Tänään marraskuun viimeisenä päivänä päättyy kuukauden kestänyt karttahaaste #30daymapchallenge 2021.
Haaste sai alkunsa muutamia vuosia sitten Topi Tjukanovin tviitistä, jossa hän haastaa karttojen ja geoinformatiikan ystäviä tekemään ja julkaisemaan omia karttatuotoksiaan Twitterissä (tai muualla sosiaalisessa mediassa) #30daymapchallenge hashtagin kera joka päivä marraskuun ajan. Jokaiselle kuukauden päivälle on ennalta annettu teema, jonka voi tulkita haluamallaan tavalla. Siitä päivästä haaste on levinnyt hyvin laajalle, keräten mukaansa satoja osallistujia ympäri maailmaa.
Tänä vuonna myös YLLI-hanke (Lähiöohjelman 2020-2022 hanke) osallistui haasteeseen! Haaste toteutettii yhdessä Digital Geography Lab -tutkimusryhmän kanssa heidän twitter-tililtään käsin. YLLI-hanke vastasi päivistä 25 (interaktiivinen kartta) ja 26 (koropleettikartta).
Koropleettipäivää varten tuotin kartan yleisurheilukenttien maantieteellisestä saavutettavuudesta osa-alueittain Helsingissä, julkisilla kulkuneuvoilla. Visualisointi pohjautuu 250m x 250m saavutettavuusruudukkoon, josta on laskettu väestöpainotettu keskiarvo kullekin osa-alueelle. Visualisointi kertoo siis, mikä on kunkin osa-alueen asukkaiden tyypillinen matka-aika julkisilla (tai kävellen, mikäli se on nopeampaa) lähimmälle yleisurheilukentälle. Laskelmissa on otettu huomioon myös Helsingin rajojen ulkopuoliset kentät, mikäli ne ovat matka-ajallisesti lähempänä kuin Helsingin kentät.
Kartasta nähdään, että suurimmassa osassa Helsinkiä matka-aika on alle 23 minuuttia. Erityisesti keskisestä, pohjoisesta ja läntisestä Helsingistä yleisurheilukentät ovat hyvin saavutettavissa. Herttoniemessä, läntisessä ja itäisessä Laajasalossa, Östersundomissa ja saaristossa matka-ajat ylittävät 23 minuuttia. Kuitenkin yli puoli tuntia matkustamiseen kuluu keskimäärin vain Östersundomin koillispäässä, Suomenlinnassa ja lähisaarilla. Voidaan siis todeta, että yleisurheilukentät ovat hyvin julkisilla saavutettavissa, jos nähdään, että 20-30 minuutin matka-aika yleisurheilukentälle on vielä sopiva.
Interaktiivisten karttojen teemapäivänä jaoimme tältä blogisivustolta tutun interaktiivisen kartan, eri liikuntapaikkatyyppien matka-ajoista julkisilla Jyväskylässä.
Muut Helsingin yliopiston maantieteilijöiden (Digital Geography Labin tutkijoiden) tuotokset löytyvät @digigeolab käyttäjän alta Twitteristä! Ks. myös haasteen koonti ja parhaat helmet täältä.
Ihmisten eliniänodote on noussut viime vuosina samanaikaisesti syntyvyyden laskiessa. Onkin käynyt niin, että neljässäkymmenessä vuodessa yli 65-vuotiaiden osuus Suomen väestöstä on Tilastokeskuksen (2021) mukaan noussut huimasti: vuonna 1980 osuus oli 12 % (lukumääräisesti n. 58 000 henkeä) ja vuonna 2020 jo 22 % (n. 126 000 henkeä). Pitenevä elinikä tuo mukanaan uudenlaisia haasteita yksilöille ja sen myötä myös erilaisia tarpeita yhteiskunnalle ja elinympäristöille. Lisääntyvät tuki- ja liikuntaelinten sairaudet saattavat hankaloittaa ikääntyvien itsenäistä kotona pärjäämistä ja vaikuttaa näin ollen myös ikääntyvien muuhun hyvinvointiin. Elintavoilla on suuri merkitys hyvinvointiin: fyysinen aktiivisuus, riittävä uni, tasapainoinen ja riittävä ravitsemus ovat yhteydessä mielen hyvinvointiin. Ikääntyvän väestön hyvinvoinnin edistäminen onkin yksi tämän vuosituhannen merkittävistä haasteista yhteiskunnalle.
