muassa siihen, miltä sähköinen koe näyttää. Sivustolta löytyy myös kaikkea muuta mielenkiintoista liittyen ylioppilastutkintoon!

http://oppiminen.yle.fi/abitreenit/aidinkieli-kirjallisuus/yo-kokeet/2014-kevat-esseekoe

teht. 12!

Tässä linkki viime kevään äidinkielen yo-kokeeseen, jossa tehtävä 12 käsittelee juuri digitalisoitumista.

Emilia&Peppiina/Teknologia kouluissa

Moikka kaikki! Kirjoittamassa täällä tänään Venla ja Wilhelmina aiheenamme teknologia ala-asteella. Yhä nuoremmat hallitsevat älypuhelimien, ipadien ja tietokoneiden käytön. Parhaimmillaan teknologia voisi tarjota siis jo ala-aste ikäisille uusia ja innostavia tapoja oppia.

Koulujen kovaa vauhtia tapahtuva teknologisoituminen herättää kuitenkin paljon kysymyksiä meissä ja varmasti myös monissa muissa. Lapset tulevat kouluun eri tasoisina teknologian käyttäjinä. Joku lapsista on saattanut koko lapsuutensa leikkiä käyttäen lelunaan ipadia, toinen taas on istunut hiekkalaatikolla tehden hiekkakakkuja. Kuinka nämä erot vaikuttavat lapsien selviytymiseen koulu-uransa ensimmäisistä vuosista?

Täytyy muistaa, etteivät kaikki vanhemmat halua tai pysty tarjoamaan lapsilleen lapsuutta teknologian ympäröimänä. Moni vanhemmista varmasti toivoo lapsensa mieluummin leikkivän ulkona toisten lasten kanssa, kuin internetin virtuaali- maailmassa. Tulee myös pohtia lasten motoristen taitojen kehittymistä, jos kaikki normaali leikkiminen ja työskentely jää pois tekniikan alta.  Toki ipad:in pyyhkiminen kehittää sorminäppäryyttä, mutta miten käy notkeuden ja liikkuvuuden? Osaavatko tulevaisuuden lapset vielä tehdä kuperkeikan kuin luonnostaan?

Vaikka lapsi osaisikin sujuvasti käyttää älypuhelinta ja Ipadia, se ei tarkoita että hän osaisi itse hyödyntää niitä opetuksessa. Tässä kohtaa mukaan tulevat opettajat, joiden tehtävänä olisi sekä hallita teknologisten laitteiden käyttö, mutta myös niiden hyödyntäminen sujuvasti opetuksen välineenä. Riittävätkö opettajien resurssit tähän?

Herää myös kysymys, mitä teknisten vempainten käyttö opetuksessa aiheuttaa lasten keskittymiskyvylle?  Ja kuinka paljon huomiota esimerkiksi ipad:in käyttö tunneilla  vie itse opetukselta? Jokainen on varmasti huomannut miten helppoa oppitunnin lomassa on viestitellä kavereiden kanssa, kun itsehillintä pettää ja ajattelee vain katsovansa parijuttua ihan nopeasti ja pian huomaakin jo kuinka puolet tunnista on kulunut eikä ole minkäänlaista käsitystä siitä, mitä oppitunnin aikana on oikeasti tapahtunut. Teknologian mukana olo saattaa siis mahdollisesti hämärtää rajaa oppitunnin ja vapaa-ajan välillä.

Tekniikan käytöllä opetuksessa saattaa olla opetuksen mielekkyyteen erittäin positiivinen vaikutus, sillä sen avulla voidaan tehdä erilaisia harjoituksia ja tehdä opiskeltavista aiheista hauskempia ja mielenkiintoisempia, mikä  puolestaan parantaa keskittymistä ja sitä kautta toivottavasti myös oppimistuloksia.  Toisaalta ymmärrettävää myös on, etteivät kaikki vanhemmat välttämättä edes halua lastensa tuijottavan erinäköisiä ruutuja päivät pitkät, eihän se ole kovin hyväksi silmille ja eikö jatkuva ruudun tuijottaminen myös stimuloi aivoja eri tavalla?

Tekniikan käytöllä opetuksessa on varmasti myös erittäin positiivinen vaikutus, jos ajatellaan erilaisia oppijoita. Esimerkiksi visuaalisesti asiat sisäistävien lasten kannalta juuri ipad:in käyttö varmasti helpottaa oppimista. Mitä mieltä olette? Löytyykö teiltä omakohtiasia kokemuksia teknologian käytöstä ala-asteellanne? Meillä se taisi rajoittua lähinnä niihin säännöllisen epäsäännöllisiin ATK-tunteihin koulumme ainoassa tietokoneluokassa.

