Maanantainen jouluviikon aamu Biotekniikan instituutissa vie ajatukset takaisin tropiikkiin. Käyn ohjaajieni kanssa läpi kenttäkauden saldoa: onnistumisia, kantapään kautta opittuja käytännön taitoja ja ennen kaikkea uusia ideoita. Hyvän tutkimusaiheen tunnistaa siitä, että jatkuvasti keksii uusia asioita, joita voisi kokeilla. Kun kenttäkausi … Continue reading
Suomessa on kylmä, mutta se ei ole ollut vaikein osa takaisin kinosten keskelle sopeutumista. Pahinta on ollut pimeys, joka ei koskaan lopu. Vaikka sää on aurinkoinen, eivätkä pilvet haittaa, ero tropiikin auringonpaisteen ja suomalaisen talven keskipäivän välillä on lähes kuin … Continue reading
Torstai-iltana asemalle saapui bussilastillinen – eli tässä maassa seitsemäntoista – Respect-kurssilaista. Kurssi on sama, jolla itse olin kaksi vuotta sitten (ja jonka taannoisista seikkailuista voi lukea myös tämän blogin arkistosta) ja ohjelmakin on pääpiirteittään sama. Suomalainen seura sai miettimään, että … Continue reading
”Sifakoita nähty B200:n lähellä!” Oppaamme valpastuu heti, kun kuulee vastaantulevalta oppaalta uutisen. Kävimme Study Abroad –koordinaattorin Sylvia Atsaliksen kanssa viime lauantaina ”viimeisellä metsäreissulla”. Amerikkalaiset lähtivät maanantaiaamulla ja Sylvia halusi käydä metsässä. Edellisenä päivänä kurssilaiset olivat pitäneet esitelmiä viimeisinä viikkoinaan tekemistään … Continue reading
Vanheneminen on hämmentävä ilmiö. Se että kuolemme – elämämme on rajallinen – on luonnollista ja seurausta siitä, kuinka eliön toiminta on aina vaihtokauppaa. Lisääntyäkö nopeasti vai kehittyäkö pidempään ennen lisääntymistä? Paljon huonosti elämään varusteltuja jälkeläisiä vai panostusta pienempään määrään, mutta … Continue reading
Sunnuntaisin on toripäivä, jolloin tiettömiltä taipaleilta pakataan ylimääräiset ja myytäväksi kelpaavat tavarat koreihin ja pään päälle, ja tullaan tekemään kauppaa. Oma suosikkini on sokeriruoko, jota on mukava järsiä. Se on vähän kuin purkan korvike, makea ja kuitumainen. Metri muutaman sentin … Continue reading
Omassa tutkimuksessani keskityn ennen kaikkea hiirimakien suolistoloisiin. Suolisto on loisille monella tapaa hyvä paikka: siellä on lämpöä, ravintoa, kosteutta ja suojaa. Vastaavasti paikassa on omat ongelmansa: hiirimakin immuunijärjestelmä yrittää hankiuttua loisista eroon, ravintomassasta saattaa puuttua tiettyjä ravinteita ja suolen seinämistä … Continue reading
Yllätyksekseni tämänkaltaisella tutkimusasemallakin voi tulla yksinäinen olo. Kun on ainoa, joka ei ole amerikkalainen tai malagassi, tulee vähän väliintippujaolo. Amerikkalaisten tylsä piirre on se, että he usein unohtuvat puhumaan elämästä Amerikassa – ulkopuolisen on vaikea tulla mukaan keskusteluun. Esimerkiksi eräänä … Continue reading
Paikallinen eläimistö ei ole kaikkein älykkäimmästä päästä. Monet ovat tottuneet saalistajien puutteeseen, eivätkä osaa toimia järkevästi uhan kohdatessaan. Tanrekit, paikalliset päästäisenkaltaiset, puolustautuvat ihmisen kohdatessaan pomppimalla ilmaan ja vinkumalla kovaan ääneen. Paikallinen eläimistö on siis ollut helppo kohde hyväksikäyttäjille.
Viime sunnuntaina Valbiolle saapui lastillinen amerikkalaisia Stony Brookin yliopistosta. He ovat kaksi kuukautta Study Abroad –kurssilla: tutustuvat paikalliseen luontoon ja lopuksi tekevät omatoimisen tutkimusprojektin, joka voi olla niin biologiaa, sosiologiaa kuin taloustiedettäkin. Aseman ainoana suomalaisena tulee välillä yksinäinen olo. Seuraavan … Continue reading