Tutkimusprojektin esittely

Eri uskonnollisten perinteiden suhde niitä ympäröivään yhteiskunnalliseen ja kulttuuriseen todellisuuteen käsitetään usein liian kapeasti joko niin, että uskonto kopioi ympäröivää todellisuutta tai että uskonto vahvistaa olemassa olevia sosiaalisia rakenteita. Kysymykset kulttuurieroista ja monikulttuurisuudesta liitetään puolestaan usein uskontoon ja sukupuoleen – julkisessa keskustelussa jopa varsin epäanalyyttisesti ja stereotyyppisesti. Saatetaan tehdä yksinkertaistava linkki tietyn uskontoperinteen, sen opetusten ja sen vaikutusten välille.

Hanke yhdistää etnografisia ja tekstuaalisia metodeja kolmen juutalais-kristillisen, sukupuolijärjestykseltään “konservatiiviseksi” mielletyn uskonnollisen (osin myös etnisen) vähemmistön tutkimisessa Suomessa keskittyen erityisesti niiden käsityksiin sukupuolesta, sukupuolten suhteesta sekä niiden suhteesta ympäröivän yhteiskunnan ideaaleihin. Hanke tähtää sellaisen tutkimusperinteen kehittämiseen, joka yhdistää uskonnon tutkimusta elettynä uskontona teologiseen analyysiin. Tavoitteena on luoda kattavampi käsitys siitä, kuinka teologia ja uskonnollinen identiteetti vaikuttavat toisiinsa erityisesti sellaisissa yhteyksissä, joissa ne saattavat olla ristiriidassa keskenään.

Pyrimme ymmärtämään sitä kompleksista ja monitahoista suhdetta, joka valitsemissamme uskonnollisissa yhteisöissä vallitsee perinteen ja yhteisön jäsenten välillä nyky-Suomessa. Kiinnitämme erityistä huomiota yhteisöjen jäsenten toimijuuteen (agency). Juutalais-kristillisen perinteen merkityksestä käytävä keskustelu liittyy usein sukupuoleen, naisten asemaan ja seksuaalisuuteen. Kyse ei ole kuitenkaan vain siitä, että ympäröivä sekulaari yhteiskunta painostaisi uskonnollisia yhteisöjä muutokseen, kuten usein saatetaan esittää niin yhteisöjen ulko- kuin sisäpuolellakin.

Niin juutalaisuuden kuin kristinuskon historia osoittaa, kuinka muutospaineet eivät aina ja ainoastaan tule ”ulkopuolelta”, ”sekulaarin” taholta. Erilaiset kristilliset vapautuksen teologiat ovat esimerkkejä siitä, miten jatkuvuuden ja muutoksen jännite on sisäänrakennettuna historiallisiin, tekstuaalisiin uskontoperinteisiin. Kyse on sekä teologisista että yhteiskunnallisista muutoksista, ja niiden välinen suhde on monimutkainen ja lomittainen.

Ottamalla uskonnollisesti aktiivisten ihmisten toimijuuden lähtökohdaksi hankkeemme kiinnittää huomiota tähän jatkuvuuden ja muutoksen dynamiikkaan juutalais-kristillisessä perinteessä. Jatkuvuuden ja muutoksen suhde on eri aikoina erilainen, mutta nykypäivänä se liittyy sekä voimistuvaan maallistumiseen että kasvavaan uskonnolliseen konservatismiin. Muutospaineet tulevat niin perinteen sisältä kuin ulkopuolelta. Sisäpuolella oleville keskeistä on se kuinka tasapainotella identiteettinsä kanssa yhtäältä uskonnollisena henkilönä, toisaalta autonomisena yhteiskunnan jäsenenä. Tätä neuvottelua käydään usein ruumiillisuuteen, perheeseen, sukupuoleen ja seksuaalisuuteen, mutta myös uskonnolliseen auktoriteettiin ja perinteen tulkintaan, liittyvissä kysymyksissä.

Tutkimuskohteinamme olevat yhteisöt – vanhoillislestadiolaisuus luterilaisen kirkon sisäisenä herätysliikkeenä, ortodoksinen kirkko sekä juutalaiset seurakunnat – ovat melko vähän tutkittuja muusta kuin historiallisesta näkökulmasta. Julkisuudessa ne saatetaan (eri tavoin) esittää esimerkkeinä ongelmallisista käsityksistä sukupuolesta, naisten oikeuksista ja seksuaalisuudesta. Ne saatetaan esittää takapajuisina ja vähemmän valistuneina kuin sekulaari yhteiskunta ja luterilainen kirkko. Hankkeemme tavoitteena on tarkastella tätä problematiikkaa monipuolisemmin kiinnittäen erityistä huomiota siihen, kuinka yhteisöjen jäsenet – varsinkin naiset – itse ymmärtävät identiteettinsä ja uskonnollisen perinteensä.