Kun saavuimme Taitalle, täällä oli aluksi melko viileää ja jouduin nukkumaan aina kaulaliina kaulassa ja villasukat jalassa. No sille ei ole enää tarvetta. Afrikan aurinko on muuttunut päivisin polttavaksi ja tuntuu pehmentävän jopa ajatukset. Maastotöihin on varattava aina riittävästi juotavaa mukaan, koska pelkkä oleminen jo saa hikoilemaan. Mutta en valita, Suomessa kuulemma pitäisi sataa lunta ensi viikolla, se tuntuu olevan monien sieltä saamieni kirjeiden pääuutisaihe. Continue reading
Kaksi puolta
Useimmilla asioilla sanotaan olevan kaksi puolta. Gradun teossa mukavampaan puoleen kuuluu varmaankin kenttätyöt. Saa käytännössä toteuttaa suunnittelemaansa, tehdä jotain siitä, mitä varten on opiskellut. Ja toinen puoli, no se on varmaankin se epävarma pohdiskelu, kun oma punainen lanka tuntuu olevan hukassa ja kaikki näyttää junnaavan paikallaan. Continue reading
Viidakon ihmeitä
Paikallinen eläimistö ei ole kaikkein älykkäimmästä päästä. Monet ovat tottuneet saalistajien puutteeseen, eivätkä osaa toimia järkevästi uhan kohdatessaan. Tanrekit, paikalliset päästäisenkaltaiset, puolustautuvat ihmisen kohdatessaan pomppimalla ilmaan ja vinkumalla kovaan ääneen. Paikallinen eläimistö on siis ollut helppo kohde hyväksikäyttäjille. Continue reading
Metsän eri käyttötapoja Dakachassa
Kaksi päivää Dakachan metsässä takana. Metsän suojelua perustellaan sillä, että turistit, jotka tulisivat katsomaan lintuja, toisivat sinne myös vaurautta. Minä, joka en ole ornitologi, en oikein usko, että Malindiin ja muualle tulevat turistit, pääosin italialaiset, sankoin joukoin tulisivat tänne lintuja seuraamaan. Matka Malindista kestää Dakachaan tunnin, vaikka kilometrejä on vain 30.
Continue reading
Matkustettiin Taitalta Mombasan kautta Watamuun
Torstaina 23.9 neljän päivän päästä on täysikuu ja silloin Colin Jacksonin ryhmä lähtee Sabaki-joen suuhun katsomaan kun linnut lentävät. Täysikuun aikaan ne ovat kuulemma aktiivisimpia. Minä nautin kasvavasta kuusta Watamun valkoisella korallihiekkarannalla Kenian rannikolla. Aallot murtuvat karjuen koralliriutalla, ravut juoksevat kuoppiinsa ja casuarina-puut heiluvat suhisten tuulessa. Continue reading
Sadetta
Ikkunaan tihkuttaa vettä tasaisesti. Suomeen on saapunut sadekausi. Sadekausi alkoi myös Taita vuorilla huhtikuun lopulla. Aluksi kuuroja tuli lyhyempinä ryöpsähdyksinä iltaisin, viikkojen kuluessa myös päivisin. Ilma muuttui kosteaksi, nukkumaan meni mielellään villasukat jalassa, ja pyykki ei enää kuivunut, ellei sitä saanut ripustettua suoraan aurinkoon sen näyttäytyessä.
Continue reading
Afrikka siipien alla
Terra-tutkimusasema
Alapuolellani leijuu usvainen Sahara. Hiekassa risteilee vaaleita viivoja. Mietin voisivatko ne olla teitä, vaikka niiden muodot ovat pehmeän luonnollisia niin kuin jokiuomissa? Mutta eihän täällä kai koskaan sada. Ikkunasta näkyy myös ympyrän muotoisia kasteluplantaaseja, jotka näyttävät jotenkin aivan älyttömiltä keskellä aavikkoa. Hetken kuluttua maiseman valtaa sinisenä aavikon hiekassa hehkuva joki. Voisiko se olla Niili? Lentämisessä on se mahtavaa, että näkee sellaisia maisemia ja suuria kokonaisuuksia, joita ei koskaan maanpinnalta käsin pysty hahmottamaan, maantieteilijälle se jättää kuitenkin aina enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia. Ja sitten on tietysti ne kasvihuonekaasupäästöt… joo, kyllä ne ihan oikeasti vähän vaivaavat. Mutta kai se on osa tätä maantieteilijän tragediaa, vaikka kuinka välittäisit ympäristöstä, veri vetää kaukaisiin maihin, joihin on lennettävä. Kokonaisuudessaan tämä kaikki tuntuu kuitenkin samaan aikaan jännittävältä ja epätodelliselta. Afrikka on aivan oikeasti olemassa! Continue reading
Arkisia asioita
Kentällä arki on paljon muutakin kuin materiaalin keruuta. Päivään kuuluvat siis samat perusasiat kuin kotonakin – syödä täytyy ja vaatteet pestä, puitteet ovat vain hieman erilaiset.
Kiirettä pitää
Tajusin etten ole missään vaiheessa kertonut mitä oikeasti teen. Viime postauksessa kerroin mitkä ovat syyt siihen, että hiirimakit ovat kiinnostavia ja kolme viikkoa sitten mainitsin päivärytmistäni yleisesti. Nyt voin mennä vähän erityisempään suuntaan.
Kenttätöiden alku
Nyt on ensimmäinen viikko varsinaisella tutkimusalueella Dakatchan alueella takana. Alku on sujunut lähinnä tarkastellessa erilaisia maanpeitteitä autosta ja autonkatolta käsin, mutta olemme myös kävelleet metsässä ja pusikoissa. Työskentelen GPS:n ja tulostettujen satelliittikuvien sekä topografisten karttojen avulla. Continue reading