Kirjoittajat: Ilkka Virmasalo (Jyväskylän yliopisto), Janne Pyykönen ( Jyväskylän yliopisto ) & Petteri Muukkonen (Helsingin yliopisto)
Lähiöohjelmaan 2020-2022 kuuluva YLLI-hankkeen kohdelähiöissä ikääntyneiden osuus on hyvin lähellä keskimääräistä: Jyväskylän Huhtasuolla 21 % ja Helsingin Kontulassa 22 % (Tilastokeskus, 2021). Lähiöissä väestön ikärakenteen muutos on ollut vielä radikaalimpi kuin yleisemmin, koska ne rakennettiin aikoinaan nimenomaan kaupunkeihin muuttavien lapsiperheiden tarpeita ajatellen. Tilastojen mukaan esimerkiksi Kontulan rakentamisen aikoihin, 1970-luvun alkupuolella, alueella asui parhaimmillaan 22 000 ihmistä, joista yli 65-vuotiaita oli nykyisin kovin vaatimattomalta tuntuva 3 %!
Fyysisen aktiivisuuden määrä vähenee ikääntymisen myötä
Ikääntymiseen liittyvien muutosten myötä fyysinen aktiivisuus usein vähenee, mikä heikentää osaltaan ikääntyvän toiminta- ja liikkumiskykyä (Heikkinen & Rantanen 2008). Vaikka ei ole olemassa yhtä yhtenäistä hyvinvoinnin määritelmää ja kunkin vanhuksen kohdalla pitää miettiä yksilökohtaisesti parhaiten mielen ja kehon hyvinvointia parhaiten tukevia tekijöitä, on fyysisen aktiivisuuden tukeminen yleisesti ottaen selkeä iäkkäiden terveyttä ja elämänlaatua tukeva, sekä yksilöä että yhteiskuntaa hyödyttävä asia. Etenkin ikääntyvillä oman kodin lähiympäristöllä on suuri merkitys fyysiselle aktiivisuudelle: jalkaisin liikkumista tukeva infrastruktuuri ja helposti kuljettavat luontoympäristöt ovat tälle ryhmälle tärkeitä ympäristötekijöitä (kts. esim. Keskinen 2021). Myös YLLI-hankkeen puhelinkyselyn tulokset vahvistavat aikaisempaa kuvaa kävelystä (tai hölkästä/juoksusta) ikääntyvien suomalaisten keskeisimpänä liikkumismuotona. Oikeastaan kaikki muut fyysisen aktiivisuuden muodot näyttäytyvät etenkin pandemiakontekstissa enemmän tai vähemmän marginaalisina (kuva 1.).
Kuva 1. Ikääntyvien (65+ v.) yleisimmät liikuntaharrastukset YLLI-hankkeen puhelinkyselyiden tutkimusviikoilla (7 pv tutkimusjaksot) joulukuussa 2020, helmikuussa 2021 ja kesäkuussa 2021.
Puhelinkyselyillä tietoa ikäntyneiden fyysisestä aktiivisuudesta
Ylli-hankkeen tutkimuksen puhelinkyselyt toteutettiin Kontulassa ja Huhtasuolla kolme kertaa (joulukuussa 2020 sekä helmi- ja kesäkuussa 2021) ja kyselykierroksittain vastaajista yli 64-vuotiaita oli 17–21 % (Taulukko 1). Kyselyissämme perusjoukko oli rajattu alle 80-vuotiaisiin, joten tulokset eivät koske aivan vanhimpia asukkaita.
Taulukko 1. Puhelinkyselyyn vastanneiden määrät eri kierroksilla.
Kyselykierros
Joulukuu 2020
Helmikuu 2021
Kesäkuu 2021
Ikäryhmä 18–64 v.
Lukumäärä kyselykierroksella
239
293
241
%-osuus kyselykierroksella
79 %
83 %
80 %
Ikäryhmä 65+ v.
