Helsingin yliopisto
Kreikkalaisen taruston mukaan Midas oli kuningas, joka ahneuksissaan pyysi Dionysokselta, että kaikki mihin hän koskee muuttuu kullaksi. Psykologiassa termi ”Midas-efekti” viittaa ilmiöön, jossa ihmisten välisellä satunnaisella kosketuksella on todettu olevan merkittäviä vaikutuksia ihmisten käyttäytymiseen ja mielipiteisiin. Psykologi Jeffrey Fischer and hänen kollegansa toteuttivat 1970-luvulla kokeen, jossa osaa kirjaston henkilökunnasta pyydettiin palauttamaan asiakkaan kirjastokortti niin, että he samalla koskettavat asiakkaan avoinna olevaa kämmentä (70-luvulla kirjastoissa ei ollut palautusautomaatteja). Myöhemmin tutkijat tekivät ”asiakastyytyväisyyskyselyn”. Kävi ilmi, että ne virkailijat, jotka olivat koskettaneet huomaamattomasti asiakkaan kättä, saivat palvelustaan parempia arvioita kuin ne, jotka palauttivat kirjastokortin ilman kosketusta.
Arkitilanteissa tapahtuvaa kosketusta on tutkittu myöhemmin lisää, erityisesti kaupallisissa yhteyksissä, ja tulokset ovat olleet samansuuntaisia kuin Fischerin tutkimuksessa. Jo lyhytaikaisella ja lähes huomaamattomalla kosketuksella on yllättävän suuri vaikutus siihen, miten ihmiset käyttäytyvät ja arvioivat erilaisia tilanteita. Ohi mennen koskemalla voidaan lisätä muun muassa ihmisten halukkuutta vuorovaikutukseen, anteliaisuuteen ja jopa rehelliseen käyttäytymiseen.
Vanhusten hoidossa kosketuksella on todettu olevan tärkeä positiivinen vaikutus. Esimerkiksi jos hoitaja ruokaa jakaessaan samalla lempeästi koskee vanhusta, tämä syö paremmin kuin jos näin ei tapahdu.
Midas-efekti voi olla myös negatiivinen. Tätä havainnollistaa koejärjestely, jossa asiakas joutuu kaupassa toisen asiakkaan koskemaksi jotain tuotetta katsoessaan. Myöhemmin hän arvioi tuotetta negatiivisemmin kuin sellaista, jonka tarkasteluun ei liity toisen asiakkaan kosketusta.
Laajempaa poikkitieteistä tutkimusta kosketuksen biologisesta taustasta ja sosiaalisesta merkityksestä on alettu tehdä vasta viime vuosina. Kosketus on ihmislajin evoluution ja ihmisyksilön kehityksen kannalta perustavalaatua oleva tekijä, jonka rooli sosiaalisten siteiden ja yksilön kehollisen tietoisuuden synnyssä on vasta avautumassa tutkijoille.
Kosketukseen liittyy olennaisesti tuntoaisti. Se on aisteista vähiten tutkittu, vaikka se kehittyy ihmisille ensimmäisenä. Jo kuuden viikon ikäinen sikiö reagoi kosketukseen. Tutkijat on muun muassa havainneet, että fyysisellä kosketuksella merkittävä rooli lapsen kehollisen identiteetin synnyssä. Kosketus aktivoi aivoissa alueita, jotka säätelevät yksilön tietoisuutta itsestään. Kosketus osoittaa sen, missä minä loppuu ja toinen alkaa.
Evoluution näkökulmasta sosiaalinen kosketus palaa kauas biologiseen historiaamme. Sukimista harjoittavat hyvin monet eläinlajit, jopa hyönteiset. Erityisesti kädelliset ovat kehittäneet sukimisesta taiteenlajin, jonka avulle he muodostavat sosiaalisia siteitä ja liittoutumia. Simpanssit pelaavat omia poliittisia pelejään sukimisen ja seksin avulla.
Ihmiset ovat kehittäneet kosketuksen rinnalle muita menetelmiä rakentaa suhteita lajikumppaneihin. Yhteisöjen kasvaessa sosiaalisia verkostoja muodostettiin myös kielen ja kollektiivisten rituaalien avulla. Paljon myöhemmin tulivat kirjoitustaito, puhelin ja internet. Fyysisen kosketuksen merkitys sosiaalisten siteiden muodostamisessa ja ylläpitämisessä ei ole kuitenkaan kadonnut. Evoluutiossa kaikki kerrostumat säilyvät.
Kosketuksella on parantavaa voimaa. Jeesuksen kerrotaan parantaneen sairaita koskettamalla heitä. Samaa menetelmää ovat käyttäneet kansanparantajat kaikkina aikoina ja kaikkialla maailmassa. Fyysinen koskettaminen kuuluu olennaisena osana erilaisten vaihtoehtohoitojen käytäntöihin. Teknologian ja lääketieteen valtavat edistysaskeleet eivät ole syrjäyttäneet parantavaa kosketusta.
Sosiaalinen kosketus on niin syvällä meissä, että kielellinen kommunikointikin on sen näkökulmasta pelkkää pintakuohua – saati sitten somessa viestiminen.
Globaali koronakriisi on synnyttänyt tilanteen, jossa useissa maissa mahdollisuuksia sosiaalisen kosketukseen on rajoitettu merkittävästi. Viranomaiset ja asiantuntijat pohtivat mitä vaikutuksia tällä on ihmisten hyvinvointiin. Myös kulttuuriset ja yksilölliset erot vaikuttavat siihen, miten ihmiset sosiaalisen etäisyyden kokevat. Ranskalaisille voi olla kova paikka se, että poskisuudelmat ovat pannassa. Suomalaisia tämä tuskin kovin paljon haittaa. Jotkut yksilöt tulevat toimeen rajoituksien kanssa paremmin kuin toiset. Koskettaminen on kuitenkin yleisinhimillinen tarve, jonka rajoittamisella on väistämättä vaikutuksia niin yhteisön kuin yksilöiden tasolla.
On kuin Universumin Akatemian hallinnossa olisi yllättäen annettu lupa järjestää kaikkien aikojen tutkimus, jonka kohteina ovat sadat miljoonat maan asukkaat ja jonka järjestelyt eivät olisi läpäisseet yhdenkään vastuunsa tuntevan tutkimuseettisen lautakunnan käsittelyä.
Meille jää tästä kokeesta valtava määrä tutkimusaineistoa kerättäväksi. Toivottavasti opimme siitä jotakin.
* * *
Kirjallisuus
Gallace, Alberto & Charles Spence (2016). Social Touch. Francis McGlone, et al. (toim.), Affective Touch and the Neurophysiology of CT Afferents. New York: Springer, 227–38.
Hägg, Joni (2017). The Role and Effect of the Healing Touch of Jesus in Mark: A Cognitive Study (Master’s thesis, University of Helsinki).
Schirmer, Annett, Maria Teresa Wijaya & Siwei Lieu (2016). The Midas Effect: How Somatosensory Impressions Shape Affect and Other-Concern. Francis McGlone, et al. (toim.), Affective Touch and the Neurophysiology of CT Afferents. New York: Springer, 283–99.