Maailmankylän rituaali

Earth Hour lähestyy. Jo yhdentoista vuoden ajan ihmiset, yhteisöt ja kaupungit eri puolella maailmaa ovat viettäneet WWF:n järjestämää suurta ilmastotapahtumaa. Earth Hour sai alkunsa Australiassa 2007, ja seuraavana vuonna useiden muiden maiden kaupungit liittyivät tapahtumaan. Pohjoismaissa Earth Houria alettiin viettää vuonna 2009.

Tänä vuonna Earth Hour on lauantaina 24.3. Illalla puoli yhdeksän ja puoli kymmenen välillä sammutetaan turhat valot pois ja vietetään kynttiläillallista. Ekologiset ruokavalinnat ovat osa globaalin ilmastotapahtumaan henkeä.

Earth Hour ei ole ensisijaisesti tempaus energiasäästön puolesta, vaikka tehdyn selvityksen perusteella vuonna 2009 sähkön käyttö Suomessa väheni tunnin aikana noin 100 megawattitunnin eli pienehkön kaupungin verran. WWF:n mukaan kyse on ennen kaikkea symbolisesta eleestä. Sen ”avulla jokainen voi ilmaista huolensa ympäristön tilasta ja ilmastokriisistä päättäjille”.

Symbolinen ele jonka lukemattomat ihmiset tekevät yhdessä. Olisiko siis järkevää puhua Earth Hourista rituaalina? Myönteinen vastaus edellyttää, että rituaalitutkimuksen teoriat ja näkökulmat jollain tavoin lisäävät ymmärtämystämme ilmastotapahtuman tehtävästä ja vaikutuksesta.

Ei ole vaikea etsiä Earth Hour-vietolle vertailukohtia kansallisista tai uskonnollista rituaaleista. Mieleen tulee esimerkiksi kahden kynttilän sytyttäminen itsenäisyyspäivänä. Tapaa on ylläpidetty jo ainakin 90 vuoden ajan. Siinäkin on kyse symbolisesta eleestä – itsenäisyyden juhlistamisesta.

Ei ole yksiselitteistä vastausta siihen, miten ”rituaali” tulisi määritellä. Tutkijat yleensä painottavat, että rituaali on perheyhtäläinen käsite, jota ei voi kuvata yleispätevästi. Myös monet muut tutkijoiden käyttämät peruskäsitteet ovat sumeita, esimerkiksi ”uskonto”, “kulttuuri” tai ”politiikka” – jopa ”elämän” määritelmä on biologien keskuudessa kiistanalainen.

Yleispätevän määrittelyn sijasta, olennaista on kysyä, sopiiko Earth Hour tutkimuskohteeksi rituaalitutkimuksen viitekehyksessä.

Yksi rituaalitutkimuksen keskeisiä kohteita on ollut kollektiivisten rituaalien synnyttämä yhteisöllisyyden kokemus. Sosiaalitieteiden pioneerin Émile Durkheimin mukaan rituaalit muodostavat yhteisöllisen identiteetin perustan. Yhteisöt uudistavat itsensä ja käsityksensä itsestään riittien avulla. Uudemmassa tutkimuksessa on pyritty pureutumaan tarkemmin rituaalien voimaan. On kysytty, mitkä mekanismit rituaaleissa synnyttävät yhteisöllisyyden kokemusta. Kiinnostavia ovat mm. tutkimustulokset synkroniasta. On havaittu, että jo varsin yksinkertaiset kehon yhteiset liikkeet lisäävät yhteenkuuluvuuden kokemusta.

Yhteisöllisyyden kääntöpuoli on se, että oman ryhmän identiteetti rakennetaan suhteessa ”toiseen”. Rituaalit ovat tunnusmerkkejä, joilla ryhmän jäsen erottaa omat vieraista. Toisella vuosisadalla kirjoitettu Apostolien opetus kuvaa tämän mekanismin hyytävästi: ”Älkää pitäkö paastoa samanaikaisesti ulkokultaisten kanssa; hehän paastoavat maanantaisin ja torstaisin. Te sen sijaan paastotkaa keskiviikkoisin ja perjantaisin” (suom. H. Koskenniemi).

Rituaalit ovat yleensä eri uskontojen, kulttuurien tai ryhmien omaisuutta. Todella globaalit rituaalit ovat harvinaisia – kenties Earth Hour on ensimmäinen aidosti globaali riitti. Siihen ei liity mitään selkeää uskonnollista tai kulttuurista mytologiaa. Tämän voi ajatella heikentävän Earth Hour -tapahtuman identiteettiä rituaalina.

Toisaalta mielikuva maailmankylästä kokoontuneena viettämään yhteistä kynttiläillallista ja jakamaan huolen ilmastomuutoksesta on huikea.

Earth Hourin kaltaiset rituaalit ovat välttämättömiä, jotta ihmisten ajattelu ja käyttäytyminen muuttuisivat ympäristön kannalta kestävämpään suuntaan.

***

Tietoa Earth Hourin vietosta löytyy Suomen WWF:n Earth Hour -sivuilta.
Parhaillaan HY:n teologisessa tiedekunnassa on meneillään kaksi aiheeseen liittyvää kurssia: TUK-2615 Uskonto, teologia ja ympäristökysymys (Panu Pihkala) ja TUM-3305 Rituaalit ja uskonto (Risto Uro).