Nyt saatiin vihdoin esitettyä tutkimussuunnitelmat myös muille ryhmille ja kuultiin monta mielenkiintoista esitystä. Harmillista oli, että osa jäi kuitenkin kuulematta ryhmäjaon vuoksi. Jännityksellä odotettiin meidän omaa esitystämme ja hiukan jopa pelkäsimme, ettei se ole tarpeeksi hyvä. Päätimme olla siis ensimmäisiä välttyäksemme lisäpaineilta. Uusi ryhmämme jäsen Lotta toimi upeasti esityksemme keulakuvana selostaen suunnitelmaa huolimatta siitä, että muistiinpanomme olivat Riikalla, joka sattui olemaan sairaana. Oli positiivinen yllätys, että esityksemme herätti paljon kysymyksiä ja keskustelua kuulijoiden ja opettajan keskuudessa.

Me kuulimme hienot esitykset muiden ryhmien tutkimussuunnitelmista, joiden lööppien aiheina olivat  “Mielen an-aerobista kynnystä on treenattava, jotta ajattelu kehittyisi”, ”Tutkija paljaana: Tunnusta heikkoutesi julkisesti! Vasta sitten olet olemassa!” ja  “Pelkkä koulutus ei riitä tekemään yliopiston opettajasta pedagogia”. Muiden esityksistä heräsi mieleen asioita, joita olisimme voineet tehdä toisin, kuten laajemmat ja kattavammat diaesitykset, sekä ryhmän jäsenten esittely ja puheenvuorojen jakaminen tasapuolisesti.

“Mielen an-aerobista kynnystä on treenattava, jotta ajattelu kehittyisi” kuulosti lööppinä hyvin hankalalta, mutta ryhmä oli saanut toteutettua suunnitelman todella taitavasti ja helposti ymmärrettävästi. Erityisestä pisteet pelin kehittämisestä tutkimussuunnitelmaa varten.

”Tutkija paljaana: Tunnusta heikkoutesi julkisesti! Vasta sitten olet olemassa!” erosi huomattavasti aiheena muista lööpeistä. Koimme tutkimuksen hyvin mielenkiintoisena ryhmämme sisällä ja tällaiseen tutkimukseen meistä löytyisi monta innokkasta osallistujaa. Tutkimussuunnitelma ja aihe ylipäänsä herätti paljon ideoita ja erilaisia kehittämismahdollisuuksia. Lööpin tulkinnanvaraisuudesta huolimatta ryhmä oli saanut loistavasti rajattua aiheensa.

“Pelkkä koulutus ei riitä tekemään yliopiston opettajasta pedagogia”- ryhmä tuntui painineen hiukan samankaltaisten haasteiden kanssa kuin me. Omassa tutkimussuunnitelmassamme rajasimme pedagogiset taidot kokonaan pois keskittyen opettajan osaamiseen ja koulutukseen, kun taas tämä ryhmä otti huomioon myös oppilaat, sekä opettajan pedagogiset taidot.

Esitysten jälkeen aloimme tekemään tutkimussuunnitelmien arviointia. Haasteita toi arvioinnin englannin kieliset ohjeet, mutta kielimuurista yli päästyämme homma alkoi rullaamaan. Hiukan meitä nauratti kuitenkin se, että arvostelimme itsemme niin hyvin, vaikka kehittämisen kohteita löytyisi varmasti runsaasti.  Toivottavasti arviointimme ei jäänyt liian suppeaksi!

Seuraavaksi sitten nimikkotutkijan pariin!

Ryhmämme toisella tapaamiskerralla keskityimme annettuun tehtävään eli yritimme selvittää mysteerin annetun lööpin “Tutkija paljaana: Tunnusta heikkoutesi julkisesti! Vasta sitten olet olemassa!” takana. Olimme viime tapaamisessa päätyneet jo alustavaan suunnitelmaan, mutta asian hauduttua viikon verran jokaisen mielessä kyseenalaistimme viimeksi tehdyn suunnitelman ja rupesimme miettimään uusia mahdollisuuksia.