Lukumäärä kyselykierroksella
65
60
61
%-osuus kyselykierroksella
21 %
17 %
20 %
Kaikki yhteensä
Lukumäärä kyselykierroksella
304
353
302
100 %
100 %
100 %
Kuva 2 esittää kyselyn tulokset koskien ympäristöjä, joissa lähiöiden asukkaat ovat olleet fyysisesti aktiivisia kyselyviikoilla. Kokonaisuutena tarkasteltuna ikääntyneiden aktiivisuus ei tällä mittarilla poikkea merkitsevästi muista ikäryhmistä, mutta eri ympäristöjen käytössä on eroja. Fyysinen aktiivisuus ei ole tässä vain ”treenaamista”, vaan sisältää myös esim. kävellen tai pyöräillen tehdyt asiointi- ja työmatkat. Tämä osaltaan selittänee sen, että työikäisillä on selvästi enemmän kevyen liikenteen väylillä toteutettuja suoritteita. Muihin ikäryhmiin verrattuna ikääntyvät liikkuvat huomattavan usein sekä ulkoliikuntapaikoilla (kenttien ja ulkokuntosalien lisäksi mm. ylläpidettävät kuntoradat/lenkkipolut) että kaikkein lähimmässä ympäristössä – kotona tai omassa pihassa. Sisäliikuntapaikoissa ikääntyneet ovat liikkuneet vain hyvin vähäisissä määrin pandemia-aikaan rajoittuvien tiedonkeruuajankohtien aikana.
Kuva 2. Ikääntyvien (65+ v.) ja muun ikäisten (18-34 v.) viikoittaisten keskimääräiset liikkumiskerrat liikkumisympäristöittäin. Keskiarvot koostuvat kaikkien kolmen kyselyajankohtien aineistoista eli siältää joulukuun 2020, helmikuun 2021 ja kesäkuun 2021.
Pandemia on vaikuttanut ikääntyvien fyysiseen aktiivisuuteen eri tavoin
Pandemian vaikutus liikkumisen määriin eri ympäristöissä on ollut ikääntyvillä pienempi kuin muilla ikäryhmillä (Kuva 3). Kyselymme ei sisällä tietoa liikkumisen aktiivisuudesta pandemiaa edeltävältä ajalta, joten muutosta ei kyetä suhteuttamaan esimerkiksi siihen, ovatko ikääntyvät esimerkiksi liikkuneet jo lähtötilanteessa muita ryhmiä vähemmän sisäliikuntatiloissa. Kaikkein selkein ja tilastollisesti merkitsevin ero on nähtävissä muutoksessa kevyenliikenteen väylien käytössä. Fyysisen aktiivisuuden ylläpidon kannalta niiden voisi olettaa olevan sellainen ympäristö, jossa aktiivisuutta olisi luontevaa jatkaa, tai jopa lisätä, rajoitusten aikana. Ikääntyvillä aktiivisuuden väheneminen on kuitenkin selkeästi yleisempää ja lisääntyminen harvinaisempaa kuin nuoremmilla – näin siitä huolimatta, että ainakin pandemian alkuvaiheessa etenkin nuoremmilla työikäisillä työmatkaliikunta on vähentynyt selkeästi (VLN 2020, 22). Rakennettujen ja rakentamattomien ulkoliikuntaympäristöjen käyttö sekä kotona tai omalla pihalla liikkuminen ovat kyselyyn vastanneiden ikääntyneiden joukossa useammin lisääntyneet kuin vähentyneet, eniten ulkoliikuntapaikoilla (14 %). Eli muutoin näyttäisi siltä, että sisäliikkumisen rajoituksia on tyypillisesti jossain määrin kompensoitu muilla ympäristöillä – lukuun ottamatta kevyen liikenteen väylien anomaliaa. Syytä tähän ei kyselymme varsinaisesti pysty kertomaan, mutta oletettavasti myös ikääntyneet ovat vähentäneet asiointimatkojaan (Kuva 3).