Venla & Wilhelmina/ teknologia kouluissa

Tänään aiheenani on kirjoittaa jotakin ensimmäistä oppimistehtävää koskien. Ihan ensiksi voisin paljastaa, että kylläpäs julkisesti kirjoittaminen jännittää. Itse en ole mikään sanataituri ja kielioppikin menee välillä vähän miten sattuu. Teoriat ja tutkimus eivät ole ensimmäisiä lähestymiskulmiani asioihin, joten tässäpä siis valitsin porkkanan purtavaksi.

Kuten jo aiemmista kirjoituksista on tullut esille, ryhmämme lähestyi lööppiämme yrittämällä ensin ymmärtää, mistä koko lööpissä on edes kyse. Lööppihän meni: ”Primitiiviset tunnereaktiot ovat kriittisen reflektion siemeniä”. Oppimistehtävän aloittaminen oli ensimmäisellä kerralla haastavaa, sillä ymmärryksemme aiheesta oli kirjavaa. Näen ryhmäytymisen kannalta hyvänä, että lähestyimme aihettamme avoimella keskustelulla ja ihmettelyllä ilman suuria ratkaisuja ensimmäiseen oppimistehtävään. Kurssi kestää melko pitkään ja ryhmän tärkeys korostuu selvästi ajatellen sitä, kuinka paljon aikaa vietämme oman pikkuryhmämme kanssa. Ryhmäytyminen, ryhmädynamiikan löytäminen sekä mikä tärkeintä toisten tietojen, taitojen ja vahvuuksien esille tuleminen ovat mielestäni hieno tapa aloittaa ryhmän kanssa työskentely. Koenkin, että pistämällä aikaa aluksi avoimeen keskusteluun toi hedelmää pitkällä tähtäimellä ryhmätyöhömme. Ja mainittakoon, että meillä on mahtava ryhmä! Meidän ryhmäämme tupsahti eri alan osaajia, elämänkokemuksen omaavia, avoimia ja todella fiksuja tyyppejä. Varmasti näin on käynyt myös muissa ryhmissä.

Näinpä siis ryhmämme primitiiviset tunteet aloitti tutustumalla hieman toistensa taustoihin ja tapoihin ajatella ja ymmärtää. Jollain tasolla keskustelu tuntui minulle milteipä kaoottiselta ajoittain, sillä emme mustavalkoisesti päätyneet yhteen ratkaisuun. Ryhmätyöskentelyssä yksi taito varmasti onkin, miten antaa kaaokselle ja iloisesti poukkoileville ideoille tilaa sekä samalla löytää punainen lanka, jota kaikki loppujen lopuksi seuraavat. Ymmärrän nyt hyvin, miksi ryhmiin ei haluttu kahdeksaa ihmistä enempää. Tavoitteenamme onkin löytää tämä punainen lanka seuraavan viikon aikana, jotta voimme päästä esittämään selkeän kuvan oppimistehtävästämme muille kurssilaisille.

Joten miten siis lähteä tutkimaan ”Primitiiviset tunnereaktiot ovat kriittisen reflektion siemeniä”? Lähdetäänkö tutkimaan syytä (primitiiviset tunnereaktiot) ja siitä seuraavia mahdollisia seurauksia, vai seurauksia (kriittinen reflektio) ja siihen johtavia syitä?

Itse koen, että seurausta tarkemmin tutkailemalla päästään kiinnostavien syiden pariin. Muita huomioon otettavia asioita ovat esimerkiksi: Onko tutkimus määrällinen vain laadullinen? Onko se pitkittäistutkimus vai otos lyhyeltä ajalta? Päädyimme ryhmämme kanssa, jos oikein ymmärsin, että tutkimuskohteena olisivat nuoret tai aikuiset. Otoskoosta emme vielä puhuneet mitään. Aiempien kirjoitusten kommenteissa tuli vastaan vinkki konkreettisen ilmiön valitsemisesta ja sitä kautta miettiä, miten sitä lähdettäisiin tutkimaan. Kiitos tästä vinkistä! 🙂

Kun lähdetään miettimään miten aihetta lähdetään tutkimaan, on olennaista asettaa tutkimuskysymys. Lööppi vastaa mielestäni kysymykseen: ”mitkä ovat yleisimpiä syitä, jotka johtavat kriittiseen reflektioon?” Tietysti tähän täytyisi vielä määrittää missä: työyhteisössä, opiskelijoilla, arjessa tms? Tulemme varmasti miettimään yhdessä ryhmämme kanssa tutkimuskysymystä, joten katsotaan mihin loppujen lopuksi päädymme. Teoriataustaa varten Otsolla olikin jo ehdotellut muutamia hyviä ideoita aiemmassa kirjoituksessaan. 1. oppimistehtävämme on siis vielä aiheen haastavuudesta johtuen alkutaipaleellaan, mutta muotoutummassa kuosiinsa kyllä.

