Mikä ihmeen teologia ja uskonnontutkimus?

Kuva: R. Uro


Lämpimästi tervetuloa opiskelemaan teologiaa ja uskonnontutkimusta. Olette kolmas vuosikurssi, joka aloittaa opiskelunsa teologian ja uskonnontutkimuksen kandiohjelmassa. Teitä on täällä hieno joukko! Toivon että viihdytte kanssamme ja koette opiskelun mielekkäänä.

Mitä on teologia ja uskonnontutkimus? Mitä vastata kummitädille, joka kysyy mitä alaa olette lähteneet opiskelemaan. Tai työkaverille, joka kyselee uranvaihdostanne. Mikä ihmeen teologia ja uskonnontutkimus?

Olette varmasti kysymystä pohtineet – tuskin muuten täällä tänään olisittekaan. Teologisen tiedekunnan kotisivut ja hakijapalveluiden välittämä informaatio antavat joitain viitteitä, mutta tiivistä kuvausta teologian ja uskonnontutkimuksen luonteesta on vaikea löytää. Tärkein syy siihen on se, että ohjelmamme on nuori – vasta kaksi vuotta vanha – eikä sen identiteetti ole vielä vahvasti kiteytynyt.

Haluan pysähtyä teidän kanssanne pohtimaan kysymystä teologian ja uskonnontutkimuksen olemuksesta. Yksi tärkeä osa vastausta on se, että ohjelmamme identiteetti on jotakin, jota me rakennamme yhdessä. Valmista tai oikeaa vastausta ei siis kysymykseen ole.

Teologian ja uskonnontutkimuksen ohjelmia ei ole luotu tyhjästä. Helsingin yliopiston teologisella tiedekunnalla ja sen antamalla koulutuksella on pitkä ja kunniakas historia. Tiedekunta on yksi yliopistomme edeltäjän, vuonna 1640 perustetun Turun Akatemian neljästä kantatiedekunnasta. Mutta ohjelman nimi ”teologia ja uskonnontutkimus” on uusi. Siksi on paikallaan kysyä, mitä sillä halutaan kertoa.

Yksi tapa ymmärtää nimi on se, että ohjelmassa opiskelleen sekä teologiaa että uskonnontutkimusta. Teologia uskonnontutkimus olisivat siis kaksi erillistä alaa, joiden yhdistelmälle ohjelma rakentuu.

Tässä tulkinnassa teologia voitaisiin ymmärtää perinteisten oppialojen eli eksegetiikan, kirkkohistorian, systemaattisen teologian ja käytännöllisen teologian muodostamaksi kokonaisuudeksi. Viides oppiala eli uskontotiede edustaisi puolestaan uskonnontutkimista.

Tämä ei kuitenkaan ole se, mitä ohjelman nimellä halutaan viestittää. Jo ennen uusien koulutusohjelmien syntyä teologinen tiedekunta pyrki profiloitumaan uskonnon asiantuntijoiden kouluttajana. Uskontotiede puolestaan on yksi viidestä teologisesta oppialasta – vaikka sitä opiskellaan myös humanistisessa tiedekunnassa.

Sanapari teologia ja uskonnontutkimus viittaa opetussuunnitelman ja -ohjelman muodostamaan kokonaisuuteen, jota voidaan kuvata sekä teologiana että uskonnontutkimuksena. Ensin mainittu ilmentää teologisen tutkimuksen ja koulutuksen pitkää historiaa, jonka pohjalta nykyinen uskontokuntiin sitoutumattoman teologisen tutkimuksen ja koulutuksen malli kehittyi. Jälkimmäinen, uskonnontutkimus, kuvaa ohjelman pyrkimystä vastata monikulttuuristuvan yhteiskuntamme haasteisiin ja antaa opiskelijoille työvälineitä ymmärtää uskonnollisuuden monen kirjavia muotoja maailmassa.

Teologia on tänään paljon muutakin kuin kristinuskon historian, oppihistorian ja käytäntöjen opiskelua. Tänä syksynä polkaistaan käyntiin mm. islamilaisen teologian opintosuunta.

Kun ajattelen uskonnontutkimusta ja siihen perustuvaa opetusta näen mielessäni pelikentän. Sen pelaajat tulevat eri taustoista mutta jakavat tietyt akateemisen tutkimuksen periaatteet ja ihanteet, esimerkiksi kriittisen ajattelun, tulosten testattavuuden ja lähteiden rehellisen käytön. Pelisäännöt ovat samat riippumatta siitä mitä uskontokuntaa tai aatesuuntaa tutkija edustaa.

Kielikuvaa voisi kehittää niin, että se vastaa vielä paremmin todellista tilannetta. Teologia ja uskonnontutkimus ei ole yksittäinen peli, jota uskonnontutkijat pelaavat tietyn sääntökirjan mukaan. Pelejä ja pelikenttiä on useita. Pelisäännöistäkin on eri versioita, joskin ne kaikki tunnustavat tiettyjä perusperiaatteita. Akateemisen maailman pelikentät ja joukkueet ovat myös jatkuvassa muutoksessa.

Olette astumassa dynaamiseen ja monitieteiseen akateemiseen yhteisöön, jossa uskontoa tutkitaan monista tulokulmista eri tutkimustraditioita ja -menetelmiä seuraten ja jossa uusia lähestymistapoja ja poikkitieteisiä hankkeita syntyy jatkuvasti.

Uutena tulokkaana on varmaan suuri kiusaus kuvitella itsensä akateemisen pelikentän katsomoon, josta käsin voi mukavasti seurata kokeneiden pelaajien esityksiä.

Tämä ei ole kuitenkaan pelin tarkoitus.

Opiskelijoina te olette akateemisen yhteisön jäseniä, ja teitä kutsutaan pelikentälle heti alusta alkaen. Pelaamaan ei opi katsomosta huutelemalla vaan itse yrittämällä. Jokainen kurssi, jonka suoritatte, on akateemisten taitojen harjoitus. Jokainen keskustelu, jonka käytte ryhmissä, ja analyysi, jonka kirjoitatte, on osallistumista tieteelliseen prosessiin.

Tätä teologia ja uskonnontutkimus on minulle. Mitä se on sinulle?

***

Tänä syksynä 170 uutta opiskelijaa aloitti opiskelunsa Helsingin yliopiston teologian ja uskonnontutkimuksen kandiohjelmassa. Kirjoitus on puhe, jonka pidin uusien opiskelijoiden infotilaisuudessa 27.8.19.