No näitä ideoita löytyi vähintään yhtä monta kuin oli ryhmäläisiäkin. Tutkimusideoita heiteltiin pöydän joka puolelta ja mietimme mitkä ideat olisivat todellisuudessa toteutettavissa. Välillä keskustelut kävivät niin vilkkaina, ettei enää kenelläkään ollut tietoa mitä tutkimusideaa olimme nyt tarkastelemassa. Monien ruksattujen ideoiden jälkeen ja huomatessamme tapaamisaikamme lähenevän loppua otimme parhaana pitämämme ja parhaiten toteutettavissa olevan tutkimussuunitelman ja kokosimme siitä esityksen muille ryhmille.

Loppujen lopuksi päädyimme tutkimusasetelmaan, jossa yläkouluikäisistä lapsista kuvataan videon pätkä. Videolla he kertovat joko vahvuuksistaan tai heikkouksistaan omaan vapaaseen tyyliinsä. Videot näytetään toisessa koulussa opiskeleville nuorille, jotka seuraavana päivänä yrittävät tunnistaa kuvasarjoista videolla esiintyneitä nuoria. Tutkimuksessa halusimme selvittää, muistavatko yläkouluikäiset nuoret paremmin henkilöitä, jotka kertovat videolla heikkouksistaan kuin nuoret jotka kertovat vahvuuksistaan. Tutkimuksen tuloksia voisi käyttää esimerkiksi oppimateriaalin suunnittelussa. Usein varsinkin kielten oppikirjoissa seurataan jotain tiettyä perhettä tai hahmoa. Tutkimuksen pohjalta voitaisiin miettiä minkälaisia asioita hahmoista kerrotaan.

Kuuntelimme huikeita esityksiä tutkimussuunnitelmista: fysiikan opettajista, jotka eivät osaa fysiikkaa, siitä kuinka pedagogiset opinnot eivät tee yliopisto-opettajista hyviä opettajia sekä miten aivojen anaerobista kynnystä voi treenata. Viime hetkellä ryhmässä syntyi pientä epäuskoa omaa tehtyä työtä kohtaan, kun kuuntelimme muiden asiantuntevaa esiintymistä.

Esitys sujui kuitenkin hyvin ja saimme mukavaa palautetta yleisöltä, jolla oli myös hyviä ideoita tutkimuksen kehittämiseksi. Jopa kahden euron panostusta rahoitukseen tarjottiin yhden kuulijan toimesta.

Tutkimussuunnitelman tekeminen ja muiden suunnitelmien kuunteleminen sai huomaamaan kuinka paljon haasteita tutkimuksen suunnitteluun ja tekoon liittyy. Kaikki ryhmät esittelivät lopuksi esiin nousseita kysymyksiä ja ongelmia tutkimussuunitelmissaan eikä näiltä vältytty myöskään meidän ryhmässä. Asioiden määrittely ja tutkimuksen rajaaminen vaikuttivat tuottavan suurimmat vaikeudet. 

Luennon lopuksi seurasi jännittävä nimikkotutkijoiden paljastus. Lööppimme taustalta paljastui Kristiina Brunilan tutkimus, johon lähdemme nyt tutustumaan. Ryhmämme oli innostunut, kun saimme Kristiina Brunilan tutkijaksi ja melkein kaikki tunsivatkin jo Kristiinan etukäteen. Joku muisti lukeneensa hänen kirjojaan ja artikkeleita sekä muisti nähneensä Kristiinan henkilökunnan esittelytilaisuudessa skumppalasillisten ääressä.