Kun kerta lööppissämme on runnollista symboliikka, tulikin mieleeni vielä riikinkukon symboliikka. On tarinoita, että riikinkukot pystyvät syömään mitä tahansa myrkkyä ja muuntamaan tämän myrkyn pyrstönsä kauniiksi väreiksi. Jossain mielessä siis riikinkukko voidaan nähdä transformaation ja muuntamisen symbolina, joka mielestäni liippaa läheltä meidän aihettamme: primitiivisten tunnereaktioiden – miten tahansa epämiellyttävien – muuntaminen reflektion siemeniksi. Olikohan tämä hieman hölmö? No, itse ainakin tulin iloiseksi 😉

Toivottavasti kaikilla on lähtenyt ensimmäinen oppimistehtävä hyvin käyntiin! Mitä kokemuksia ja vinkkejä teillä on?

/Ruut

Heipä hei kaikille minunkin puolestani!:) Nyt kirjoitusvuorossa on Sade ja ajattelin kirjoittaa reflektoinnista. Lööppimme oli siis “Primitiiviset tunnereaktiot ovat kriittisen reflektion siemeniä”. 

Minulle ‘reflektio’ erottui lööppimme sanoista eniten. Johtuen varmaankin siitä, että viimeksi pänttäämäni kirja sisälsi kyseisen sanan. Nimittäin VAKAVA-aineiston artikkelissa “Arvot nuorten aikuisten vapaaehtoistoiminnassa” (Henrietta Grönlund, Aikuiskasvatus-lehti 33 (1), 28-33) tarkasteltiin nuorten reflektoimia arvoja. VAKAVA:n sanastossa reflektointi on määritelty seuraavasti: reflektointi= itsearviointi, mietiskely, harkinta (Samalta viivalta 8, Tuuli Asunmaa ja Ismo Pellikka, s.191).

Vastaa ytimekkäästi seuraaviin kysymyksiin. Alussa on muutama ajatuksia herättävä ja ajatuksen kulkua nopeuttava tehtävä, jonka jälkeen alkaa reflektio osuus. Kysymykset 1A ja 1B toimivat niinsanotusti lämmittelynä. Reflektio tarkoittaa siis mm. omien toimiensa ja ajatustensa pohdintaa. Näillä kysymyksillä haluan saada meitä hieman harjoittelemaan reflektointia. Aiheemme liittyi myös primitiivisiin tunnereaktioihin, joten pääsette myös pohtimaan tunteitanne. Haastan teidät miettimään ja kaivamaan vastauksia mielenne syövereistä:)

Kiitos jo etukäteen vastauksistanne!:) Ohessa myös ruotsiksi kysymykset, niille jotka vastaavat ruotsiksi, pahoittelut virheistä!!

1.A Mikä tunne/ajatus herää mieleesi seuraavista sanoista:

a) tenttikirja b) karhunpentu c) klovni d) suklaa e) hämähäkki f) doobermanni?

1.B Vastaa nopeasti ja sen pidempää miettimättä, mitä sanat tuovat mieleesi paria sanaa käyttäen:

a) salatut elämät b) Disney c) mopoauto d) minä e) keski-ikä f) Suomi g) kebab

2. Mikä oli viimeisin onnistumisesi/epäonnistumisesi? Kerro syy onnistumiselle/epäonnistumiselle.

3. Mitä olet viimeksi oppinut?

4. Mikä on hyvä opiskelutyyli sinulle ja miksi?

5. Miten voisit parantaa opiskelutyyliäsi?

6. Minkä taidon/asian haluaisit oppia elämäsi aikana ja miksi?

7. Miksi luet kasvatustieteitä?

8. Mikä saa sinut iloiseksi?

9. Oletko koskaan reagoinut johonkin asiaan voimakkaasti ja harkitsemattomasti? Kerro mihin. Jos et ole, seuraavan kerran niin tapahtuessa, pysähdy miettimään miksi reagoit siten miten reagoit.

10. Oletko koskaan kokenut hämmentävää tunnereaktiota? Esimerkiksi suru-uutisen saadessasi olet alkanut nauramaan?

11. Mistä suutut paljon ja miksi?

12. Mitä pelkäät ja miksi?

Och samma på svenska:

1A. Vilken känsla/tanke får du då du hör följande ord:

a) tentbok b) björnunge c) klovn d) chocklad e) spindel f) dooberman?

