Author Archives: Virpi H Mäkinen

Mitä saa sanoa ja miten? Viha, puhe, usko -symposiumin satoa

Posted on by

Teksti: Elina Hellqvist ja Niko Huttunen

Vihapuhe on noussut viime aikoina keskusteluun erityisesti sosiaalisen median ilmiönä. Vuonna 2015 ilmestyi artikkelikokoelma Vihapuhe Suomessa (Edita), joka pohtii vihapuhetta oikeustieteen näkökulmasta. Oikeudellisessa mielessä vihapuhe on tiettyyn ihmisryhmään kohdistuvaa ja julkista. Yksilöön kohdistuva vihapuhe on rikosoikeudellisessa mielessä kunnianloukkaus. Vihapuhe-käsitteellä on myös laajempi merkitys, jolloin sillä voidaan tarkoittaa loukkaavaa tai uhkaavaa puhetta yleensä. Vihapuhetta teologisena kysymyksenä on pohtinut Risto Saarinen artikkelissaan “Vihapuhe ja mustamaalaus teologian kysymyksenä” (Teologinen Aikakauskirja, 5/2015).

Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Kirkkohallitus järjestivät 4.5.2016 Helsingissä Usko+viha+puhe -symposiumin. Symposiumissa alustivat professori Jaana Hallamaa, dos. Johan Bastubacka, piispainkokouksen pääsihteeri, dos. Jyri Komulainen sekä huippuyksikkömme tutkijat dos. Niko Huttunen ja TT Elina Hellqvist.

WP_20160503_16_24_31_Pro

 

 

Kuvassa etualalla Jyri Komulainen (vas.) ja Jaana Hallamaa (oik.).

 

Tähän blogiin kokosimme alustuksissa ja yleisökeskusteluissa toistuneita teemoja.

Vihapuhetta – vai oikeutettua erimielisyyttä?

Vihapuhe-käsitteen epämääräisyys tuli esille liki kaikissa alustuksissa. Yhtä lailla nostettiin esiin se, että kaikki erimielisyys ei ole vihapuhetta. Kritiikki ja erimielisyys on tervettä, myös silloin kun se kohdistuu uskontoon. Myös yleisökeskustelussa korostettiin eri mieltä olemisen taitoa, sekä kuuntelun ja keskustelun merkitystä. Vanhoja kunnon käytöstapoja kaivattiin erityisesti sosiaalisen median keskusteluihin.

Uskon ja vihapuheen rajapintoihin sisältyy jännite oman totuuden ja toisen totuuden välillä. Jos oma ja toisen maailmankatsomus ovat ristiriidassa, miten ratkaistaan se, kumpi on oikeassa? Vai onko se edes tarpeellista? Suvaitsevaisuuden käsitteeseen kuuluu Forstin mukaan sisäänrakennettuna ajatus siitä, että myös oma vakaumus voi olla erheellinen. Tunnustamisen keskeisiä piirteitä puolestaan ovat dialogisuus ja toisen kunnioittaminen persoonana. Jaana Hallamaa toi alustuksessaan esiin, että vihapuhe on pahuutta, älyllistä ja sosiaalista laiskuutta.

Dialogin tärkeys ja uhriutumisen kiusaus

Dialogisuus ja vastavuoroisuus ovat suvaitsevaisuuden ja tunnustamisen keskeisiä piirteitä. Samat perusperiaatteet toistuivat myös Jyri Komulaisen alustuksessa, jossa hän pohti dialogisuutta uskontodialogin ja uskontopedagogiikan näkökulmista. Komulainen tiivisti dialogin olennaiset pelisäännöt kolmeen kohtaan:

1) eroon stereotypioista: uskontojen sisällä on legitiimiä monimuotoisuutta

2) reilu peli: ei verrata oman tradition parasta puolta toisen huonoimpaan

3) sinne ja takaisin: toiseen uskonnolliseen traditioon voi tutustua osallistumalla ja altistumalla sille, ja sitten on hyvä palata takaisin oman tradition pariin.