Tutkijat paljaana -ryhmä

Perjantain luennolla vuorossa olivat tutkimusryhmien valmistelemat power point-esitykset, jotka onnistuivat nähtyjen ryhmien osalta hyvin. Jotkut esitykset nostivat enemmän yleisökysymyksiä ilmaan kuin toiset, mahdollisesti aiheen merkittävyydellä, ajankohtaisuudella tai ylipäätänsä herkullisuudellaan, vaikka kaikkien nähtyjen esitysten sisältörakenne olikin hyvin kattava sekä tarpeeksi johdonmukaisesti esitelty. Sen suurempaa väittelyä esityksistä ei siis kuitenkaan saatu aikaan. Voisi sanoa, että päivän esitelmistä jäi käteen hyvä yleiskuva kurssilla käsiteltävistä tutkimusten aiheista. Vielä positiivisena palautteena mainittakoon kaikkien ryhmien todella hyvä sekä selkeä äänenkäyttö esitysten läpi että yleinen rento ilmapiiri esitelmissänne, vaikka tunnelma saattaakin olla varsin painostava tai jännittävä.

Oma presentaatiomme oli vuorollaan viimeisenä ja se sopi annettuun aikatauluun (10min) nähden juuri täydellisesti, vaikka puhuttavaa olisi toki riittänyt pidemmäksikin aikaa. Ryhmämme mielestä oma osuutemme oli oikein onnistunut, eikä yleisökysymyksistäkään noussut esille sellaisia asioita joita ryhmämme ei olisi ollenkaan käsitellyt kokouksissamme. Vaikka presentaation puhujista nousikin suurten väärinymmärrysten kautta aiheutunutta skismaa juuri ennen esitystä, lopullinen järjestely yhdestä puhujasta paljastui ajallisestikin kaikista tehokkaimmaksi ja selkeimmäksi kokonaisuudeksi kuuntelijoidenkin kannalta (kiitokset Lovisa mvp). Kaikki ryhmämme jäsenet olivat kuitenkin esitelmässämme alun suunnittelusta aina loppuun asti hyvin aktiivisena sekä merkittävänä osana mukana. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla myös muiden ryhmien esitelmät akvaarion toisella puolen, vaikkei se ollutkaan ajallisesti mahdollista tällä kertaa.

Oma tutkimusaiheemme koulu-uupumisesta herätti paljon keskustelua kokouksissamme. Tutkimuskysymyksinä lähdimme miettimään onko koulu-uupumuksen sekä koulumenestyksen välillä havaittavissa yhteyttä ja jatkokysymyksenä lähdimme pohtimaan onko motivaation laadulla merkitystä uupumiseen. Yritimme myös määritellä koulumenestyksen sekä koulu-uupumisen, mutta niihin oli hankala saada yksiselitteistä määritelmää, sillä jokainen mieltää käsitteet hieman eri tavoin. Valitsimme tutkimukseemme 30 koulua eri maakunnista arpoen, sillä pienemmällä otoksella olisi pitänyt selvittää ensin onko koulun sijainnilla tai sosioekonomisella asemalla yhteyttä nuoren motivaatioon, koulumenestykseen tai uupumiseen. Jokaisesta koulusta valitsisimme yhden luokan satunnaisesti, jota seuraisimme kvalitatiivisella/kvantitatiivisella lomakkeella kolmesti vuodessa koko yläasteen ajan. Tutkimuksemme on niin laadullinen kuin myös määrällinen. Laadullisessa osiossa lomakkeessa nuorilla on vapaa sana, jossa he itse heti alkuun määrittelevät tavoitteensa sekä kertovat mitä heidän mielestään koulumenestyksellä tarkoitetaan. Määrällisessä osuudessa nuori laittaa esitetyt kysymykset likert-asteikon välille 1-5. Tarvitsemme tutkimukseen myös nuorilta luvan todistuksiinsa, jotta voimme seurata kuinka hyvin tavoitteet ovat toteutuneet, sekä eliminoida virheitä siltä osin. Tutkimuksemme herättää paljon jatkokysymyksiä, kuten kysymyksen sukupuolen merkityksestä koulumenestykseen.

