Matkasin Keniaan syyskuun 15.päivä yhdessä Johanna Hohenthalin ja geoinformatiikan prof. Petri Pellikan kanssa. Seuraava päivä olikin jo ensimmäinen ”kenttäpäivä”, tosin kenttänä oli Kenian pääkaupunki Nairobi. Pitkän lennon ja hyvin nukutun yön jälkeen oli mukava lähteä kaupungille. Pellikan ennalta luomat yhteydet sekä luotettavan vakiokuski Kenin apu auttoivat valtavasti pääsemään alkuun. Continue reading
Gradussa täytyisi asiat saada helposti hahmotettavaan muotoon, ja mikäpä muu ilmaisutapa olisi maantieteilijälle omempi kuin kartta, karttoja ei vain Keniasta ole Suomen tavoin saatavilla ja useat kylät rakentuvat kävelypolkujen ja merkitsemättömien teiden ympärille. Jos osoitteita ei ole saatavilla, tai niitä ei ylipäätään ole olemassa, on sijainti selvitettävä muulla tavoin. Continue reading
Hiirimaki (Microcebus spp., minun tutkimuksissani rufus) on jännä eläin. Sen oletetaan muistuttavan melko tavalla alkeellisia kädellisiä: pieniä, yöelämään tottuneita kaikkiruokaisia puuelukoita. Tämä tekee hiirimakeista lupaavan mallieläimen ihmislääketiedettä varten. Sillä on kuitenkin monia muitakin jänniä ominaisuuksia.
Pienestä koostaan huolimatta hiirimakit elävät vuosia. Vankeudessa ne elävät jopa kymmenen vuotta – vanhimmat yksilöt ovat jopa 15-vuotiaita. Luonnossakin ne vaikuttavat elävän useampia vuosia. Continue reading
Monet sanovat, että gradun aiheen löytäminen voi olla yksi työn haastavimmista vaiheista. On löydettävä koukku, johon tarttua, jokin, jonka ympärille lähteä kokonaisuuttaan kelaamaan. Minun täytyi singota siimani kauas, ainakin maantieteellisesti, sillä löysin itseni viime keväänä Keniasta keräämästä kenttämateriaalia kylistä joissa ruokahuolto toimii polttopuilla ja lampuissa palaa kerosiini.
Jo pikkutyttönä minua kiehtoivat, usein hyvinkin romantisoidut, tarinat savannien villieläimistä, punaisesta hiekasta, akasioiden varjoista sekä metsistä täynnä liaaneja. Ja kun mahdollisuus päästä vierailemaan tuolla mystisellä mantereella tarjoutui yliopiston ekskursion muodossa, oli siihen tartuttava, ja vierailua jatkettava työharjoittelulla.
Ja kyllä, minut oli koukutettu eli paikalle oli päästävä vielä gradumateriaaliakin keräämään. Continue reading
Pyörällä pääsee, niin myöskin Afrikassa
Syksyn tullen on hyvä jatkaa pyöräkautta kotosalla, pienestä tihkusateesta huolimatta. Kentällä arvokkain menopelini olikin, jalkapatikan lisäksi, polkupyörä, joita yliopiston tutkimusasemalle on onneksi hankittu kaksi kappaletta. Eikä mitä tahansa pyöriä, vaan sellaisia, jotka pysyvät kasassa sekä ylä- että alamäessä ja jonka osat eivät ruostu heti ensimmäisen sadekuuron sattuessa. No, nämä pyörät ovatkin Nairobista, eli ei mitä tahansa menopelejä. Valitettavan suuri osa Keniassa myytävistä pyöristä on nimittäin tuotettu halvalla Aasiassa osista, jotka saattavat kiiltää aluksi kauniisti, mutta hajota ja ruostua jo parin ensimmäisen polkureissun jälkeen. Continue reading
Viime sunnuntaina Valbiolle saapui lastillinen amerikkalaisia Stony Brookin yliopistosta. He ovat kaksi kuukautta Study Abroad –kurssilla: tutustuvat paikalliseen luontoon ja lopuksi tekevät omatoimisen tutkimusprojektin, joka voi olla niin biologiaa, sosiologiaa kuin taloustiedettäkin.
Aseman ainoana suomalaisena tulee välillä yksinäinen olo. Seuraavan kerran maanmiehiäni tänne tulee vasta kahden kuukauden päästä kun kolmas suomalais-madagaskarilainen suojelualueiden suunnittelukurssi järjestetään. Olen iloinen siitä, että vaikka CIMOn tuki kurssille loppui, tiedekunta lupasi järjestää tarvittavat resurssit eksoottiselle kenttäkurssille. Continue reading
Helteisen kesän jälkeen on taas aika palata yliopistomaailman pariin ja lähteä tarkastelemaan sitä, mikä kentältä jäi käteen. Afrikka ei toki ole päässyt unohtumaan viime aikoinakaan, sillä mantereita yhdistää muukin kuin viime kuukausina helteisesti paahtanut aurinko. Sähköpostiini on nimittäin tasaisin välein tipahdellut viestejä, jotka ovat nostaneet hymyn huulille ja tuoneet mukanaan tuulahduksen Kenian maaseudun arkea. Continue reading
Pääsin perille Ranomafanaan lauantai-iltapäivänä, vaivaiset kymmenen tuntia sen jälkeen kun kone laskeutui Antanarivon lentokentälle. Matkatavarani sen sijaan saapuivat tiistai-illalla – kahden tunnin vaihtoaika Charles de Gaulella ei tuntunut riittävän niille. Teltta jäi myös uupumaan lastista, nähtävästi tullivirkailijat irroittavat kaiken minkä voivat. Continue reading
Ylihuomenna tähän aikaan olen toivottavasti saanut jo matkatavarani Helsinki-Vantaan laukkujen käsittelyjärjestelmän sisälle. Julkisivuremontin pakottama evakkomatka kotoa ja samanaikainen pakkaaminen trooppiseen tutkimusmatkaan on johtanut siihen, että pienen alppilalaisyksilön tilavuus joutuu todelliseen testiin. Onneksi nerokas säilytysjärjestelmä pitää huolen että omat lääkkeeni ja hiirimakien madotuslääkkeet eivät sekoa keskenään. Continue reading
Tervehdys kaikille! Täällä jälleen Tuomas Aivelo, joka jo pari vuotta sitten kirjoitti kokemuksistaan biotieteellisen tiedekunnan Reserve Planning in the Tropics -kurssilla Madagaskarilla. Tänä syksynä palaan takaisin Madalle, joskaan en enää perustutkinto-opiskelijana, vaan aloittelevana jatko-opiskelijana kolmeksi kuukaudeksi kenttätöihin. Teen väitöskirjaani Biotekniikan instituutissa, Jukka Jernvallin tutkimusryhmässä. Alana on kuitenkin minulle vanha tuttu ekologia ja evoluutiobiologia. Continue reading