Kuva 3. Ikääntyvien (65+ v.) ja muun ikäisten (18-34 v.) raportoimat pandemian aiheuttamat muutokset viikoittaisissa liikkumiskerroissa ympäristöittäin. Kuva koostuu kaikkien kolmen kyselyajankohdan aineistoista eli siältää joulukuun 2020, helmikuun 2021 ja kesäkuun 2021 kyselyt. Ikäluokkien välisten erojen tilastollinen merkitsevyys: *p<0.05; **p<0.01; ***p<0.001.
Eniten iäkkäiden liikkumista tämän perusteella edistäisi heidän hyvinvointinsa edistäminen tavalla tai toisella henkilöön käyvin tai osallisuutta lisäävin interventioin – ei niinkään liikkumiseen liittyvien fasiliteettien kehittäminen.
Ikääntyvien fyysistä aktiivisuutta rajoittaa erilaiset esteet
Viimeisellä kyselykierroksella, kesäkuussa 2021, kartoitimme tarkemmin lähiöasukkaiden koettuja esteitä fyysiselle aktiivisuudelle. Kuva 4 kertoo siitä, että ikääntyvät kokevat hyvinkin erilaiset asiat esteinä kuin nuoremmat vastaajat. Yleishavaintona voidaan todeta, että ikääntyvät raportoivat kokevansa esteitä harvemmin kuin nuoremmat: ainoastaan omat sairaudet tai vammat ja koettu liikuntataitojen puute ovat ikääntyville yleisempiä syitä kuin nuoremmille. Ajan puute, joka etenkin ”ruuhkavuosina” on tyypillisin liikkumisen rajoite, ei ymmärrettävästi ikääntyville enää ole sitä kovinkaan usein. Ikääntyvien keskeiset haitat syntyvät fyysisen (vammat, sairaudet) ja henkisen (apeus, väsymys) hyvinvoinnin vajeista – eli asioista, joita fyysinen aktiivisuus edistää. Huomattavaa on, että liikuntapaikkojen fyysinen tai maantieteellinen saavutettavuus, tai muut materiaaliset resurssit, eivät ole ikääntyville kyselyn mukaan kovinkaan yleisiä esteitä. Tämä on ymmärrettävää peilattuna ikääntyvien kapeahkoon aktiivisuuden kirjoon: kävelylle voi lähteä haluamaansa aikaan ja paikkaan eikä siitä koidu juuri kustannuksia (Kuva 4).
Kuva 4. Ikääntyvien (65+ v.) ja muun ikäisten (18-34 v.) raportoimat liikkumisen koetut esteet ja rajoittavat tekijät. Kuva koostuu kaikkien kolmen kyselyajankohdan aineistoista eli siältää joulukuun 2020, helmikuun 2021 ja kesäkuun 2021 kyselyt. Ikäluokkien välisten erojen tilastollinen merkitsevyys: *p<0.05; **p<0.01; ***p<0.001.
Eniten iäkkäiden liikkumista tämän perusteella edistäisi heidän hyvinvointinsa edistäminen tavalla tai toisella henkilöön käyvin tai osallisuutta lisäävin interventioin – ei niinkään liikkumiseen liittyvien fasiliteettien kehittäminen. Kuitenkin liikkumisen ympäristöistä ikääntyvien aktiivisuuden ylläpitoa tukee parhaiten lähiympäristön käveltävyys. Se, millainen ympäristön ideaalitila ikääntyneen kannalta on, riippuu tietysti yksilön toimintakyvystä (Keskinen 2021).
Kirjoittajat: Ilkka Virmasalo (Jyväskylän yliopisto), Janne Pyykönen ( Jyväskylän yliopisto ) & Petteri Muukkonen (Helsingin yliopisto)
Lähteet:
Heikkinen, E. & Rantanen, T. (toim.) (2008). Gerontologia. 2. uudistettu painos. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy. Duodecim.
Vuonna 2020 noin 69 % 16–89-vuotiaista suomalaisista käytti internetiä yhteisöpalvelujen seuraamiseen (Tilastokeskus, 2020). Viime vuosina suomalaisten sosiaalisen median käyttö on ollut voimakkaassa kasvussa. Vuoteen 2015 verrattuna kasvua on 11 %, joten puhumme merkittävästä muutoksesta. Pandemia on todennäköisesti lisännyt sosiaalisen median käyttöä erityisesti iäkkäiden keskuudessa fyysisten kontaktien vähentyessä.