Esityksen jälkeen saimme uuden oppimistehtävän, jossa meidän tuli arvioida tutkimussuunnitelmaamme, sen käyttökelposuutta, eettisiä ongelmia sekä yleisesti työmme vahvuuksia ja heikkouksia. Tehtävä oli mielestämme ristiriitainen aikaisemman tehtävänannon kanssa, sillä silloin meidän tuli vain miettiä, miten lähtisimme tutkimaan lööpissä väitettyä asiaa. Tutkimussuunnitelmamme oli vasta yksi ehdotus, jota työstimme vain muutaman viikon ajan. Tutkimusta ei tietenkään myöskään toteutettu, joten sitä oli hyvin vaikea arvioida annetulla Suomen Akatemian arviointilomakkeella.

Tässä kuitenkin pohdintoja tutkimussuunnitelmaamme liittyen:

Tutkimusongelmamme oli mielestämme selkeä. Olimme kaikki myös yhtä mieltä siitä, että tutkimusaihe on yhteiskunnallisesti tärkeä ja tutkimuksella olisi paljon potentiaalia. Tutkimus antaisi myös merkitseviä tuloksia, joiden avulla oppilaiden uupumiseen voitaisiin puuttua ajoissa esimerkiksi kehittämällä tukipalveluita sekä tunnistamalla uupumisen merkkejä paremmin. Kuten aiemmin jo mainittu, tutkimuksesta voisi kehittää myös mahdollisia jatkotutkimusaiheita esim. sisäisen ja ulkoisen motivaation merkityksestä kouluarvosanoihin. Jos tutkimuksesta selviäisi, että suurin osa oppilaista opiskelee ulkoisen motivaation ajamana pelkkiä arvosanoja ajatellen, voisimme olettaa koulujärjestelmässämme olevan jotakin pahasti pielessä. Tämä voisi johtaa kouluarvostelujen murrokseen.

Pidimme tutkimussuunnitelmamme vahvuuksina erityisesti sen yleistettävyyttä. Otimme huomioon koko Suomen alueen, sillä koimme että koulumenestyksen tavoittelu ja uupuminen sen johdosta voivat vaihdella eri alueiden mukaan. Laaja otos huomioisi siis myös eri sosioekonomiset taustat. Myös mahdollinen vastauskato ei vaikuttaisi tuloksiin, kun tutkittavia on tarpeeksi. Toinen vahvuus oli suunnittelemamme kyselylomakkeen monimuotoisuus. Lomakkeessa olisi sekä avoimia että monivalintakysymyksiä. Avoimien kysymysten avulla oppilaat saisivat itse määritellä mitä he käsittävät koulumenestyksellä, sillä koulumenestys tarkoittaa jokaiselle eri asiaa. Toiselle kelpaa vain täydet kympit ja toiselle seitsemän keskiarvo on suuri saavutus. Vahvuutemme oli myös eettisyyden sekä mahdollisten uhkakuvien pohtiminen.

Tutkimussuunnitelmamme heikkouksina olivat hypoteesien puuttuminen, mahdollisten tulosten pohtiminen laajemmassa merkityksessä, ikäryhmän ongelmallisuus, tutkimusmenetelmien valinta sekä resurssien riittämättömyys. Tutkimussuunnitelmamme ei ollut realistinen, mutta sen ei pitänytkään olla. On vaikeaa myös arvioida tutkimuksemme heikkouksia, kun emme ole sitä toteuttaneet. Hypoteesit olisimme kuitenkin voineet tehdä ja pohtia mahdollisia tuloksia. Valitsemamme ikäryhmä (7.-9.-luokkalaiset) ovat teini-ikäisiä, ja siksi heidän motivaationsa ja kiinnostuksensa tutkimukseen ei välttämättä olisi suurta. Tämä kuitenkin on ongelmana aina tämän ikäisiä tutkittaessa. Saimme hyvän kommentin esitelmämme jälkeen, että miksi valitsimme haastattelun sijaan avoimet kysymykset, sillä haastattelun avulla voisimme välttää kokonaan pelleilyvastaukset tai tyhjät vastaukset kyselylomakkeissa. Tätä olimme kyllä nostaneet usein esille kokouksissamme miettien olisiko vaikka valtakunnallista terveyskyselyä voinut käyttää tutkimuksemme hyödyksi.