1B. Förklara med ett eller två ord vad du tänker på när du läser följande ord:

a) salatut elämät b) Disney c)mopobil d)jag e)medelålder f)Finland g)kebab ?

2. När har du senast lyckats/olyckats?

3. Vad har du senast lärt dig?

4. Vad är en bra inlärnings metod för dig och varför?

5. Hur skulle du kunna förbättra dina inlärningsmetoder?

6. Vilken kunskap vill du lära dig under dit liv och varför?

7. Varför läser du pedagogik?

8. Vad gör dig glad?

9. Har du någon gång reagerat kraftigt och utan omtanke på någonting? Nästa gång som du gör det, stanna och fundera varför du reagerat som du reagerade.

10. Har du erfarenhet av förvirrande känslereaktioner. Till exempel, du får dåliga nyheter men du börjar skratta.

11. Vad gör dig arg och varför?

12. Vad är du rädd för och varför?

Tack för dina svar:)

Vastauksia:

2. Viimeisin onnistumineni herättää mieleeni viime luennon (Yrjö Engeström, P1). Opin niin paljon uusia asioita,näkökulmia ja ajatuksia, että mielestäni ajatteluni on parantunut niin paljon, että koen onnistuvani tässä mitä olen ryhtynyt opiskelemaan. Ymmärrykseni on laajentunut ja avartunut niin paljon myös muiden uusien ihmisten kommunikaation ja yhteistyön takia. Koen itseni tällä hetkellä niin onnelliseksi, ja täten koen onnistumisen tunteen. Epäonnistumisen tunne tuli viimeksi juuri äsken, kun olin taas aikataulutustani jäljessä. Olen huono arvioimaan asioiden kulkua, ja yleensä varaan tuleviin tapahtumiin liian vähän aikaa. Se turhauttaa, ja synnyttää epäonnistumisen tunteen. Stressatessani koen epäonnistuvani. (Sandra)

3. Opin tarkemmin mitä kasvatustieteet on, ja mitä/miten sitä voidaan tutkia. (Nainen B)

4. Skriva ner mina tankar, har lättare att komma ihåg dem då (Kira)

5. Muistiinpanotekniikoita opettelemalla. Olen huono tekemään muistiinpanoja, koska ajattelen sen vievän enemmän aikaa, ja sitä kautta syövän ns. “lukuaikaa”. Minun täytyisi osata myöskin tiivistää kokonaisuuksia paremmin, ja hahmottaa asian ydin selkeämmin. PALJON on vielä opittavaa. Ihmisenä emme ole ikinä valmiita. (Sandra)

9. En ole. (Nainen B)

10. Vrickade foten för andra gången under samma halvår, gjorde ont och var frustrerande men jag bara låg och skrattade med en ispåse på foten (Kira)

11. Hmmmmm.. Viime aikoina, en ole kokenut mistään että “suuttuisin paljon”. Enemmänkin ärsyynnyn, ja ne johtuvat yleensä mitä pienimmistä asioista:D Esim. netti ei toimi, on sotkuista, aikataulut pettävät, viivästyneet päätöksenteot tai kun jokin ei mee suunnitelmien mukaan. Todellinen suuttuminen tapahtuu, jos koen asioiden menevän epäoikeudenmukaisesti joko itselläni tai jollakin toisella. Epäoikeudenmukaisuus on valitettavan yleistä varsinkin puhuttaessa koko maailmasta. Yksittäistä suuttumisrreaktiota, on kuitenkin vaikea tällä hetkellä kuvailla. (Sandra)

12. En osaa sanoa miksi, mutta pelkään menettää läheiseni. (Nainen B)

Koen itse reflektoinnin hyödylliseksi. Olen hirveän huono pukemaan ajatuksiani sanoiksi, sen ryhmänikin on varmaan jo pannut merkille. Sanottavaa riittäisi mutta järkevää muotoilua en onnistu saamaan aikaiseksi. Mietiskelyn ylöskirjoittaminen tai ääneen sanominen helpottunee ajan myötä.

René Descartesin sanoi: “Ajattelen, siis olen”.  Se mitä hän lauseella tarkoitti ei täysin sovi kontekstiimme, mutta mielestäni siinä kiteytyy sanallisesti reflektoinnin kaksi tärkeintä osaa: ajattelu ja siitä pääteltynä kuka olet. Ajatelkaa ja oppikaa tuntemaan itsenne!:) Kivaa kurssinjatkoa kaikille!