Sosiaalisen median aineistot kiinnostavat tutkijoita
Sosiaalisen median suosio on kasvanut samaan aikaan, kun teknologinen kehitys mahdollistaa yhä monipuolisempia tutkimusaineistojen keruu- ja analysointimuotoja. Kuvien, tekstien ja paikkatietojen tuottamisen lisäksi ihmiset mittaavat esimerkiksi askeliaan, energiankulutustaan tai unen laatuaan monilla eri tavoilla. Tämä yhtälö on luonnollisesti johtanut myös tutkijoiden kiinnostuksen kasvamiseen. Monen työpöydän ääressä pohditaan, millaisia mahdollisuuksia ihmisten itse tuottama tieto tuo esimerkiksi kuntien liikuntasuunnitteluun. Sosiaalisen median aineistot ovat jo osoittautuneet lupaaviksi esimerkiksi kansallispuistojen kävijämäärien arvioinnissa (Tenkanen ym., 2017). Voisiko someaineisto antaa meille lisätietoa esimerkiksi omaehtoisesta liikunnasta vapaasti käytettävillä liikuntapaikoilla, joiden käyttäjämääriä on muutoin hankala selvittää?
Myös Lähiöohjelmaan 2020-2022 kuuluva YLLI-hankkeessa tarkastellaan sosiaalisen median käyttömahdollisuuksia liikkumisesta kertovana liittyvänä tutkimusaineistona, erityisesti paikkatiedon näkökulmasta. Esimerkiksi twitter-palvelun liikuntaan liittyvät julkaisut jakautuvat alueellisesti samankaltaisesti väestön kanssa, ja tietyt lajit, kuten hiihto ja mailapelit, korostuvat julkaisuissa (Koivisto, 2021). Sosiaalisen median aineisto voi kuitenkin olla tarkastelukulmasta riippuen vinoutunutta ja aineistoa tarvitaan riittävän suuri määrä. Jotta someaineiston perusteella voidaan tehdä johtopäätöksiä, on pohdittava kenestä ja mistä käytettävät aineistot kertovat? Luonnollinen lähtökohta tarkastelulle on tutkia siitä, ketkä kohdealueella julkaisevat sosiaalisessa mediassa juuri liikuntaan liittyen.
Olemme toteuttaneet YLLI-hankkeessa Kontulan ja Huhtasuon 18–80-vuotiaille asukkaille puhelinkyselyjä, joissa selvitämme asukkaiden liikkumismuotoja ja erilaisten liikkumisympäristöjen käyttöä. Tammikuussa 2020 ja helmikuussa 2021 toteutetuilla kyselykierroksilla kysyimme asukkailta myös heidän sosiaalisen median käyttötapojaan. Kysyimme käyttääkö vastaaja mitään sosiaalisen median palveluja tai kuntoilun ja liikunnan seurantasovelluksia liikunta-aktiviteettien julkaisemiseen tai jakamiseen. Palvelujen käyttäjiltä kysyimme mitä palveluja vastaaja käyttää. Edelleen tiedustelimme, jakaako vastaaja liikuntaan liittyvien julkaisujen yhteydessä sijaintitietoja, ja jos jakaa, niin kuinka julkisesti.
Somekysymysten osalta vastauksia saimme kahdelta kierrokselta yhteensä 657 kappaletta (304 ja 352). Vastaukset painotettiin vastaamaan ikäluokan ja sukupuolen osalta kohdealueita. Harmillisesti aliedustetuksi aineistossa jäivät muunkieliset ja työttömät. Puhelinkyselyiden laajemmasta sisällöstä voit lukea tarkemmin aiemmasta blogikirjoituksestamme.
Kuka on lähiön liikuntapostaaja?
Vastaajista (N=657) 20 % ilmoitti jakavansa tai postaavansa sosiaalisessa mediassa liikunta-aktiviteeteista. Liikuntapostaajista 52 %, eli kaikista vastaajista noin 10 %, jakoi myös paikkatiedon osana julkaisujaan. Edelleen kaikista vastaajista vain 2 % jakoi julkaisunsa avoimesti kaikille, ja 11 % rajatulle ihmisjoukolle.