Suureksi ongelmaksi saattaisi nousta myös tuloksien tulkitseminen. Miten muotoilla kysymykset, jotta ne vastaavat juuri siihen mitä kysymme ja mitä vastaukset kertovat meille? Voiko kyselylomakkeen avulla todeta uupumuksen ja koulumenestyksen korrelaatiota? Totesimme kuitenkin lopulta, että korrelaatiosuuntien ei tarvitse aina olla tiedossa (kuten Vakava-aineistossa), mutta onko tulokset silloin merkitseviä?

Seuraavaksi ryhmämme paneutuu lööpin takana olleen Heta Tuominen-Soinin oikeaan tutkimukseen ”Opiskelumotivaation ja hyvinvoinnin yhteydet sekä kehitys nuoruudessa”.

Kympin tytöt

Ryhmämme ensimmäinen tehtävä oli suunnitella tutkimus, joka voisi olla lööppimme taustalla. Lööppi kuuluu näin: “Kiinnostus on oppimisen kannalta turhake”.

Huomasimme liikkeelle lähdettyämme, että on ensiarvoisen tärkeää määritellä tutkimuksessa käytettävät käsitteet. Hyvänä esimerkkinä tässä tapauksessa toimii oppimisen käsite. Mitä oppimisella tarkoitetaan? Ja mikä sitä mittaisi parhaiten?

Kuva ryhmän omasta arkistosta

Päädyimme suunnittelemaan tutkimuksemme kouluympäristöön, jossa on tarjolla jo valmiita oppimisen mittareita ja tuloksia. Oppilas saa sanallisen tai numeroarvosanan muodossa palautetta oppimisestaan. Opetushallitus on määrittänyt tietyt kriteerit arvioinnille. Arvioinnin kohteina ovat oppiminen ja sen edistyminen sekä työskentely. Arviointi on kuitenkin aina opettajan vastuulla, eivätkä koulussa saatavat arvosanat välttämättä ole “puhtain” tai paras mahdollinen tapa mitata oppimista. Jäämme pohtimaan, mikä olisi parempi mittari.

Tutkimusta suunnitellessa törmäsimme myös kenties positiiviseen ongelmaan: ideoita ja ehdotuksia aineistonkeruumenetelmien suhteen oli liikaa. Tässä vaiheessa palasimme aiheen rajaukseen ja tutkimuskysymyksen määrittelyyn. Nämä kirkkaana mielessä osasimme valita helmet lukuisten vaihtoehtojen joukosta. Ymmärsimme, että esimerkiksi tutkimuskysymys ja käytettävät käsitteet kulkevat tutkimuksen suunnittelussa jokaisessa vaiheessa mukana. Kaikki valinnat on tehtävä ne mielessä pitäen, jotta tutkimus vastaa mahdollisimman hyvin tutkimuskysymyksiin.

Syy-seuraussuhde vai korrelaatio?

Lopuksi haluamme muistuttaa myös muita ryhmiä siitä, että tutkittavien muuttujien välisestä yhteydestä ei voida tehdä johtopäätöksiä syy-seuraussuhteista. Esimerkiksi meidän tutkimuksemme tarkoitus on selvittää, miten kiinnostus ja oppiminen ovat yhteydessä toisiinsa. Tutkimusaiheen rajauksen aikana sorruimme monta kertaa muokkaamaan tutkimuskysymyksiä muotoon “Miten kiinnostus vaikuttaa oppimiseen?”. Tällainen asettelu on mutkien oikomista, sillä vaikka tulokseksi saataisiin että kiinnostuneet oppivat eniten, emme tiedä, onko oppiminen kiinnostuksen seurausta vai kiinnostus oppimisen seurausta.

Hyvä esimerkki tästä: jos oppilas on matemaattisesti lahjakas, hän voi kiinnostua matematiikasta koulussa huomatessaan oppivansa helposti. Toisaalta, jos oppilas ei ole etukäteen kiinnostunut matematiikasta, voi tämä vaikuttaa oppimistuloksiin. Muuttujien väliseen yhteyteen voi vaikuttaa myös jokin kolmas, tuntematon tekijä.

