Varpunen vai pingviini? Prototyyppi kuvaa ryhmän jäsenten tyypillisiä piirteitä

Kirjoittanut: Katri Antin & Nina Nikki

Kun suomalaisilta kysytään, millaisia linnut ovat, he kuvailevat todennäköisemmin varpusen kaltaisen linnun kuin pingviinin. Varpunen on siis heille lähempänä linnun prototyyppiä vaikka pingviinikin on lintu. Prototyyppi on sumearajainen joukko ominaisuuksia, joka kuvaa tyypillistä ryhmän jäsentä tietyissä olosuhteissa. Prototyypin käsitteen taustalla ovat tutkimukset ihmismielen tavasta luokitella asioita. Tällaiset kategoriat eivät ole selkeärajaisia. Raamatuntutkimuksessa prototyypin käsitettä on tarvittu kuvaamaan käsityksiä ryhmän jäsenyydestä. 

Prototyyppisyys sosiaalisen identiteetin tutkimuksessa 

Arkikielessä prototyypillä tarkoitetaan usein koekappaletta tai ensimmäistä versiota. Sosiaalisen identiteetin teorian yhteydessä prototyyppi merkitsee joukkoa piirteitä, jotka kuvaavat hyvin saman ryhmän jäseniä ja jotka samalla erottavat mahdollisimman hyvin tämän ryhmän jäsenet toisen ryhmän jäsenistä. Se sisältää siis oleellista tietoa ryhmän luonteesta ja siitä, miten ryhmässä käyttäydytään.  

Prototyypin ympärille rakentuva kategoria eli ryhmä tai luokka on rajoiltaan epätarkka ja sen jäseniä yhdistävät ominaisuudet muodostavat perheyhtäläisyyksiä tarkkojen kriteerien sijaan. Perheyhtäläisyydessä jäsenillä on samoja piirteitä, mutta myös eroja. Kulkuvälineessä on tyypillisesti pyörät, mutta kategoriaan mahtuu myös moottorikelkka. Yksikään piirre ei ole kategoriassa välttämätön ja samaan luokkaan voi kuulua jäseniä, joilla ei ole keskenään yhteisiä piirteitä. Silti tietty yhdistelmä ominaisuuksia tekee yhdestä jäsenestä tietyssä tilanteessa toista prototyyppisemmän.  

Prototyyppisyyden kautta ymmärretty kategoria eroaa klassisesta, Aristoteleelta periytyvästä luokitteluperinteestä, jonka mukaan välttämättömät kriteerit täyttävä jäsen kuuluu yksiselitteisesti tiettyyn luokkaan. Klassisessa perinteessä luokan jäsenten välillä ei myöskään ole aste-eroja. 

Prototyyppisyys on kontekstisidonnaista: ryhmän jäsenten tyypillisiksi mielletyt piirteet vaihtelevat sen mukaan, mihin toiseen ryhmään vertaillaan. Esimerkiksi taidelukion oppilaan prototyyppi on erilainen riippuen siitä, verrataanko taidelukiolaisia luonnontiedelukion oppilaisiin vai teatterikorkeakoulun opiskelijoihin.  

Prototyyppi ei aina edusta ryhmän keskiarvoa. Kun esimerkiksi taidelukion oppilaita verrataan luonnontiedelukion oppilaisiin, taidelukiolaisten vähäinen kiinnostus luonnontieteisiin nähdään prototyyppisempänä siinäkin tapauksessa, ettei se edustaisi ryhmän keskiarvoa. Tämä johtuu siitä, että vähäinen kiinnostus luonnontieteisiin erottaa taidelukiolaiset selkeämmin vertailtavasta ryhmästä (luonnontiedelukion oppilaista) kuin kiinnostus luonnontieteisiin. 

Sosiaalisen identiteetin tutkimuksessa myös johtajuus hahmotetaan ryhmän kautta johtajan henkilökohtaisten ominaisuuksien sijaan. On havaittu, että prototyyppiä läheisesti edustava johtaja kykenee tehokkaammin vaikuttamaan muiden ryhmäläisten toimintaan ryhmän tavoitteiden hyväksi. Sosiaaliset kategoriat määrittelevät johtajaa, mutta johtaja pystyy myös vaikuttamaan ryhmän jäsenten sosiaaliseen identiteettiin. Tämän hän voi tehdä esimerkiksi määrittelemällä, mihin ulkoryhmään omaa ryhmää verrataan. 

Prototyypit teksteissä 

Olemme työryhmässämme huomanneet, ettei prototyypin käsite kaikesta huolimatta ole tutkijoille yhteinen. Prototyypin käsite on uinut raamatuntutkimukseen mutta se ei ole kovin selvärajainen. Sekä sosiaalisen identiteetin tutkimuksessa että sen sovelluksissa Raamatun teksteihin on epäjohdonmukaisuutta prototyypin käsitteen käytössä. Toisinaan ryhmää edustavaa henkilöä kutsutaan prototyypiksi, vaikka prototyyppi on oikeammin ominaisuuksien ryväs. Raamatun tutkijat voivat pohtia esimerkiksi sitä, millaisia ominaisuuksia lähteissä tyypillisimmin liitetään vaikka Palestiinan alueen juutalaisiin ajanlaskun alussa. Joskus historiallisia, todellisia henkilöitä kutsutaan tutkimuksessa esimerkkihenkilöiksi, eksemplaareiksi, mutta kuvitteellisia henkilöitä nimitetään prototyypeiksi. Käytännöt ovat siis kirjavia. Aina ei myöskään oteta huomioon prototyypin kontekstisidonnaisuutta ja liukuvuutta vaan metsästetään yhtä, staattiseksi ymmärrettyä prototyyppiä.  