Useammassa alustuksessa nostettiin esiin vaikea kysymys uhriutumisesta ja uskosta. Liittyykö uskoon sisäänrakennettuna ajatus siitä, että ”oikeamielistä vainotaan aina”? Helposti kaikki uskontoon ja uskonnolliseen uskoon kohdistuva kritiikki tulkitaan vihapuheeksi. Miten siis toisaalta säilyttää oma vakaumus ja maailmankatsomus, toisaalta olla avoin keskustelulle ja myös asianmukaiselle kritiikille?

Kotitehtäväksi kaikille

Symposiumin päättäneen paneelikeskustelun lopuksi keskustelun moderaattori, Kirkon tiedotuskeskuksen ohjelmapäällikkö Kimmo Saares antoi kaikille kotitehtävän: sosiaalisen median keskustelut tarvitsevat kaikkien läsnäolijoiden osallistumista ja aktiivista panosta, vaikka välillä keskustelu voi olla turhauttavaa.

Keskustelua ei siis pidä jättää vain ääripäille!

Uutisia symposiumista muualla:

Symposiumista ovat kirjoittaneet myös Kotimaa24-uutissivusto täällä ja täällä (https://www.kotimaa24.fi/artikkeli/professori-hallamaa-paha-on-nopeaa-hyvyys-tarvitsee-aikaa/?katselukoodi=7a195e39a1e63775783f5ae93aa8f0d9aaf7576cb75b1ab3e67f8618b7154e0c https://www.kotimaa24.fi/artikkeli/uskonnonvastaisesta-vihapuheesta-puhutaan-vahan/?katselukoodi=c22182cb54f20b294d37499a656f30bc0509f3953cc2f6df9df85415a2fa4871) sekä Teologia.fi –verkkosivusto (linkki tarvitaan).

 

 

R&O – Rakkaus ja oikeudenmukaisuus: työpaja hyvästä elämästä

Posted on by

Teksti: Heikki Haara, Kuvat: Heikki J. Koskinen

Edellyttääkö hyvän elämän toteutuminen yhteiskunnassa oikeudenmukaisuuden lisäksi rakkautta? Mikä on teologisen tutkimuksen panos hyvän yhteiskunnan rakentamiseen? Mitä on hyvä elämä?

Näitä kysymyksiä pohdittiin Helsingissä 22.4.2016 pidetyssä seminaarissa Rakkaus ja oikeudenmukaisuus: työpaja hyvästä elämästä, jonka Reason and Religious Recognition -huippuyksikkö järjesti yhteistyössä CoPassion-hankkeen ja Teologisen tiedekunnan sosiaalietiikan verkoston kanssa. Tapahtuma kokosi yhteen noin 50 eri teologisten alojen tutkijaa ja teologisesta tutkimuksesta kiinnostunutta henkilöä.

CoE Blog.1

Päivä alkoi yhteisen aamupalan jälkeen paneelikeskustelulla,  johon osallistuivat kirkkososiologian professori Anne Birgitta Pessi, ekumeniikan professori Risto Saarinen ja tohtorikoulutettava Anna Salonen. Tämän jälkeen työskentelyä jatkettiin kolmen eri teeman alla, joita olivat:

  • R&O ihmisten välisissä suhteissa: Kumpi oli ensin, sinä vai minä?                                
  • R&O auttamistyössä: Ketä auttaminen auttaa?
  • R&O yhteiskunnassa: Takaako hyvinvointiyhteiskunta hyvän elämän?

Jokaisesta teemasta kuultiin kaksi alustusta, jotka virittivät keskustelua ja pohjustivat pienryhmätyöskentelyä. Alustajina toimivat Risto Saarinen, Anne Birgitta Pessi, teologisen etiikan ja sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa, teologisen etiikan ja sosiaalietiikan dosentti, apulaisprofessori Ville Päivänsalo, teoreettisen filosofian dosentti Heikki J. Koskinen ja poliittisen historian professori Pauli Kettunen.