Alla olevaan taulukkoon on koottu taustatietoja lähiöiden liikuntapostaajista (Taulukko 1). Naiset julkaisivat miehiä useammin liikuntaan liittyen. Samoin alle 45-vuotiaat olivat vanhempia ikäluokkia aktiivisempia liikuntapostaajia. Suomen kieltä puhuvista noin viidennes, ja muun kielisistä vain kymmenesosa julkaisi liikuntaansa liittyen. Työmarkkina-aseman perusteella aktiivisina postaajina näyttäytyivät erityisesti opiskelijat, jotka postasivat liikkumisestaan lähes neljä kertaa useammin kuin eläkeläiset, ja kaksi kertaa useammin kuin työssäkäyvät tai työttömät. Alueellisessa tarkastelussa Huhtasuolla julkaistiin liikkumisesta Kontulaa useammin. (Taulukko 1.)
% julkaisee liikunnasta jossain somealustassa (Kyllä)
% jakaa myös sijaintitiedon julkaistessaan liikunnasta (Kyllä)
Alue
Kontula
16 % **
51 % –
Huhtasuo
25 %
52 %
Ikä
<30 v.
30 % ***
49 % –
30-45 v.
30 %
54 %
45-64 v.
14 %
56 %
>64 v.
11 %
43 %
Kieli
Suomi
22 % *
52 % –
Muu
12 %
50 %
Sukupuoli
Mies
15 % ***
56 % –
Nainen
26 %
49 %
Koulutus
Ei ammatillista koulutusta
6 % ***
67 % –
Matala (myös yliopp.)
21 %
49 %
Korkea-aste (myös kesken)
27 %
54 %
Työmarkkina-asema
Työelämässä
20 % ***
52 % –
Koululainen / opiskelija
40 %
43 %
Työtön
19 %
77 %
Eläkkeellä
12 %
44 %
Talouden kuukausittaiset tulot (€ kk)
Ei tietoa
17 % –
55 % *
Alle 2000 €/kk
21 %
36 %
Yli 2000 €/kk
21 %
59 %
Kaikki vastanneet
20 %
52 %
Suosituin alusta liikuntapostauksiin oli Facebook, jonka kautta 11 % vastaajista julkaisi liikuntaan liittyviä postauksia (taulukko 2). Liikunnan seuranta- ja mittaussovelluksia kuten Polar flow, Stava tai Sportstracker käytti 10 % vastaajista. Muita suosittuja alustoja olivat Instagram (8 %) ja WhatsApp (7 %). Snapchat, twitter, youtube ja TikTok jäivät marginaalisiksi alustoiksi.
On selvää, että sosiaalisen median tuottama aineisto on vinoutunut. Vinoutunut aineisto ei sinänsä ole tutkijoille uusi ilmiö, mutta sosiaalisen median aineistojen osalta vinouma on merkittävä. Kohdealueillamme lähiökontekstissa liikuntaan liittyviä postauksia julkaisee vain viidesosa vastaajista. Noin joka kymmenes kaikista vastaajista julkaisee liikuntapostauksia, joissa jaetaan myös sijainti, ja vain parilla prosentilla postaus on täysin julkinen. Myös ihmisen taustatekijöillä on vaikutusta heidän somekäyttäytymiseensä. Onkin helppoa todeta, että someaineisto ei voi kertoa kovinkaan uskottavasti pienen alueen, kuten kaupunginosan, väestön liikkumisesta tai liikkumisen sijainneista – “Big dataa” syntyy vasta huomattavasti suuremmista yksiköistä. Varsinaisten paikkatietojen lisäksi voidaan kuitenkin someaineistoista saada lokaatio- sekä käyttötietoa esimerkiksi kuvantunnistustekniikoilla (Väisänen ym., 2021) ja paikkoihin liittyvien sanallisten ilmauksien tunnistamisella tekstistä (geoparsing). Jo vajaavaistakin aineistoa voidaan hyödyntää, mutta tarvittavalla varovaisuudella, sekä esim. laadullisemmin tarkastelemalla.