Jos haluaisimme selvittää, onko oppiminen kiinnostuksen seurausta, meidän pitäisi muuttaa tutkimusasetelmaa niin, että oppilaiden kiinnostusta mitattaisiin tutkimuksen alussa täysin vieraaseen aiheeseen ja vasta sen jälkeen opetettaisiin uusi aihe.

Mikä on sinun kokemuksesi kiinnostuksen ja oppimisen välisestä yhteydestä?

Kirjoittanut Veera Routarinne ja Pihla Toivanen

Hiljainen mumisija, pelottava huutaja, tasapaksu tiedonvälittäjä vai innostava puhuja? Istuessasi ensimmäisen kerran luennolle, et voi tietää millainen tyyppi ilmestyy luokan eteen ja kutsuu itseään opettajaksesi. “Pelkkä koulutus ei riitä tekemään yliopiston opettajasta pedagogia”  oli ryhmämme koonnut kohuotsikko, jonka totesimme jo alkumetreillä yhteen ääneen mielestämme paikkansa pitäväksi.

Esittelykierroksella kävi ilmi, että ryhmämme on eri ikäisiä ja eri taustaisia ihmisiä. Puolet meistä on pääaineopiskelijoita ja puolet sivuaineen.  Jasmin, Kasimira, Sipuliina, Virve ja Jemina opiskelevat pääaineenaan yleistä- ja aikuiskasvatustiedettä, Arto tietojenkäsittelytiedettä, Tuuli kotieläinten jalostustiedettä, Hanna uskontotiedettä, Emma espanjaa ja Outi kasvintuotantoa. Opiskelutaustat ja -historia vaihtelivat ryhmässä, mutta yhteistä kaikille olivat kokemukset eritasoisista luennoitsijoista, osa korkeakoulutasolta ja osa toisen asteen opettajista. Ensimmäinen kokoontuminen meni tutustumiseen, aiheen ihmettelyyn ja kokemusten jakamiseen. Saimme kuitenkin tehtäviä jaetuksi ja ajattelun käynnistetyksi seuraavaa tapaamistamme varten.

Toiselle kerralle ryhmämme saapui ajatukset koottuna. Lähdimme avaamaan moniselitteistä otsikkoa eri kanteilta, mikä on pedagogi, tarkoitetaanko yliopisto-opinnoilla tässä yhteydessä opettajan omia aineopintoja vai yliopistossa suoritettuja pedagogisia opintoja ja kenen näkökulmasta lähtisimme tutkimaan väittämää. Lopulta näkökulma saatiin muotoon: “vaikuttavatko yliopisto-opettajan pedagogiset opinnot opetuksen laatuun”. Oletamme, että lööpissä mainitulla koulutuksella tarkoitetaan opettajan oman alan koulutusta, eikä niinkään pedagogisia opintoja. Halusimme keskittyä pedagogisten taitojen arviointiin, sillä pedagogisia opintoja voi saada monelta eri taholta eikä kaikilla yliopiston opettajilla edes välttämättä ole pedagogista koulutusta.  Pedagogi ei myöskään ole suojattu nimike.
Ryhmässä viriää kiinnostavaa keskustelua ja koska olemme taustoiltamme kaikki niin erilaisia, on keskustelu monipuolista.  Pääsemme yhdessä ryhmänä varmasti hyviin lopputuloksiin!

Tunnetko sen tytön, joka onnistuu ilman ponnisteluja saamaan kympin todistuksen vuosi toisensa jälkeen? Entä sen pojan, joka yrittää loppuun asti panostaa ja lukea, eikä onnistu saamaan seiskaa parempaa numeroa? Olitko sinä minkälainen opiskelija? Olivatko lukion ylioppilaskirjoitukset hankalat vai luitko edellisenä iltana muutaman tunnin ja onnistuit? Tuliko paineita menestykseen itseltä tai vanhemmilta, vai tuliko paineita ollenkaan?