CoE Blog.2

Työpajassa pohdittiin pienryhmissä teologisen tutkimuksen merkitystä oikeudenmukaisemman yhteiskunnallisen elämän edistämisessä. Lisäksi hahmoteltiin mahdollisesti tulevaisuudessa toteuttavia tutkimushankkeita. Yhtenä tarkoituksena oli edistää eri teologian alan oppiaineiden välistä yhteistyötä. Keskustelu siitä, mitä teologiselta tutkimukselta on jatkossa lupa odottaa, oli vilkasta ja antoisaa. Päivä päättyi viini- ja mehutarjoiluun.

Koosteita päivän tuotoksista julkaistaan myöhemmin R&O -nettisivuilla https://blogs.helsinki.fi/rakkausjaoikeudenmukaisuus/.

Martyrs, Heretics, and Virtues – Prof. Jonathan Sheehan’s and Dr. Erik Eliasson’s guest lectures

Posted on by

Text: Heikki Haara & Anna-Liisa Tolonen

The CoE organized a workshop on Martyrs, Heretics, and Virtues on 28 April 2016. One of the invited lecturers was Prof. Jonathan Sheehan (University of California at Berkeley), whose research interest concern the cultural and intellectual history of early modern Europe, with particular interest in the history of religion, science, and scholarship. His latest publications include The Enlightenment Bible: Translation, Scholarship, Culture (Princeton University Press, 2005) and Invisible Hands: Self-Organization and the Eighteenth Century (The University of Chicago Press, 2015). The other invited speaker was Dr. Erik Eliasson (Helsinki Collegium for Advanced Studies), whose current research project concerns The Middle-Platonist Theory of Fate. Eliasson has studied the peripatetic tradition, the early Aristotle commentators, and Middle and Neo-Platonism. He has published the monograph The Notion of That Which Depends on Us in Plotinus and its Background (Brill, 2008).

Jonathan Sheehan

In his lecture “The Martyr and The Heretic,” Prof. Jonathan Sheehan  presented how the nature of martyrdom was contested in early modern Europe. Based on his research on early modern martyrologies, such as John Foxe’s Acts and Monuments (1563), Sheehan demonstrated how the classification and construction of martyrs and martyrdom became a disputed issue among different denominations. Early modern authors shared the view according to which the martyrs of the “primitive church” were examples of pious Christian life, though they also critically evaluated the theological views of the early church fathers. Thus, in Sheehan’s view, early modern Christian apologetics on martyrdom resulted in what may be called as the resurrection of heterodoxy. (Photo: Heikki J. Koskinen)

Erik Eliasson

After Sheehan’s lecture, Dr. Erik Eliasson (HCAS) presented the recently published volume Shaping Heroic Virtue: Studies in the Art and Politics of Supereminence in Europe and Scandinavia (Brill, 2015). In his lecture, Eliasson explored the reception of the concept of “heroic virtue.” This idea of virtue, so extreme that it can be characterized as “heroic” or “divine,” originates in Aristotle’s Nicomachian Ethics (VII.I.I). The volume maps the important endurance of this concept from Late Antiquity to the 18th century Europe. (Photo: Heikki J. Koskinen)

Prof. Risto Saarinen was invited to comment on Eliasson’s presentation and Shaping Heroic Virtue. Saarinen’s earlier publications (1990; 1996; 1998) concerning the reception of heroic virtues in Reformation have recently revived interest among the intellectual historians. Saarinen laid out the current state of research and contemplated some future directions to go on. The CoE shall continue cooperation with Eliasson and his team in Uppsala in the coming fall.

 

 

 

Auttavatko suvaitseminen ja hyväksyvä tunnustaminen kohti toimivaa monikulttuurisuutta?

Posted on by

Teksti: Elina Hellqvist
Kirjoitus on julkaistu myös yliopistopedagogiikan kurssin YA3 Koulutus kansainvälistyvässä toimintaympäristössä (kevät 2016) blogissa (ks. https://blogs.helsinki.fi/ya3koulutuskvymparistossa).