Sosiaalisella medialla ilmaistaan itseä, ja jaetaan myös vaikutteita (Wallin ym., 2014). Someaineistojen avulla voimme esimerkiksi saada arvokasta tietoa siitä, miten erilaisia liikuntaympäristöjä käytetään, ja millaisia merkityksiä niiden käyttöön yhdistetään julkisissa postauksissa. Sosiaalinen media voi kertoa meille paljon erilaisten tilojen merkityksestä, ainakin niissä julkaiseville ihmisille. Kaupungin liikuntasuunnittelun osalta sosiaalista mediaa voidaan hyödyntää toki myös muilla tavoilla, kuten palaute- ja tiedonjakokanavana, sekä osallistamisfoorumina erilaisissa tilanteissa.
Kirjoittajat: Janne Pyykönen & Ilkka Virmasalo (Jyväskylän yliopisto)
Tenkanen, H., Di Minin, E., Heikinheimo, V., Hausmann, A., Herbst, M., Kajala, L., & Toivonen, T. (2017). Instagram, Flickr, or Twitter: Assessing the usability of social media data for visitor monitoring in protected areas. Scientific Reports 2017 7:1, 7(1), 1–11. https://doi.org/10.1038/s41598-017-18007-4
Väisänen, T., Heikinheimo, V., Hiippala, T., & Toivonen, T. (2021). Exploring human–nature interactions in national parks with social media photographs and computer vision. Conservation Biology, 35(2), 424–436. https://doi.org/10.1111/COBI.13704
Wallin, A., Saaranen, A., Rosenberg, S., & Eskola, J. (2014). Liikun, siis jaan? Nuorten käsitykset liikuntapäiväkirjan jakamisesta sosiaalisessa mediassa. . Liikunta & Tiede, 51(6), 78–84.
Suomen liikunnan ammattilaiset ry. järjesti 7.-8.10.2021 Olosuhdeseminaarin 2021, johon myös LIPAS-palvelu ja YLLI-hanke osallistuivat.
Seminaarissa käsiteltiin myös liikuntapaikkojen saavutettavuutta ja saavutettavuusanalyysejä, kun LIPAS-palvelun projektipäällikkö Tapani Laakso esitteli LIPAS-tietokantaa ja siihen rakennettua analyysityökalua. Lähiöohjelmaan 2020-2022 kuuluva YLLI-hanke on osallistunut analyysityökalun kehittämiseen. Lisäksi Tapani Laakso toi esitelmässään esille YLLI-hankkeen ja Lähiöohjelman 2020-2022 toimia ja tutkimuksia yhdenvertaisten liikuntamahdollisuuksien edistämiseksi.
Olosuhdeseminaari kokosi liikuntapaikkojen hoidosta ja kunnosta vastaavia ammattilaisia yhteen Holiday Club Saimaaseen. Tilaisuudessa pohdittiin liikuntapaikkojen olosuhteita monipuolisesti. ERityisessä johtamisen foorumissa tarkasteltiin tiedolla johtamista ja laaja-alaista yhteistyötä liikuntapaikkatyössä. Seminaarissa käsiteltiin esimerkiksi niin työn johtamista liikuntapaikkojen hoidossa, kuntien tarjoamia tukia ja avustuksia urheiluseuroille kuin kokemuksia ylikunnallisista yhteistyökokeiluistakin.
We have now published online also our second set of research outputs – web maps about geographical accessibility of official sports facilities now available for Helsinki Metropolitan Region. We published maps for city of Jyväskylä earlier (see a news post).
One of the aims in YLLI-project (Equality in suburban physical activity environments) (part of the Lähiöohjelma 2020-2022 programme to promote suburbans) is to analyse the geographical accessibility of sport facilities. Maps of geographical accessibility (travel times) for official and built sports facilities are now available for Helsinki Metropolitan Region in the project’s web pages. The maps show the travel-time based potential accessibility of different types of sport facilities. The calculations have been carried out separately for four different travel modes: walking, cycling, via public transportation, and driving (private car). The sport facilities are retrieved from Lipas database during spring 2021.
More information: Marisofia Nurmi & Petteri Muukkonen (marisofia.nurmi@helsinki.fi, petteri.muukkonen@helsinki.fi)
Helsingin yliopisto