Ensimmäisellä P5-kurssin oppitunnilla saimme tehtävämmeksemme valita keltaisen median liioittelevaa lööppityyliä imitoivan otsikon, joka toimisi runkona tulevien kuukausien ryhmätyöskentelylle. Meidän otsikkomme ”Tutkija varoittaa: koulumenestyksen tavoittelu uuvuttaa!” sai kasan oppilaita parveilemaan ympärilleen, mutta vain 10 nopeinta ilmoittautunutta mahtui mukaan.

Ryhmämme koostuu ensimmäisen vuoden pääaineopiskelijoista – hajontaa on kuitenkin muun muassa taustoissa sekä kiinnostuksen kohteissa. Olemme kaikki eri ikäluokista ja hyvinkin toisistaan poikkeavista kouluista, mikä tuo keskusteluun omista opiskelukokemuksista mielenkiintoisia mausteita. Ryhmän nimeksi päädyimme valitsemaan aihettamme sivuavavan ”Kympin tytöt”.

Ensin kävimme läpi sitä, miksi kukin tahollaan päätyi valitsemaan kyseisen aiheen. Ryhmässä heräsi ajatuksia muun muassa samaistumisesta väitteeseen joko itse tai lähipiirin kautta. Osalla päällimmäisenä ajatuksena oli psykologinen ulottuvuus ja huoli uupumuksen kehityksestä mahdollisiin mielenterveyshäiriöihin, ja toiset taas halusivat kyseenalaistaa yleisen koulumenestyksen käsitteen. Koulumenestyksen tavoittelu on ollut viime vuosina keskeinen aihe kasvatustieteessä, ja useat asiaa tutkineet asiantuntijat haluavatkin painottaa kokonaiskuvan hahmottamista numeroarvioihin peilaamisen sijaan.

Hetken tutustumisen jälkeen otimme ideariiheen käsitteen ”koulumenestys”. Meidän oli hyvin vaikea löytää sanalle yksiselitteistä määritelmää, sillä osan mielestä hyvästä koulumenestyksestä ei voida puhua lainkaan käyttäen perusteena korkeita arvosanoja. Punnitsimme myös arvosanojen painotuksia – mikä määrittää oppiaineen merkityksellisyyden, entä onko vaikeampaa olla hyvä matematiikassa kuin kuvaamataidossa ja pitäisikö näin ollen matemaattisten aineiden osaajia pitää menestyksekkäämpinä? Kumpi lukiossa on tavoiteltavampaa, kokonaisvaltaisen hyvä päättötodistus vai muutama laudatur suosikkiaineista? Kaikki on suhteellista, ja siksi puolueettoman käsitteen määritteen löytäminen jäi vielä hautumaan jokaisen omiin ajatuksiin. Päädyimme kuitenkin katkaisemaan ”koulu-” alkuliitteestä johtuen viiteryhmämme ala-asteelaisista lukiolaisiin.

Huomasimme aiheemme olevan hyvinkin laaja, joka sai hieman hapuilua aikaan. Ongelmilta ei siis vältytty. Miten lähtisit tutkimaan koulumenestyksestä johtuvaa uupumusta siten, että kaikki kymmenen meistä on asiasta samaa mieltä? Miten saamme keskitettyä omat mieltymyksemme kaikille sopivaksi? Kohtasimme haasteita, mutta myös onnistumisia ja yhteisiä päätöksiä. Jokaisen omat ajatukset saivat aikaan laajaa keskustelua ja lopulta kaikkia miellyttäviä tuloksia.

Jokainen halusi valita aiheekseen sellaisen aiheen, joka saa ajatukset laukkaamaan ja mielipiteitä syntymään. Ryhmässämme huomasi jokaisella olevan paljon paloa aiheeseen, oli se henkilökohtaista tai lähellä mielenkiinnon kohteita. Yhdessä asioista pohtiminen oli helppoa ja ryhmämme toimii hyvin. Varo vain perjantai, meillä on ajatuksia esitettävänä!

Kympin tytöt