Kurssin aikana kävi selväksi, että monikulttuurisuus ja monet lähikäsitteet ovat kuin saippuapala käsissä: käsitettä käytetään kovin monin eri tavoin. Huippuyksikkö Järki ja uskonnollinen hyväksyminen tutkii mm. käsitteitä suvaitseminen (toleration) ja hyväksyvä tunnustaminen (recognition). Olisiko näistä käsitteistä apua, kun mietimme, mitä toimiva monikulttuurisuus opetuksen kontekstissa voisi tarkoittaa? Lähestyn kysymystä Peter Nigel Jonesin artikkelin “Toleration and recognition: What should we teach?” julkaisussa Educational Philosophy and Theory 42:1, 2010, avulla.
Continue reading →

ERC Consolidator Grant to CoE’s researcher Jari Kaukua

Posted on by

CoE’s researcher (PhD in Philosophy) Jari Kaukua’s (University of Jyväskylä) project Epistemic Transitions in Islamic Philosophy, Theology and Science: From the 12th to the 19th Century got about 1,5 million euros funding this year.
kaukua-j

Project abstract:
Not very long ago, it was still common to hold that little of interest took place in Islamic philosophy, theology and science after the death of the Peripatetic commentator Averroes in 1198. Recent research has produced increasing evidence against this view, and experts now commonly agree that texts from the so-called post-classical period merit serious analysis. That evidence, however, is still fragmentary, and we lack a clear understanding of the large scale and long run development in the various fields of Islamic intellectual culture after the twelfth century.

This project will investigate debates concerning the nature and methods of knowledge in four of the most ambitious strands of Islamic theoretical thought, that is, philosophy, theology, natural science, and philosophically inclined Sufism. Its temporal scope extends from the end of the twelfth century to the beginning of the colonial era, and it focuses on foundational epistemological questions (how knowledge is defined, what criteria are used to distinguish it from less secure epistemic attitudes, what methods are identified as valid in the acquisition of knowledge) as well as questions concerning knowledge as the goal of our existence (in particular, whether perceptual experience is inherently valuable).

Our study of the four strands is based on the hypothesis that the post-classical period is witness to a sophisticated discussion of knowledge, in which epistemic realism, intuitionism, phenomenalism, and subjectivism are pitted against each other in a nuanced manner. Hence, the project will result in a well-founded reassessment of the common view according to which post-classical Islamic intellectual culture is authoritarian and stuck to an epistemic paradigm that stifles insight and creativity. Thereby it will provide new ingredients for projects of endogenous reform and reorientation in Islam, and corroborate the view that our future histories of philosophy should incorporate the Islamic tradition.

Huipputeologia sukeltaa pyhään ja ajankohtaiseen

Link

Kotimaa-lehdessä julkaistiin 5.11.2015 laaja artikkeli tiedekunnan molemmista huippuyksiköistä.

Järki ja uskonnollinen hyväksyminen -huippuyksiköstämme lehteen oli haastateltu Risto Saarista, Elina Hellgvistiä ja Minna Hietamäkeä.

Tutustu koko artikkeliin osoitteessa:

CoE’s first SAB-meeting

Posted on by

image

image
CoE’s Advisory Board had its first meeting in November, 14-15, 2014. The board members (in the first picture above) are Professor Judith Lieu (Cambridge), Professor Werner Jeanroad (Oxford) and Professor Elisabeth Parmentier (Strasbourg) as well as Academy Council Chair, Professor Olli Mäenpää (standing in the second picture above), Science Advisor Mrs. Riitta Launonen and representative of Faculty, Vice Dean Auli Vähäkangas.

After the SAB-meeting, two CoE-researchers, Dr. Ritva Palmen and Doc. Maijastiina Kahlos, presented papers concerning their research subjects. The event ended with a dinner.

Doctoral defence

Posted on by

14, April 2014 at 1200
MA (philosophy) Timothy Riggs will defend his dissertation The Authentic Self: Essays in al-Fārābi and Late Ancient Greek Philosophy in the University of Jyväskylä, Finland. Opponent is Philippe Vallat, CNRS.