Prototyyppisyyden tutkimista historiassa hankaloittaa se, että sosiaalipsykologinen ja kognitiivinen aiheen tutkimus on alun perin koskenut koehenkilöiden senhetkisiä kognitiivisia prosesseja eikä kulttuurituotteita kuten tekstejä. Tarkalleen ottaen prototyypit muodostuvat aina ihmisen mielessä, kulloisessakin tilanteessa, tämän tarkkaillessa ympäristöään. Raamatun tekstien kirjoittajat ovat heijastaneet kertomuksiin omia käsityksiään prototyyppisyydestä ja esittäneet ne tavoiteltavina ja normatiivisina – tai välteltävinä ja haitallisina. Tekstien muinaiset kuulijat sen sijaan muodostivat lopulta omat prototyyppinsä tekstin ja ympäristönsä vuorovaikutuksen pohjalta. Samoin tekevät myös tekstin nykyiset lukijat. Tekstien tuottamia ja välittämiä prototyyppejä ja muinaisten yhteisöjen normeja tutkittaessa on aina otettava huomioon tämä epätarkkuuden lähde. 

Prototyyppien muodostumista valottava tutkimus auttaa tekstien tutkijaa kuitenkin kiinnittämään huomiota seikkoihin, joita hän ei muuten huomaisi. Prototyypin käsite auttaa tutkijaa hahmottamaan niitä keinoja, joiden avulla kirjoittajat ovat pyrkineet rakentamaan oman ryhmänsä positiivista identiteettiä: kirjoittajat haluavat tiettyjen ominaisuuksien nousevan esiin, kun kuulijat ajattelevat omaa ryhmäjäsenyyttään ja vertaavat itseään muihin. Tällainen keino on muun muassa ryhmän keskeisten piirteiden kuvaaminen esimerkillisten hahmojen avulla. 

Abraham – esikuvallinen Jumalan palvelija  

Sukupolvelta toiselle välitetyssä uskonnollisessa kirjallisuudessa esiintyvät esimerkilliset hahmot vaikuttavat siihen, millaisia normeja ja arvoja on pidetty osana esimerkiksi juutalaista, kristillistä ja islamilaista sosiaalista identiteettiä. Näiden uskontojen kirjoittajat kuvaavat teksteissään monien henkilöhahmojen kautta sitä, mitä he pitävät tavoiteltavina ominaisuuksina. Yksi tällaisista hahmoista on israelilaisten esi-isä Abraham, josta tuli esimerkillinen hahmo myös kristityille ja muslimeille. Vaikka Abrahamin kuvauksessa toistuukin tiettyjä, jo Vanhan testamentin kertomuksista tuttuja piirteitä, kukin kirjoittaja tulkitsee Abrahamia myös omien ihanteidensa valossa. Genesiksen Abraham saa erityisen lupauksen lukemattomista jälkeläisistä ja solmii liiton Jumalan kanssa (1. Moos. 15:5). Paavalin mielestä Jumalan Abrahamille antama lupaus koskee nimenomaan Kristusta (Gal. 3:16). Koraanissa Abraham yhdistää oikeauskoiset juutalaisuutta ja kristinuskoa edeltävään aikaan (Kor. 3:67–68). 

Prototyypit ovat liukuvia, vaikeasti hahmotettavia ja tilanteen mukaan vaihtuvia ominaisuuksien joukkoja. Niiden sitominen tiettyihin esimerkkihenkilöihin antaa niille kuitenkin jatkuvuutta vuosisatojen halki ja jopa eri uskontojen rajojen yli. Abraham ja muut esimerkilliset hahmot edustavat siten identiteettien välittymisen katkeamatonta ketjua.

Tehtäviä

  1. Miten kuvaisit suomalaisuutta kontekstissa, jossa oppilaitokseesi/työpaikkaasi tulee vierailulle ulkomaisia vieraita?  Entä kun vertaat itseäsi muihin suomalaisiin? 
  1. Prototyyppisyys merkitsee ryhmän tyypillisten ominaisuuksien joukkoa, joka vaihtelee tilanteesta riippuen. Valitse jokin Raamatun tai Koraanin hahmo ja kirjoita hänestä oman mielikuvasi kuvaus. Vertaa sitten tätä kaverin kuvaukseen tai lue Raamatun/Koraanin teksteistä tästä hahmosta.

Kirjallisuus 

Hallahan, Mark. “Prototypes.” Encyclopedia of Social Psychology. Toim. Baumeister, Roy F. ja Kathleen D. Vohs. Thousand Oaks, California: Sage Publications, 2007. 714–716. 

Haslam, S. Alexander. Psychology in Organizations: The Social Identity Approach. Second edition.  London: SAGE Publications, 2004. 

Luomanen, Petri. “Cognitive Science in Biblical Studies: An Overview.” Collegium Biblicum Årsskrift (CBÅ), 15, 1532. 2014. 

Luomanen Petri. ”Exemplary Characters in Narratives: Methodological and Hermeneutical Considerations.” Julkaistaan myöhemmin. 

Oakes, Penelope, S. Alexander Haslam ja John C. Turner: “The Role of Prototypicality in Group Influence and Cohesion: Contextual Variation in the Graded Structure of Social Categories.” Sivut 75–92 teoksessa Social Identity: International Perspectives. Toim. Stephen Worchel.  London: Sage, 1998. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *